Mä saan aikaan.

Ladataan...

Oon jo yli vuoden haaveillut tämmöisestä kirjoittamisesta. Voinko mä sanoa nyt kavereille, että bloggaan? Mun statushan nousis huimasti, jos oisin "bloggaaja"! Vai onko bloggaaja edes oikea TERMI? Vaikka saahan sanoja keksiäkin. Mun mummu sanoi hiuslenkkejä rempuiksi; yksi remppu, monta remppua. Ja kun mun siskon jalka puutuu, se sanoo, että on huurua jalassa. Hyviä sanoja molemmat. 

Nyt mä siis sain aikaan laittaa ajatuksia muitten näkyville. Se on mulle iso juttu. Se tekee mulle hyvää. Mä tykkään olla esillä ja saada vähän huomiota, vaikkei mua kyllä itsevarmaksi voi haukkua. Liittyyköhän nämä asiat edes toisiinsa? Huh huh, olen sunnuntaiaamuisen sekava. Sitä paitsi join eilen kaljoja. Yksi kalja, kaksi kaljoja. Mun poikakaverin mielestä on kiva kun mulla on näitä "maneereja". Etten esimerkiksi puhu oikein.  "Kela laitto mulle tänään rahoja", "Mä rakastan sut", "Tuo poika on varmaan ottanu yhden huumeen". Semmoisia. Haenkohan mä jopa mun puhetavalla vaan huomiota? Ehkä, mutta kaikkea saa tehdä, kunhan ei loukkaa toisia. Täytyy olla hyvä. Täytyy olla tarpeeksi kiltti.

Mulla on nyt sellainen vaihe elämässä, että haluan tehdä asioita paremmiksi. Haluan tulla niin onnelliseksi kuin osaan. Haluan nähdä iloisia ihmisiä. En halua enää loukata. Enkä haluais kuulostaa tekopyhältä, mutta kuulostan. Paikkaan tilanteen. Kerron, minkälainen oon oikeasti. Hävettää jo valmiiksi. 

Mä oon tehnyt kamalia temppuja. Pettänyt mun parhaan ystävän, huoritellut mun siskoa, varastanut juttuja, haukkunut heikompia, syyttänyt muita omista ongelmistani, rikkonut tavaroita vihaisena ja loukannut toisia niin pahasti, ettei kenenkään tarvi sellaista kestää. Mä oon heittänyt lonkerot tahallaan toisen tytön päälle ja huutanut että "LÄSKI!", mä oon luntannut kokeissa, sylkenyt mun isäpuolen hammasharjaan, puhunut kamalia asioita sekä selän takana että mahan edessä. Mä oon käyttänyt toisia ihmisiä hyväksi. Mä oon satuttanu itseäni monella tavalla. Mä oon valehdellut ja paljon. Ja jättänyt kertomatta niin tärkeitä asioita, että se on rinnastettavissa valehteluun. Ajattelin nytkin jättää kaikista kamalimmat asiat kertomatta. Mutta en mä mikään ihmishirviö ole. Kaikki tekee pahaa, mutta ehkä ois aika alkaa tehdä hyvää.

Siitä mä tahdon kirjoitella. Siitä, että hyväksi voi opetella, ja itseään voi ilahduttaa monenlaisilla tavoilla, ja tulla sitä kautta kivemmaksi muillekin. Joku sanoi, että itse on aina tärkein ihminen elämässään. Jos ei huolehdi itsestään, ei voi huolehtia muista. 

Aloitetaan harjoitukset.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Chiara (Ei varmistettu)

sounds great, hyvää karmaa :-----)

kiitos sulle:) iha eka kommentti mun blokissa koskaan!vautsi:] iloinen mieli

Mircky (Ei varmistettu)

Hienoa tekstiä :) Mitä muuta voisi odottaakaan ihmiseltä joka on aina ollut niin hyvä kirjoittamaan! ^_^ Sun täytyy sitten kirjotella tiuhaan tahtiin,koska mulla ei oo muuta tekemistä ku lukea blogeja ;) <3

Kommentoi

Ladataan...