Ladataan...

Photo by Tatiana Niño on Unsplash

Olen tosissani kun sanon tämän: olen ylpeä kuukautisistani. Ei, en nauti kivuista, vatsan nipistelyistä, väsymyksestä, päänsäryistä tai muista kuukautiskiertoon liittyvistä sivuilmiöistä, mutta minulle kuukautiset merkitsevät toimivaa kehoa. Vuodon alkamisesta tiedän kehoni voivan hyvin. Ja kierron aikana voin kuulostella, mitä kehoni ja mieleni kulloinkin tarvitsee.

Oma suhteeni kuukautisiin

Omat menkkani alkoivat ollessani 12-vuotias. Olin kesäleirillä, kun vuoto alkoi. En muista saaneeni ennakko-oireita, tai en vielä silloin osannut niitä kuulostella. En muista kipujakaan juuri olleen, toisin kuin seuraavilla kerroilla, jotka menivät lähinnä buranan voimin sängyssä sikiöasennossa maaten lämpimät pyyhkeet vatsan päällä. Kivut olivat niin kovat, että muistan vieläkin pyörrytyksen tunteen ja vaikeuden seisoa omin jaloin, heikotti toden teolla. Kaveripiirissäni en tiennyt muita, joilla menkat olisivat alkaneet, tai niistä ei vain puhuttu. Lähinnä jaoin tuntemuksiani vain oman äidin kanssa. 

Sittemmin olen puhunut menkoistani avoimemmin ja myös kiinnostunut enemmän kehon viestien kuuntelusta kuukautiskierron aikana. Tunnistan ovulaationi, PMS-oireeni ja esi-oireet ennen vuotoa. Oireiden tunnistaminen on auttanut paremmin hyväksymään epämieluisat tuntemukset ja oman kehon muuttumisen kierron aikana. Tiedättehän, turvotukset. 

Helmikuussa alkaneen psykofyysisen koulutuksen myötä olen kiinnostunut vielä astetta syvemmin tutkimaan naisen kehossa elämistä. Olen ollut entistä ylpeämpi kehostani ja siitä, mitä kaikkea se pystyykään aistimaan ja viestimään, kunhan vain maltan kuunnella. Sanomattakin selvää on, että naisen elämä on vaihtelevaa, mutta millaista se vaihtelu oikeastaan on ja millä tavalla voin ikäänkuin pysyä sen pyörteissä mukana, ikään kuin myötäillä kurveissa ja kiihdyttää tahtia suorilla pätkillä. Saada kaiken irti kehostani ja kyvyistäni, mutta olla vaatimatta liikaa ja väsyttämättä itseä turhaan.

Halusin tutkia, mitä kehossani tapahtuu yhden kierron aikana. Alla koostetta siitä, millaisia vaiheita kuukautiskiertoon liittyy ja miten ne vaikuttavat arkeen mielen, kehon, ruokavalion, liikunnan ja muiden harrastusten osalta. 

Naishormonien taikaa 

Naishormonit (estrogeeni, progesteroni) vaikuttavat paitsi kuukautiskiertoon, munasarjoihin, kohtuun ja emättimen limakalvoon, myös mm. rintarauhaseen, verisuoniin, ihoon, luuhun ja aivoihin. Kuukautiskierron aikana on siis odotettavissa muutoksia kehossa niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Kovasti kaikenlaisia ravintolisiä, kasvorasvoja yms. mainostetaan auttamaan hormonivaihteluiden aikana, ja voihan niistä apua saada, mutta itse lähden tarkastelemaan muutoksia suurempien linjojen kautta, tasapainottamalla syömiset, liikkumiset, muut menemiset ja levon sopivaksi kokonaisuudeksi. 

Mikään pilleri tai puteli ei korvaa epäsäännöllisiä ruokailu- , uni- tai liikuntatottumuksia eikä estä kokonaan esimerkiksi mielialassa tai jaksamisessa väistämättä tapahtuvia muutoksia. Eikä pidäkään estää! Ihmiskeho on suunniteltu juuri sellaiseksi kuin se on. Sitä ei ole suunniteltu muovautumaan ongelmitta kiireisen elämäntyylin palvelukseen. 

