13 viikkoa yhtä dieettiä (+pohjetreenivinkki)

Ladataan...
Onnenpäivä

Tänään oli taas se päivä kuukaudesta, kun suuntasin pihtimiehen pakeille tarkistuttamaan rasvaprosentin putoamistahdin. Sulateltuani hetken mittaustuloksen aiheuttamaa pienoista pettymystä, kääntyi fiilis lopulta plussan puolelle. Vaikka välitavoitteesta jäätiinkin 0,2 %, oli rasvaprosenttini silti pudonnut 18 vuorokauden aikana prosenttiyksikön verran alaspäin aina 18,2 prosenttiin. Dieetti siis etenee haluttuun suuntaan, vaikkakin tuskastuttavan hitaasti.

Mutta se numeroista. Mitä nyt sitten ihan oikeasti kuuluu, kropalle ja nupille?

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... olo on kuin Duracell-pupulla,

ainakin silloin kun treenataan.

 

Mitäs kropalle kuuluu?

Tämänkertainen mittaus jännitti etukäteen niin paljon, ettei unikaan tahtonut edellisenä iltana tulla silmään. Syy poikkeuksellisen runsaaseen kämmenien hikoiluun löytyi vaa'asta, paino kun oli yllättäen viikkoa aiemmin kääntynyt laskun sijasta nousuun. Lopulta mittauspäivän aamuna, oli painoni sadan gramman tarkkuudella sama, kuin edellisenä mittauspäivänä. Oma silmä tiesi kuitenkin kertoa, että tiukentumista on peilikuvassa tapahtunut ja nähtiinpä tällä viikolla Instagramissa ja Facebookissa kuva orastavista vatsalihaksistakin.

Syy painon jämähtämiseen löytynee treenistä. Takana on kova treeniviikko, jonka seurauksena olo on kuin olisi selkäänsä saanut. Venyttely ei oloani ole juuri helpottanut ja eilinen pakarahierontakin sai minut kiemurtelemaan tuskasta. Pelkästään reisilihakset ovat niin turvoksissa kovasta treenistä, että niiden ympärysmitta on vajaan sentin verran normaalia suurempi. Toisin sanoen, kehossani on tällä hetkellä melkoinen määrä nestettä jumissa. Tämä tilanne kuitenkin korjaantunee heti, kun vuorossa on palauttava viikko.

Yhteenvetona voisin sanoa, että kroppa ottaa edelleen hyvin vastaan kovaakin treeniä ja aamucardiotkin sujuvat ilman pahempia soraääniä (tästä kiitos superhyville ravintolisille, joista kerron lisää hieman myöhemmin). Treenien ulkopuolella onkin sitten toinen juttu. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki paukut kuluvat salilla ja etenkin loppuviikosta, viimeisinä hetkinä ennen tankkauspäivää, on veto täysin kateissa treenien ulkopuolella. Viimeksi tänään, viikon viimeisen salitreenin jälkeen, istuin ruokapöydässä vasikanleikettä tuijottaen ja minusta tuntui, että syöminen on raskaampaa kuin aamulla tekemäni kyykyt.

 

Mitenkäs se psyyke sitten jaksaa?

Oma henkinen jaksaminen oli asia, joka projektiin lähdettäessä jännitti ehkä kaikkein eniten. Olenkin yllättynyt siitä, että vaikka treenitunteja kertyy kahdesta kolmeen kuutena päivänä viikossa, on olo edelleen hyvä ja mieli iloinen ja pääasiassa positiivinen. Kohdallani voidaankin varmasti puhua syvästä intohimosta lajia kohtaan, sillä yksiäkään suunniteltuja treenejä en vielä ole jättänyt tekemättä. En silti sano, että tämä helppoa olisi ollut, mutta kun asennoituu etukäteen siihen, että suunnitelluista treeneistä pidetään kiinni eikä anna itselleen edes mahdollisuutta aikataulumuutoksiin, helpottuu homma huomattavasti. Ja miksi edes jättäisin menemättä treeneihin, siellähän on kivaa!

