Ladataan...

Kuva: Pixabay

Pidän tärkeänä arjen sujuvuutta, sitä kun elämme suurimman osan ajasta. Omaan arkeeni olennaisina osina kuuluvat tällä hetkellä työ, nukkuminen, kaupassakäynti, ruoanlaitto, kodinhoito, pyykinpesu ja Netflix. Uutena palasena on tullut mukaan säntillisempi kehonhuolto iltaisin tv:tä samalla katsellen ja harrastuksia yritän saada mukaan edes vähän mahtumaan. Uusi arkeni ei vielä vastaa sitä, mitä minulla oli ennen paikkakunnan vaihtoa, mutta hiljalleen se alkaa näyttää minulta. 

Minun arkeni kulmakiviä ovat riittävä uni, syöminen, liikkuminen ja mielekäs työ. Kun ne ovat balanssissa, voin hyvin. Itsestäänselvää tai helppoa tämän kombination ylläpitäminen ei suinkaan ole. Teen tietoisesti töitä päivittäin sen eteen, sillä sen vaikutukset hyvinvointiini ovat niin selkeät. Välillä tasapaino horjuu erilaisista syistä. Joskus vaan haluan valvoa ja katsoa hyvää sarjaa ottaen samalla tietoisen riskin olla väsyneempi seuraavana päivänä. Joskus valitsen mieluummin sohvan ulkoilun sijaan. Joskus syön yksipuolisempaa ruokaa. Tämänkaltainen joustaminen ei kuitenkaan ole pysyvä olotila ja siksi balanssin palautuminen on suhteellisen helppoa. Joskus balanssi pysyy nimenomaan poikkeuksilla yllä, mieli kun kaipaa vaihtelua. 

Vaikka itse pidänkin tärkeänä arjen hallintaa, joskus jopa itsestäänselvänä, tiedän, ettei sitä kaikille todellakaan ole.  Minä voin aikalailla keskittyä omaan itseeni tällä hetkellä. Työssäni kohtaan paljon oman hyvinvoinnin sivuuttamista muiden tarpeiden tieltä. Viimeisillä voimavaroilla yritetään pitää kuosissa omat perustarpeet yleensä huonoin tai kestämättömin lopputuloksin. Kohtaan väsyneitä, masentuneita ja yksinäisiä naisia ja miehiä, jotka toivovat muutosta, mutta eivät sitä ole pikadieeteistä tai kuntokuureista löytäneet. Eikä ihme, vastaukset arjen kaaosmaisuuteen kun harvoin löytyvät kaurapuurosta.

Mielestäni tärkein osa hyvää arkea on oman itsensä arvostaminen, omien tarpeiden tunteminen ja kuunteleminen. Kun käytössä on x määrä rahaa, aikaa ja muita resursseja, on pitäydyttävä tässä budjetissa. Mielemme on tuhlaavaa sorttia, se haluaisi tehdä kaikkea taivaan ja maan väliltä, mahdollisimman nopeasti ja tuloksellisesti. Mielemme ei aina muista pysyä aitojen sisällä, vaan se pyrkii säännöllisin väliajoin ulos hyppelemään ja humputtelemaan. Jos kuuntelemme mieltämme tässä vaiheessa, olemme aika nopeasti ongelmissa, sillä kenenkään elämä ei voi olla yhtä nousukiitoa aamusta iltaan, viikosta ja vuodesta toiseen. Ei. Jokaisella on käytettävissä 24 h, josta noin kolmasosa tulisi käyttää palauttavaan uneen ja loppuosasta käydä töissä, opiskella, harrastaa, syödä, tavata ystäviä, lapsia, puolisoa, antaa aikaa itselle ja muille tiettyjen velvollisuuksien, vastuuksien ja oikeuksien puitteissa. Kullakin ihmisellä tuo 2/3 vaihtelee sisällöllisesti, mutta yksi asia ei muutu: perustarpeemme odottavat täyttymistään.  Keho kaipaa ruokansa, liikkeensä, virikkeensä ja kosketuksensa.

