Ladataan...

Photo by Bruce Dixon on Unsplash

Meitä ihmisiä näkee katukuvassa monenlaisia. Yksin ja yhdessä. Kiireessä harppoen ja rennosti jolkotellen. Hymyileviä ja totisia. Ryhdikkäinä ja kumarassa. Rennoin ja virallisin asustein. Pidempiä ja lyhyempiä. Kehonkooltaan ja muodoltaan vaihtelevia. Tänään olin yksi heistä, seuraten heitä samalla itsekin kadulla kulkien, jäätelöäni nuollen ja kahviani hörppien. Miettien, miten samaanaikaan olen niin erilainen ja toisaalta niin samanlainen kuin kuka tahansa heistä. Inhimillinen ihminen työpäivän jälkeen kevätauringosta nauttien.

Pähkäilyni juuret ovat eilen lukemassani postauksessa.  Piia Pajunen julkaisi nimittäin eilen blogissaan postauksen ajatuksistaan kiinteytymiskulttuurista käsitellen vakavasti otettavaa aihetta Piiamaisen ronskilla huumorilla.  Piian postaus oli erittäin ajankohtainen, eletäänhän nyt kuumimpia "kesäkuntoon"-aikoja, kun kuoriudutaan talviturkkien alta. Se, mihin erityisesti kirjoituksessa kiinnitin huomiota, oli Piian esillenostama rasvanpolttovillitys: "Mikä siinä normaalissa rasvakerroksessa vyötäisillä tai hanurissa on niin kamalaa?"

Millainen on naisellinen nainen...

Olen kohta kuukauden päivät pyöritellyt mielessäni naisellisuus- ja miehekkyysteemaa, sitä, mikä on naisellista tai miehekästä ja miksi. Olen tutkinut aihetta netissä, lukenut aihetta liippaavaa kirjallisuutta ja keskustellut aiheesta ystävien ja tuttavien kanssa. Lopputulemaa minulla ei vielä ole, mutta hahmotelmaa kylläkin: omien erilaisten puolien hyväksyminen, esilletuominen ja nivominen yhteen sopivansointuisaksi kokonaisuudeksi muodostaa naisellisen naisen tai miehekkään miehen. Pakkaa sekoittaa iloisesti myös se tosiasia, että tuolta väliltäkin löytyy vaihtoehtoja, omaan biologiseen sukupuoleen ei siis tarvitse jäädä kiinni, pääasia on, että on kliseisesti sanottuna sinut itsensä kanssa. Miesten maailmassa en ole tarpeeksi pyörinyt voidakseni puhua heidän puolestaan, mutta naisten maailmassa uskallan sanoa, että jotakin tekemistä rasvakudoksella on oman itsensä hyväksymisessä. 

...biologisesti?

Biologisesti ajateltuna rasvakudoksella on oma erittäin merkittävä roolinsa niin silmän kuin sisäelinten suojana, sisäelinten paikallaanpitäjänä, lämpöeristeenä, energiavarastona sekä hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa säätelevien hormonien rakennuspaikkoina. Erityisesti lanteilla ja reisissä oleva rasvakudos on olennaista naishormonien rakentumista ajatellen.  Ei mikään pikkutehtävä siis.

Biologisessa mielessä on lisäksi tärkeää, että rasvakudosta on sopivasti. Liian vähäisellä määrällä on haittavaikutuksensa, jonka naiset voivat kokea esimerkiksi kuukautisten häiriintymisenä, lapsettomuutena ja luuston haurastumisena. Se siis sotkee elimistön hormonien toimintaa. Biologisessa mielessä rasvaton nainen ei siis ole ihannekumppani lisääntymistä ajatellen. Kuukautisia sen sijaan voisi siis yhtenä pitää naisellisuuden mittarina. 

...Sosiaalisesti?