Tiukka ruokavalio ja miinuskalorit alkavat kuitenkin tehdä tehtävänsä. Jopa kaltaiseni lehmänhermon pinna alkaa vähitellen kiristyä eikä vähiten silloin, kun nälkä kutittelee ilkeästi vatsanpohjaa. Mutta koska olen perusluonteeltani rauhallinen, palaudun ennätysnopeasti takaisin iloiseksi itsekseni, kunhan vain saan jotain murua rinnan alle. Pienet jutut ovat kuitenkin alkaneet stressata enemmän kuin ennen, kuten pesemättömät pyykit tai vastaamatta jääneet blogikommentit.

Nukkumisen kanssa on edelleen vähän niin ja näin. Järki sanoo, että kroppa vaatii enemmän unta yössä kuin kuusi tai seitsemän tuntia, mutta unta ei vain riitä niin pitkäksi aikaa. En kuitenkaan ole vielä toistaiseksi ottanut asiasta sen suurempia paineita, vaan nautin niistä extratunneista, jotka unihäiriöinen mieleni minulle tarjoaa.

 

No mitä tästä eteenpäin?

Tahtia on kiristettävä, se on selvä. Aikaa muodonmuutoskisan loppuun on vain seitsemän viikkoa. Onneksi olen ollut maltillinen sekä ruokavalion että liikunnan suhteen, joten kummastakin löytyy vielä runsaasti kiristämisen varaa. Ruokavaliossani sokeri joutuu nyt tarkkailun alle, sillä sen sijaan, että lähtisin laskemaan hiilihydraatin määrää ihan vielä, kiinnitän entistä enemmän huomiota sen laatuun. Todennäköisesti ensi viikosta lähtien myös aamucardioni pitenevät 45 minuutista tuntiin. Näiden pienten muutosten pitäisi taas potkaista rasvanpolttoon uusi vaihde päälle, ainakin teoriassa. 

 

Ja loppuun vielä pieni pohjetreenivinkki!

Olettekos tulleet ajatelleeksi, että pohkeita voi treenata myös jalkaprässissä? Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Eri kulmasta tuleva rasitus tuo nimittäin kivasti vaihtelua pohjetreeniin. Kokeile myös jalkaterien suuntaamista vuorotellen ulospäin ja sisäänpäin. Tällä tavalla saat kohdennettua rasitusta pohkeiden ulko- ja sisäsyrjiin. Muista pitää polvet hitusen koukussa liikkeen ajan!

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, kivaa loppuviikkoa kaikille, hyvää tankkauspäivää minulle!

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei mulla on jäänyt yksi asia epäselväksi tän sun dieettiasian suhteen. Sun ruokavalio. Syötkö sä siis x-määrän kaloreita ihan jokaikinen päivä (muistelin että kirjoitit joskus syöväsi 1600kcal/vrk) vai syötkö sä siten, että joka päivä jää x-kalorivaje syömisistä (eli syömiset riippuu päivän liikkumisista).

Oon ite dieetannu vuodenvaihteesta asti 500 kalorivajeella (eli teoriassa 0,5kg läskiä pitäs tippua viikossa), mutta läskit ei vaan irtoo :D Tai ehkä hikiseen just kilo lähtenyt, jos sitäkään. Rupeen vaan tulemaan epätoivoiseksi, että mitä mä teen väärin kun mun tavoite oli tiputtaa kesään mennessä 7kg läskiä..

Olet ihanan positiivisen oloinen tyyppi, rakastan siun blogia! :)

- Henriikka

Mia-Elina

Lisäravinnepostausta odotellen! :) Itsellä kun valmennus keskittyy nimenomaan hyvin paljon ravintopuoleen ja oikeastaan jopa enemmän lisäravinteisiin, kun ruokavaliossa ei ennestään ollut edes paljon muutettavaaa. (Enemmän protskua ja aikaisemmin päivällä, vähän enemmän kuitua.) Mukava sitten verrata, että mitä lisäravinteita toiset nappailee. :D

