Apua, mitähän ne lukijat minusta ajattelee?

Onnenpäivä

Blogini heräsi henkiin viiime vuoden marraskuussa, keskellä yötä, satunnaisen päähänpiston seurauksena. Olin täynnä intoa ja sydämeni paloi halusta kirjoittaa, joten aivan kuten monta kertaa aiemminkin, ryhdyin tekemään sitä mitä halusin tehdä. Puolisen vuotta ja vajaat 120 kirjoitusta myöhemmin, blogini ei ole vienyt mukanaan pelkästään koko kymmensormijärjestelmää, vaan ihan koko naisen. Eikä suotta. Se kaikki, mitä itsestäni olen blogini kautta antanut, on antanut minulle paljon myös takaisin.

Bloggaaja antaa itsestään paljon blogin kautta.

Mutta minkälainen mielikuva bloggaajasta syntyy lukijalle?

 

Aina toisinaan joku, etenkin aviomieheni ja ystäväni, kysyvät mikä ihme minua motivoi blogin kirjoittamiseen. Viehän kirjoittaminen kuvineen aika paljon aikaa, joka on nipistettävä jostain muualta. Fakta on, että mikäli minun täytyy valita television ja kirjoittamisen väliltä, valitsen useinmiten kirjoittamisen. Kirjoittaminen on minun tapani rentoutua, saada ulos edes osa niistä kaikista ajatuksista, joita pääni sisällä sinkoilee. Minua kiehtoo suuresti blogin suoma mahdollisuus vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa. Yksikin näpäkkä kommentti voi saada minut ajattelemaan asioita aivan uudelta kantilta ja se on juuri sitä, mitä blogini minulle parhaimmillaan antaa.

Sen lisäksi, että olen blogini myötä oppinut paljon itsestäni ja lukijoiltani kommenttien muodossa, uskon, että ystäväni ja sukulaiseni, jotka blogiani seuraavat, ovat oppineet paljon uutta myös minusta. Täällä kaukana asuessa blogi on erinomainen keino välittää kuulumiset ja ajatukset, toisinaan vähän syvällisemmätkin sellaiset, meren taakse kotisuomeen. Ja todella, olen erittäin huono sensuroimaan itseäni, vaikka joskus ehkä pitäisi. Olen tunneihminen jokaista soluani myöten ja sen varmasti huomaa. Joka kerta, kun onnistun tuomaan tekstiini pienen oivalluksen elämästä, jonka joku voi sieltä mukaansa poimia, tunnen suurta iloa ja hivenen ylpeyttäkin.

Vaikka pyrinkin olemaan välittämättä liikaa siitä, mitä muut minusta ajattelevat, minä toisinaan mietin, että minkähänlaisen kuvan minä itsestäni blogini kautta annan? Vastaako lukijoiden mielikuva minusta ollenkaan sitä, mitä minä itse koen olevani? Joten hyvä lukija, jos olet seurannut blogiani ja sinulle on syntynyt mielikuva minusta, kerro siitä! Minä lupaan kertoa vuorostani siitä, mitä itse koen olevani.

 

Taustatietona mainittakoon, että bloggaamista aloittaessani tarkoitukseni oli vain hieman lämmitellä sormenpäitä, saada tuntumaa kirjoittamiseen ja lopulta, kun olisin kirjoittanut blogiani tarpeeksi, voisin vähitellen siirtyä kauan haaveilemani kirjan kirjoittamisen pariin. Niin kuitenkin kävi, etten ole blogin aloittamisen jälkeen koskenutkaan kirjahankkeeseeni ja olen antanut sen jäädä suosiolla pöytälaatikkoon. Ehtiihän sitä myöhemminkin, viimeistään sitten eläkkeellä.

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

En osaa hirveän syvällisiä olettaa henkilöstä, jota en oikeasti tunne, mutta olen saanut käsityksen, että olet todella määrätietoinen ja ehkä jopa hieman perfektionistiluonne? Ehkä tuo olettamus tulee kovasta treenaamisestasi ja aina huolitellusta ulkomuodostasi? 

Lisäksi muuten, kun vaihdoit profiilikuvasi, niin käsitykseni muuttui jotenkin. Luulin aluksi, että olit vanhempi kuin mitä olet :D Profiilikuvalla on näköjään siis jonkinverran (tiedostamatonta) merkitystä lukijakansalle.

Osuinko yhtään oikeaan?