Jos jossain olen nyt kolmikymppisenä hyvä, niin omien rajojeni tunnistamisessa ja kunnioittamisessa. Tiedän paremmin, mitä osaan, mitä voin ja mitä en voi tehdä. Tiedän, mihin pystyn ja mihin voin pystyä, jos oikein harjoittelen. Minusta on tullut parempi pitämään itseni puolia. Suojelemaan myös itseäni itseltäni. Selviydyn paremmin muutoksista väsyttämättä itseäni kokonaan. Osaan antaa aikaa itselleni ja sopeutumiselleni uuteen. Tekemään mielummin vähän kerrallaan, hätäilemättä ja turhaa stressiä välttäen. Se ei toki tarkoita sitä, ettenkö koskaan väsy tai stressaannu. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että selviydyn niistä aiempaa paremmin, vähemmin vaurioin. Tästä merkittävänä todisteena pidän sairastalun vähentymistä muutaman vuoden aikana. Perusflunssakaan ei ole saanut minua kouriinsa enää yhtä vahvasti kuin ennen. Saatikka, että flunssat pitkittyivät. Toki selityksiä voi olla muitakin, mutta itse ajattelen sen kertovan oppimisesta elämään omassa kehossa, oman kehon ja mielen kanssa, sopusointuisemmin. 

Kun muutto Kuopioon lähestyi, sovin itseni kanssa kuukauden sopeutumisjaksosta. Helmikuun aikana luon tärkeimmät arkikuviot kuntoon. Omaksi ilokseni voi kertoa onnistuneeni tavoitteessani, joka oli tärkeää siksi, että välttyisin ylimääräiseltä sstressaantumiselta arkirutiinien muuttumisesta ja saisin keskittyä uuden työn opettelemiseen. Tavoitteen ansiosta sain itselleni mielenrauhaa. Viikottain olen palautellut entisen arkeni palasia. Täm oli erittäin toimiva systeemi, sillä säästin näin voimavaroja olennaisiin asioihin ja hiljalleen uuden arjen muotoutuessa voimavaroja alkoi vapautua uusia kuntoonlaitettavia asioita varten.

Ensimmäinen viikko meni lähinnä tavaroiden hankkimisessa ja kodin laittamisessa asumiskuntoiseksi.  Syömiset olivat yksinkertaisia, uni suuriniirtein riittävää ja liikkumista tapahtui lähinnä kaupoissa. Toisella viikolla pääsin jo pesemään pyykkiä, ulkoilemaan ja monipuolistamaan syömisiä. Kolmannella viikolla unirytmit tarkentuivat, liikkuminen säännöllistyi ja ruokapolitiikalle löytyi oma paikkansa.  Tämän neljännen viikon agendalla on ollut paikallisen kierrätyksen opettelu (poikkeaa Kokkolan systeemistä) ja kevyt kämpän siivoaminen. Vapaa-aikaa on alkanut jäämään joustavampaan tekemiseen. Huomaan tämän vapauden ajattelussa. Olen luovempi ja saan hoidettua pikkuasioita helpommin. Vielä listalla on joitain juttuja hoidettavaksi, mutta suurin osa on järjestetty. Mielekkäät harrastukset vielä odottavat löytymistään, mutta ne eivät alkuperäiseen helmikuun suunnitelmaan kuuluneetkaan. Ehkä maaliskuun jälkeen voin kertoa niistä paremmin :)

Eihän elämä koskaan ole valmis, joten aina samalla kaavalla toimivaa arkea ei ole edes järkevää tavoitella.  Arjen hallinta ei ole samaa kuin arjen kontrollointi. Kulunut kuukausi on opettanut minulle nöyryyttä muutosta ja sen herättämiä ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita kohtaan. Koen helpommaksi samaistua muutoksen tekemisen haasteisiin kiireisen tai muuten kuormittavan arjen pyörteissä. Samalla ajatukseni pienien muutoksien tekemisestä kerrallaan vahvistui. Pidemmän aikavälin tavoitteet paloiteltuina pieniin välitavoitteisiin ja itselleen ajan antaminen tulosten saamisessa ovat erittäin tärkeitä uusien asioiden omaksumisessa, muutosten pysyvyydessä ja linkittämisessä automaattisiksi osasiksi arkirutiineja. 

