Ladataan...

Tällä kertaa aion päästää itteni vielä helpommalla, kuin kahden aiemman 'Kunnianhimoisen' kohdalla. Näitä kumminkaan kukaan lue. Edellisen postauksen on lukenut todistettavaksi mun itseni lisäksi yksi ihminen, ja ehkä hyvä niin. Ei järjen hiventä, tässä(kään) hommassa.

No niin. Nyt listautuvat siis vuoden biisit -88-2013. Ne, biisit, jotka oli Se Juttu minulle.

Vuoden biisi -88: äitin ja isän poikkihuiluilla tiluttelema musa, ei tiettyä biisiä

Vuoden biisi -89: Tuu, tuu, tupakkarulla (Kutsutaanko tässä biisissä tupakkarullaa tulevaksi, vai onko kyse vaan kahdesta merkityksettömästä 'tuu'-tavusta? Sitä mietin edelleen.)

Vuoden biisi -90: Ih-hah-haa (itse laulettuna)

Vuoden biisi -91: Tuli kirkkoon mies ja lapsi (all-time-feivöritti)

Vuoden biisi -92: Vanha holvikirkko (äitin laulamana, hiiteen se Raittisen Eero)

Vuoden biisi -93: Eva Dahlgrenin Jag är gud (äitin c-kasettien syytä)

Vuoden biisi -94: Mamban Tuollainen tyttö (sama selitys kuin edellisessä)

Vuoden biisi -95: Mamban Lauantai-ilta (sama selitys kuin kahdessa edellisessä)

Vuoden biisi -96: Catcatin Bye Bye Baby

Vuoden biisi -97: Nylon Beatin Rakastuin mä looseriin (miksi, Miksi sitä ei kirjoiteta ihan suomeksi 'luuseriin'?!? Bitch, please!)

Vuoden biisi -98: Spice Girlsin Spice Up Your Life

Vuoden biisi -99: luonnollisesti Lou Began Mambonamböfaiv

Vuoden biisi 2000: Daruden Feel the Beat (en fanittanu enää kun näin miten tylsältä äijä näytti)

Vuoden biisi 2001: Geri Halliwellin It's raining men

Vuoden biisi 2002: Las Ketchupin Kusha Las Playas (se oli rakkautta se)

Vuoden biisi 2003: Shakiran Objection (Tango)

Vuoden biisi 2004: Ultra Bran Hei kuule Suomi/ Rammsteinin Links 2-3-4 (melko samanhenkiset biisit, joten en osaa valita vain toista)

Vuoden biisi 2005: joku Rammsteinin

Vuoden biisi 2006: (edelleen vähän pistää hävettään, mutta kansallinen ylpeys vei tyttörukkaa) Lordin Hard Rock Hallelujah

Vuoden biisi 2007:  Basshunterin Boten Anna (muut kuunteli tämän loppuun jo vuotta aiemmin, kasvoin tynnyrissä)

Vuoden biisi 2008: Manu Chaon Me gustas tu

Vuoden biisi 2009: Fastballin The Way

Vuoden biisi 2010: Lady Gagan Bad Romance

Vuoden biisi 2011: Finnish Hockey Mafia ja Antero: Taivas Varjele (oon vieläkin liekeissä..en koskaan sano 'liekeissä'..)

Vuoden biisi 2012: no Robinin Puuttuva Palanen tietysti

Vuoden biisi 2013 selviää myöhemmin, mutta tähän mennessä eniten on taidettu kuunnella - niin surullista kuin se onkin - Jon Lajoien Fuck Everythingiä, Marja Tyrnin Puolukkatorttua tai The Lonely Islandin Motherloveria ja muita kulttuurin uusimpia ja hienostuneimpia helmiä..ja joka kerta naurattaa, edelleen....minua ei voi pelastaa.

 

Ladataan...

Ladataan...

Huomenna se alkaa taas ja mua vähän pelottaa. Pelottaa, saanko nukuttua ensi yönä, pääsenkö ylös sängystä aamulla, jaksanko näyttää hymyilevää naamaa päivän ekoina tunteina. Onnistunko hyvin vai hyvin huonosti. Itsevarmuus on kadonnut, jos sitä koskaan edes oli. Tuntuu ettei ollut.

