Ladataan...
Oisko tulta?

 

Kiitos kiperistä kalenterikysymyksistä ja koko vuodesta 2014.
Oisko tulta? -blogin jouluenkelit toivottavat rakkaille lukijoilleen...

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

 

Mintulle mies 2014 – blogin saimah esittää blogimme joulukalenterin viimeisen kysymyksen. Ja esittää hyvän kysymyksen: Olemmeko itse oman elämämme herroja ja elämä sattumanvaraisten hetkien muovaamaa jatkumoa vai pääteekö psalmin ajatus “ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni luodut”? Hän itse pohti kysymystä blogissaan rakkauden näkökulmasta ja toteaa että se (että kaikki on arpapeliä) "ällöttää", on "kauhistuttavaa ja ihmeellistä".

Hyvä, tärkeä ja käsittämättömän vaikea kysymys.

Väittäisin, että suurin osa tuntemistani ihmisistä yrittää vaikuttaa elämäänsä. Aika moni yrittää täyttää arkeaan helpommin tai vaikeammin saavutettavilla asioilla, joiden kautta kokee saavansa mielihyvää, edistävänsä ehkä oikeaksi kokemiaan asioita. Niitä voivat olla vaikka maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus, perheen hyvinvointi tai oman levon määrän maksimointi.

Huomaan että aihe on minulle helposti aika poliittiinen. Onko ihminen itse vastuussa, pitääkö hänen vastata valintojensa kaikista seurauksista? Millä perusteilla yhteiskunta tarjoaa vastikkeetonta sosiaaliturvaa? Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että on hyvä että niin on. Asioita kun on minun mielestäni katsottava asioita ja valintoja sen ihmisen näkökulmasta, joka on käynyt elämässään kaikkein kovinta koulua. Että sillä ihmisellä olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään edes joinain päivinä.

Sananlaskujen 16:9 sanoo että “Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.” Tarkottaisiko tämä siis sitä, että ihminen voi päättää isosta kuvasta, mutta Jumala päättää yksityiskohdista? Yleensä ottaen Raamattu puhuu aika paljon Jumalan pelastussuunnitelmasta, mutta kuinka paljon sillä on sitten tekemistä tämän maallisen elämän kanssa?

Suunnitteleminen on minusta mukavaa. Olen tosin myös todennut, että suunnitteleminen on mukavaa, koska siitä huomaa, miten usein elämää yllättää.

On mukavaa olla ylpeä toteutuneista ja hyvin menestyneistä suunnitelmista. On helpottavaa todeta, että en voinut vaikuttaa tuon suunnitelman kaatumiseen. Todennäköisesti en jaksaisi pitkään nähdä elämässäni mahdollisuuksia, jos kokisin että niiden onnistuminen riippuu pelkästään minusta. Siis keskenään ristiriitaisia ja todennäköisesti vuodesta toiseen muuttuvia ajatuksia

Oli asia miten tahansa, minusta on mahtavaa, että meillä on toisinaan kokemus vapaan tahdon olemassaolosta ja mahdollisuudesta. Minulle on saimahin tavoin myös erittäin tarpeellista se, että en ole yksin, minun ei tarvitse kantaa kaikkia mailman murheita. Maailman murheiden kantamisessa huomaan usein ajattelevani kategorista imperatiivia – minun mielestäni olisi hyvä, jos jokainen kantaisi mahdollisuuksiensa verran läheisten lähimmäistensä ja jonkin verran myös kaukaisten lähimmäistemme huolia.

Joulun suunnitteleminen voi olla aikamoinen kokonaisuus. Toisinaan se ajautuu myös omalla painollaan perinteisille urille ja totuttuihin tapoihin. Sekin voi helpottaa, että joskus voi tehdä asiat, niinkuin on tottunut, eikä tarvitse aina perustella. Mutta olisi hyvä että perustelisi arkisia valintojaan itselleen edes kerran elämässään. Että ei menisi sillä, että kun tuo toinen ihminen on tämän joskus perustellut, niin minun ei tarvitse.

Oli joulunaikasi työtä tai lomaa, perinteitä tai niistä ahdistumista, tavaraähkyä tai pakotettua niukkuutta, toivon sinulle mahdollisuuksia suunnitelmiin, aavistuksia siitä, että jotain voisi joskus tapahtua. Joulun sanoma on minulle toivon sanoma, heikoimmasta voi tulla kuningas, syrjityimmästä toisten pelastaja.

-Juudit, joka on näillä suunnitelmilla viikon päästä linnuntietä 5923,031 kilometriä nykysijainnistaan ja on nelinkertaistanut päivittäisen aurinkoannoksensa

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

Nimimerkki Vieläkö ehtii? kysyi, että pelottaako esimerkiksi minua koskaan, että uskon väärin. Mitä jos onkin yksi oikea näkemys Jumalaan, ja minä en näe niin enkä usko niin?

Kyllä, olen usein ajatellut, että mitä jos Jumala onkin sellainen, joka tuomitsee esimerkiksi siitä, että en ole heteroseksuaali, tai koska en ota Raamatun tekstejä kirjaimellisesti. Koskaan en ole pelännyt näitä, ajatellut vain, että se on mahdollista. Ehkä se, etten ole pelännyt Jumalaa, on ratkaisevaa. Minä en ole oppinut tuntemaan ankaraa, tuomitsevaa ja pikkumaista Jumalaa, joka jaottelee asioita oikeisiin ja vääriin. Olen oppinut tuntemaan ymmärtävän myötäkärsijän ja -iloitsijan, joka katsoo rakkaudella minua, kun erehdyn tai onnistun.

Raamattu ei ole minulle dogmaattinen oppikirja Jumalasta vaan jotain, minkä tekstit saavat merkityksensä suhteessa jokaisen omaan elämään, kokemuksiin ja tunteisiin, ei niinkään järkeen. Ne avautuvat kullekin omalla tavallaan hiljalleen elämän ja kokemuksen karttuessa, jos niitä haluaa tutkistella. Ja itseään on haluttava tutkistella suhteessa niihin. Toista ei minun mielestäni. Toisella ihmisellä on omat tunteensa, ajatuksensa ja kokemuksensa, joita minun ei pidä vähätellä. Toisen erilaisen tavan uskoa ei pitäisi olla minulta mitään pois, eikä minun toisilta.

Minä en pelkää Jumalaa. Se on hyvä tunne. Minä en voisi hakea mitään turvaa sellaisesta, mikä minua pelottaa. En näe mitään jumalallista, arvostusta tai kunnioitusta ansaitsevaa sellaisessa, että tekisin ja jättäisin tekemättä asioita rangaistuksen pelossa tai palkkion toivossa. Millainen moraalinen olento on sellainen? Minä elän, yritän toimia hyvin. Erhedyn. Ei mitään käsitystä, milloin teen oikein tai väärin.

Saatan uskoa väärin ja ajaa asioita, jotka ovat Jumalaa vastaan, sen riskin otan. Jos näillä mennään helvetiin, niin sinne sitten. Ei minua pelota, mutta en ole turvallisinkaan mielin, olen vain rauhassa, tässä. Jätän kaiken uskoni varaan, en tiedä lopulta mitään kuitenkaan.

Desmondkaan ei halua homofobiseen taivaaseen.
Nanna esitti marraskuussa myös aiheellisen uhkan, että olisi myös todella ärsyttävää,
jos ne tyypit, jotka katsovat asiakseen tässä elämässä sättiä minua vääränlaisesta uskostani,
olisivat seuranani helvetissäkin...

Hemuli

Share

Pages