Mikä avuksi väsymykseen?

Kuva: Pixabay

Varmasti yksi vakioaiheita ympäri vuoden iltapäivälehdissä ja naistenlehdissä on väsymys. Tuo hyvin arkipäiväinen ja kuitenkin kovin moniselitteinen ilmiö liitetään milloin tiettyyn ruoka-aineeseen, milloin kilpirauhasen vajaatoimintaan, milloin mihinkin muuhun sairauteen. Joskus taas muistutetaan unihygieniasta, sängystä, patjoista, tyynyistä ja älylaitteiden sinivalosta vaikuttamassa nukahtamiseen ja unen laatuun. 

Niin. Ja joskus taas selkein syy on se yksinkertaisin: oletko nukkunut riittävästi? Onko unesi määrä vastannut arpeeseen. Keskimääräinen unen tarve on 7-8 tuntia, mutta todellinen unen tarve yksilöittäin on keskiarvion molemmin puolin. Kuinkakohan moni nukkuu sen määrän unta, mitä todella tarvitsee? Kuinkakohan moni voi/ haluaa nukkua itselle sopivan määrän unta? Kuinkakohan moni ottaa tietoisesti unesta aikaa omalle hetkelle illalla elokuvaa katsoakseen,  juhliakseen, opiskellakseen, tehdäkseen töitä tai muuta vastaavaa?

KATSE ENSIN OMAAN NAPAAN

Mielestäni liian herkästi syytetään oman hallinnan ulkopuolella olevia tekijöitä ja liian vähän käännetään katsetta omaan itseen ja niihin asioihin, joissa on syytä ottaa omaa vastuuta. En kiellä, etteikö unihygienialla yms. ole merkitystä. Pikemminkin ärsytystäni tätä väsymysasiaa kohtaan nostaa toistuva ilmiö omien perustarpeiden laiminlyömisestä. Ymmärrän, että voi olla helpompaa syyttää ruokalan natriumglutamaattia tai perhettä tai pomoa väsymyksestä kuin katsoa itseään peiliin. Kysyä, mitä minä olen tehnyt, että olen väsynyt? 

PÄIVÄ TEKEE YÖN

Sanotaan, että uniongelmat eivät johdu yöstä, vaan päivästä. Se, miten elämme päivällä, seuraa iltaan ja yöhön. Jos päivä on ollut hyvin hektinen ja tilanne ei rauhoitu illalla, on todennäköistä, että uni ei tule tai ei riitä palauttamaan päivästä seuraavaan päivään. Unen tarpeemme kun riippuu siitä, miten elämme. Vanha sanonta "kova työ vaatii raskaat huvit" voisi unikielellä kääntää "kova työ vaatii raskaat unet". Unta tarvitaan siis enemmän, jos päivän aktiviteettitaso on ollut korkea.

Jos unen määrää ei ole ajallisesti mahdollista lisätä, on tarkasteleva päivän tapahtumia. Tässä kohtaa se, miten itsestämme huolta pidämme muuten, nousee merkittävään rooliin. Siis se, miten syömme, liikumme, nukumme, lepäämme ja hallitsemme stressikuormaa. Käytännössä siis se, miten mielemme ja kehomme voivat, miten perustarpeemme tyydyttyvät. 

BACK TO BASICS

Kun siis kysytään, mikä avuksi väsymykseen, en ensimmäisenä pohtisi, mitä vikaa kehossani tai makuuhuoneessani on, vaan miten olen kehoani huoltanut. Olenko syönyt säännöllisesti ja riittävästi aamusta lähtien? Onko ruokavalioni mahdollisimman maistuva ja värikäs? Olenko ulkoillut ja liikkunut, olenko vetristänyt niveliäni, onko veri päässyt kiertämään päästä varpaisiin koko päivän ajan? Olenko muistanut pitää taukoja ja levätä touhuamiselta? Olenko saanut kitkettyä stressiruohoja jo ennen kuin ne ovat päässeet rehottamaan valtoimenaan? Olenko ollut päivän aikana läsnä siinä mitä teen? Olenko tehnyt itselleni mieluisia asioita ja lepuuttanut mieltäni kuormittavilta asioilta? 

