Ladataan...
Oisko tulta?

 

Pilatus yritti selvitä kiperästä tilanteesta käsipesulla,
kun häntä vaadittiin tuomitsemaan syytöntä.

Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi millään.
Syyllisyys, syyttömyys, armo ja oikeudenmukaisuus
menevät mielessä helposti sekaisin.

Armo ei ole sitä, että syytön ja oikein toiminut pääsee pälkähästä,
se on oikeudenmukaisuutta. Armo on sitä, että syyllinen vapautetaan.
Epäoikeudenmukaista, eikö!

...entä kuinka löytää voimia armoon silloin,
kun toimii itse itsensä syyttäjänä, ja tietää oman syyllisyytensä?

 

***

Matteuksen aiemmat sarjakuvat

www.matteuspentti.com © Matteus Pentti 2013
www.facebook.com/penanpoika

PS. piinaviikon twiittaava kärsimysnäytelmä TwiaCrucis

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

Alkaneella hiljaisella viikolla palstallamme pohditaan viikon tapahtumia eläytymällä Raamatun pääsiäiskertomusten henkilöiden osaan. Ensimmäisenä vuorossa on vaatimattomasti Jeesus!

Moni unohtaa, että Jeesus ei koskaan ollut kristitty, hän oli kuolemaansa asti juutalainen ja juhli pääsiäistä juutalaisena eli Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Siihen kuului happamattoman leivän syöminen, pääsiäislampaan teurastus ja Jerusalemiin juhlimaan meneminen.

Jeesus oli noin 30-vuotias viimeisenä vuotenaan. Ihan tavallinen kolmekymppinen juutalainen, kuten minä olen nyt ihan tavallinen kolmekymppinen kristitty. Eikä meistä kumpikaan ole ihan tavallinen. Jeesuksen erityisyys oli siinä, että hän oli yhtäaikaa jumala ja ihminen. Minun erityisyyteni...no, ne tietävät, ketkä erityisyyden minussa näkevät.

Mitä Jeesus mahtoi miettiä viimeisenä pääsiäisenään? Miltä hänestä tuntui mennä Jerusalmiin tietäen kuolevansa, kun hän ehkä aiemmin lapsuudessaankin oli käynyt siellä pääsiäisen aikaan juhlimassa?

Minä mietin tänä vuonna pääsiäisen lähestyessä, kuinka lapsuuden ilot ovat jääneet vain muistoiksi aikuisen vastuun ja velvollisuuksien tieltä. Kuinka monesta ennen niin iloa tuottavasta asiasta on tullutkin niin raskas. PMMP:n biisin sanoin:

Ja miten kävikään että lapsuus se vain loppui. Se mihin häviää, minkä hetken jälkeen hukkui?

Tätäkö on loppuelämäni, vastuu toisen perään? Saanko koskaan enää kokea sitä vapautta ja riemua, jota lapsena koin?

Kokiko Jeesus ihmisen pelon silloin ensimmäistä kertaa, kun hän rukoili Getsemanen puutarhassa, että Jumala ottaisi pois sen vastuun, mikä hänellä oli? Miettikö Jeesus, että tällaiseltako ihmisestä tuntuu, tällaista on tulla hylätyksi, tällaista on odottaa kuolemaa, joka tulee jokaisen kohdalle? Ymmärsikö Jumala silloin, kuinka kauheaa on olla ihminen? Järkyttyikö hän?

Minä ajattelen sitä, miten kovasti sattuu, kun joku minulle rakas kääntää selkänsä. Miten paljon toisen hyväksyntä merkitsee, ja kuitenkaan kaikkien hyväksyntää ei saa. On oltava oma itsensä, yritettävä kunnioittaa muiden rajoja ja tyydyttävä siihen, että joskus minun ja toisen rajat eivät kohtaa, ne ovat vain törmäyskurssilla.

On todettava, että elämästä jää sellaiset ihmiset, joiden seurassa en saa olla minä, ja jotka kokevat, että he eivät saa olla minun seurassani omia itsejään. Miksi ei löydetä kompromissia, jossa molemmat saavat olla edes riittävästi oma itse? Jaksan ikuisena optimistina uskoa siihen kompromissiin, mutta kompromissiakaan en tee yksin, tarvitsen siihenkin sen toisen. Älä käännä minulle selkääsi, tule vastaan, tehdään kompromissi.

