Vieraskirjan kommentit ovat julkisia ja näkyvät kaikille..

Ladataan...
You must have Javascript enabled to use this form.

Kommentit

Eräs Onnellinen keho -kirjan lukija (Ei varmistettu)
Hei! Luin kirjasi Onnellinen keho ja ajattelin kirjoittaa eräästä erittäin tärkeästä asiasta, jota käsittelet kirjassasi. Olet työssäsi tekemisissä vaikeastikin mielenterveysongelmaisten kanssa, ja kuvailet kirjassasi selvästi dissosiatiivisesta häiriöstä kärsivien oireita. Näitä ovat komentelevat, sättivät tai maanittelevat äänet päässä, tai erilaiset mielessä näkyvät hahmot, joiden kanssa voi keskustella. Nämä ovat merkkejä vakavasta traumatisoitumisesta, kuten usein holtiton ja/tai äärimmäisen kontrolloitu syöminenkin saattaa olla. Suosittelen erittäin lämpimästi, että hankit tietoa ja koulutusta dissosiaatiosta ja traumtisoitumisesta, sillä osa kirjassa antamistasi neuvoista kyseisten oireiden kohtaamiseen on hyviä, osa taas saattaa pahentaa tilannetta entisestään. Olisi tärkeää, että työkseen mielenterveysongelmaisia hoitavat ihmiset tunnistaisivat tämän häiriön, sillä se jää usein tunnistamatta ja hoitamatta ja ongelmat eivät siten ratkea. Esimerkiksi neuvosi, että mielessä näkyvät, komentelevat ja/tai aggressiiviset hahmot eivät ole mitään vakavaa, ja ne voi yrittää vaientaa tai sivuuttaa, on päinvastainen dissosiaation hoitomenetelmien kanssa, ja saattaa vaurioittaa potilasta entisestään. Kaikkea hyvää uuteen vuoteesi ja kiitos että kirjoitat tällaisista aiheista, kuin laihduttamisen tuhoisuus. :) Olisi mielenkiintoista, jos perehtyisit ehdottamaani aiheeseen lisää ja kirjoittaisit syömisongelmista traumojen käsittely-yrityksinä ja oireina. Kaisa J.
Katja Mäkelä
Kiitos palautteestasi! Viittaukseni näihin hahmoihin päässä ovat tietoisen syömisen filosofiasta peräisin ja heijastavat myös omaa tapaani hahmottaa kehoa ja sen toimintaa elollisempana. Enemmän huumorimielessä kuitenkin. Niillä en siis viittaa todellisiin ääniin tai hahmoihin , joita esimerkiksi mainitsemassasi mielenterveydenhäiriössä kuullaan tai joissain jopa nähdään ja jotka ovat kaukana leikistä. Hyvä, että otit esille tämän näkökulman. Kirjani ei ole suunnattu erityisesti mielenterveystyöhön ja siksi joiltain osin kirja voi olla sopimaton käytännön työhön tai itsehoitoon. Ideana on, kuten olet havainnutkin, laihduttamisen tuhoisuus ja laihduttamisesta irtipäästämisen merkitys hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Olen tavannut työssäni jonkin verran traumatisoituneita potilaita ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että heidän tunnistaminen on ehdottoman tärkeää oikeanlaisen hoidon saamiseksi. Kaikki apu kun ei missään tapauksessa sovi kaikille, valitettavasti. Ja osa ohjeista esimerkiksi vaikkapa juuri painonhallinnan saralla saattavat olla jopa haitallisia ja väärään suuntaan vieviä. Hyvää kuluvaa vuotta sinullekin ja kiitos aihe-ideasta. Mielenterveys kaikkine ulottuvuuksineen on todella mielenkiintoinen ja syvällinen maailma, vaikka samalla äärimmäisen surullinen erilaisine ihmiskohtaloineen. Toivon, kuten sinäkin, että mielenterveyden ongelmista kärsivät saisivat nykyistä paremmin apua. Siinä ammattilaisten tietotaito ja tunnistaminen erityisesti on avainasemassa. Tästä aiheesta ei varmasti voi liikaa puhua. -Katja
Pirjo (Ei varmistettu)
Kiitos kirjastasi Onnellinen keho. Luin sen ahmien, kun sen kirjastosta löysin. Oma syömiseni meni vinoon lapsuuden ikävien kokemusten ja esiintyvälle ihmiselle helposti tulevien paineiden vuoksi.Varsinaiseen syömishäiriöön sairastuin aikuisena poikani syntymän jälkeen. Muutamaa vuotta myöhemmin sain kaksi keskenmenoa. Masennuksen ja paniikkihäiriön keskellä laskin vielä kaloreita. Lopulta tuli uupumus.Syömishäiriöni oli epätyypillistä, ei anoreksiaa, Välillä voin todella huonosti. Elämä voitti 2002. Muutaman vuoden päästä siitä alkoivat vaihdevuodet. Nyt nekin on selätetty. Painan nyt 66 kiloa, pituutta on 166cm ja tänään 57-vuotiaana elämä maistuu hyvältä. Pieniä säätöjä oli hauska tehdä kirjasi pohjalta vielä omaan ruokailuunkin esim. kuidun lisäämisen osalta. Kiitos!
Katja Mäkelä
Kiitos palautteestasi! :) Ihana kuulla, että elämä voitti monen vuoden vastoinkäymisten jälkeen. Monelle syömishäiriö tarjoaa keinon hallita ja vaikuttaa edes johonkin elämässään ja saada onnistumisen kokemuksia, tärkeitä asioita siis. Toipumisen mahdollistumiseksi onkin siis saatava jostakin muusta vastaavia kokemuksia uskaltaakseen luopua tutuksi ja turvalliseksi muodostuneesta syömishäiriöstä. Jotkut kuvaavat sitä ihan parhaaksi kaveriksi. Ei mikään helppo homma siis. Olet tehnyt ison työn, nostan hattua sinulle siitä ja toivon kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseesi ilman syömishäiriötä :)