Jos ajatellaan kuukautisten ideaa, on kyseessä mahdollisen hedelmöittymisen ja uuden jälkeläisen synnyn ympärille rakentuva tapahtumasarja. Se ei ole kehittynyt naisen tai miehen kiusaksi, vaikka sitä se varmasti välillä onkin. Jokaisella vaiheella ihanine tai ärsyttävine piirteineen on tarkoituksensa ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tasolla: valmistaa kehoa raskauteen, suojata raskauden alkua ja palautua uutta raskaaksi tulemisen mahdollisuutta varten. Oppimalla ymmärtämään itsessä tapahtuvia muutoksia, myös niihin suhtautumista voi oppia muuttamaan ja siten surffaamaan hormonivaihteluiden aalloilla.

 
Kuukautiskierron vaiheet

 

1. Vuotopäivät (1. viikko)

Mitä tapahtuu: Palautumisvaihe. Hedelmöittymistä varten paksuuntunut kohdun limakalvo eritetään pois "turhana". Naishormonitasot ovat matalalla. Kohdun limakalvo erittää tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat kohtulihaksen supistelemaan ja syntyy kipuja. Vatsaoireet mahdollisia esim. ilmavaivat, ripuli, sillä myös suolisto supistelee herkemmin. Vuodon vuoksi anemiariski. 

Mieli: Väsynyt. PMS-oireet alkavat vuodon alettua hiljalleen helpottaa, kun hormonitasot alkavat hiljalleen nousta.

Keho: Kuukautiskipuja alaselässä ja -vatsassa. Turvotuksia. Matala estrogeenitaso altistaa migreenille. Lämötyyny vatsalla ja selässä sekä särkylääke voivat auttaa kipuihin. Mindfullness-harjoituksista saattaa olla apua kipujen hillitsemiseen. Malta elää hitaasti vielä hetki. 

Ruokavalio: Ruokahalu voi vähentyä, mutta huolehdi, että syöt tarpeeksi värikästä ja rautapitoista ruokaa. Esimerkiksi punainen liha, pinaatti ja täysjyväviljaiset leivät ja puurot kasvisten kera tarjoavat rautaa ruokavaliosta. Malta edelleen suolan, sokerin, alkoholin ja kofeiinin kanssa turvotusten helpottamiseksi.  

Liikunta: Lempeä liikkuminen saattaa auttaa kipuihin, esim. jooga, kävely, venyttely, luonnossa liikkuminen. Lihashallinta heikkenee, joten liikkuessa kannattaa ola varovainen. 

 

2. Ovulaatioon valmistautuminen (1.-2.viikko) 

Mitä tapahtuu: Munarakkulavaihe alkaa. Aivolisäke alkaa tuottamaan munarakkuloita stimuloivaa hormonia (FSH) ja lutenisoivaa hormonia (LH), joiden seurauksena munarakkulat alkavat kasvaa. Jokaisen rakkulan sisällä on kehittymätön munasolu. Yleensä yhdestä munarakkulasta tulee johtava munarakkula ja tämän rakkulan sisällä kasvava munasolu kasvaa ja kehittyy. Rakkulat erittävät estrogeeniä, jonka määrä kasvaa rakkuloiden kehittyessä. Estrogeeni stimuloi kohdun limakalvon kasvua ja kohdunkaulan limaneritys lisääntyy. Limanerityksen voi havaita valkovuotona. Liman tarkoitus on auttaa siittiöiden kulkua munasolun luokse. Estrogeeni stimuloi kasvuhormonin määrää. Seksuaalinen halukkuus lisääntyy. Mielihyvähormoni- serotoniinin määrä nousee. Luvassa on siis voimaa ja hyvää mieltä.