Sosiaalisesti ajateltuna rasvakudoksen määrällä saattaa olla väliä. Jos ajatellaan pariutumista, ovat muodokkaammat naiset houkuttelevampia, sillä he hehkuvat potentiaalista hedelmöittymistä. Hyvin laihat naiset puolestaan herättävät lähinnä huolta ja myötuntoa, laihuus kun symboloi sairaana olemista. Sen sijaan kulttuurisesti naisihanne on vaihdellut kautta aikojen. Välillä on meikattu voimakkaasti, pukeuduttu näyttäviin röyhelöpukuihin,  kiristetty vyötäröä tukiliivein tiimalasin malliin ja vaalennettu rikkiarseenilla tukkaa. Luonnollisuus ei ole ollut muodissa oikein koskaan. 1950-luvulla Marilyn Monroe edusti ihannenaista kurvikkaine muotoineen kun taas 2000-luvulla ihastusta herättää solakka ja terveyttä edustava liikunnallinen ja syömisestään huolehtiva nainen. Näin radikaali muutos vain muutaman vuosikymmenen aikana! Voisi sanoa, että ei niinkään riipu naisesta, vaan kulttuurista ja aikakaudesta, miten hyvin ihanteiden raameihin mahtuu. 

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus sinällään ei kuitenkaan katso ulkomuotoa, vaan arvoilla, tavoitteilla ja mielenkiinnon kohteilla on merkitystä, kun ihmiset ryhmäytyvät. Kokemukset ja näkemykset ovat siis korostuneemmassa roolissa. Tästä näkökulmasta halu kuulua porukkaan laihduttamisen avulla ei saa vahvistusta. Sosiaalisessa mielessä siis rasvakudoksella ei juurikaan ole merkitystä. Tai no, jos porukan yhteiset puheenaiheet pyörivät vain ja ainoastaan painon tai senttien ympärillä, niin ehkä sitten. Oma kysymyksensä siinä tapauksessa on, haluaako kuulua sellaiseen porukkaan, joka on kiinnostunut kyseisestä aiheesta. 

Photo by Brooke Cagle on Unsplash

...Psyykkisesti?

 En ole tätä aihetta tieteellisesti tutkinut, vaan puhun omasta kokemuksestani ja näkemyksestäni. Mielestäni rasvakudoksen paljoudesta puhuttaessa on kyse juuri sosiaalisista paineista ja halusta tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Rasvakudos symboloi tällöin ihmisen psykologia perustarpeita.

Toisaalta rasvakudokseen liitetään myös ei-biologisia ominaisuuksia, kuten onnistuminen tai epäonnistuminen, itsekuri tai laiskuus, kunnianhimo tai luovutus. Itseä siis määritellään ulkoisin piirtein. Tämä on toki kestämätöntä, jos tietynlaisen rasvaprosentin tai kehon saavuttaminen vaatii jatkuvaa itsensä ruoskimista, paastoamista, rääkkitreenaamista ja jatkuvaa stressitilaa. Jossain vaiheessa biologia voittaa ja keho alkaa rapistua vieden pohjaa tehdyltä työltä.

Keho on viisas. Sitä ei ole luotu vähärasvaisena lisääntymään tai toimimaan optimaalisesti. Se joko sopeutuu nipistäen toimintakapasiteettiaan esimerkiksi juuri hormonitoiminnasta tai pakottaa nälänviesteillään ihmisen syömään. Esimerkiksi kyltymättömältä tuntuva ruokahalu ja ahmintakohtaukset ovat kehon tapoja saada tarvitsemaansa energiaa selviytymistä varten. 

Rasvakudoksen hyväksyminen = itsensä hyväksyminen?

Kun puhutaan häiritsevästä rasvakudosta, saatetaan siis itse asiassa ilmentää vaikeutta hyväksyä itseään ihmisenä. Inhimillisenä ihmisenä kaikkine vietteineen, tunteineen ja ajatuksineen. Vaikeutta hyväksyä, että itsessä on sekä biologinen, sosiaalinen että henkinen puoli. Vaikeuksia hyväksyä omia tarpeita kuulua porukkaan, saada rakkautta, hoivaa ja huomiota, löytää kumppani, perustaa perhe ja kokea olo turvalliseksi, täydeksi ja tyytyväiseksi. Vaikka pintaa voidaan silottaa ja kiillottaa, ei perustarpeitamme ihmisenä voida ohittaa ilman seurauksia. Ei se ole rasvakudoksen vika, jos olet ahdistunut, onneton tai yksinäinen. Ei se ole kehosi vika, jos et ole löytänyt sopivaa kumppania tai koet toistuvasti hylkäämisiä. Älä kosta kehollesi sitä, ettet ole löytänyt vielä paikkaasi. Kehosi on syytön mielessäsi sinkoileviin ajatuksiin ja tunteisiin. 

