"Eihän tässä olla kisalavoille menossa"

Kuva: Pixabay

Kuulin tämän lauseen kesällä fysioterapeutiltani. Keskustelu koski säännöllistä liikkumista, jonka ei tarvitse mennä aina saman kaavan mukaisesti eikä samalla intensiteetillä. Päivän jaksamisesta  riippuen tekeminen saa vaihdella. Liikkuminen itsessään on se pointti, ei aina samalla tavalla tekeminen, kun puhutaan tavan liikkujista, ei kilpaurheilijoista. Vastaliikkeitä, venyttelyä ja verenkiertoa elvyttävää tekemistä voi tehdä lyhyemmissäkin pätkissä, pääasia, että tekee, sillä tekemisestä ne hyödyt saadaan. 

Niinpä. Ja samaa voisi sanoa syömisessäkin. Kun tavoitteena eivät ole kisalavat, vaan harmaatakin arkea kestävä kunto, on syömistenkin tärkeä joustaa matkassa mukana. Samat perussäännöt kuin liikkumisessa eli säännöllisyys, riittävyys ja monipuolisuus ja omalta tuntuminen, ovat niitä olennaisimpia tekijöitä, ei se, noudattaako jotakin tiettyä ruokavaliota tai syökö tiettyjä ruokia. Kokonaisuus ja se miten hyvin se pysyy matkassa 365 päivää vuodessa,  ratkaisee lopputuloksen.

Sosiaalinen media kyllä sekoittaa tätä pakkaa taitavasti.

Julkkisten tai fitness-tyyppien ruokapäiväkirjat tai treeniohjelmat ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta niissä piilee riskinsä. Saattaa herätä ajatus "minunkin täytyy näyttää tuolta", "minunkin täytyy tehdä kuten hän". Kuvat tai haastattelut maalaavat verkkokalvoille vain kullatun pätkän kyseisen ihmisen arjesta, mutta sen muistaminen on välillä vaikeaa. Kun on tyytymätön, tietämätön tai epävarma, on entistä alttiimpi ottamaan ulkopuolelta ohjeita vastaan suodattamatta. 

Sosiaalinen media iskee taitavasti meissä piileviin motiiveihin. Haluun matkustella, syödä paremmin, liikkua enemmän, saada sikspäkki ja kireä kroppa, opiskella, työskennellä tietyssä ammatissa, omistaa tietynlainen auto tai asunto, asua ulkomailla, olla onnellisempi, tyytyväisempi, itsevarmempi, tietynlainen. Parhaimmillaan sosiaalisen median avulla motivoidumme tekemään enemmän niitä asioita, mitä haluamme tehdä, saamme tietoa ja inspiraatiota. Pahimmillaan katkeroidumme, olemme tyytymättömämpiä ja onnettomampia vertaillessamme ainakin hetken ajan täydelliseltä vaikuttavaa mielikuvaa elämästä omaamme.

Sokeudumme sille illuusiolle, jota meille syötetetään ja unohdamme, mitä muuta elämässämme haluamme, mitä oikeasti kaipaamme ja tarvitsemme. Aikaa, rahaa, unta, lepoa, rakkautta, kehonhuoltoa, turvallisuutta, ihmisiä ympärille, yksinoloa,  rauhallisuutta, toimintaa, keskittymistä, kehittymistä tai vain olemista. Joskus eri asioita eri elämän osa-alueilla, elämäntilanteessa, eri päivinä ja eri viikkoina. Mieluiten monipuolisesti ja tasapainoisesti.

Jos emme ole urheilijoita, ei meidän kuulukaan syödä, liikkua ja elää niin tarkkaa ja kurinalaista elämää. Jos julkisuus ei ole työmme, ei meidän tarvitse olla koko ajan esittämässä parasta itsestämme. Jos olemme niitä kuuluisia arjen sankareita, joiden tarkoituksena on saada työpäivä kunnialla pulkkaan, ruokkia perhe, ulkoiluttaa koira, pitää kämppä siistinä ja ehkä harrastaakin jotakin siinä sivussa, on siinä ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle. 

Pysytään siis omilla tonteillamme ja tehdään parhaamme niillä puitteilla mitä meillä on.  Ehkä riman tiputtaminen liikkumisista ja syömisistä voisi auttaa tässä arkisessa työssä, jota meidän tulisi tehdä opiskeluista, töistä, kodinhoidosta yms. huolimatta. Emmehän tähtää kisalavoille. Ehkä perusasiat pysyisivät matkassa mukana koko vuoden vuodesta toiseen, jos sallisimme itsellemme pienemmät tavoitteet ja lopputulokset, jotka eivät ole niin kuvauskelpoisia tai postauksen arvoisia. Perusasiat eivät välttämättä ole mediaseksikkäimpiä tai myyvimpiä, mutta sitäkin toimivampia. Uskokaa pois! Pelkällä ateriarytmin säännöllistämisellä saadaan ihmeitä aikaan, eikä tarvita supersmoothieita tai kyykkyennätyksiä.

Niin, kun eihän tässä tosiaan sinne kisalavoille olla menossa.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

 

-Katja

Share

Kommentoi