:D

tiiti
ite puin

Hmm... Postiviinen, menevä, päättäväinen ja määrätietoinen tulee ekana mieleen. Tunneihmisyys ei ehkä itselle ole hirveästi välittynyt, tietynlainen temperamenttisuus ehkä enemmänkin. Tosin tuota tunneihminen -termiäkin voi ajatella niin monella tavalla, itselle se on jotenkin negatiivinen ja tuo mieleen päättömät pohdinnat jatkuvista ihmissuhderiutumisista ja teinimäisestä olemisen tuskasta, joita täällä ei kyllä ole näkynyt.

annemi

Ymmärrän täysin kun kirjoitit että valitset kirjoittamisen television katselun sijaan. Minulle paras rentoutumistapa on syöksyä töistä keittiöön kokkaamaan ja siitä syntyy taas uusi blogipostaus :)

Olen lueskellut blogiasi jo jokusen kuukauden ja yleensä päätäni huimaa treenaustahtisi ja salaa kateellisena olen kurkkinut kuvista mielettömiä lihaksiasi :D vaikutat myös hyvin päättäväiseltä no nonsense-tyypiltä :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei kiitos kaikille, olipa mielenkiintoista luettavaa, kerrassaan!

Mindeka: Monestihan sitä tekee puolihuomaamattaan tekstin tai kuvien perusteella pieniä olettamuksia, tai ehkä ne ovat enemmänkin mielikuvia, joita toisesta ihmisestä syntyy.

Olen minä sen verran määrätietoinen, että jos ryhdyn johonkin, niin yleensä saatan asian valmiiksi saakka. Siitä en ole ihan varma aina, että olenko enemmän perfektionisti vai neuroottinen? Se raja on kovin häilyväinen... Ja se huoliteltu ulkonäkö, voi kun tietäisit. Jos ihminen treenaa 2-3 kertaa päivässä, ei millään ehdi aina välissä edes suihkuun! Saati, että ehtisin meikata tai tehdä nättejä kampauksia... mutta jos lähden ihmisten ilmoille (siis muualle, kuin salille) niin yritän toki meikata ja katsoa mitä päälleni laitan. Ja silloin, kun mennään ulos syömään, otan tilaisuudesta kaiken ilon irti!

tiiti: Ehkä se olen vain minä, josta tuntuu aina niin kamalasti :D Olen yrittänyt keskittyä pohdiskelemaan elämää enemmän positiivisella kuin riutuvalla asenteella, vaikka saatan minäkin joskus sortua jonkin sortin aikuispissismiin pohdinnoissani. En muuten ole omasta mielestäni juuri lainkaan tempperamenttinen, ehkä enemmänkin sellainen lapanen, joka menettää hermonsa kerran kymmenessä vuodessa ja sitte onkin helvetti irti.

annemi: Heh, olen jo pitkään odotellut, että milloin tulee ensimmäinen kommentti, "sä treenaat ihan liikaa, onko sulla joku anoreksia?". Mutta ei sitä onneksi ole vielä tullut! Kiva, että jonkun mielestä mun lihakset on mielettömät. Omasta mielestäni ne ovat vielä vähän piilossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ilman mitään kettuilun halua - ja kun kerran kysyit: välittyy fiilis, että sua kiinnostaa todella paljon, mitä lukijat susta ajattelevat. Silloin voi olla hyvä esittää itselleen seuraava jatkokysymys: miksi?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hyvä kysymys ja niin kiinnostaa. Ei ehkä suoranaisesti se mitä lukija ajattelee, vaan miksi. Kuinka sen nyt selittäisi järkevästi... minua on aina kiinnostanut se, kuinka ihmiset luovat mielikuvia ja päätelmiä esimerkiksi ihmisen ulkonäön tai ammatin perusteella. Samalla tavalla heräsi äkkinäinen kiinnostus siitä, minkälaisia mielikuvia lukijalle syntyy kirjoittajasta ja miksi. Kirjoitan kuitenkin omasta elämästäni, melko laajaltakin osa-alueelta, joten lukijalle saattaa hyvin syntyä mielikuvia (joko oikeita tai vääriä) minusta ja itseäni taas kiinnostaa analysoida itsekseni sitä, mistä nuo mielikuvat mahdollisesti ovat syntyneet. Olisi siis pitänyt itse esittää tuo sama kysymys lukijalta, mitä ja miksi.

