Ladataan...

Miksi helevetissä (anteeksi ruma sana, mutta se nyt vaan on tässä tilanteessa pakollinen) hyvät ystävät ei voi koskaan valehdella päin naamaa?

Ainoa, mitä nyt olisin tarvinnut, on kunnon lohduttava emävale. En halua yhtään hyvää tarkoittavaa faktaa päin näköä, en ainuttakaan. Pliis, kauniita valheita tänne päin! Antakaa mun kyseenalaistaa itteni, mutta älkää te tehkö niin. Kyllä mun mielestä ystävälle pitäisi tarvittaessa saada syöttää ihan puutaheinää, jos sen säälittävän raukan (lue: minun) olo siitä paranee. Nii!

Ladataan...

Ladataan...

Mikä tässä on? Parhaiden päivien odotus aiheuttaa lähinnä ahdistusta. Taas sama kuin jouluna: huippupäivä tuloillaan ja tyhmä ihminen ei tunne muuta kuin stressiä. Muistinko kortit kaikille? Miten jaksan kirjottaa ne kaikki? Kenelle haluan antaa lahjoja? Ja mitä ne lahjat on? Ja kysymyksistä tylsin ja todellisin: Miten mulla on tähän kaikkeen rahaa?

Helevetin ystävänpäivä. Mulla on liikaa ystäviä.

Ja ironiaa. Mulla oli varaa ostaa hirveä kasa kortteja, muttei enää tarpeeksi rahaa lähettää niitä. Voihan kakka. Katotaan ens vuonna!

Jos oot mun ystävä ja luet tätä, ymmärrä pliis, että kortti ei ole tulossa perille. Oisi pitänyt ostaa niitä kortteja, joitten postimaksu on maksettu, mutta kun en tajunnut. Eikähän mulla niihinkään oisi varaa ollut.

Levitän lähettämättä jääneet kortit rinkiin lattialla ja istun mököttämään niitten keskelle.

Hyvää ystävänpäivää vaan.

Ladataan...

Ladataan...

Meidän koulun floristiikkatalossa on isot ikkunat. Katsottiin tyttöjen kanssa, miten ratsastaja ja hevonen sujahti ohi, ja mietittiin ääneen, miten ihanaa olisi ratsastaa. Minun ratsastuskokemukset kylläkin rajoittuu ponin selässä istumiseen päiväkoti-ikäisenä, mutta silti, silti.

Mieli muuttui, kun käveltiin koulun jälkeen bussipysäkille. Mainittu hevonen laukkasi meitä kohti täyttä vauhtia aivan vauhkona. Ratsastajan se oli ilmeisesti heittänyt selästä, koska satula roikkui kyljen sivulla. Välillä heppa jäi potkimaan takajaloillaan ja sitten taas juoksi kohti. Iski paniikki: entä jos se juoksee päin? Siirryttiin kiireesti pois tieltä, mutta polle vaihtoi äkkiä suuntaa ja juoksi suoraan autotielle, jolla oli tuohon aikaan tavallista vilkkaampi liikenne. Yksi auto väisti sen täpärästi ja toinen löi jarrut pohjaan. Säikähdettiin aika tavalla; olisi voinut käydä kamalasti, mutta onneksi ei. Hevonen jatkoi täyttä laukkaa tien toisella puolella olevalle pellolle. 

Järkevin meistä teki hätänumeroon ilmoituksen irrallaan juoksevasta eläimestä, ja minä etsiskelin merkkejä ratsastajasta. Kauempaa pellolta linkutti ratsastuskypärä päässä tyttö, ja juoksin kysymään, onko kaikki kunnossa. Kuulemma oli. Hevonen oli säikähtänyt, astunut ojaan ja tyttö oli pudonnut selästä. Hevosesta sillä vain oli huoli.

Tyttö jatkoi matkaa sinne päin, mihin hevonen oli lähtenyt juoksemaan, ja me jatkettiin järkyttyneinä pysäkille. Onneksi ratsastajalle ai ollut käynyt kuinkaan. Sydän hakkasi vielä kauan.

Illalla meille tuli ihania, kauan odotettuja vieraita. Lapsuuden kaveri muutti poikaystävineen Atlantin toiselta puolelta Suomeen noin kuuden vuoden jälkeen. Voisi luulla, että oltaisiin kerrattu kaikki se, mitä ei olla moneen vuoteen tiedetty toisistamme, mutta päädyttiin puhumaan poikaystävistä ja niiden vioista, ja tietysti hyvistä puolista. Oltiin, niinkuin oltaisi viimeksi nähty eilen. Ystävät pysyy ystävinä, koska rakkaus joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään.

Minun päivä päättyi hyvin. Toivon samaa ratsastajalle ja sille pelottavalle hevoselle.

 

Ladataan...

Pages