Mieli: Hyväntuulisuus, viehättävänä itsensä kokeminen

Keho: Vahva, energinen, naisellinen

Ruokavalio: Ruokahalu voi kasvaa aktiivisuuden lisääntyessä. Huolehdi, että syöt edelleen värikkäästi ja riittävästi,  ennenkaikkea proteiineja (lihaa,kalaa, kananmunaa, kanaa,linssejä, papuja, nyhtökauraa tms.) ja hiilihydraatteja (perunaa, riisiä, pastaa, leipää, puuro, mysli yms. sekä kasviksia, hedelmiä ja marjoja),  jotta jaksat, kehityt ja palaudut. 

Liikunta: Nyt voit haastaa itseäsi, kunto kohoaa ja voimatasot nousevat. Kokeile uusia lajeja ja omia rajojasi. 

 

3. Ovulaatio (n. 1/2 välin kiertoa, keskimäärin 14 vrk ennen seuraavaa vuotoa)

Mitä tapahtuu: Munasolun irtoamisvaihe. Estrogeenin määrä lisääntyy edelleen, mikä stimuloi lutenisoivan hormonin (LH) nopean nousun. LH saa aikaan munasolun lopullisen kypsymisen ja irtoamisen munarakkulasta. Naishormonitasot ovat huipussaan. Noin pari päivää ennen ovulaatiota on paras aika tulla raskaaksi. 

Mieli: Hyväntuulisuus ja energisyys jatkuvat, tunteellisuus lisääntyy. Voit kokea olosi luovemmaksi ja inspiroituvaksi.

Keho: Rinnat voivat tuntua aralta, alavatsassa voi tuntua nipistelyä toispuoleisesti merkkinä munasolun irtoamisesta. Muuten olo on edelleen hyvä. 

Ruokavalio: Aineenvaihdunta on hyvin aktiivinen. Huolehdi, että syöt edelleen riittävästi, myös rasvoja (pähkinät, siemenet, avokado, majoneesi, öljyt, margariini).

Liikunta: Hyvää aikaa niin voima- kuin kestävyystyyppiselle, pitkäkestoisemmalle ja tavoitteelliselle liikkumiselle. 

 

3. PREmenstruaalinen vaihe (1-2 vkoa ennen vuotoa)

Mitä tapahtuu: Keltarauhasvaihe alkaa. Puhjennut munarakkula muuttuu keltarauhaseksi (rauhasen sisään kertyy LDL-kolesterolia värjäten rauhasen oranssikeltaiseksi, siitä nimitys). Keltarauhanen erittää sekä estrogeeniä että progesteronia (keltarauhashormonia), jotka valmistavat kohdun limakalvoa vastaanottamaan mahdollisesti hedelmöittyneen munasolun. Jos raskaus ei ala, keltarauhanen rappeutuu, sen hormonieritys vähenee ja sen seurauksena kohdun limakalvo irtoaa ja poistuu kuukautisveren mukana.  Muutokset hormonitoiminnassa vaikuttavat keskushermostoon, mm.serotoniinimäärän laskuun. 

Mieli: PMS-oireet mahdollisia.  Masentaa, väsyttää, ahdistaa, kiukuttaa, ärsyttää. Tunteet ovat pinnassa, itkuherkkyyttä, itsetunto matalalla. Stressinhallintataidot ovat koetuksella. Ota omaa aikaa, ole lempeä itsellesi. Kokeile mindfullness-harjoituksia. Muista huolehtia, että nukut riittävästi. Väsymys iskee tässä vaiheessa muutenkin, univelat voivat pahentaa oloa.  Ei ihme, että tätä vaihetta kutsutaan taisteluvaiheeksi (kts.lisää täältä). Onneksi kohta helpottaa, kun vuotopäivät alkavat! 

Keho: Turvotukset, ihon kukkiminen, ilmavaivat, painonnousu, arat rinnat, päänsärky. IBS-oireet voivat pahentua kierron tässä vaiheessa. Keho ei välttämättä tunnu omalta. Älä kuitenkaan tulkitse tarvitsevasi laihdutuskuuria, muutokset kehossa ovat tilapäisiä ja helpottavat pian. 