Minua ja Jeesusta yhdistää ihmisyys. Ihmisyys on rajallista. Jumalalla ei ole inhimillisiä rajoja, mutta Jeesuksella oli. Ihmisen rajoissa hänen piti kohdata elämä, astua pois lapsuudesta, huomata, ettei kaikki pitäneet hänestä, olla rehellinen itselleen, kantaa vastuu siitä asiasta, minkä hän vastuukseen koki, tuntea pelkoa, kipua, kärsimystä. Kaikki se on osa ihmiselämää, sitä vaikeaa puolta.

Ihan tavallisia ja erityisiä kolmekymppisiä, minä nyt ja Jeesus viimeisenä pääsiäisenään – samat inhimilliset tunnekokemukset luopumisesta ja kärsimisestä. Sellaisen minä haluaisin Jumalan olevan – joku, joka osaa eläytyä minunkin osaani etenkin vaikeina hetkinä.

Hemuli

Kuvitus on Matteus Pentin käsialaa.

P.S. Seuraa Twitterissä Twia Crucisia, siellä twiittavat muiden muassa Maria, Juudas ja Pietari hiljaisen viikon ajan.

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

Huomenna on palmusunnuntai. Meillä oli jo viime viikolla kirkolla päiväkoti-ikäisten pääsiäiskirkot, jotka toteutimme vaellusmuotoisena. Kävin kysymässä alakoululta näyttelijöitä ja sain lopulta kokoon hienon kuuden hengen tyttöjoukon. Tarvittiin muutama miesrooli, joten Jaakobia, Pietaria ja sotilasta näyttelevät tytöt saivat maalatut viikset ja sotilas hienon roomalaistyylisen sulkakypärän. Olin todella ylpeä meidän girlpowerista. Raamattunäytelmissä on niin paljon vähemmän kunnon naisrooleja miehiin verrattuna.

Ensimmäisessä kohtauksessa kirkon aulassa värikkäällä torilla jammailimme  Hoosianna-laulua mankan säestyksellä ja huivit heiluivat käsissä. Kerroin, että seimen lapsi Jeesus on nyt kasvanut aikuiseksi mieheksi ja saanut paljon ystäviä. Hän on parantanut sairaita ja auttanut monia. Jotkut uskovat hänen olevan Jumalan Poika, toiset eivät tiedä mitä uskoa, ja jotkut pitävät häntä huijarina. Muutamat ovat kateellisia hänen saamastaan suosiosta, ja suunnittelevat hänelle pahaa.

Vaelsimme lopuksi kirkkoon katsomaan vangitsemista ja tuomitsemista. Urkujen ääni kertoi pitkäperjantain tapahtumista.Näimme kirkossa tyhjän haudan, josta ilmestyi enkeli. Saimme päättää vaelluksen siihen mistä se alkoikin, ihmettelevään iloon.  

Matkalle tuli päiväkoti-ikäisiä aikuisineen kulkemaan kanssamme 750 ihmistä, mikä oli paljon enemmän kuin odotimme. Lähtiessä lapset moikkasivat “kirkkoläpsyllä” ja saivat suklaamunan mukaan. Yksi tyttö kysyi ovella hieman pettyneen kuuloisena: “Miksei Jeesusta näkynyt?”

Jeesus näyttäytyi vain keppinukkena puutarhassa rukoilemassa tuskaisena ennen vangitsemistaan. Ketään lapsinäyttelijää ei olisi voinut laittaa käymään läpi Jeesuksen roolia ja siihen kuuluvaa ahdistusta ja kuolemaa.

Joitakin asioita on tyydyttävä katselemaan sydämen silmillä. Seurakuntamme pääsiäislehden numeroon kirjoitin pienen pääsiäisrunon.

 

Katson ja etsin
näenkö sinua?

Ristisi luona
tunnenko sinua?

Lahjana Luojan
pidänkö sinua?

Jumalan Poika
rohkaiset minua.

Sydän voi nähdä
sielu voi kuunnella.

-Katja-Maaria
Kuvassa roomalainen sotilas punaisissaan tarjoaa lähtijöille suklaamunia

Share

Pages