Photo by Catherine McMahon on Unsplash

Palaa siis sylttytehtaalle, kun seuraavan kerran soimaat vatsamakkaroitasi, liian suuria reisiäsi tai höllyviä käsivarsiasi. Mieti, kenelle oikein yrität niin kovasti kelvata. Tavallisena naisena oleminen ei vaadi rasvaprosentin kyttäämistä, suositeltavaa sen sijaan on pitää itsestään huolta, vaalia tarpeitaan, kunnioittaa rajojaan ja välillä sadatella kuukausittaisia menkkavaivoja. Sellainen nainen voi olla minkäkokoinen ja -näköinen tahansa eli sopii täydellissesti erilaisia naisia ja miehiä vilisevään katukuvaan.

Hyvää alkavaa viikonloppua,

Katja

Postauksessa käytetty lähteenä artikkelia Kleopatrasta kuntosalinaiseen. 

Share

Ladataan...

Toinen seminaariosuus psykofyysisen psykoterapian perusteiden koulutuksesta on takana. Jos viimeksi koulutuspäivinä asetuin epämukavuusalueelle fiilistelemään, ei kuivin jaloin (eikä silmin) selvitty tästäkään osuudesta. Ja hyvä niin.Toistan ehkä itseäni kun sanon tämän, mutta olen ravitsemustieteen opintojen jälkeen parhaassa koulutuksessa juuri nyt. En osannut edes kuvitella koulutukseen viime syksynä ilmottauduttuani millaiselle matkalle itseen ja elämään se minut veisikään. 

Tällä kertaa koulutus järjestettiin Kartanohotelli Karolineburgissa, joka oli edellistä paikkaa, Kajaanin Scandic-hotellia ehdottomasti parempi tila koulutuksen sisältöä ajatellen. Kartanossa oli sopiva yhdistelmä hienostunutta ja kodinomaista tunnelmaa luoden mukavan intiimit ja henkisesti turvalliset puitteet erittäin elämänmakuisten teorioiden ja tarinoiden tutkimiselle. Jo viime kerralla koulutusporukkamme hiotui yllättävän nopeasti toimivaksi kokonaisuudeksi ja tällä kertaa jatkettiin toisiimme ja itseemme tutustumista luottavissa tunnelmissa. Luottamus ja turva kun ovat ehdottoman tärkeät kulmakivet kehollisten ja psyykkisten prosessien tarkasteluun. 

Ja tällä kertaa auto vei minut turvallisesti perille Kajaaniin Kuopiosta ja takaisin. Yövyin Kartanohotellissa molemmat yöt takaisinajamisen sijaan ja vietin iltaisin aikaa muiden koulutukseen osallistuvien kanssa. Päivän aikaiset keholliset ja mielelliset prosessit veivät voimia, joten hotellissa yöpyminen oli erittäin hyvä idea. En yleensä nauti erityisemmin hotellissa yöpymisestä, mutta tässä kohtaa se tuli tarpeeseen, jotta edestakaisin ajaminen ei väsyttäisi entisestään. Huone oli yhdelle yöpyjälle jopa iso, mukavuudeltaan perustasoa. Tosin kylppärin amme nosti pisteitä, vaikka en sitä ehtinytkään testata. Aamupala oli myös perusaamupalatasoa, joskin jogurtit ja hillo kerrostettuina pikkulasipurkeissa olivat sen verran söpöjä, että ansaitsevat maininnan :). Kuva jäi valitettavasti ottamatta.

Sen sijaan erityismaininnan arvoisia olivat ruoat Anorakissa, pohjoismaiseen keittiöön nojaavassa ravintola-kahvila-baari-yhdistelmässä Kajaanin keskustan tuntumassa, jossa söimme ekana päivänä lounasta ja toisen koulutuspäivän iltana päivällistä ateriaan sopivine viineineen. Anorak on vuodesta 2017 alkaen toiminut ravintola- kahvila-baari-yhdistelmä vanhassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa hirsitalossa, jossa toimii lisäksi R-Collectionin kauppa, tämän ehkä nimestä olisi voinut päätelläkin. Ruokailujen jälkeen poikkesimme myös kaupan puolelle ihastelemaan kaupan vaatteita, koruja ja laukkuja. Tuoksusaippuoitakin kassalla taisi olla tarjolla. R-Collection vei mieleni ala-asteaikaan, jolloin muistan luokkakavereilla olleen hupullisia tai huputtomia RCollectionin collegepaitoja. 