Mindeka
Ma-material Girl

Vierailija, toikin voi olla totta -Ja osaksi varmasti onkin. Mutta mä oon pohtinut tätä asiaa myös , sen takia, kun huomasin palstan mielikuvan muuttuvan profiilikuvan mukana. Siis että, onko mun oma kuva ihan vääränlainen, nimenomaan palstaa (tai siis tavoiteltua lukijakuntaa) ajatellen? Kokonaisuushan näissäkin asioissa varmasti ratkaisee? Ja siksi mä näkisin, että tätä asiaa nyt pohditaan?

Am I wrong?

Anis
Aniksenmakuinen

Painelin suoraa boksille ja jätin aikaisemmat kommentit lukematta, jotta perusteena pysyisivät vain blogisi jutut. Olen tietääkseni lukenut jokaisen.

Energinen ja määrätietoinen. Ne olivat ensimmäisenä esiin nousevat ajatukset, kun kysymyksen esitit. Urheilullinen, päättäväinen ja tavoitteellinen seuraavaksi. Tuntuu siltä, että tiedät, mitä olet ja mitä haluat olla eikä muiden mielipiteittä oli niin suurta merkitystä - toki et varmasti ole niin itsepäinen etteikö ne mitään merkkaisi. Veikkaisin, ettet siedä turhanpäiväisyyksiä, jaarittelua tai vatvomista? Mielellään tehokkaasti ja kunnolla, kuin pitkään ja hartaasti. Spontaanius on toki myös laitettava listaan hyväsydämisyyden kanssa - vaikutat ihmiseltä, joka haluaa muille hyvää.

En tiedä, osuiko oikeaan mikään, mutta tällaisia asioita näin pikaisella luonneanalyysillä! :)

Eloddie (Ei varmistettu)

Olen muutaman kuukauden lukenut blogiasi ja pitänyt tästä paljon. Hyvällä tavalla erilainen noin kolmekymppisen blogi. Kirjoitat reippaasti niin kuin asiat ovat. Ei keikistelykuvia, pätemistä vaatteilla, meikeillä tai sisustuksella. Ei neuroottisia liikuntapäiväkirjoja, karppausjuttuja tai laihdutuskertomuksia. Vaan rehellisiä huomioita elämästä ja oikeaa rehtiä kuntoilua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensimmäisenä tulee mieleen sana enthusiastic kun ajattelen sinua. Vaikutat myös huumorintajuiselta, ja ajoittain sarkastiselta. Olet naisellinen "poikatyttö", sillä sinussa on jonkinlaista "urospuolista" energiaa. Olet käytännönläheinen monitaituri. Sinulla on aika lailla realistinen asenne kaikkeen.

lone star

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä törmäsin blogiisi sattumalta, kyseessä oli se postaus parisuhdeväkivallasta (itsekin olen sellaisesta kärsinyt ja vuosi sitten siitä suhteesta lähtenyt).
Ilahduin suuresti löytäessäni blogin, jossa on syvyyttä ja joka kertoo kirjoittajan elämästä monipuolisesti. Kaiken maailman muoti / sisustus / meikkiblogien jälkeen sinun tekstisi on kuin tuulahdus raikasta ilmaa ja nyt olenkin koukussa ;).
Vaikutat reippaalta ja energiseltä, itsevarmalta ja jalat-maassa-tyypiltä, mutta naisellista hömpötystäkin löytyy, thank God. (Ja olen salaa kade Kalifornian auringosta + sun treenausinnosta + freelancen mahdollisuudesta järkätä työajat siten että ehtii treenaamaan.)

Keep up the good work!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Anis: Olipas paljon kauniita sanoja, kiitos! Aika ihanaa, että minusta tuollainen kuva välittyy. Olen aina ajatellut itsekin, että olen hyväsydäminen. Yritän aina olla avuksi parhaani mukaan jos joku on pulassa enkä epäröi rientää ystävieni avuksi. Kai minä ajattelen niin, että se hyvä tulee sitten aikanaan takaisinkin. Toisinaan hyväsydämisyyteni on tehnyt minusta myös turhan hyväuskoisen. Minä kun pääsääntöisesti yritän ajatella ihmisistä hyvää, kunnes toisin todistetaan. Joskus sitä sitten on joutunut vähän höynäytetyksi.