Ruokavalio: Voi vaatia tavallista enemmän vaivannäköä syödä fiksusti. Ruokahalu voi kasvaa ja mieliteot lisääntyä. Herkkävatsaisten kannattaa turvautua FODMAP-ruokavalioon tai ainakin vähentää ruokavaliostaan tyypillisiä turvottavia ruoka-aineita, kuten omenoita, päärynöitä, sipulia, valkosipulia, ruista, sokerialkoholeja sisältäviä tuotteita (mannitoli, sorbitoli, ksylitoli, maltitoli, isomalti) ja sieniä. Turvotusten vähentämiseksi malta kofeiinin, sokerin, suolan ja alkoholin kanssa.  Syö säännöllisin väliajoin kunnon ruokaa ja rauhoita ruokailuhetket. Ole lempeä ja armollinen itsellesi myös syömisen suhteen, salli pienet herkutteluhetket vaikkapa jälkiruoaksi. Nipotus ei helpota PMS-oireita. 

Liikunta: On aika helpon ja palauttavan liikunnan. Liiku vointisi mukaan, tee juttuja, joista tulee hyvä mieli. Liikkumisen ei tarvitse olla tavoitteellista, pääasia, että olosi hieman helpottuu. Sopivia ovat esim. kevyt ja lyhyt painoharjottelu vaikkapa oman kehon painolla, ulkona liikkuminen, kävely ja jooga. 

Kuva: Terveyskylä.fi (alkup.kuvaa tummennettu)

 
Naisen elämä ei ole kaavamaista, mutta loogista

Kuten huomaatte, naisen kehoa ei ole suunniteltu toimimaan suoraviivaisesti oikeastaan minkään asian suhteen samalla tapaa. On siis täysin ok, ettei jaksa viikosta toiseen syödä, liikkua, harrastaa tms. saman kaavan mukaan. Ei kuulukaan jaksaa! Vaihtelua voi hyödyntää painottamalla eri asioita eri aikaan kuukaudesta, esimerkiksi kierron loppu on hyvää aikaa hitaammalle elämiselle ja luovuudelle, kun taas kierron puolessävälissä voi yrittää paukuttaa ennätyksiä ja olla supertehokas. Ehkä kuukautiskierron ymmärtäminen voi antaa hallinnan tunnetta. 

Sovellusten aikakautena apua oman kierron ymmärtämiseen voi saada esimerkiksi Google Play:stä ladattavalla Flo:lla, Period Trackerilla tai Woman Logilla. App Storesta löytyy myös esimerkiksi WomanLog,  Moona Oirepäiväkirja ja Kuukautispäiväkirja. Itse olen tottunut hyödyntämään vanhanliiton paperista kalenteria ja muistikirjaa apunani, mutta hei, pääasia, että mysteeri aukeaa :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

- Katja

 

Lähteinä käytetty: Terve.fi, Terveyskirjasto, Terveyskylä (Naistalo),  Libresse:n Redfit-ohjelma

Ladataan...

Kuva: Pixabay

Painonhallintateemalla jatketaan. Valitsin kuvan kukon kuvastamaan mielemme itsepäisyyttä, johon pelkät hyvät neuvot eivät riitä. 

Kun ajattelen tyypillisintä tavoitetta, jota työssäni kuulen, on yleinen toive painonputoamisesta, kehon kiinteytymisestä, lihasmassan kasvamisesta, jaksamisen parantumisesta jne. Joskus vastaanotolle tullaan suurin odotuksin, joskus epävarmoin askelin. Tyypillisesti kysyn ensimmäisenä potilailtani, että millaisin ajatuksin ja toivein he vastaanotolle ovat tulleet. Osalla on vastaus valmiina, osalla ei. Osan kanssa tuntuu alusta lähtien, että hommalla on selkeä suunta ja muutosta on todella realistisesti mietitty. Osan kanssa lähdetään yhdessä miettimään suuntaa. Osaa taas toppuuttelen vauhdissa. Useiden kymmenien kilojen pudottaminen muutamassa kuukaudessa voi kuulostaa mediaseksikkäältä, mutta ei toteutuskelpoiselta.

