Ladataan...
Oisko tulta?

Päivittäin keskimäärin 500 ihmistä käy katsomassa työpaikkaani Kampin kappelia. Kappelin ovi on vaaleaan puuhun upotettu vaalea puuovi. Se on varmasti hankala huomata, kun tulee ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan ja ei oikein tiedä miten tulisi toimia. Se saa päivittäin monet ihmiset menemään vahingossa vessan oville ensimmäisenä.

Suurin osa sisäänkäynnin sekoittaneista suhtautuu asiaan huumorilla. ”Miten minä nyt tällä lailla sekoilin, hupsista.” Mutta sitten on pieni joukko, joka hermostuu työntekijälle, joka koettaa opastaa turistia oikealla ovelle. ”Kyllä minä tiedän missä ovi on. Eikö täällä saa rauhassa katsella ympäriinsä?!” Saa katsella. Saat katsoa ensitöiksesi meidän pannuhuoneeseen ja vessaan.

Joillakin ihmisillä häpeä omasta kömmähdyksestä käy kestämättömäksi. Koska häpeä on häpeällistä myöntää, se pitää peittää kömmähdyksen paljastajan syyttelynä. Jotkut sanovat, että häpeä on jotakin mitä tunnemme jo vauvana. Jo pieni vauva saattaa kääntää itkien päänsä pois, kun on ensin ilostuen katsonut pinnasänkyyn kurkistavia kasvoja, mutta sitten nolostuen huomannut, että aikuinen ei ollutkaan äiti tai isä.

Minä muistan monenlaista häpeää elämäni varrelta. Häpeä siitä, että on osoittanut ihastuksensa ja ei ole saanut vastakaikua vaan naurua. Häpeä siitä, kun on aamuyöllä baarissa höpissyt joutavia. Aamulla heräät ja kuulet mielessäsi vain omat typerät lauseet ja ajattelet, että olinko se todella minä. Häpeä pieleen menneestä julkisesta esiintymisestä. Ja ne lukuisat kerrat, kun moikkaat tuttua kadulla ja se ei ollutkaan tuttu.

Harva muistaa kenelle koulun ruokasalissa alettiin taputtaa, kun hänen tarjottimensa tippui. Se joka on astioitansa maasta kerännyt, saattaa muistan häpeän tuosta hetkestä koko ikänsä. Häpeästä on vaikea päästä yli. Ja kun häpeä muistuttaa itsestään, minä huomaan yskähtäväni, tokaisevani jotakin yllättäen, puhkean pieneen laulun luritukseen tai mitä milloinkin, jotta saan muiston häpeästä katkeamaan päässäni.

Suurin osa meistä tunnistaa elämästään koko liudan hetkittäisiä häpeän tuntemuksia. Suurin osa meistä osaa ainakin jossain määrin nauraa omille pikku mokilleen. Mutta sitten on niitä, jotka kantavat häpeää yllänsä koko elämänsä. Häpeä on lähtenyt kasvamaan liian monesta surkeasta sattumasta jo lapsuudessa. Se voi ilmetä masennuksena, alistumisena, liiallisena kiltteytenä, yltiöpäisenä itsevarmuutena, erilaisina riippuvuuksina tai ties minä muuna kuin itse häpeänä.

Ei häpeä aina huono asia ole. Se estää meitä myös tekemästä typeryyksiä. Häpeä sulkee suumme välillä, kun olemme loukkaamassa toisia ja ylittämässä vääriä rajoja. Mutta elämää rajoittavaa häpeää voi olla vaikea parantaa, koska emme ole siihen suostuvaisia. Jotkut terapeutit sanovat, että häpeä yritetään niin kovasti peittää, että terapeutinkin on vaikea huomata häpeän olevan potilaan solmussa olevan elämän perimmäinen syy.

Paavo Kettunen on kirjoittanut häpeästä paljon liittyen uskonnolliseen viitekehykseen. Ihmiset tunnustavat joskus häpeäänsä papille. Ihminen ei tule autetuksi, jos pappi julistaa häpeään synninpäästön. Silloin häpeä tulee leimatuksi synniksi, vaikka häpeä on eri asia kuin syyllisyys. Kettunen erottelee nämä kaksi sanomalla, että syyllisyys liittyy väärin tekemiseen, häpeä väärin olemiseen. Kokemus siitä, että olemme vääränlaisia ihmisinä kokonaisuudessaan, on raskas kantaa.

