Se oli siinä.

Olen työssäkäyvä ihminen, en ole enää onnellinen työtön.

Ensimmäinen aamu oli melkein mahdoton, seuraava lähestulkoon tappavan kamala, kolmas enää epämiellyttävä ja eilen olin jo tottunut heräämään ennen kukonlaulua. Kyllä, olen joka ilta ottanut vahinkotorkut sohvalla töiden jälkeen, mutta päässyt silti sänkyyn säädylliseen aikaan.

Niin. Oikeastihan asia ei siis ollut ihan siinä.
Mehän siis menemme naimisiin ensi vuonna loppukesästä, ja kun tämä ajatusten kirjaaminen julkisesti ylös (enempi jatkojalostettuna) on ollut perin mukavaa...

ajattelin olla seuraavaksi blogata siitä, millaista on olla bridechilla. Ei bridezilla, vaan bridechilla.

Jos termi on jollekin vieras eikä päättelyllä aukene, kerrottakoon tuon tarkoittavan sellaista lempeän seesteistä morsmaikkua joka ei ärähdä kertaakaan hääjärjestelyjen aikana sulhaselleen, kaasolleen, perheelleen - tai kenellekään muullekaan.

Olinhan onnistuneesti onnellinen työtön, aion olla myös Onnellinen morsian. Kornia, but hey that's the way I like it!