PAINONHALLINTA EI OLE TAHDONVOIMAN ASIA

Ei sillä, etteikö visioita ja haaveita saa olla, toki saa. Harmi vain, että ne useinkaan eivät sovi yhteen arjen kanssa. Turhautuminen ja epäonnistumiset kokemukset ovat siis taattuja. Kuten jo aiemmin olen täällä korostanut, painonnousut tai -laskut eivät ole itsenäisiä ilmiöitä, vaan aina sivutuotetta ja seurausta jostakin. On siis käännettävä katse näihin taustatekijöihin, yleensä syömiseen, liikkumiseen, uneen ja lepoon sekä stressiin, ja ne eivät muutu hetkessä. 

Ei ole kiinni tahdonvoimasta, suomalaisesta sisusta tai siitä, etten minä uskoisi muutokseen, vaan siitä, että myöskään syömiset, liikkumiset, unet ja stressi eivät ole itsenäisiä ilmiöitä, vaan myös niiden taustalla on asioita, joiden on muututtava. Paino voi siis olla sivutuotteen sivutuote. Aivan kuten ihminen on kokonaisuus, myös esimerkiksi syömisiä ja unta, on tarkasteltava niin fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisen puolen kautta. Ja se ei ole tahdon- ta uskonasia. Se vain on. 

Mitä paremmin nämä välttämättömät ehdot pystyy omalla kohdallaan hyväksymään, sitä paremmin pystyy niihin myös vaikuttamaan. Tai no tarkennan, että näkemään paremmin ne asiat, joihin kykenee itse vaikuttamaan ja antamaan rauha niille asioille, joita ei pysty itse muuttamaan tai joiden aika ei todellakaan ole tässä ja nyt.

PAINONHALLINTA ON MONIMUTKAINEN ILMIÖ

Jos tässä vaiheessa huomaat ajattelevasi, että menipä monimutkaiseksi, niin hyvä. Sitä se onkin. Painoon liittyvät asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin annetaan ymmärtää. Mutta se, miten asiat ns. oikeasti ovat, ei ole helposti naistenlehden sivuille kirjoitettavissa tai kaupallisen tuotteen muotoon valmistettavaksi. Ne eivät ole standardisoitavissa, vaan ne ovat yksilöllisiä. 

Se, mitä kaikkea esimerkiksi painoon voi liittyä ovat esimerkiksi lapsuuden kokemukset ja kiintymyssuhdetyylit, perimä, luonteenpiirteet, makutottumukset, tunteiden säätelytaidot, arvot ja tietoisuustaidot.  Osa muuttumattomia, osa hitaasti muutettavissa. Mutta ei muutamassa viikossa tai kuukaudessa, vaan vuodessa ja siitä eteenpäin. Aivomme ovat muovautuvaiset läpi elämän, mutta aivoissa automatisoituneiden toimintojen muuttuminen vie aikaa ja vaatii toistoja, toistoja ja toistoja. Tästä johtuen painonhallinnan jujun hoksaaminen voi ja saakin viedä aikaa.

"KERRO MINULLE, MITÄ TEHDÄ, NIIN MINÄHÄN TEEN"

Pikakuureja kaipaavat voivat edelleenkin ostaa nettipaketteja tai kokeilla kaalisoppakuureja, jotka toimivat hetken jos ovat toimiakseen. Itse en kannata pikakuureja. Kannatan ja ohjaan pitkäkestoisia muutoksia. Tämä ristiriita nousee välillä esille vastaanotolla potilaita tavatessa. Potilaan toiveet käynnille tullessa ovat voineet olla mallia "kerro minulle, mitä minun tulee tehdä ja minähän teen" ja kun ei se homma oikeasti mene niin. 