Anorakiin suunnittelimme tulevamme toistekkin, sen verran ison vaikutuksen Anorak meistä moneen teki!

Mitä itse koulutuspäivien antiin tulee, en olisi jälleen kerran voinut etukäteen edes aavistaa millaisille vesille joutuisin. Oivalsin muun muassa, että ärtymyksellä voi olla monet kasvot. Ärtymys voi piilottaa sisäänsä vaikkapa surua, levon tarvetta tai tyytymättömyyden tunnetta. Oivalsin, että kehon vasen puoli voi ottaa kantaakseen piilotettuja tunteita ja rentoutua, kun tunteet saavat nimen ja pääsevät esiin. Eräs koulutukseen osallistuva kertoikin teoriasta, jonka mukaan keho jakautuu feminiiniseen ja maskuliiniseen puoleen. Arvatkaapa, kumpaa puolta vasen puoli edustaa...

Oivallusten vyyhti jatkui koulutuksen jälkeen kotona. Katsonkin tällä hetkellä sekä omaa elämääni että elämää ylipäätään aivan uudesta näkökulmasta.  Kiitänkin kovasti sekä kouluttajia että koulutukseen osallistuvia keskusteluistamme, harjoitteluistamme ja kohtaamisistamme, joiden myötä itsensä tutkiskelu syvempää kuin aiemmin oli mahdollista. Olin jälleen kerran epämukavuusalueella, mutta luottavaisemmin kuin viimeksi. Opinkin, että omat rajat ja omat tärkeät suojamekanismit voi säilyttää, vaikka paljastaakin itsensä toisille ja ennen kaikkea itselleen. Taputan myös itseäni olkapäälle rohkeudesta katsoa uuteen suuntaan. Sillä ainahan vaihtoehtona olisi sulkea silmänsä ja korvansa ja pitää vanhasta tutusta ja turvallisesta kiinni. Tein kuitenkin jo viime koulutuspäivillä sen päätöksen, että katson pintaa syvemmälle, sillä haluan oppia, kehittyä ja kasvaa. Niin ihmisenä kuin työssäni. 

On mielenkiintoista, että mitä syvemmälle mielen ja kehon syövereihin sukeltaa, sitä helpompaa on hengittää. Haluankin tähän loppuun linkata yhden ehdottomasti suosikkibiiseistäni, joka kuvastaa tunnelmiani juuri nyt.

-Katja

Share

Ladataan...

Kuva: Pixabay

"Pelkään vain syöväni ja syöväni, jos en kontrolloi syömisiäni". "Tulen varmaan aina jollakin tapaa rajaamaan syömisiäni". "Jos en kontrolloi, kaikki hajoaa käsiin". "En uskalla päästää irti". 

Kontrolli tai sen puute on vastaanotolla yleisimmin keskusteluissa esiintyvä teema liittyen syömiseen liikkumiseen, painoon tai ylipäätään elämiseen. Vain ääripäät, kuristavan tiukka ote tai holtiton vapaus, ovat olemassa, mitään välimuotoa ei ole tai sitä on vaikea omalla kohdalla hyväksyä tai hahmottaa. Molemmissa ääripäissä eläminen tuottaa tuskaa eikä ole toistansa helpompaa. Jatkuvaa ahdistusta on koko ajan enemmän tai vähemmän, väärin tai oikein tekemisestä. 

Kohti kultaista keskitietä

Ääripäisen välillä siis on se kuuluisa kultainen keskitite.  Sanana se on kuitenkin totta tosiaan aika hämärä käsite. Täsmävastausta siihen ei voi antaa. Itse asiassa ajattelen niin, että on useita kultaisia keskiteitä, ei ainoastaan yhtä ja oikeaa.  Jokaiselle löytyy varmasti omansa. Tällä itselle sopivalla keskitiellä ei tarvita kontrollia eikä huonoa omatuntoa. Itse asiassa niistä on uskallettava päästää irti ja antaa itselle lupa nauttia. 

