Aamiaisöverit Las Vegasissa

Ladataan...
Onnenpäivä

Heräsin tänä aamuna sekä poikkeuksellisen nälkäisenä että poikkeuksellisesta paikasta, Las Vegasista. Ajelimme tänne myöhään eilen illalla ja vaikka matka olikin lyhyt, alle neljä tuntia kotiovelta, olin hotellihuoneeseen päästyäni liian väsynyt etsiäkseni ruokapaikkaa tai tutustuakseni yöelämään. Niinpä sukelsin orastavan nälkäni kanssa peiton alle, suljin silmäni ja sammutin prosessorin kahdeksaksi tunniksi. Nälkä ja riennot voisivat odottaa huomiseen.

Vatsani herätti minut aamulla kello seitsemän. Sitä murinaa olisi hyvin voinut käyttää äänitehosteena leijonista kertovassa luonto-ohjelmassa. Niinpä ajatukseni hakeutuivat hyvin nopeasti aamupalan äärelle. Jostain syystä aina Vegasissa ollessani haluan aamupalaksi pannukakkuja. Okei, tarvitsen minä jotain suolaistakin ensin, mutta pannukakkuja on saatava jälkiruoaksi. Aina. Niinpä ryhdyimme etsimään kartalta aamiaisravintolaa, jonka pannukakku-lista olisi riittävän vaikuttava.

Yhden annoksen verran pannukakkuja jaettuna kahdelle lautaselle. Jostain syystä ei yhtään harmittanut jakaa annosta miehen kanssa.

Amerikkalaiset ja niiden annoskoot... huoh.




 

Päädyimme kaupungin ulkopuolelle varsin viehättävään Blueberry Hill -nimiseen, pannukakkuihin erikoistuneeseen ravintolaan. Kaikissa käymissäni aamiaisravintoloissa olen huomannut yhden yhteisen piirteen - asiakaskunnan keski-ikä pyörii siellä seitsemänkymmenen tienoilla. Tämäkään paikka ei ollut poikkeus ja niin istuimme alas viisikymmenpäisen eläkeläisjoukon seuraan.

Edelliskerroista viisastuneina tiesimme jo, että annokset olisivat valtavia. Siksi tilasimme vain yhden omeletin ja vain yhden annoksen pannukakkuja. Siitäkin huolimatta järkytyin saapuvan ruoan määrästä. Neljän munan omeletti perunaraasteella oli passelin kokoinen kahdelle, mutta amerikkalaisen mittapuun mukaan se olisi tarkoitettu yhdelle. Ja entäpä sitten ne pannukakut... ! Niitä kahta eri lautasille jaettua vuorta katsellessani oli vaikea kuvitella, että kyseessä oli oikeasti vain yhden annoksen verran pannukakkuja. Minkälainen yli-ihminen kykenee tuhoamaan sellaisen määrän pannukakkuja yhdeltä istumalta? Oikea vastaus on eläkeläinen. Viereisessä pöydässä istunut papparainen nimittäin pisteli samanmoisen annoksen mukisematta poskeensa, samalla kun seurassaan ollut mummeli veteli neljän munan omelettia makkaroilla ja toasteilla kohti ruoansulatuksen jatkokäsittelyä. Vau.

Omeletin selätettyäni siirryin pannukakkuihin. Hyydyin syötyäni 1/4 kokonaisesta yhdestä pannukakkuannoksesta. Käytännössä tämä tarkoitti, että neljän pannukakun sijaan sain syötyä vain yhden. Siltikin olin melko varma, että kuulin verisuonieni vaikeroivan hiljaa. Miten niiden eläkeläisten pumppu oikein kestää sellaista mättösyömistä? Minun pitäisi kai harjoitella enemmän. Onneksi eläkeikään on vielä aikaa.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä nämä ruoka-annokset maksoivat?
t. Päivi (SGN)

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Näitä on ikävä. Mistähän tämmöistä saisi Suomessa vai onko helpompaa herätä sopivan kokin vierestä?

pankkiiri (Ei varmistettu)

koko matto kustansi n. 18 taalaa, siihen paalle lasit maitoa seka teeta plus verot niin oltiinkohan 25 taalassa, eli euroina siina 18 tienoilla

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Päivi: Tuossa jo pankkiirini valaisikin mitä annokset maksoivat ;)

Vieras Mies: Olen kirjoittanut tänne yhden pannukakkuohjeen, joka ei kylläkään ole se perinteinen jenkkipannari-ohje, mutta mielestäni parempi. Ehkä helpompi tehdä itse, kuin pokata kokki ;)

Kommentoi

Ladataan...