Ongelma ei siis ole siinä, ettenkö voisi kertoa. Toki, voin sanoa, että syö aamupala päivittäin, lisää salaatinkastiketta lounassalaattiin ja nauti kalaa kahdesti viikossa jne. Ongelma on siinä, ettei ihminen ole kone, joka toimisi käskystä. Ilman omia oivalluksia ja muutoksen merkityksellisyyttä itselle anneuvot eivät sisäisty toimintamalleiksi sopimaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Itselleen voi toistaa "hauki on kala, hauki on kala" ymmärtämättä, että hauki tosiaan on kala. Pelkän muistin varassa homma tyssää hyvin nopeasti, kun tulee muuta muistettavaa.  Suhtaudun siksi hyvin skeptisesti ohjeiden antamiseen.

"EIKUN KERRO SINÄ MINULLE, MIHIN SINÄ AJATTELET"

Ohjeiden sijaan kannustan potilaita itseään miettimään mm. millaisiin muutoksiin he käytännön tasolla ovat a) valmiita b) kykeneväisiä tekemään muutosta, mitä hyötyä muutoksesta heille olisi ja mitä muutos ylipäätään omassa ajatusmaailmassa tarkoittaa. Tätä keskustelua voimme käydä kirjallisten tehtävien tai kuvien tai piirrosten avulla. Tavoitteena on aktivoida muutoksen tekijää itseään ottamaan vastuuta ja toisaalta realisoimaan, mitä muutos ihan käytännössä itselle tarkottaisi. Tässä työssä minä mielelläni tuen. Tämä on sitä kapiittelia, jossa todella liikutaan niiden sivuotuotteen sivutuotteiden parissa.

Kokemuksesta voin kertoa, että tämä on se kaikkein vaikein alue. Esimerkiksi tehtävä omien arvojen pohtimisesta ja olemassaolevien elämäntapojen suhteesta arvostamiinsa asioihin on herättänyt monessa vaikeita tunteita. Eräs potilas kuvasi tehtävän tulosta "karuksi". Se oli kuitenkin minusta hyvä asia, nimittäin todellisuus voi olla karumpaa, mitä mieli on suojakseen selitellyt. Heräävät ajatukset ja tunteet usein havainnollistavat muutoksen tekijälle itselleen, missä mennään. On helppoa sanoa arvostavansa esimerkiksi terveyttä, mutta kun omia tekoja terveyden ylläpitämisen eteen käydään läpi, on se joskus kuin märkä rätti vasten kasvoja. Oho, minä en toimikaan kuten ajattelen.

REHELLISYYS MUUTOKSEN POHJANA

Ja näin se todella on. Teemme eri tavalla kuin puhumme tai opetamme toisia. Arkielämästä tulee mieleen vaikkapa lääkäri, joka saarnaa tupakoinnin vaaroista käyden silti itse taukotupakalla. Päiväkodin iloinen ja kärsivällinen tarhantäti saattaa kotiin mennessään huutaa omille lapsilleen. Kaverin myöhästyminen tapaamisesta saa raivostumaan, mutta silti itse saattaa myöhästellä. 

Tätä se elämä on. Emme ole täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Vaikkapa tuon kyseisen arvotehtävän ajatus ei ole suinkaan osoittaa syyllisiä ja virheitä, vaan olla enemmänkin realitycheck, missä oikeasti mennään. Kun pystyy olemaan itselleen rehellinen ja katsomaan omaa tilannetaan totuudenmukaisesti, voi tehdä tietoisen valinnan tehdä tai olla tekemättä muutosta. Itse valittu muutos on paljon vahvemmalla pohjalla kuin ulkopuoliselta ladeltu neuvo.

Unohda siis perinteiset "syö vähemmän kuin kulutat" eli tyhjänpäiväiset, sisällöttömät lausahdukset ja uskalla katsoa pintaa syvemmälle. Siinä työssä minä tai muut ravitsemusterapeutit autamme mielellämme :)

-Katja

Ladataan...