Pitikin muuten kysäistä samalla, että minkälaista tuolla sun salilla tai jenkkilässä yleensäkin on treenata? Meinaan, että näkyykö yhtä lihaksikkaassa kunnossa olevia naisia kuin sinä? Treenaako naisetkin siellä kovaa vai tullaanko siellä ihmettelemään omia treenejäsi? Spekuloitiin tätä naistreeniaihetta (nimenomaan jenkkilässä) meinaan kaverin kanssa tässä taannoin... :)

ReadySteadyGlow

Moikka,

Onpa ollut kiva lukea blogiasi! Olen lukenut vanhojakin juttuja aika paljon taaksepäin työmatkoilla aamuratikassa, mutta tuo omenapuhelin ei oikein taivu kovin näppärään kommentointiin – etenkään tumput kädessä :D

Ensinnäkin, olet HUIKEASSA kunnossa, onnittelut jo tässä vaiheessa upeasta rutistuksesta! Bulkkaus ja sitä seuraava dieettaus vaativat todellista mielenlujuutta! (Ja tarkennettakoon heti, ettei itselläni ole asiasta tuolla tasolla kokemusta, vaikka sujuvasti kommentoinkin ;))  Täälläkin rasvaprosentinlaskuprojekti meneillään; hitaasti ja terveellisesti tuloksia syntyykin.

Toiseksi blogisi iskee erityisesti, sillä asuin viitisen vuotta takaperin vuoden LA:ssa Manhattan Beachilla ja rakastuin kaupunkiin perinpohjaisesti <3  Tulee hyviä muistoja mieleen blogiasi lukiessa.

 

Kiitos vielä kun jaksat esimerkilläsi inspiroida meitä muitakin ja hurjasti tsemppiä omaan projektiisi! Upeaa tulosta syntyy!

Riika

www.ReadySteadyGlow.Blogspot.fi

Corde

Pohkeet jalkaprässissä on ainakin itselleni järkyttävää mutta samalla niin nautinnollista kun polte sen kun kasvaa. Ptni toimesta teen ensin varpaat suorass 20 kertaa, siitä sama määrä varpaat yhdessä. Sit taas sama määrä suorassa ja lopuksi kantapäät yhdessä se 20 kertaa. Jos pystyisi niin yhden setin voisin vetää normi asennossa mut tiukkaa tekee. Harmi vaan kun oma jalka treeni on ollut pohkeen tikkien takia pannassa reippaa viikon.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Henriikka: Oi kiitos kauniista sanoistasi <3 Tuosta ruokavaliosta, syön siis joka päivä saman verran, eli tällä hetkellä sen 1600 kcal. Mietin pitkään, että suhteuttaisinko kalorimäärää päivittäiseen liikuntaan, mutta tulin lopulta siihen lopputulokseen, että se menisi turhan monimutkaiseksi ja kaiken lisäksi pitäisi olla erittäin hyvin perillä päivittäisestä kulutuksesta.

Niin, ja tietysti tankkauspäivänä (tänään, jee!!!) syön enemmän. Tankkauspäivän osalta olen vähän tunnustellut fiiliksiä, että onko minkä verran tankkaustarvetta, syönkö vähän enemmän koko päivän vai pidänkö pelkästään tankkausaterian. Tänään oli esimerkiksi pelkkä tankkausillallinen ja sillä varmasti potkitaan hyvin eteenpäin pari päivää :) Avasin muuten hieman enemmän tuota ruokavaliotani edellisessä välikatsauksessa täällä

Itsehän lähdin alunperin pudottamaan kaloreita alas porrastaen, eli joka kolmas viikko pudotin vähän lisää. Nyt olen ollut todella pitkään tällä kalorimäärällä, mutta olen vähentänyt hiilihydraattia ja korvannut sitä vastaavasti proteiinilla. Eli, suoraan ei kannata pudottaa energioita minimiin, koska rasvanpolton pysähtyessä ei ole mahdollisuutta enää vähentää mitään.

Kivaa dieetin jatkoa, kannattaa kokeilla eri taktiikoita rohkeasti jos tuntuu, että ensimmäinen yritys ei kanna! Jokaisella toimii vähän erilaiset niksit.

