Päivän omahyväinen tirskahdus

..menee Romaniaan. Sain postcrossingin kautta sieltä kortin. Ensimmäinen hassu juttu oli se, että kortti oli kirjoitettu ruotsiksi. Ihan piristävää; harvemmin pääsen harjoittelemaan mun suosikkikieltä. Sillä se ruotsi on mulle: hemmettiin ranskat ja saksat ja englannit; ruotsi on rakkauden kieli numero uno, sanon minä. Tarkennus tähän kohtaan: omahyväinen tirskahdus ei johtunut siitä, että joku on niinkin kaukana kuin Romaniassa vaivautunut opettelemaan Göranin kielen, jolla siellä ei kyllä tee yhtään mitään. Pissapäinen naurahdus johtui ihan siitä, että romanialainen ihmetteli mun mielestä ihan hassua juttua:

"Tycker att det är hur kul som helst att du skall bli en trädgårdmästare även om det är ganska kallt i Finland och jag undrar vart skall du arbeta." Niin että missä ihmeessä mä puutarhurina työskentelen Suomessa, kun täällä on niin kylmää.  Hih hih. Kuvittelin, millainen kuva romanittaren päässä on Suomen Turusta: lumisten puitten alla lumikattoisia tönöjä, muutama jääkarhu metsästämässä hylkeitä Aurajoen jäällä. Ja sama juttu riippumatta vuodenajasta. 

Kirjoitin sille sähköpostiin pientä faktaa tästä arktisesta maasta. Että kesää kestää aika monta kuukautta, ja talvea melko vähän aikaa. Ja että kevään ja syksyn kasvit on vielä erikseen. Muistutin myös keksinnöstä nimeltä kasvihuone. Kirjoitin ehkä vähän ärsyttävään sävyyn, mutta luotin vastaanottajan huumorintajuun. Ei mulla ollut tarkoitus olla raivostuttava tai itserakas, mutta tein varmaan vähän liian selväksi, että mua nauratti sen mielikuva kitukasvuisesta suomalaisesta luonnosta ja jatkuvasta pakkasesta.

Terveissii Turuust: +25 C. Kehäkukat tekee nuppuja, ruoho rehottaa, muratit ja villiviini kasvaa kuin sienet sateella, enkä millään jaksais harventaa orvokkirypästä jälleen kerran.