Helpommin sanottu kuin tehty. Siksi on hieman pohdittava kontrollin ja mielihyvän sallimisen merkitystä. 

Kontrolli = hallinta?

Kontrolli ja hallinta liitetään usein yhteen tai niitä käytetään toistensa synonyymeina. Itse ajattelen ne erillisiksi ja vieläpä hyvin erilaisiksi käsitteiksi. Kontrolli on mielestäni jonkin asian pitämistä tiukasti omissa näpeissään ilman joustoa. Esimerkiksi tutkimuksessa kontrolloidaan mahdollisimman tiukasti muuttujia, jotta saadaan mahdollisimman tarkasti tietoa rajatusta aiheesta. Se voi olla perusteltua tai mielivaltaista rajausta. Jotakin asiaa ei siis saa olla lainkaan tai vain rajatussa, halutussa määrin. Laajemmin arkeen liitettynä ajattelen sen olevan oman elämänpiirin rajaamista halutunlaiseksi. Liitän sanaan kontrolli paljon negatiivista käyttövoimaa, sen tarkoituksena on supistaa ja vähentää, lisäksi sen ylläpysymiseksi on jatkuvasti tehtävä töitä. Fysiikan laki kun ohjaa toiseensuuntaan, entropiaan eli epäjärjestykseen. 

Hallinta sen sijaan on joustavaa asioiden rajaamista. Sen ylläpysymiseksi ei tarvita yhtä paljon työtä kuin kontrollin lisäksi hallinta voi tarkoittaa myös haluttuun suuntaan laajenemista. Sillä on siksi mielestäni myönteinen sävy. Hallinta sopii paremmin epäjärjestyksen siivoamiseen, sillä siinä ei pyritä täysin luonnottomaan tilanteeseen. Hallinnan joustavan luonteen vuoksi epäjärjestystä voidaan myös sallia, vallita voi ns. hallittu kaaos, omasta halusta epäjärjestyksen vallitseminen.

Kontrolli ja hallinta siis eivät ole mielestäni sama asia. Tarjoankin siksi kontrollista irtipäästäviä hallinnan pariin, näin vältetään täyskaaos ja toinen ääripää. 

Hallinnan kokemuksen tärkeys

Ymmärrän kontrollin kokemuksen tärkeyden. Jos esimerkiksi aiemmin elämässään ei ole saanut hallinnan kokemusta omasta elämästään, on esimerkiksi ollut alistettu tai alistunut toimimaan toisten ohjaamalla tavalla tai elämä on tuntunut jatkuvalta kaaokselta, josta ei mitenkään saa otetta, on jonkin asian kontrolloiminen voinut tarjota kaivattua tunnetta omaan elämään vaikuttamisesta. Jo vauvasta alkaen meille on tärkeää saada kokemus maailmasta turvallisena paikkana. Esimerkiksi päivittäisten rutiinien avulla tätä kokemusta voidaan vauvalle opettaa.

Jos rutiineja ei ole tai ne muuttuvat ajoittain ennalta-arvaamattomasti, on turvattomuuden kokemusta jollakin tapa opittava sietämään. Jollekin se on juuri kontrolliin tarttuminen. Tyypillisesti ns. helppoja kohteita kontrollille ovat esineet, ruoka ja suoritettavat asiat kouluun, työhön ja liikkumiseen liittyen. Kontrollista saa kaivattua hallinnan kokemisen tunnetta, kokemusta onnistumisesta, mielihyvää, tunnetta riittävyydestä, edes jonkinlaista palautetta itsestä kasvavana ihmisenalkuna. Ihmisenalkuna, joka janoaa palautetta ympäristöstään muodostaakseen käsitystä itsestään. 

Näistä lähtökohdista tarkastellen kontrollin avulla voidaan tyydyttää tärkeitä perustarpeita, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemista. Kontrollista luopuminen voi merkitä uhkaa näille kokemuksille. Ei siis ole helppoa niin vain päästää kontrollista irti. On tärkeää oppia tunnistamaan oman kontrolin tarpeensa juuret, jotta voi tehdä tutkia omalla kohdallaan, vieläkö kontrollia tarvitaan näiden perustarpeiden tyydyttämiseen vai onko jo kehittynyt myöhemmällä iällä ja elämänkokemuksen myötä korvaavia tapoja kontrollille, jolloin luopuminen voi olla helpompaa.  Joka tapauksessa, kun jostakin luopuu, tarvitaan uutta tilalle. 

