Älä kerro exästäsi. Älä ainakaan mitään hyvää.

Onnenpäivä

Tänään palataan parisuhteen hoito-oppaan ensimmäisille sivuille ja yhteen niistä kirjoittamattomista, yksinkertaisista säännöistä, joita noudattamalla vältetään turha kipinöiden sinkoilu puolisoiden välillä.

 

Ohje helpomman parisuhteen puolesta:

älä ikinä kerro kumppanillesi mitään positiivista exästäsi.

(ja muista ohjeistaa myös vanhempiasi)



Kävimme viikonloppuna ystäväni kanssa pitkiä keskusteluja siitä, kuinka häntä risoo, että melko tuore poikaystävän puhuu jatkuvasti ja täysin avoimesti entisestä tyttöystävästään. Tuolle aiheelle ei mikään tilanne ole liian pyhä, vaan entinen kullannuppu pulpahtaa mukaan keskusteluihin tämän tästä, niin kahden kesken kuin ystävien seurassakin. Ei näin. Kukaan ei ole tainnut kertoa poikaystävälle, ettei vanhoista tyttöystävistä kannata liian paljon nykyiselle kertoa. Ei ainakaan sitä, kuinka uskomattoman nopeasti ex-tyttöystävä oli palannut entisiin tiukkoihin mittoihin, vain kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Eikä varsinkaan silloin, kun nykyinen tyttöystävä yrittää itse kamppailla painonnousua vastaan.

Asia nyt vain on niin, ettei nykyisten tarvitse tietää liikaa yksityiskohtia entisistä. Ei sillä, etteikö nykyisiä asia kiinnostaisi. Varmasti kiinnostaa, ainakin salaa, mutta heidän itsensä vuoksi on parempi olla saamatta liikaa informaatiota existä. Vai kuvitteleeko joku oikeasti, että nykyinen on vilpittömän onnellinen puolisonsa puolesta, kun tämä kertoo jakaneensa elämänsä hyväpalkkaisen, täydelliset rinnat omaavan tai viehättävillä seksuaalisilla taipumuksilla varustetun exän kanssa?

Varsinkin suhteen alussa liikutaan vaarallisilla vesillä, kun menneisyyden verhoa raotetaan liian ahnaasti. Nykyisen silmissä muodostuu helposti vertailutilanne, jossa puoliso vertailee nykyistä entiseensä, vaikkei tästä välttämättä olisikaan kyse. Mutta eipä hätää. Ajan kuluessa ja yhteisten kilometrien kertyessä aihe tasaantuu, eikä ilmoille lipsahtanut ylimääräinen informaatio enää aiheuta savun tupruamista korvista.

Samalla tavalla ohjeistaisin myös appi- ja anoppikokelaita. Jälkeläisensä uuden tyttö- tai poikaystävän vieraillessa ei välttämättä kannata ottaa puheeksi entistä kumppania tai sitä, kuinka kaikki asiat olivat silloin entisen aikaan niin paljon paremmin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, ettei juuri mikään jäädytä miniän ja appivanhempien välejä perusteellisemmin.

Negatiiviset kommentit existä ovatkin sitten helpommin sulatettavia, jopa suotavia. Pönkittäväthän ne kummasti nykyisen kumppanin itsetuntoa ja luovat varmuutta suhteen jatkumisesta; olenhan minä niin paljon hänelle sopivampi. Ihan teknisesti ajateltunakin on parempi ottaa esille niitä asioita, jotka johtivat edellisen suhteen kariutumiseen. Tällä tavalla voidaan helpommin estää vastaavien ongelmien syntyä uudessa suhteessa.

Eli vielä kerran: 

mikäli sinulla ei ole exästäsi mitään pahaa sanottavaa, älä sano mitään!



 

Share

Kommentit

Mikä siinä muuttuu?

Onkohan "nyxä" sitten ihan oikea, jos hänelle ei voi "exästä" puhua? Kuinka terveellä pohjalla suhde on, jos aikaisemman elämän olemassaolon kieltäminen on ratkaisu?

