Hatunnosto suomalaiselle terveydenhuollolle!

Katsoin tällä viikolla YleAreenasta kaikki kyseisen sarjan jaksot ja vaikutuin todella. Vaikka suhtaudunkin positiivisesti suomalaiseen terveydenhuoltoon ja omat kokemukseni ovat pääosin hyviä, en voinut silti kuin ihmetellä, miten uskomatonta työtä tehdään suomalaisten sairaaloiden seinien sisällä. Mitkä teknologiset mahdollisuudet onkaan käytettävissä sairausten hoidossa ja leikkausten apuna. Mikä ammattitaito seilaakaan osastoilla, saleissa ja käytävillä. Tulevaisuus näyttää, miten sairaanhoidolle käy ja millä hinnalla, mutta juuri nyt tämä sarja osui mielestäni sopivaan saumaan sote-keskusteluiden keskelle muistuttamaan asioista, jotka ovat hyvin juuri nyt ja joita me verovaroin vomme tukea. Selvää on, etteivät kaikki apua tarvitsevat apua saa, mutta tilanne Suomessa on ehdottomasti parempi kuin vaikkapa Jenkeissä, joissa esimerkiksi syöpään sairastunut jää ilman vakuutusta hoitoa vaille.

Sarjasta mieleen jäivät erityisesti lämpimästi ilman lääkärintakkia pienen tytön kohdannut lääkäri, harvinaisen sairauden vuoksi kävelykykynsä menettänyt ja nyt uudelleen kävelemään opetteleva 15-vuotias poika ja omaishoitajana Alzheimeria sairastavalle vaimollensa toimiva mies. Kun 15-vuotias poika sanoo lyhyen ajan tavoitteikseenportaiden alastulemisen pelkän kaiteen avulla, vetää se nöyräksi.  Oman kehonsa kyvyt ymmärtää vasta, kun ne menettää tai joku läheinen sairastuu. En tarkoita, että omaa vointiaan pitäisi aina verrata johonkuhun, jolla asiat ovat huonommin, mutta kyllä se hieman perspektiiviä avaa, kun tajuaa elämänsä suurimman osan ajasta kivutta ja säryttä.  Kaikki kunnioitus myös omaishoitajina toimiville puolisoille tai läheisille. Voin vain kuvitella, millaista mielensisäistä työtä on tehtävä ylläpitääkseen omaa elämänhaluaan rakkaan hiipuessa hiljalleen pois. Huoli omaishoitajien jaksamisesta on aiheellista. 

Elämänmakuinen sarja, suosittelen! Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja koukuttava. Tällaista realitya saisi televiossa olla enemmänkin iänikuisten laihdutus- ja kokkikilpailujen sijaan. Ihastuin aikanaan Iholla-sarjaan, tavallisten ihmisten tavallisen elämän kuvaamiseen. Tosi-tv:tä sanan varsinaisessa merkityksessä ilman paksuja meikkikerroksia, fiinejä kampauksia ja trimmattuja kehoja. 

Poliiseista sarja on jo tehty, joten ehkä seuraava sarja voisi olla eduskunnasta ja kansanedustajien arjesta? Tulisi aineksia yleiseen keskusteluun ihan oikeista lähtökohdista eikä oletuksista. Ehkä kansanedustajien työtäkin arvostettavisiin eri tavalla? Ehkä saataisiin tarinat, syyt ja selitykset yhteisiä asioita koskevien päätösten taakse, jolloin uudistuksia ja muutoksia olisi helpompi ymmärtää. Johan poliiseillakin on oma youtube-kanava, miksei politikoillakin? 

Miltä kuulostaa?

-Katja

Kommentit

Lumitähti (Ei varmistettu)

Elossa olikin todella hyvin toteutettu sarja jossa saatiin kuvattua monia kohtaamisia ja kohtaloita. Hyvä muistutus pienten kohtaamisten tärkeydestä ja siitä mikä on elämässä tärkeää. Harmi kun ei tätä sarjaa tuotu kovin paljoa esiin.

Katja Mäkelä

Totta! Itse sain vinkkauksen sarjasta äidiltäni. Onneksi sain, sarjan katsomisen jälkeen on taas ainakin vähäksi aikaa osannut enemmän arvostaa omaa kroppaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.