Kuva: Pixabay

Varmasti yksi vakioaiheita ympäri vuoden iltapäivälehdissä ja naistenlehdissä on väsymys. Tuo hyvin arkipäiväinen ja kuitenkin kovin moniselitteinen ilmiö liitetään milloin tiettyyn ruoka-aineeseen, milloin kilpirauhasen vajaatoimintaan, milloin mihinkin muuhun sairauteen. Joskus taas muistutetaan unihygieniasta, sängystä, patjoista, tyynyistä ja älylaitteiden sinivalosta vaikuttamassa nukahtamiseen ja unen laatuun. 

Niin. Ja joskus taas selkein syy on se yksinkertaisin: oletko nukkunut riittävästi? Onko unesi määrä vastannut arpeeseen. Keskimääräinen unen tarve on 7-8 tuntia, mutta todellinen unen tarve yksilöittäin on keskiarvion molemmin puolin. Kuinkakohan moni nukkuu sen määrän unta, mitä todella tarvitsee? Kuinkakohan moni voi/ haluaa nukkua itselle sopivan määrän unta? Kuinkakohan moni ottaa tietoisesti unesta aikaa omalle hetkelle illalla elokuvaa katsoakseen,  juhliakseen, opiskellakseen, tehdäkseen töitä tai muuta vastaavaa?

KATSE ENSIN OMAAN NAPAAN

Mielestäni liian herkästi syytetään oman hallinnan ulkopuolella olevia tekijöitä ja liian vähän käännetään katsetta omaan itseen ja niihin asioihin, joissa on syytä ottaa omaa vastuuta. En kiellä, etteikö unihygienialla yms. ole merkitystä. Pikemminkin ärsytystäni tätä väsymysasiaa kohtaan nostaa toistuva ilmiö omien perustarpeiden laiminlyömisestä. Ymmärrän, että voi olla helpompaa syyttää ruokalan natriumglutamaattia tai perhettä tai pomoa väsymyksestä kuin katsoa itseään peiliin. Kysyä, mitä minä olen tehnyt, että olen väsynyt? 

PÄIVÄ TEKEE YÖN

Sanotaan, että uniongelmat eivät johdu yöstä, vaan päivästä. Se, miten elämme päivällä, seuraa iltaan ja yöhön. Jos päivä on ollut hyvin hektinen ja tilanne ei rauhoitu illalla, on todennäköistä, että uni ei tule tai ei riitä palauttamaan päivästä seuraavaan päivään. Unen tarpeemme kun riippuu siitä, miten elämme. Vanha sanonta "kova työ vaatii raskaat huvit" voisi unikielellä kääntää "kova työ vaatii raskaat unet". Unta tarvitaan siis enemmän, jos päivän aktiviteettitaso on ollut korkea.

Jos unen määrää ei ole ajallisesti mahdollista lisätä, on tarkasteleva päivän tapahtumia. Tässä kohtaa se, miten itsestämme huolta pidämme muuten, nousee merkittävään rooliin. Siis se, miten syömme, liikumme, nukumme, lepäämme ja hallitsemme stressikuormaa. Käytännössä siis se, miten mielemme ja kehomme voivat, miten perustarpeemme tyydyttyvät. 

BACK TO BASICS

Kun siis kysytään, mikä avuksi väsymykseen, en ensimmäisenä pohtisi, mitä vikaa kehossani tai makuuhuoneessani on, vaan miten olen kehoani huoltanut. Olenko syönyt säännöllisesti ja riittävästi aamusta lähtien? Onko ruokavalioni mahdollisimman maistuva ja värikäs? Olenko ulkoillut ja liikkunut, olenko vetristänyt niveliäni, onko veri päässyt kiertämään päästä varpaisiin koko päivän ajan? Olenko muistanut pitää taukoja ja levätä touhuamiselta? Olenko saanut kitkettyä stressiruohoja jo ennen kuin ne ovat päässeet rehottamaan valtoimenaan? Olenko ollut päivän aikana läsnä siinä mitä teen? Olenko tehnyt itselleni mieluisia asioita ja lepuuttanut mieltäni kuormittavilta asioilta? 