Tärkeää Mielihyvää

Toinen kontrollista irtipäästämiseen liittyvä ilmiö liittyy itselle hyvän sallimiseen. Mielihyvä on olennainen tekijä ihmisen hyvinvoinnille ja itsensä kokonaiseksi kokemiselle. Kontrolloidut asiat ovat voineet tuoda kaivattua mielihyvää, vaikkakin vain hetkellisesti. Kontrollista luopumiseksi on siis käytävä keskustelua myös mielihyvän saamisestä ja sen erilaisista lähteistä.

Perinteisesti mielihyvän lähteitä liitetään ruokaan ja syömiseen, liikkumiseen, läheisyyteen, seksiin, saunan lämpöön ja eläinten hoitamiseen. Hyvin perustavaa laatua oleviin tarpeisiin siis. Joskus jokin lähde voi ylikorostua, jolloin muista asioista mielihyvän saaminen vähenee. Jos esimerkiksi ruoka on ollut pitkään ainoa mielihyvän lähde, voi tuntua valjulta vähentää sen roolia ja korvata sitä muilla lähteillä, vaikutus kun ei ole muilla asioilla heti sama. 

Mielihyväasioissa ei välttämättä olekaan kyse näin yksinkertaisesti vaihtokaupasta. Pikemminkin näen asian niin, että ylikorostumisen taustalla on jotakin, joka vaatii tutkimista. Miksi jokin mielihyvän lähde ylikorostuu?

Vastaus liittyy vaillejäämiseen. Jos jokin perustarve, esimerkiksi rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen,  ei tyydyty, etsii mieli sopivia korvikkeita selvitäkseen puutteesta. Esimerkiksi ruoka nyt ei ihmistä korvaa, mutta ruokaan liitämme varhaisten äidinmaidon nauttimisen seurauksena lämpöä, läheisyyttä, hyvää oloa. Tarpeiden tyydytystä siis. Hetkellisesti ruoka siis tarjoaa hyvää oloa. Kun ruokaa sitten käytetään toistuvasti voimakkaissa kaipuun hetkissä tunnetilan helpottamiseen, yhdistyy ruoka meidän mielessämme tietynlaisiin tunnetiloihin.

Tunnesyömisen pohja on siten kovin luonnollinen ja ymmärrettävä. Ei siitä pitäisi kenenkään itseään rankaista, vaan päinvastoin, sallia itselleen niiden tunteiden kokemista ja tyydyttämistä, joihin hakee ruoalla ratkaisua.Toisin sanoen, jos tunnesyömisestä haluaa eroon, on syömisen syyt selvitettävä ja opeteltava ratkomaan tai tyydyttämään alla olevat tunnetilat niille kuuluvilla tavoilla. Esimerkiksi yksinäinen kaipaa toista ihmistä, väsynyt tukea ja lepoa, vihainen kuulluksi ja nähdyksi tulemista, surullinen olkapäätä ja ymmärrystä. Vasta kun tämä perustarpeiden epätasapaino korjaantuu, on mahdollista tasapainottaa mielihyväkokemuksiaan. 

ANSAITSENKO HYVÄÄ?

Joskus tämä tarpeiden tyydyttämisen epätasapaino johtuu omien tarpeiden kieltämisestä. "En ansaitse lepoa, nähdyksi tai kuulluksi tulemista, läheisyyttä ja rakkautta. " Taustalla voi olla opittu tapa. Kasvuympäristössä on voinut vallita itsensä kieltämisen kulttuuri tai taustalla on toistuvia kokemuksia siitä, ettei ole ollut näkyvä ja tunteva toisille. 

Omien koulutuksieni ja itsetutkiskelun myötä olen hämmästynyt, miten moni asia juontaa juurena lapsuudesta. Tämä ei tarkoita sitä, että syyllistäisin vanhempia tai muuta sellaista, vaan pikemminkin vain asian toteamista. Se puolestaan on johtanut armollisempaan suhtautumiseen omaa elämää kohtaan, "en ole voinut vaikuttaa kaikkeen". Itsensä tai muiden syyllistäminen ei vie asioita eteenpäin, mutta asioiden hyväksyminen vie. On helpompi muuttaa asioita, kun lakkaa taistelemasta tosiasioita vastaan ja suuntaa voimavaransa realistisiin tavoitteisiin.