Tuo jaarittelu ja vatvominenkin on jäänyt vähemmälle iän myötä. Olen nykyään sellainen huihai, siirryn nopeasti eteenpäin enkä jaksa turhaa jäädä menneitä märehtimään. Miksi elää menneisyydessä, kun tulevaisuus on se ainoa johon voimme vaikuttaa?

Eloddie: Kiitos myös sinulle! Olen tämän tästä miettinyt, että olisiko blogin sisällössä parantamisen varaa ja pitäisikö minun yrittää pitää paketti tiiviimmin kasassa keskittymällä vain yhteen aihealueeseen. Mutta en minä halua. Minä haluan kirjoittaa sitä mitä mieleen tulee. Huomenna ehkä huvittaa kirjoittaa katkaravuista.

lone star: Pitää kyllä myöntää, että olen intoa täynnä. Melkein aina. Ja jos en ole, on maailmassa pahasti joku vialla. Huumorintaju tai -tajuttomuus on tietenkin aina kiinni kuulijasta. Välillä on käynyt niinkin, että olen ollut joukon ainoa jota naurattaa. Silloin tiedän olevani väärässä seurassa ja vaihdan pöytää. Elämän luovilla osa-alueilla minä saatan jonkin sortin monitaituri olla ja mielikuvitukseni avulla jatkan siitä mihin osaaminen loppuu.

Vierailija: Vai koukussa! Täytyy sitten jatkaa reippaasti kirjoittelua, ettei lukijalle iske vieroitusoireita. Olen minä oikeasti aika naisellinen, jopa neitimäinen, vaikka tykkäänkin kaikista poikien jutuista. Minulla vain on yleensä muka tärkeämpää kirjoitettavaa kuin se, minkä luomivärin ostin eilen.

Uusia avauksia

Kyllä! Koukussa ollaan täälläkin blogiisi :) Blogista välittyy kuva sinusta aitona, rehellisenä, monipuolisena ja rohkeana ihmisenä. Pidä ihmeessä aiheet monipuolisina, se on yksi blogisi suola! Myös kuvat ovat kivoja ja huomiosi kulttuurieroista. Olet taitava kirjoittaja, teksteistäsi välittyy aito intosi kirjoittamiseen ja elämän havainnointiin!

ninoh

I just like it ja oot hyvän näkönenkin haha kiva blogi kun aiheet vaihtelee en jaksa sellasia aina samaa asua jne laisinkaan:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun piti mennä tänään ajoissa nukkumaan, mutta sitten jostain syystä päädyin blogiisi. Syytäkään en enää muista. Blogi vei minut mennessään, ja luin koko blogin. Yber mahtavaa tekstiä! Jos kirjoitat kirjan niin täällä olisi yksi lukija! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kiitos valtavasti! Hah, kirjakin on jo aloitettu, mutta se jäi "tauolle", kun ryhdyin bloggaamaan ;) Pitäisi itsekin olla nukkumassa, mutta täällä vain vastailen kommentteihin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Törmäsin blogiisi vasta hiljattain, mutta olen ahminut kirjoituksia uusimmista tähän asti ja kerronpa nyt oman kuvani sinusta. Olet energinen, määrätietoinen ja ennen kaikkea ihanan positiivinen! Myönteinen asenteesi on ihailtavaa! Ja pidän siitä että "kehtaat" esitellä upeaa ulkonäköäsi, hienoja harrastuksiasi ym. toisin kuin suomalaiset yleensä. Meillä on tapana aina vähätellä jo ala-asteelta tutulla "mulla on kyllä kamalin piirustus koko luokasta" -tavalla. Hyvää jatkoa! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Pitkälle olet Vierailija jaksanut lukea ;) Aika monta juttua taitaa tosin olla vielä jäljellä, joten otahan uusi kupillinen kahvia :)

Hirmuisen iso kiitos kauniista sanoista! On mukavaa kuulla olevansa positiivinen, sillä se on juuri sitä mihin pyrin. Uskon, että elämällä on niin paljon enemmän annettavaa, kun ottaa sen vastaan ilolla.

Hih, kuulostaapas raadolliselta tuo "ulkonäön esittely", mutta minulle se on osa itsensä likoon laittamista ja sitä, että on rehellinen, oma itsensä. Uskon, että on lukijallekin mukavampaa, kun tietää minkälainen tyyppi kaiken tekstin takana oikein häärää.

Kiitos vielä kerran!

Kommentoi