Arkea pitää rakastaa, mutta jotta se on mahdollista, on ensin rakastettava itseä.  Tässäpä ajateltavaa viikonlopulle ennen ensi viikon arjen alkamista :)

-Katja

 

 

Share

Ladataan...

Pidän liikunnasta. Olen aina pitänyt. Olen tottunut hyötyliikkumaan jo lapsesta pitäen. On tullut ulkoilutettua koiraa, käveltyä tai pyöräiltyä kouluun, kauppaan tai kaverin luokse. Olen pärjännyt vähintään ihan ok koulun liikuntatunneilla. Lajit, joissa piti juosta, olivat vahvuuksiani. Lajit, joissa tarvittiin nopeutta. Tarkkuus tai tekniikka olivat sitten eri asioita. Opin pelaamaan jalkapalloa vasta aikuisiällä. 

En ole koskaan harrastanut mitään tiettyä kovin pitkää aikaa. Sen sijaan olen ollut kiinnostunut erilaisista jutuista, kuten tanssista, tenniksestä, voimistelusta ja luistelusta.  Olin kymmenen hujakoilla, kun innostuin ringetestä. Noin 12-13- v, kun innostuin taitoluistelusta. Kumpaakaan lajia en ole voinut harrastaa, koska siihen aikaan niitä ei kotipaikkakunnallani ollut. Otin tuon vahingon takaisin muuttaessani Kokkolaan töiden perässä. Sattumalta huomasin lehti-ilmoituksen aikuisluistelusta ja näin minustakin tuli taitoluistinten iloinen omistaja. Tanssi lähti matkaani lukio-ikäisenä ja se on pysynyt matkan varrella pisimpään, epäsäännöllisen säännöllisinä tunneilla käymisinä. Juoksuinto alkoi opiskeluaikoina ja kuoli Kokkolaan muuttaessa.  Kai liian tasaista tälläiselle vaihtelunhaluiselle tyypille. Cross-fit on myös tullut kokeiltua, samoin perusLesMillsit. 

Kuntosali on vilahdellut matkan varrella välillä mukana, mutta paria viikkoa pidempään en intensiivisesti jaksa saleilusta innostua. En, vaikka kuinka olen yrittänyt. Nytkin omistan salijäsenyyden ja Kuopioon muuttamisen jälkeen olen vakavasti harkinnut sen lopettamista. En vain saa siitä sitä, mitä liikkumiselta haen. En, vaikka tiedän tarvitsevani lihaskuntoa, vahvempaa yläselkää ja keskivartaloa selkävaivoja ehkäisemään. Hetken aikaa voimankasvu jaksaa kiinnostaa, sitten enää ei. Ei auta, vaikka kuinka perustelisin itselleni salilla käymisen helppoutta, edullisuutta (Fitness24Seven), monipuolisuutta ja kätevyyttä (näitä saleja kun löytyy ympäri Suomea ja ne ovat kaikki käytössä yhdellä jäsenkortilla). 

Motivoidun hetkeksi muista sali-intoilijoista. Mutta vain hetkeksi. En tunnu saavan niitä kiksejä, mitä he hehkuttavat. Minä saan jumin kropan ja vaillejääneen olon. Minulle sali on suorittamisen paikka. Kun menen salille, mietin jo kohta poislähtöä. Että se siitä liikkumisen rentouttavuudesta. Toki salilla saa ajatuksia pois kuormittavista asioista. Mutta kotiin mentyäni en hihku ilosta ja ole superendorfiineissä. Olen vain onnellinen, että olen taas kerran saanut viikottaisen suoritteen pois alta. 

