Ymmärtäisit hävetä!

Oisko tulta?

Olin 4-vuotias. Minulla oli uusi kesämekko päällä ja olin vanhempieni kanssa vieraana erään sukulaiseni syntymäpäivillä. Aikuiset istuivat päivänsankarin olohuoneessa huoneen laitoja kiertävässä ringissä, niin kuin suomalaisilla 50-vuotispäivillä on usein tapana. Minä leikin omissa ajatuksissani keskellä lattiaa.

Pienten tyttöjen mekot ovat usein sillä lailla lyhythelmaisia, että ne helposti nousevat leikin touhussa ylös. Yhtäkkiä kesken leikkini minä kuulin jonkun aikuisista sanovan, että minkälainen hieno neiti on sellainen, jolla näkyy alushousut. Sitten aikuiset nauroivat. Minä olin siinä keskellä nauravaa piiriä ja häpeä kävi ylleni vieden mukanaan mukavan mielikuvitusmaailman, jossa olin juuri ollut.

Ihmiseen tarttuu niin monenlaista häpeää elämän varrella ja häpeän muistaa yli vuosien. Häpeän jälki on voimakas. Häpeä hävettää vaikka olisi yksin omassa kodissaan. Minä vaihdan omassa mielessäni puheenaiheitta, jos jokin häpeää aiheuttava muisto juolahtaa mieleeni tai saatan vaikka yskähtää ääneen, jotta ajatus katkeaisi.

Vaikka suru häviää suremalla, niin häpeä ei häviä häpeämällä. Häpeä kaipaa hoidokseen hyväksyntää. Tunnen joskus hävettävinä tilanteet, kun seurassa kertomaani juttua ei kuunnellakaan loppuun, vaan joku keskeyttää minut puhumalla päälle. Tällaisen reaktion ihmisessä voi kuulemma aiheuttaa jokin lapsuuden häpeäkokemus.

Monet kantavat taakkanaan suurta häpeää vuosi vuoden jälkeen. Sellaista häpeää, joka lamauttaa ja vaivaa päivittäin. Ja kuinka usein on juuri niin, että ihmisen häpeä ei ole hänen itse aiheuttamaansa, vaan joku toinen on laittanut häpeän vaatteet hänen yllensä eikä niitä saa yksin riisuttua. Sitten häpeä leviää ja tarttuu. Helposti koetaan, että minun häpeäni tuo häpeää koko perheelleni, koko sukunimelleni.

Lapsista on tapana sanoa, että joku ei ymmärrä hävetä, kun hän toimii toisin kuin on soveliasta. Minä en ymmärtänyt hävetä alushousujani, mutta tulin hyvin nopeasti niistä tietoisiksi. Kuinka moni lapsi olisi pitänyt opettaa aivan päin vastoin, niin että ymmärtäisivät olla häpeämättä, eivät tulisi häpeästä tietoisiksi.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

En voi olla yhdistämättä tätä syntiinlankeemuskertomukseen. Paratiisin väellä oli varmaan lasten sielu ennen syntiä, ja lapsenmielisethän pääsevät taivaaseen, näin kuvainnollisesti sanottuna.
Maailmassa on kyllä paljon aika turhia häpeänaiheita, kuten esim. työskentely ammatissa jota ei arvosteta, pienempi palkka, absolutismi alkoholin käytössä tai sitten jo mainittu pukeutumisongelmat. Jos et ole ihanteiden mukainen - häpeä! Kotiäitiyskin on nykyään asia, jota ei liiaksi kannata ääneen mainostaa, ei taatusti saa kanssasisarilta kannatusta. Vaikka mistä me välttämättä tiedämme toisten arjenkulusta, mikä toimii toisella, ei auta toista.

Eeva Kolu

Mahtava aihe! Olen itse miettinyt viime vuosina paljon sitä, miten häpeä (ja sen pelko) lamaannuttaa. Mitä kaikkea sitä saisikaan tehtyä ja koettua, jos ei pelkäisi itsensä ja muiden nolaamista? Ainakin kokisi niitä onnistumisia paljon enemmän, uskoisin. Häpeä estää meitä tekemästä niin monia asioita, sen huomaa ihan noissa arkisissa keskustelutilanteissakin, kuten mainitsit.

kultahillokala

Ihana kirjoitus ja täyttä asiaa, kiitos:)

Meri-Anna
Oisko tulta?

Tosi hyvä kirjoitus Nanna. 

Lapsuuden häpeäkokemukset vaikuttavat pitkälle elämään. Ja aikuisena voi syntyä uusia. Sen lisäksi, että joku ohittaa sinut puhumalla päälle, yhtä lailla häpeää voi synnyttää hiljaisuus. Että kukaan ei vastaa sinulle, ei huomaa, ei huomioi.

Sen hyvän voi toiselle tehdä, että katsoo häneen armollisesti ja hyväksyvästi. 

Hemuli
Oisko tulta?

Tää on varmaan joku meijän sukupolven juttu, että häpeästä, miten se syntyy, miten sitä aiheutetaan (tietämättäkin) ja sen taakasta vihdoin puhutaan, tosi hyvä niin. Toivottavasti sitä myötä tulevat sukupolvet kärsii siitä vähemmän.

Nanna H.
Oisko tulta?

Vierailija: puhuit siitä kuinka kotiäitiys ei saa kanssasisarilta kannatusta. Ystäväni joka valitsi toisin, eli meni takaisin töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen, sanoi tunteneensa häpeää työtoveriensa edessä, koska asenteet tuntuivat olevan sen suuntaisia, että hyvä äiti ei tule niin pian töihin. Äiti, kotiäiti tai uraäiti, tuntee varmasti riittämättömyyttä ja häpeääkin aivan turhaan monissa eri tilanteissa. Itse en ole äiti joten kokemuksella en voi tästä puhua.

Eeva: Huomaan myös sen välillä seurassa ollessani, että häpeän pelko saa minut vaikenemaan ja en tuo ajatuksiani julki. Riippuu seurasta. En ole ujo ihminen eli siitä ei ole kysymys. Joskus häpeä saa ihmisiet käyttäytymään myös teatraalisen huomiota herättävästi ja jopa ylimielisesti. Koetetaan peittää tällä tavoin omia häpeän tunteita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Koskettava kirjoitus. Jos olisi mahdollista, niin haluaisin halata tuota 4-vuotiasta tyttöä, kertoa hänelle että aikuisten olisi pitänyt hävetä omaa käytöstään eikä tuon pienen ja viattoman lapsen, joka leikki leikkejään.

Jos Jeesus itse olisi ollut tuolloin paikalla, niin olisikohan Hän tehnyt tuolloin näin:
Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
(Matt 18:2-3)

Raamattu puhuu myös häpästä:

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
(Room 10:9-11)

Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä (Jeesuksessa), että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
(1 Joh 2:28)

Kommentoi