Ihan niinkuin olisin kesän aikana muuttunut sellaiseksi, joksi olen aina yrittänyt välttää muuttumasta; syrjäytyneeksi. Se on kamalan masentava sana. En ole tehnyt toukokuun puolivälin jälkeen mitään. Mä taidan olla ihan luuseri. Ahdistaa. JA JUURI SILLOIN - NYT -  kuuluu biisin ensimmäiset tahdit. Ja biisi on Rainbown Since You've Been Gone. Muahan naurattaa. Ihan sama joku loman loppu, mulla on tää biisi ja hirveän hauska olo. Ahdistus meni pois. Kunnes biisi loppuu, mutta se ei lopu vielä. 

Eilen mietittiin tyttöjen kanssa, oltaisiinko mieluummin kuuroja vai sokeita. Kukaan ei miettinyt kauan, ja kaikki valitsi näkökyvyn säilyttämisen. Mulla ei käynyt mielessäkään, että ilman kuuloaistia menettäisin ihan oikeasti musiikin. Voisin vaan muistella hyviä biisejä, ja basson tietysti tuntisin, mutta pienet kivat vivahteet jäisi tuntematta. Toisaalta tuntuu, etten kyllä millään pärjäisi ilman kauniitten kuvien ja luonnon tsiigailua, enkä kestäisi jos en näkisi rakkaita ihmisiä enkä kuvia, joita olen piirtämässä. 

Totuushan on tietysti se, että ihminen oikeasti pärjää aina, vaikka tilanne olisi mikä (paitsi silloin, kun ei pärjää) , ja se, etten koskaan joudu tilanteeseen, jossa saisin/joutuisin valitsemaan vain jommankumman yllämainitun aistin. Ainakin tämä on aika epätodennäköistä.

En tiedä, olisiko minkään sortin kuva saanut mua yhtä rentoutuneeksi ja iloiseksi kuin Since You've been Gone, mutta ei mun tarvitsekaan sitä tietää. 

Kuvat ja biisit voi saada sekä tosi hyvälle, että tosi pahalle tuulelle. Muakin ketuttaa jo taas; Mötley Cruen Paranoid ärsyttää; miksei Rainbown ihastuttavuutta voinut kestää kauemmin?

Ladataan...

Ladataan...

Näinä musiikillisesti synkkinä NRJ:n ja Bassoradion aikoina tuntee välillä olonsa kummallisen nurkkaan ahdistetuksi. Eipä silti, kyllä muhunkin on uponnut viime vuosina hämmentävän valtava määrä Lady Gagaa, Cobra Starshipiä, Kimbraa, Katy Perryä ja Alexandra Stania, eikä näissäkään mitään vikaa ole. Mutta jostain syystä mun korvat on viime päivinä kerjännyt kuultavakseen klassista.

Klassista musiikkia kuunnellessa olo on huomattavasti rauhoittuneempi, ja mun pää rakentelee paljon mielenkiintoisempia kuvia, kun hallitseva basson jytke jätetään välillä pois. Yritän sanoa, että mun mielestä klassinen musiikki ruokkii jostain syystä paremmin mielikuvitusta, ja biiseissä (jos näin halventavasti mestariteoksista saa puhua)  tuntuu olevan enemmän sisältöä. Lisäksi sitä tuntee itsensä hämmentävän kultturelliksi, kun kuuntelee parikin tuntia Sibeliusta, Bachia, Ravelia ja muita mitä näitä nyt on. Näitten tahdissa voisi syntyä kirja jos toinenkin, ja voi jessus niitä taideteoksia, joihin nämä voisi ihmisen innoittaa. No, ehkä vähän liioittelen, mutta kyllä tässä on nyt vähän eri fiilis kuitenkin kuin Sak Noelia kuunnellessa.

Hyökkääpä huviksesi juutuuppiin ja testaa näitä tuttuja kappaleita, joita mä en ainakaan ensin pelkän nimen perusteella hahmottanut: Maurice Ravel: Bolero, Johann Sebastian Bach: Air, Mozart: Tuskish March, Aram Khachaturian: Sabre dance.

Viimeisin on yksi mun kaikkien aikojen suosikeista, vinkatkaa mulle vielä jotain parempaa, jos tämä aihe ottaa teissä yhtään tulta alleen:]