Musiikki - terapiaa mielelle ja keholle

Ladataan...

Tiedättekö, mikä on parasta, mitä itsekseen voi viikon päätteeksi tehdä? 

Kuunnella musiikkia ja laulaa.

Lapsena meillä kotona soi aina musiikki, vähintään radiosta, jollei kasetilta tai levyltä. Molemmat vanhemmat kuuntelivat paljon kotimaista iskelmää, olen käytännössä kasvanut iskelmätähtien ympäröimänä.Välillä äiti lauloi musiikin tahtiin ja tanssahteli musiikin tahtiin.  Mieleen on jäänyt myös ensimmäinen oma cd-soitin ja ne c-kasetit, joille nauhotettiin suosikkibiisejä radiosta. Ah, kultaista 90-lukua!

Vaikka oma musiikkimakuni on aika laaja, melkein kaikki menee, kunhan on melodia kohdallaan, on iskelmä edelleen lähinnä sydäntäni. Yön joutsenlaulu iskee ja kovaa, samoin Kaija Koon vanhempi tuotanto. Mitä voimakkaampi biisi tunnelmaltaan, sitä todennäköisimmin sitä kuuntelin.  Janne Hurmeen Kirje on jäänyt mieleen, sitä lemmikkiundulaattimmekin ääntelivät mukana :D. 

Koulussa olen osallistunut lauluesityksiin, vaikka esiintyminen aina jännittikin. Karaokessa kävin yhdessä välissä säännöllisesti. Laulutuntejakin olen ottanut ja kokeillut kuoroa. Mikään ei kuitenkaan voita tunnelmaltaan rauhallista perjantai-iltaa yksin kotona Youtubesta tai Spotifysta lemppareita etsien, kuunnellen, fiilistellen ja mukanalaulaen. Osan sanat osaa jo ulkoa, osassa pitää lyricsit etsiä googlesta. Ilokseni olen huomannut, että ääniala on iän myötä laajentunut ja pystyn laulamaan myös korkeampia kohtia. Se tuottaa lisäiloa. Laulutunneista on toki ollut apua lauluteknisessä kehittymisessä. 

Se fiilis, sitä ei oikein voita mikään. Se tunne, kun saa purettua ajatuksia ja tunteista kehosta ulos äänen avulla. Ikäviäkin. Se voimauttava ja samalla rentouttava fiilis, joka valtaa koko kehon. On kuin uudesti syntynyt olo muutaman vakkaribiisin jälkeen. Joskus biisilistoilta löytyy helmiä nuoruusvuosilta ja voi elää muistoissa hetken. Itkeä, hymyillä tai vain nauttia.

Musiikki on yksi tärkeimmistä voimavaroistani. Aloitan yleensä aamuni Suomipopilla ja joskus kuuntelen musiikkia ulkoillessa automatkoista puhumattakaan. Huomaan sen kyllä olossani, jos musiikki on ollut liian pitkää vähällä kuuntelulla. Tuntuu kuin jotakin lataavaa puuttuisi. Siksi nämä perjantai-illat ovat äärettömän arvokkaita tyhjentämään mieltä kuluneesta viikosta tai raskaasta päivästä ja palauttamaan "omaa oloa". Aina sitä ei edes muista, miten pienistä asioista isot asiat koostuvat. Eikä musiikin kuuntelu käytännössä edes maksa mitään. 

Suosittelen musiikkia omatoimiseksi terapiaksi mielelle ja keholle.

Hyvää perjantai-illan jatkoa!

-Katja

Ps. Tässä muutamia biisejä suosikkilistaltani:

Share

Kommentit

:) (Ei varmistettu)

No joo ja teemaan sopivasti voi viikonlopun aloittaa katsomalla Vain Elämää, eilen illalla tuli taas todettua että on nuo laulajat vaan upeita :)

Katja Mäkelä

Nautin Vain elämää-ohjelmasta syksyllä, muta nyt jotenkin en osaa syttyä siitä. Esiintyjissä ei ole mitään vikaa ja biisitkin varmasti hyviä, mutta jotenkin en ole ehtinyt vielä kaivata tätä ohjelmaa ja fiilistellä sen tuloa. Olisin toivonut sen tulevan vasta syksyllä, kuten aiemmatkin. Siinä olet oikeassa, että hyvä ohjelma-aika sillä kuitenkin on, perjantai-ilta. Ehkä katson vähän jälkijunassa sitten... :) 

Kommentoi

Ladataan...