Aamulenkillä metsässä

Ladataan...
Onnenpäivä

Sisäinen kelloni ja makuuhuoneen ohuiden verhojen välistä sisään langennut auringonvalo herätti minut tänäkin aamuna hyvissä ajoin ennen seitsemää. Koko muun seurueen vedellessä onnellisena hirsiä, päätin minä suunnata juoksulenkille läheisen metsän syövereissä kulkevalle trailille.

Olin edellisenä iltana kartoittanut lähialueen lenkkimaastoja ja siinä karttaa silmäillessäni sattunut lukemaan muutamia aiheeseen liittyviä ohjeita. Ohjeissa suositeltiin, ettei metsään lähdettäisi yksin ja jos kuitenkin menet, pitäisi kertoa etukäteen jollekulle mihin olet menossa, kauanko viivyt, ottaa mukaan pippurisumute, hätäpilli, reilusti juotavaa sekä kartta. No, eihän tässä millekään tuntien lenkille oltu menossa, joten lähdin yksin, ilman karttaa, ilman juotavaa, ilman pillejä ja pippurisumutteita. Ihme hössöttäjiä nuo amerikkalaiset.

Olin hölkännyt trailia ehkä viisitoista minuuttia, liikenteen äänet olivat hiljenneet, aurinko alkoi lämmittää ja satunnaista lintujenlaulua ja korppien raakkumista lukuunottamatta oli kuolemanhiljaista. Kuolemanhiljaista. Pysähdyin ja tunsin vainoharhan hiipivän seurakseni salakavalasti takavasemmalta. Kuiva kangasmetsä olisi taatusti täynnä karhuja. Ja jumankekka, onhan tämän pitäjän nimikin Big Bear. Mitenhän isoja ne karhut ovat? Vilkaisin puhelinta ja kohta, jossa pitäisi olla kuuluvuuspalkit, oli typerä punainen ruksi. Yht'äkkiä, puoli kahdeksalta aamulla, keskellä metsää, minä tunsin olevani melko yksin. Polulla oli kyllä reilusti jalanjälkiä ja tassunjälkiä. Oravan, pupun, koiran ja sitten muutama, omaa kämmentäni reilusti suurempaa jälkeä. En jäänyt sen enempää miettimään mikä otus jäljet oli jälkeensä jättänyt, vaan käännyin takaisin niiltä sijoiltani.

Niin siinä sitten kävi, että tämä koko elämänsä itseään maalaisena pitänyt pakeni metsästä ja päätyi juoksemaan lenkin loppuun järvenrannassa, mökkialueella. Ensi kerralla otan kyllä mukaan jonkun, jonka voin syöttää hädän tullen pedoille.

 

Share

Kommentit

Satuvw
Destination unknown

Varo puumia (eli "mountain lion")! Niitä karkuun minäkin juoksin taannoisella Kanadan reissulla. :) Kunhan minut ensin saatiin uskomaan että näitä kissoja Kanadasta löytyy. Mutta löytyihän niitä. Ja vaikka en itse kissoihin törmännytkään niin ison kasaan kauhutarinoita kylläkin, jotain mitä oli tapahtunut kaverin kaverille jne...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Satuvw: En tiedä paljonko täällä ylhäällä vuorilla on puumia, enemmän varoittelevat karhuista. Mutta ainakin meillä kotona lähikukkuloilla noita isompia kisuja on. Joskus niistä kirjoittelinkin tänne.

Satuvw
Destination unknown

Mulla olikin mennyt tuo aikaisempi juttu ohi. Mukavia metsäneläjiä teillä siellä ;) 

Kommentoi

Ladataan...