Jos vastaus on "en" johonkin tai useampaan näistä kohdista, on väsymys luonnollinen seuraus palautumattomasta kehosta ja mielestä. Erikoisteejuomia tai vippaskonsteja uneen saa toki kokeilla, mutta ihmeisiin ei mikään ruusunjuuri tai muu terveystuote pysty, jos syyt väsymyksen taustalla ovat perustaavaalaatuisia.

VÄSYMYS SUOJAKEINONA

Väsymys esitetään yleensä huonona asiana. Ja sen toki ymmärtää, väsymys tuntuu ikävältä. Tuskin moni tietoisesti haluaa olla väsynyt. Haluan kuitenkin nostaa esille näkökulman väsymyksestä suojamekanismina. Jos ajatellaan asiaa kehon ja mielen näkökulmasta, väsyneenä kaipaa lepäämistä sohvalla, sänkyyn jäämistä tai yleisesti iisimmin ottamista puurtamisen ja tiukan aivotyöskentelyn sijaan. Jos ajatellaan, että alunperin väsymys on seurannut juuri korkeista stressileveleistä, liiasta tekemisestä ja liian vähäisestä palautumisesta, eikö olekin itse asiassa kehon kannalta viisasta väsyä, jotta välttyisi uudestaan samalta rumbalta ja saisi sitä, mitä enemmän tarvitsee? Väsymys on siis kehon keino kertoa tarpeistaan ja keino ottaa tarvitsemansa.  Väsymys kertoo tarpeesta hidastaa. 

Kuinka tähän hidastamiskehotukseen suhtaudumme? Yritämmekö päästä siitä eroon ikävänä ja kiusallisena vaivana vai otammeko sen todesta, kuulemme ja kuuntelemme sitä? Mielestäni tämä näkökohta puuttuu tai on hyvin vähillä yleisessä väsymyskeskustelussa. Väsymys vaikeuttaa kiireisessä tehoyhteiskunnassa elämistä, mutta tarkoittaako se todella sitä, että se kaipaa lääkitsemistä tai vain oireen hoitoa vai olisiko se tärkeä merkki siitä, ettei meitä ihmisiä ole tarkoitettu nykyisenkaltaiseen juoksupyörään ilman ongelmia?

ARVOSTATKO UNTA?

Tehtiin väsymyksestä sitten yksilöllinen tai yhteiskunnallinen ilmiö, jää loppukädessä vastuu omasta väsymyksestä itselle. Vaikka ihannetilanteessa emme eläisikään, on monia asioita, joita voimme omassa arjessamme huomioida. Tärkeät ruoka- ja lepotatauot työ- ja opiskelupäivän aikana. Ruoka-ajoista kiinnipitäminen ja aterian kokoaminen riittävän suureksi nälän poisviemiseksi. Vain mielihyvän verran kahvia ja teetä virkistämään. Liikettä ja raitista ulkoilmaa pienissä annoksissa pitkin päivää. Syvähengitystä, läsnäoloharjoituksia ja lattialla makaamista stressitasojen laskemiseksi. Ajoissa illan rauhoittamista unta varten. Ajoissa nukkumaanmeneminen. 

Yksi tärkeä kysymys on vielä esittämättä: Arvostatko unta? Pidätkö unta itsellesi merkityksellisenä asiana? Oletko myös sitoutunut sen toteuttamiseen käytännössä? Uni on tutkijoiden mukaan äärettömän tärkeää laatuaikaa, sen merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille voit lukea lisää Potilaan Lääkärilehden artikkelista täältä. Emme suinkaan turhaan vietä noin 1/3 vuorokaudestamme unessa. Silti sen arvostamista ei voi pitää itsestäänselvyytenä. 

Väsymyksen äärelle tulisi ensin pysähtyä ennen ratkaisukeinojen etsimistä. Ilman syiden tunnistamista väsymys ei tule todella hoidetuksi. Kysymykseen "mikä avuksi väsymykseen" voisikin vastata: riippuu siitä, minkä vuoksi olet väsynyt. 

Nyt tämä nainen aloittaa omat illan himmailupuuhansa, väsymys tuntuu jo silmäluomissa. 

Palataan,

Katja

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.