Ladataan...

Se oon minä. Kuulkaa säätä ja varvasvammoja uhmaten syöksyin juoksemaan heti, kun aloin saada yliannoksen pääsykoelukemisesta (sain sen noin tunnissa). Ja ei ollut oikeasti mukava keväinen se keli, ei ollenkaan. Lähinnä sellainen kuin viime marraskuussa, kun lopetin (pikaisesti) alkavan juoksuharrastuksen juuri kammottavien ilmasto-olosuhteiden takia.  Suomeksi: vettä (tai jäätä) satoi vaakatasossa, oli pimeää ku säkissä ja aivan helekutin kylymä tuuli, eikä muuta ollut takin alla kuin poolo (vieläpä ruma poolo, jota käytän säälistä). Mutta all in all, elossa olen. Yskin tosin kuin tuberkuloosipotilas jo nyt, joten saapa nähdä, kuinka aamulla köhitään, kun kylmyysvirusbakteeri pääsee yön aikana pesiytymään oikein kunnolla keuhkoihin (toimiiko homma niin?)... Että mä aina jaksan toitottaa näitä sporttivartteja, oon aika pathetic, mutta kun totuus nyt on se, ettei tämäntyyppisiä vartteja (oikeasti juoksin puoli tuntia!!!!) ole viimeiseen puoleen vuoteen paljon mahtunut. Ja pitäähän mun joskus kirjoittaa juttu kategoriaan 'Liikunta ja ravinto', ymmärräthän? ..Niin että. 

 

Ladataan...

Ladataan...

Kysyisin, että kuinka monta kertaa viikossa on järkeä käydä juoksemassa, ettei vammaudu tai tule ylikuntoon..Minä ja ylikunto ei oikein istuta samaan lauseeseen, mutta nyt on käynyt niin hassusti, että hurahdin taas juoksemiseen pitkän ajan jälkeen, ja Sulo on huolissaan. Ei vissiin saa ihan jokapäivä lenkkeillä? Kuin monta palautumispäivää kannattais pitää viikossa? Riittääkö yks? Kaks?

Ladataan...

Ladataan...

Ällöin temppu pitkään aikaan. Käytiin Sulon kanssa yhdessä juoksulenkillä.

En osaa selittää, se on vaan jotenkin niin vastenmielisen yliurheilullista, kun pariskunnat juoksee rinta rinnan samaan tahtiin, kun voisivat maata sohvalla popkornikulhon ja kokispullon kanssa katsomassa leffaa. Melkein oksettaa jopa.

Mutta kyllä se vaan helpommin meni, kun oli toinen (hyväkuntoisempi) vieressä kirittämässä... Ai niin mutta, meidän tapauksessa ei ole kyse siitä, että kaksi urheiluhullua juoksee kevyesti ja vaikeuksitta muutaman kilometrin pyrähdyksen. Meillä oli veren maku suussa ja hiki roiskui vastaantulijoitten päälle. Eikä kummallakaan ollut tukka hyvin (Tästä seikasta nimittäin yleensä tunnistaa viimeistään nämä pro-juoksijapariskunnat - ainakin niillä naisilla on aina täydellinen kiiltävä poninhäntä heilahtelemassa pään päällä).

Mutta kyllä mekin vielä täys-ällöiksi muututaan, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ens kuussa viimeistään patsastellaan täysin mätsäävät tuulipuvut ja samanväriset lenkkarit päällä Vasaramäen kulmilla. 

Ladataan...

Pages