Nanna H.

Kuva: Fotolia

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

Lasken matkaan leijan kauneimman,

se saa lentää

tuulien teitä

Toivo nousee yli ulapan

Anna rauha

Varjele heitä

Lasken matkaan toiveen kauneimman

se saa lentää

tuulien teitä

Pyyntö kantaa yli maailman

Anna rauha

Varjele heitä

Amen.

Kuvat on Nepalista vuosilta 2012-2015

-Juudit

Share

Ladataan...
Oisko tulta?

No pari turvavinkkiä: tapaa online-tuttavuudet ekan kerran julkisilla paikoilla
äläkä anna netissä luottokorttinumeroasi, osoitettasi ja perhealbumiasi...
You know, perusjärkijuttuja.

Ajoin eilen Berliinistä Varsovaan kahden ventovieraan kanssa. Toinen oli puolalainen ja toinen latvialainen. Netissä tavattiin kolme tuntia ennen lähtöä, ja siinä sitten kökötettiin seuraavat seitsemän tuntia ahtaassa autossa kahden koiran kanssa, ja nyt tiedän aika paljon Puolan historiasta, politiikasta ja opetussysteemistä. Osaan sanoa puolaksi kiitos, ja tiedän, mihin paikkoihin juuri minun kannttaisi Puolassa mennä.

Olen myös nukkunut ventovieraiden ihmisten sohvilla ympäri maailmaa muun muassa Hollannissa ja Keniassa ja majoittanut omalle sohvalleni ruotslaisia, japanilaisia, jenkkejä ja norjalaisia, ja nämäkin tyypit löysin netistä. Kahvilla tai kaljalla olen käynyt niin monen ventovieraan kanssa, jotka olen tavannut netissä, etten jaksa edes laskea, paikkoina esimerkiksi Luxemburg, Kööpenhamina, Tukholma, Nizza, Berliini, Helsinki....kansallisuuksia aussi, jenkki, kiinalainen, saksalainen, britti, ruotsalainen, turkkilainen, tanskalainen... Turha minun on tässä luetella kaikkia - pointtini on, että maailma tulee aika lähelle, kun tutustuu erimaalaisiin ihmisiin. Suomessa olen kahvitellut huvikseni Oulun reissulla oululaisen nettituttavuuden kanssa. Pelkkä oman kotimaan ihmisten tapaaminen avartaa kummasti, kun ei aina pyöri siellä Turussa pelkkien turkulaiseten kanssa (mä saan vääntää vitsiä turkulaisista, koska olen itse sieltä syntyjäni! :D )

Ja sitten netistä löytää seuraa vaikka pyöräilemään tai taidenäyttelyyn tai kokeilemaan uutta ravintolaa, ladestaan tai ryhmässä.

Olen sitä sukupolvea, joka ei ymmärrä, miten on muka oudompaa tavata ihmisiä online kuin offline. Vieläkin moni haluaa vaieta siitä, että tapasi rakkaansa deittisivustolla. "Joo, Ikeassa tavattiin...".

Lempparisivustojani ovat esimerkiksi:

couchsurfing.org - sieltä voi löytää ilmaisen majapaikan matkalleen, paikallisen esittelemään uutta paikkaa, hengailuseuraa reissuilla, esimerkiksi.

meetup.com auttaa löytämään ihmisiä, joilla on samoja intressejä tai vaikka ilmaisen puistojoogapaikan tai bileet tai oikeastaan ihan mitä vaan.

blablacar.co.uk  (valittavana eri maiden servereitä) on kai harvinaisempi Suomessa, mutta järven toisella puolella Euroopassa täältä löytää ajomatkalle seuraa ja bensakustannusten jakajia.

Mistä tapaamispaikoista sinä pidät netissä?

Joo joo, kaikki on Tinderissä. Hei siitä tulikin mieleen deittisivustovinkiksi qruiser.com - sieltä löytää helpommin samaa sukupuolta olevia, transsukupuolisia ja ei-cis-sukupuolisia kumppaniehdokkaita kuin monelta muulta deittisivustolta.

Hemuli

Share

Pages