En missään nimessä ole sitä mietä, ettäkö edellistä suhdetta pitäisi hirveästi hehkuttaa uudessa suhteessa, mutta jos edellisestä suhteesta kertomisen tuntee epämukavaksi, niin koko elämä on aika hankalaa.

"Kultaseni - oletko ikinä käynyt Lontoossa?"
"Joo..."
"Millon ja kenen kanssa?"
"Noo...pari vuotta sitten oltiin...tota...yhden kaverin kanssa..."
"Ai kenen?"
"No sen mun exän-tietysti...."

Itselleni tulisi vain kiusaantunut olo, jos kumpanakaan puolena joutuisin tuollaista keskustelua käymään.

Jaime (Ei varmistettu)

Naisilla tuntuu olevan tapana jauhaa eksistään melko paljon. Toisaalta naiset ei tunnu kestävän vastaavaa miehen taholta ollenkaan. En oo toistaseks keksiny järkevää selitystä tälle ilmiölle. Mua ei oo ikinä erityisemmin haitannu kuulla naisten eksistä. Oikeestaan päinvastoin. On aika kiinnostavaa kuulla minkälaisten tyyppien kanssa on tullu hengailtua. Entiset kumppanit kertoo jotain henkilöstä itsestään.

Oonkin täysin eri mieltä tästä:

"Negatiiviset kommentit existä ovatkin sitten helpommin sulatettavia, jopa suotavia"

Must on aika hirveetä kuunnella, kun joku nainen tilittää minkälaisten sikojen ja kusipäiden kanssa se on ennen kuluttanu aikaansa. Sellasesta tilityksestä syntyy kuva, ettei nainen kykene hallitsemaan omaa elämäänsä ja tekemään järkeviä ratkasuja. Jos ne kerran on ollu niin sikoja ja kusipäitä, niin miks ihmeessä sit on pitäny roikkua niiden kanssa vuosikausia? Paljon tasapainosemman kuvan saa sellasesta naisesta, joka on hengaillu oleellisilta osin hyvien tyyppien kanssa, joista ei oo jääny mitään hirvittävää hampaankoloon.

JonnaPieni
Ihme ja kumma

Kaikilla meillä on jonkinmoinen historia, jota ei voi sivuuttaa jatkuvasti. Eikä sitä tarvitsekaan sivuuttaa, koska onhan ne asiat jotenkin johtaneet nykyhetkeen.

Se kannattaa muistaa, että exä on exä jostain syystä. Ainahan voi kokeilla, ymmärtävätkö appivanhemmat samanmoista piilokettuilua takaisin. ;) ("kyllä piip oli aina niin ystävällinen ja avoin kaikille" - "jaa, no sehän selittää, miksi rakas lapsenne olikin varmaan ainoa, jolle ei sitä hyväntuulisuutta sitten piisannutkaan..." )

ninoh

mieheni äidiltä löyty valtavasti kuvia jo 4 vuotta vanhasta exästä.ei varmaan tarkotuksella ,sillä kaikki kuvat on sellasesssa isossa arkussa sikin sokin..mutta olin hieman kiusaantunut kun veljentyttö halusi katsella kuvia ja joka toisessa oli ukko jonkun mallin kera:)joka koti kuvista oli jo poistettu hyvissä ajoin..no sittemmin mies perkasi koko laatikon...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Minusta exästä pitäisi voida puhua ihan normaalilla tasolla, kuin tavallisesta ihmisestä, mikäli tilanne sen suo. Se, että tietentahtoen tuo exänsä mukaan joka keskusteluun päivittäin, on jo vähän outoa. Vaikka kyllähän me tiedämme, että meillä kaikilla on menneisyys ja puolisoillamme on ollut elämää ennen meitä, joten turha kai sitä on yrittää peitellä. Tässä päästäänkin asian ytimeen, eli siihen mikä on hyvän maun rajoissa ja mikä ei? Mikä on kohteliasta ja mikä taas ei? Ja erityisesti siihen, kuinka asiat esitetään? Esimerkiksi tuollaisessa Lyyn kertomassa lomakohde-keskustelussa voi sanoa, että exän kanssa käytiin, se siitä. Jos tarinaa jatkaa kertomalla, kuinka hyvää seksiä matkalla oli ja miten muutenkin oli romanttista ja ex tuli kyseisellä matkalla raskaaksi, mennään metsään ja pahasti. Kyllä nykyinen tietää kertomattakin, etteivät exät ole läpeensä pahoja, joku hyvä asiahan heitä on aikoinaan yhdessä pitänyt.

