Ladataan...

Mulla on ainakin mukavaa. Ihana höperö väsymys ja tieto siitä, ettei kukaan odota multa tänään yhtään mitään: jes!

Isäntä rämpyttää Diabloa, Toton Hold the Line soi, mä postcrossaan, luen blogeja ja kirjaa; ei hullumpaa. Sade on ihana tekosyy olla kävelemättä edes viemään roskia. Sadepäivänä ihminen saa luvan kanssa olla laiska.

Jälkimmäistä lupaa en kuitenkaan ole käyttänyt täysillä hyväksi. Oon pyykännyt ja järjestellyt tätä maailmanlopun läävää sen näköiseksi, että täällä voisi jo kuvitella jonkun asuvankin. Mutta tämänkin kaiken tein siinä rauhoittavassa tiedossa, että mitään ei ole pakko, kukaan ei vaadi, ketään ei edes kiinnosta. Mutta imuroi en. Siinä menee raja.

Voitaisiin katsoa Kaunotar ja hirviö (tuli eilen postissa), voisin tehdä koulujuttuja kaikessa rauhassa (mutten jaksa), myöhemmin saatetaan värkätä koruja Sulon kanssa (jos on energiaa), jossain vaiheessa olisi ajankohtaista (muttei pakollista) laittaa kunnon ruokaa. Kaikkea voisi, mitään ei tarvitse.

Tässä vaiheessa alkuiltaa voisin ottaa taas Poikani Kevin:in kouraan ja piiloutua peiton alle. Fiilistellä omaa kivaa kotia, syödä ehkä vähän (paljon) dumleja ja olla onnellinen siksi, etten ole yksi niistä, joitten täytyy tänään suorittaa.

Mitä te teette sadepäivinä?