Täällä Kuopiossa olen käynyt vasta kerran salilla, vaikka muutosta on jo kohta kuukausi. Voisin sanoa, etten ole ehtinyt, mutten sano, koska se olisi valhe. Oikeasti en halua mennä sinne. Ja viime kertaisen käynnin jälkeen haluan vielä vähemmän. En viihtynyt tippaakaan Kuopion Fitness24Sevenillä. Onneksi kuukausimaksu on alhainen,  niin ei tarvitse kantaa huolta käyttämättä jättämistä, mutta samalla olen miettinyt ylipäätään salikortin järkevyyttä. Eiköhän se into olisi syttynyt tässä vuosien aikana, jos olisi syttyäkseen.

Luulen, että olennainen puuttuva palanen saleilussa on jatkuva liike, sillä se yhdistää mukavaksi kokemiani lajeja. En saa itsestäni irti sitä potentiaalia, sitä iloa ja intoa, sitä kapasiteettia, jota kropassani on. Jään tietyllä tapaa kiinni. Kirjaimellisesti, kun ottaa huomioon nyt lukossa olevat niveleni ja lihakseni. Kun vielä liikkumisesta ei nauti, se jää tekemättä säännöllisesti ja kroppa jumiutuu entisestään. Myös tietynlainen tavoitteellisuus on asia, jota liikkumisessa vierastan ja jonka salimaailmaan vahvasti liitän. Tottakai kehitystä toivon, mutta jos käyn salilla vain kehityksen toivossa, aloitan kyllä väärästä päästä. 

 Haluan liikkua ja tykkään liikkua, mutta sali ei ole minulle oikea paikka sitä varten. Sen sijaan nautin kävelyistä, pyöräilystä, joogasta ja tanssista. Näissä syke nousee mielekkään tekemisen ohessa ja kunto kohenee kuin huomaamatta. Koska tiedän selkänikin näistä pitävän, olen päättänyt lopettaa salikortin ja hankkia tilalle kortin, joka mahdollistaa minulle säännöllisesti sitä, mistä nautin ja mistä kehoni hyötyy. Mistä ne löydän, en vielä tiedä. Sitä ennen nautin raikkaista talvimaisemista ja venyttelyhetkistä salkkareita katsellessa. Kehoa ja samalla mieltä avaten :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Katja

Kuva: Pixabay

Share

Ladataan...

Kirjoitin aiemmin vuoden alussa huonolle tolalle jäänestä kehonhuollosta, johon päätin ryhtyä panostamaan. Opiskeluhommien loputtua aikaa ja energiaa vapautui muuhunkin ja aloin käyttämään sitä itseeni. Otin tavaksi venytellä selkää ja muuta kehoa päivittäin ja kehittää voimaa heikoimpiin kohtiin, pääsääntöisesti siis yläselkä-niska-hartia-seudulle yksinkertaisin joogasta tuttujen liikkeiden avulla. Olo ja ryhti virkistyivätkin, mutta viime vuoden lopulla kipeytynyt lavanseudun alue vasemmalla puolella ei tahtonut lähteä muutoksiin mukaan. Se pysyi jäykkänä liikkumisista, venyttelyistä ja hieronnoista huolimatta. Yhdessä hierojan kanssa tuumasimme alueella olevan jonkinlaisen lukon, joka ehkä vaatisi toisenlaista käsittelyä. 