Muistan erään kerran, kun exäni katseli televisiota ja huusi minulle, että tulisin katsomaan, kun hänen entinen naisystävänsä on televisiossa. Seurasi pitkä hehkutus siitä, miten exänsä on päässyt elämässä pitkälle, oli jo silloin vuosia sitten niin hyvä ja pätevä kaikessa. Jottei asia olisi jäänyt pelkkään ammatilliseen ylistykseen, muisti hän mainita, kuinka mukava ja varakkaasta perheestä hän oli, timmissä kunnossa jatkuvan urheilun vuoksi, huumorintajuinen ja kaikin puolin hieno ihminen. En vaivautunut edes kysymään, että miksi he sitten erosivat. Eiköhän se ole aika selvää kumpi oli jättänyt kumman.

Ja sitten ne negatiiviset kommentit. Myönnän, että tuossa kohdassa tulin ehkä käyttäneeksi hieman sarkasmia, mutta totta toinen puoli - ei siitä varmasti haittaakaan ole, että kertoo mikä exän kanssa meni pieleen. Se taas, että suoltaa jatkuvasti syytöksiä ja haukkuja muista ihmisistä (vaikka sitten exästä), ei anna kertojastaan kovinkaan fiksua kuvaa. Jatkuva kanamainen mustamaalaamisen tarve kertoo enemmänkin siitä, ettei asiasta vielä ole päästy täysin ylitse.

Luulisin, että miehet ja naiset puhuvat existään yhtä paljon. Naiset ehkä niistä negatiivisista asioista herkemmin kuin miehet. Myönnän, että itse on tullut heitettyä aika paljon lokaa eräästä exästä nykyisen niskaan, mutta tuo kaikki on toiminut minulle enemmänkin terapiana, kuin tarpeena osoittaa nykyiselleni kuinka hyvä mies hän on.

Appivanhempien luona vieraillessa on paljon mahdollista, että törmätään valokuviin entisistä. Ja toisaalta, eihän heillä ole mitään syytä deletoida todistusaineistoa lapsensa entisestä elämästä. Muistan, kuinka eräs poikaystäväni vuosien takaa kertoi, että hänen vanhempiensa seinällä roikkuu edelleen meistä kaikista yhteiskuva yhteiseltä etelänmatkalta. Pohdiskelin mielessäni, että onpas tahditonta, kun tällä poikaystävällä oli kuitenkin ollut jo pitkän aikaa uusi tyttöystävä, vai olisiko hän ollut jo vaimo siinä vaiheessa. Tuntui tökeröltä, että minun kuvani tervehtii iloisesti seinältä aina, kun hän tulee appivanhempiensa luokse kyläilemään.

Mutta mitäs niistä menneistä. Yleisesti ottaen on parempi keskittyä nykyisyydessä elämiseen, kuin menneisyyteen.

Luminosa

Mulla oli kerran exä, joka puhui exästään koko ajan. Joka ainoasta asiasta tuli mieleen exä, josta piti sitten ääneen sanoa. Jossain vaiheessa kysyin, että tuleeko tämä exä olemaan aina osa meidän elämäämme, kun hänestä niin kovasti puhutaan. Seuraavana päivänä olin minäkin exä.

Olen eri mieltä siitä, että exästä voi sanoa mieluummin negatiivisia ku positiivisia asioita. Negatiivisten asioiden puhuminen antaa sen kuvan, ettei ole päässyt exästään yli. Ei mikään suhde kuitenkaan ole voinut läpeensä niin huono olla, ettei exästä löytyisi mitään positiivista sanottavaa.

Jos exästä on pakko (joskus) puhua, niin mieluummin kuulen asioita laidasta laitaan. Jokaisessa suhteessa ja ihmisessä on kuitenkin ne negatiiviset, neutraalit ja positiiviset asiat.

Kommentoi