Jos vastaus on "en" johonkin tai useampaan näistä kohdista, on väsymys luonnollinen seuraus palautumattomasta kehosta ja mielestä. Erikoisteejuomia tai vippaskonsteja uneen saa toki kokeilla, mutta ihmeisiin ei mikään ruusunjuuri tai muu terveystuote pysty, jos syyt väsymyksen taustalla ovat perustaavaalaatuisia.

VÄSYMYS SUOJAKEINONA

Väsymys esitetään yleensä huonona asiana. Ja sen toki ymmärtää, väsymys tuntuu ikävältä. Tuskin moni tietoisesti haluaa olla väsynyt. Haluan kuitenkin nostaa esille näkökulman väsymyksestä suojamekanismina. Jos ajatellaan asiaa kehon ja mielen näkökulmasta, väsyneenä kaipaa lepäämistä sohvalla, sänkyyn jäämistä tai yleisesti iisimmin ottamista puurtamisen ja tiukan aivotyöskentelyn sijaan. Jos ajatellaan, että alunperin väsymys on seurannut juuri korkeista stressileveleistä, liiasta tekemisestä ja liian vähäisestä palautumisesta, eikö olekin itse asiassa kehon kannalta viisasta väsyä, jotta välttyisi uudestaan samalta rumbalta ja saisi sitä, mitä enemmän tarvitsee? Väsymys on siis kehon keino kertoa tarpeistaan ja keino ottaa tarvitsemansa.  Väsymys kertoo tarpeesta hidastaa. 

Kuinka tähän hidastamiskehotukseen suhtaudumme? Yritämmekö päästä siitä eroon ikävänä ja kiusallisena vaivana vai otammeko sen todesta, kuulemme ja kuuntelemme sitä? Mielestäni tämä näkökohta puuttuu tai on hyvin vähillä yleisessä väsymyskeskustelussa. Väsymys vaikeuttaa kiireisessä tehoyhteiskunnassa elämistä, mutta tarkoittaako se todella sitä, että se kaipaa lääkitsemistä tai vain oireen hoitoa vai olisiko se tärkeä merkki siitä, ettei meitä ihmisiä ole tarkoitettu nykyisenkaltaiseen juoksupyörään ilman ongelmia?

ARVOSTATKO UNTA?

Tehtiin väsymyksestä sitten yksilöllinen tai yhteiskunnallinen ilmiö, jää loppukädessä vastuu omasta väsymyksestä itselle. Vaikka ihannetilanteessa emme eläisikään, on monia asioita, joita voimme omassa arjessamme huomioida. Tärkeät ruoka- ja lepotatauot työ- ja opiskelupäivän aikana. Ruoka-ajoista kiinnipitäminen ja aterian kokoaminen riittävän suureksi nälän poisviemiseksi. Vain mielihyvän verran kahvia ja teetä virkistämään. Liikettä ja raitista ulkoilmaa pienissä annoksissa pitkin päivää. Syvähengitystä, läsnäoloharjoituksia ja lattialla makaamista stressitasojen laskemiseksi. Ajoissa illan rauhoittamista unta varten. Ajoissa nukkumaanmeneminen. 

Yksi tärkeä kysymys on vielä esittämättä: Arvostatko unta? Pidätkö unta itsellesi merkityksellisenä asiana? Oletko myös sitoutunut sen toteuttamiseen käytännössä? Uni on tutkijoiden mukaan äärettömän tärkeää laatuaikaa, sen merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille voit lukea lisää Potilaan Lääkärilehden artikkelista täältä. Emme suinkaan turhaan vietä noin 1/3 vuorokaudestamme unessa. Silti sen arvostamista ei voi pitää itsestäänselvyytenä. 

Väsymyksen äärelle tulisi ensin pysähtyä ennen ratkaisukeinojen etsimistä. Ilman syiden tunnistamista väsymys ei tule todella hoidetuksi. Kysymykseen "mikä avuksi väsymykseen" voisikin vastata: riippuu siitä, minkä vuoksi olet väsynyt. 

Nyt tämä nainen aloittaa omat illan himmailupuuhansa, väsymys tuntuu jo silmäluomissa. 

Palataan,

Katja

Pages