Kuulin siskoltani kehuja LPG-hoidosta. LPG:ssä on siis kyse hoidosta, jossa alipaineen avulla kiihdytetään lihaksen verenkiertoa, lymfakiertoa ja aineenvaihduntaa.Sen ansiosta kipeytyneen alueen turvotus vähenee ja toipuminen rasituksista vähenee. Olen käynyt vuosien aikana pääsääntöisesti kireän selkäni vuoksi erilaisilla käsittelijöillä, mutta en koskaan vielä LPG-hoidossa. Ajattelin hoidosta saattavan olla hyötyä lihasten rentoutumiseen ja siten lukkojen avautumiseen ja niinpä selvitin, missä Kuopiossa voi kyseistä hoitoa saada.

Minulla kävi tuuri, sillä sain ajan heti samalle päivälle. Kävin siis tiistaina elämäni ensimmäistä kertaa 45 minuutin LPG-hoidossa Fysiopalvelu Kunto Kuopiossa Seppo Hakkaraisen käsittelyssä. Alkuun hän tutki selkää pyrkien paikallistamaan ongelmaa, manipuloi ja naksautteli lukkoja rangasta. Sen jälkeen alkoi varsinainen laitteella käsittely ensin kevyesti, sitten vähän voimakkaammin. Tunne oli mielenkiintoinen ulospäinvetämisen, rullaavan hieromisen ja raapimisen välimaastoa. Rentouttavaa, mutta ei ihan perinteisessä mielessä. 

Käsittelyn jälkeen Seppo vielä käsitteli ja venytti ongelmakohtaa. Hän uskoi ongelman olevan nivelten liikkumattomuudessa sekä osassa selkärankaa että kylkialueella. Pientä liikettä rankaan saatiin hoidon ja käsittelyn ansiosta ja Seppo ohjeisti minulle pari liikettä ylläpitämään rangan hyvää asentoa ja liikkuvuutta. Lisäksi hän suositteli pyyhkeen käärimistä selän taakse tuolilla istuessa, jotta en rötköttäisi tuolilla miten sattuu. Oma veikkaukseni nimittäin on, että juuri se, että olen istunut pitkiä aikoja tietokoneen ääressä todella huonoissa asennoissa. Kun siihen yhdistetään vielä viime syksyn vähäinen liikkuminen, ei ole mikään ihme, että ranka on jähmettynyt. Meidän jokaisen selkä kun tarvitsee monipuolisesti liikettä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tai no, tiesinhän minä, että riskillä mennään, mutta sillä hetkellä muut jutut menivät liikkumisen edelle. Ja nyt sitten niitä virheitä maksetaan. Kirjaimellisesti. Seppo suositteli noin 5 käyntiä LPG:ssä, myös OMT-fysioterapeutilla käynnistä hän arveli voivan olla apua. Olen siis ensi tiistaina menossa uudelleen käsiteltäväksi. Tässä vajaan viikon aikana olen huomannut hoidosta olleen apua. Kipua ja kireyttä on vähemmän ja omissa venyttelyissäni huomaan selän taipuvan paremmin. 

Erityisesti pyyherullasta selän takana istumista tukemassa on ollut älyttömän suuri apu. Ehkä sitä selkäni onkin kaivannut jo pidempään. Sitä tulen ehdottomasti jatkamaan, sillä se on niin yksinkertainen keino ryhdin ylläpitämiseen. Myös venyttely- ja liikevinkit ovat istuneet hyvin omiin arkirutiineihin. Ja niinhän sen pitää ollakin! Ei riitä, että käy hoidattamassa kipuja ulkopuolisilla, vaan on itse tehtävästä omasta arjestaan sellainen, että kehonhuolto tulee kuin itsestään.

Ja koska olen nyt päättänyt pitää huolta itsestäni aiempaa paremmin, olen katsellut sillä silmällä Kuopiossa pidettäviä jooga- ja tanssitunteja, sillä niistä tiedän selkäni pitävän. Ja kyllähän ne rentouttavat mieltäkin, joten ne ovat loistavaa vastapainoa työlle. Tärkeä palikka kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja onnellisen kehon kaavaan siis :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Katja

Kuva: Pixabay

Share

Pages