 

Mia-Elina: Hmm, tuo treenikysymyksesi... itsehän käyn melko pienellä halpissalilla (8 taalaa/kk) ja ymmärtääkseni ne kaikkein kovakuntoisimmat ja sähäkimmät misulit eivät tällaisilla junttisaleilla käy. Eli, kyllä minä varmaan olen se salin kovakuntoisin nainen (tai on siellä yksi toinen, mutta olen nähnyt sen vain kahdesti. Kyykkää heittämällä enemmän kuin minä!). Naiset ei meidän salilla juuri vapailla painoilla treenaa, muutamaa vähän rohkeampaa poikkeusta lukuunottamatta. Eli aika yksikseni minä miesten kanssa siellä vapaiden painojen nurkassa ährään. Eikä ne naiset niissä koneissakaan erityisen kovaa treenaa, sillä tavalla nätisti mukavuusalueella.

Koska olen jonkinlainen poikkeavuus massassa, niin kyllä niitä kyselyitä tulee jonkin verran, että olenko joku pro, kuinka usein treenaan, kauanko olen treenannut, mitä syön ja minkä värinen hevonen. Yksi kiinalaisnainen haluaa aina kokeilla mun hauista ja se on ihan ok :D Yleensä kuitenkin kaikki suhtautuu tosi positiivisesti ja hymyilee, muutamaa hapannaamaa lukuunottamatta.

Ne vakionaama miehet taas ovat kai jo tottuneet meikäläisen läsnäoloon eivätkä sen enempää kiinnitä huomiota. Aluksi tilanne oli vähän toinen... ja nykyään jos salille tulee uusia kasvoja niin ne selvästi ihmettelevät meininkiä  sen pari ensimmäistä kertaa. Mutta kyllä miestenkin huomio on enemmän sellaista silkkaa kiinnostusta, kuin mitään perverssiä takapuolen tuijottelua.

 

ReadySteadyGlow: Oi Manhattan Beach on i-h-a-n-a! Vaikkakin aamusumuinen ja joskus vähän viileä ;) Joskus, kun asuin vielä Bay Arealla, tuli käytyä tuolla viikonloppulomalla... ajeltiin sitten aina polkupyörillä rantakatuja pitkin ja käytiin aamupalalla pikku kahviloissa.

Kiva jos saat jostain epämääräisiä vaikutteita ja inspiraatiota blogistani! On aina mukava kuulla etten vain kirjoittele tyhjille seinille :)

 

Corde: Juuri noin! Aivan mahti polte! Ja sitähän voi vielä tehostaa hyppäämällä sarjan jälkeen prässistä pois ja nousemalla kymmenen, viisitoista kertaa varpaisilleen, kantapäät ilmaan lattialla tai jonkin korokkeen reunalla seisten.

 

Ramona (Ei varmistettu)

Moikka, pakko se lienee kommentoida, että oot mun lempparibloggari!Ainakin kerran päivässä käyn kuuliaisesti tarkistamassa onko tullut uusia tekstejä. Sä kirjotat niin hyvin, oikeaoppisesti ja mielenkiintosesti, otat asiat realistisesti ja rennosti, puhut itsestäsi hauskasti ja treeneistä kerrot just nappiin (ei sarja-luettelointeja eikä omat tunteeni symbolisina kuvina liibalaabaa). Ja hauska gif, niitä lisää! Paljon tsemppiä treeneihin, oot upea! Niin ja ps.sulla on ihanat jalat!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi Ramona, sait niin leveän hymyn aikaiseksi ettet uskokaan! Nyt tuli kauheat paineet siitä, että en ehdi kirjoittamaan ihan joka päivä ja käyt täällä turhan päiten etsimässä uusia tekstejä ;) Kiitos paljon tsempeistä, tulee tarpeeseen taas tänään, kun lähden rankaisemaan olkapäitä. Haha, ja kyllä noissa jaloissa on vielä paaaaljon työmaata :)

Kommentoi

Ladataan...