Jokainen ihminen tarvitsee hyvää. Kyse ei siis ole suorituksin ansaittavasta asiasta, vaan inhimillisestä tarpeesta. Jos olet ihminen, automaattisesti ansaitset hyvän. Se on ihmisenä olemisen välttämätön perusehto.  Olipa lapsuus ollut millainen hyvänsä, on loppujen lopuksi itse otettava omat tarpeet haltuun ja ryhdyttävä tyydyttämään niitä tarvittavilla ja asianmukaisilla tavoilla.  On ryhdyttävä sallimaan itselleen hyvää. 

Kontrollin tilalle Rutiineja ja mielihyvää

Kontrollista luopumisesta puhuminen herättää usein pelkoa ja jännitystä. Mitä on huominen ilman tarkkoja suunnitelmia, mikä minä olen, jos teenkin asioita toisin? Miten muut suhtautuvat minuun? Osaanko elää ilman kontrollia?

Kontrollista luopumiseksi ja hallinnan saamiseksi tarvitaan turvallisuuden tunnetta uskalluksen kasvattamiseksi. Aivan kuten pieni lapsi saa turvaa rutiineista, myös aikuinen niitä tarvitsee. Tarjoan usein potilailleni hallinnan tunteeksi säännöllistä ateriarytmiä, itselle mieluisia ruokia aamupalasta iltapalaan, säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja, mieluisia harrastuksia, luvallisia herkkuhetkiä. Televisioaikaa saa rajoittaa ja ennen nukkumaanmenoa kuunnella "iltasatuina" äänikirjoja. Perjantaisin saa syödä pizzaa ja saunassa juoda oluen tai kaksi. Jälkkäreitä saa syödä aterian päätteeksi niin arkena kuin viikonloppuna. 

Pitää olla jotakin, mitä odottaa ja jotakin, mistä tietää, mitä tulee tapahtumaan. Rutiinit ikäänkuin lataavat tai rauhoittavat vireystilaa ja siten tarjoavat meille käyttövoimaa silloin, kun sitä tarvitsemme. Turvallisuuden lisäksi jaksamme paremmin.Hallinta voi siis tarjota PALJON enemmän kuin kontrolli, jos sille vain antaa tilaisuuden. 

Asteittain ulos omasta kontrollinkehästä

Lopuksi haluan muistuttaa maltista. Kontrollista ei tarvitse luopua heti kertarysäyksellä, jos sen tarve on hyvin syvään rakennettu omiin selviytymismekanismeihin. Epämukavuusalueelle saa astua pienin varpain. Rutiinien muodotuminen vie oman aikansa, kaksi päivää tai viikko tai kaksi ei ole vielä rutiini. Se on vasta muutos. Vuosia kestänyt kontrolli ei ratkea hetkessä. Vaatii aikaa tutkailla maailmaa udenlaisten linssien läpi ja todeta maaperä turvalliseksi. 

Kannustan rikkomaan kontrollia kokeilumielellä. Erilaiset viikko- tai kuukausihaasteet, joita esimerkiksi unen, liikunnan ja syömisen ympärillä paljon somessa pyörii, ovat loistavia leikillisiä tapoja kokeilla uudenlaista elämäntapaa. Kokeilut ovat siitä hyviä, että niistä voi aina palata takaisin vanhaan, jos vauhti alkaa hirvittämään. Vähintäänkin kokeiluista saa kokemuksia, joiden merkitystä voi rauhassa sitten pähkäillä ennen uusiin asioihin sitoutumista. 

Elämää kontrollin kehän ulkopuolella

Ei, et hajoa, jos luovut kontrollista. Mutta kun luovut, huolehdi siitä, että sinulla on riittävästi turvallisia rutiineja ja mielihyvää tuottavia asioita elämässäsi. Näin kontrollin kehän hajotessa et halua enää rakentaa uutta. On se nimittäin niin paljon mukavampaa, vapaampaa, inhimillisempää ja vähemmän ahdistavaa elää kehän ulkopuolella :)

-Katja

Share

Pages