Huumori- parasta lääkettä mielelle?

Kuva: Pixabay

Tällä postauksella en ota kantaa mielialalääkeiden käyttöön. Lääkitysasiat ja lääkityksen tarpeellisuus ovat potilaan ja lääkärin välisiä. En myöskään vähättele kenenkään ahdistusta tai tuskaa mielialan vaihteluista tai mielenterveydellisistä häiriöistä kärsiviä. Tämä postaus on vain yksi näkökulma mielenterveyteen.

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmiselämään. Niin ikävät ja pelottavat kuin iloiset ja mukavat. Ja sitten on kaikkea tältä väliltä, voimakkuudeltaan ja  kirjavuudeltaan vaihtelevia. Joskus omista tunteista on helppo saada kiinni, nimetä ja ilmaista tai kokea ja hillitä. Tunteet heräävät ja laantuvat aaltojen ja tuulien lailla. Joskus kehossa ja mielessä myllää vaikealta tuntuvien tunteiden möykky, jota yleisesti ahdistukseksikin kutsutaan. Se menee yleensä ohi. Aivan kuten muutkin tunteet. Mikään tunnetila ei ole pysyvä.

Paitsi, että joskus jokin tunnetila tuntuu jäävän päälle. Masentaa, ahdistaa, tuntuu pahalta koko ajan tai pitkän aikaa. Mikään ei tunnu miltään ja olo on toivoton. Mikään ei kiinnosta, innosta, tunnu järkevältä ja omalta. On vain harmaan tai mustan värinen loppumaton tunneli, jonka päässä ei näy valoa. Sitä tunnetilaa ei kukaan omaehtoisesti valitse, mutta joskus, jossain vaiheessa elämään se saattaa ottaa vangikseen kenet tahansa. 

Masentuminen ei katso ikää, sukupuolta, varallisuutta tai ulkonäköä. Siinä ei ole mitään järkeä ja toisaalta taas on paljonkin järkeä. Se saattaa suojata muilta tunteita. Kun omilta haaveilta viedään toistuvasti pohja, kun yrityksistä huolimatta mikään ei tunnu onnistuvan ja tulevaisuudessa näkyy vain usvaa, on täysin ymmärrettävää antaa periksi, lakata aktiivisesti uskomasta parempaan, lopettaa yrittämästä. Ei mieli kestä kolhuja kerta toisensa jälkeen ilman suojakuorta. Masennus voi tarjota sen suojan.

Masennuksen syvyys ja kesto vaihtelee. Masentunut voi olla kausittain tai jatkuvasti, masentua voi hetkellisesti vaikkapa elämänkriisin yhteydessä ennen vahvistumista uuteen elämänvaiheeseen. Masentunut voi olla kuukautiskierron loppupuolella tai töistä tai muista arjen kuormituksista uupuneena. Mieli voi tummua väsyneenä, nälkäisenä tai toimettomana. Masennus ei tarkoita automaattisesti samaa kuin mielisairas, se ei vie välttämättä sängyn pohjalle koko päiväksi makaamaan. Masentunut voi olla ulkoisesti toimintakykyinen, mutta kokea itsensä silti tarpeettomana ja elämisen turhana.

Masennukseen voi saada apua. Lääkitys ei suinkaan ole ensisijainen tai ainoa vaihtoehto, joskus muutama juttutuokio masennukseen perehtyneen asiantuntijan luona voi riittää nostamaan tolpilleen. Yksikin läheinen ystävä tai tuttava, jolle voi uskoutua ja olla oma itsensä, voi riittää. Jos masentuneeseen mielialaan selvästi liittyy liian vähäinen tai yksipuolinen syöminen, hormonaaliset vaihtelut, unen tai liikkumisen määrä, korjautuu se vaikuttamalla näihin perustarpeisiin. 

Perustarpeista puheenollen. Jo kuuluisa apinakoe aikanaan todisti eläinlapsen masentuvan ilman hoitajaa. Yksinäisyys, turvattomuus, hoivan puute ja ulkopuoliseksi jääminen ovat tarpeeksi vahvoja särkemään ihmismielen kestävyyttä. Jos perustarpeisiimme ei vastata, tai jos emme itse huolehdi omien perustarpeidemme toteutumisesta, olemme vaarassa masentua. Uskallan väittää, että mikään summa rahaa, mikään työpaikka, parisuhde, harrastus tai muu ulkoinen seikka ei riitä paikkamaan perustarpeiden puutetta. Tai näitä ulkoisia toimenpiteitä tarvitsee toistuvasti mielensä lujittamiseksi. Kuinka kestävää on roikkua kulisseissa?

Joskus paras lääke ei löydy apteekista, vaan omasta arjesta, tai oikeammin omista ihmisistä. Tiedän itselleni äärimmäisen tärkeiksi voimavaroiksi riittävän syömisen, ulkoilun, liikkumisen ja unen. Haasteena saattaa olla näiden toteutuminen silloin, kun mieli on apea. Kun ei jaksa tai välitä mennä ajoissa nukkumaan tai lähteä ulos raittiiseen ilmaan, vaikka järjellä tietäisi sen merkityksen. Tällöin tarvitsen aimo annoksen tehobuustausta huumorista. Läheiseni tietävät, miten minut saa hyvälle tuulelle hölmöjen eläinvideoiden tai hölmöjen ilmeiden avulla. Olenko minä yksinkertainen vai onkohan yksinkertaisin lääke sittenkin paras? 

Mieli voi olla myös maassa, vaikka olisikin tehnyt kaiken kuten oppikirjassa. Myös tällöin huumori on minusta paras tapa nopeaan (tai nopeahkoon) piristymiseen ja parempaan oman elämän hallintaan. En tarkoita, että apea ei saisi joskus olla tai että piristystä pitäisi väkisin hakea. Ei suinkaan. Väitän, että joskus sitä vain tarvitsee hetken omaa masistelua, omaa hetken rauhaa kaikelta ja kaikilta. Itse asiassa tietoiset apeushetket tai -päivät voivat olla erittäin terapeuttisia. Lepohetki kaikesta, hetkellinen luovuttaminen oman arjen hallinnasta, voi antaa tarvittavat voimavarat seuraavan päivän haltuunottoon. Joskus tekee todella hyvää vain maata koko päivä sohvalla ja haistattaa paskat koko maailmalle.

Ja sitten kun siihen kyllästyn, pistän Youtubesta suomalaista standupia tai vanhoja putousjaksoja pyörimään. Huumori, ja nimenomaan tietynlainen huumori, on minulle se tärkein lääke harmautta vastaan. Aina kun ei voi olla hyvä päivä, tai edes viikko. Jotain ihmeellistä taikaa siinä nauramisessa vain on :D

Tämän viikon sää ei muuten ole ollut mikään mieltäylentävin. Onneksi ensi viikosta on luvattu aurinkoisempaa. Koska on silläkin merkitystä mielialalle, miltä ulkona näyttää. En usko, että kovin moni väittää vastaan ;)

Hyvää loppuviikkoa ja onnea valmistuville!

-Katja

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.