Asiaa aiheen vierestä

Onnenpäivä

Kun aloitin blogini kirjoittamisen kolmisen kuukautta sitten, en oikein tiennyt mitä kirjoittamiseltani odottaa tai mihin suuntaan blogini ylipäätään lähtisi elämään. Takaraivossani oli kuitenkin pieni ajatus siitä, että blogin nimi Onnenpäivä enteilisi iloisia kirjoituksia arjen pienistä onnenhetkistä. No, tuon ajatuksen taisin kuopata heti ensimmäisen kirjoituksen tehtyäni ja ryhdyin kirjoittamaan sitä, mitä nyt kyseisenä päivänä sattuu näppäimistön kautta näytölle ilmestymään. Ja kuka olisi edes jaksanut lukea pelkkää hehkutusta päivästä toiseen?

Myönnetään, että olen hieman kateellinen niille, joiden blogeilla on jokin oikea teema. Ihailen sitä sinnikkyyttä, mitä tarvitaan pysyäkseen valitsemallaan polulla kirjoituksesta ja kuukaudesta toiseen. On ruokablogeja, muotiblogeja, matkablogeja, ihmissuhdeblogeja, kuvablogeja, laihdutusblogeja ja sitten yksi Onnenpäivä-blogi, joka vaeltelee aiheesta toiseen, ilman päätä tai häntää. Loppujen lopuksi blogini on kuin minä itse. Ei minullakaan ole punaista lankaa, jota seuraisin. Ei tavoitteita eikä suunnitelmia. Sen sijaan, että kulkisin ennalta suunniteltua polkua, tarvon umpimetsässä mättäisiin kompastellen ja pysähdyn tämän tästä miettimään missä helvetissä oikein olen ja kuinka olen tänne joutunut.

Tästä blogiani riivaavasta aiheiden sekamelskasta huolimatta, huomasin tänään, että blogini sivupalkissa on jo 50 virallista lukijaa. Viisikymmentä! Lilyn etusivullakin olen päätynyt toimituksen tykkäämäksi ja Facebookissakin tykkääjiä on jo seitsemänkymmentäviisi. Ja mikä vielä uskomattomampaa, pelkästään tänään minulla oli lukijoita melkein seitsemänsataa. Olisipa hauska tietää, että kuka tätä oikein lukee ja ennen kaikkea miksi. Minä kun aluksi kuvittelin, että juttujani lukisi vain äiti. Ja ehkä pomo.

Joka tapauksessa, minun mittakaavassani varsin suuresta kiinnostuneisuudesta liikuttuneena, haluan kiittää jokaista lukijaani. Olen sen verran epätaiteilijamainen luonteeltani, etten lukematta jääviä tekstejä jaksaisi kovinkaan kauan kirjoittaa ja siksi on turha selitellä, että kirjoittaisin vain itselleni. Mutta jokainen lukijani ja jokaikinen kommentti inspiroi minua eteenpäin tässä verbaalisessa viidakossa. Siis kiitos teille, lukijat. Ilman teitä minä en tätä kirjoittaisi.

Seuraavassa kirjoituksessani lupaan kirjoittaa taas enemmän asiaa satunnaisesti arvotun aiheen vierestä. Aiheita kun on kertynyt  ruutuvihkooni jo joitakin kymmeniä, ihan vain pahan päivän varalle. Eikä sitä pahaa päivää ole vielä tullut, pelkkiä Onnenpäiviä vain.

Share

Kommentit

Elinaxx (Ei varmistettu)

Tällänen yks Onnenpäivä-blogi on ihan huomaamatta noussut mun suosikiksi Lilyssä, arkipäivän asiaa mielenkiintoisesti ja hyvin kirjoitettuna. Läpi paistaa se että kirjoittajalla on hyvä annos maalaisjärkeä käytössään :)

Tiiba (Ei varmistettu)

Yhdyn edelliseen kommenttiin. Sinä ihailet "teema-bloggaajia", mutta minä olen useammankin kerran sinun juttujasi lukiessa ihaillut taitoasi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hauskalla ja mukaansa tempaavalla tavalla. :)

häkkilintu

Hei, miksei "aiheen vierestä" -blogit voisi olla uusi blogigenre? Musta seuraava lausahdus ei kuulostaisi ollenkaan hassulta: "Hei tiet sä sen A. Sinivaaran, sen aiheenvierestäblogaajan? Meitsi diggaa lukea sen blogia. Täyttä asiaa." Aiheenvierestäblogaus olisi minusta loistavaa vastapainoa vallalla olevalle muotiblogaus villitykselle. Minä ainakin kannatan (kuten varmaan minunkin kyvystä pysyä aiheessa huomaa...).

Mut hei, oikeasti saat rispektiä noista kehyksistä, jotka kuville laitat aina. Sun uudet postaukset erottaa etusivulta tosi helposti juuri kehysten takia. Positiivista erottumista. Ihmettelen kyllä miksen vielä seuraa, nyt sekin on korjattu. 51!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei ISO KIITOS! Mulla on faneja!! (ja varmaan pari anti-faniakin, heh)

Häkkilintu: Jos sopii, niin voisin ehkä lainata tuota aiheenvierestäbloggaaja-titteliä vielä jossain. Oli nimittäin aika osuva!

Asiaa aiheen vierestä on selkeästi mun juttu.

häkkilintu

Go for it, oon tottunut luopuun mun kirjallisista immateriaalioikeuksista :D

Tiiba (Ei varmistettu)

Miksi kaikki pitää luokitella ja kaikki asiat ja ihmiset täytyy sulloa johonkin tiettyyn lokeroon, ja läimäytetään vielä leima otsaan?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Sano älä muuta Tiiba! Sen verran paljon tuota lokerointia tässä maailmassa kuitenkin on, että tällainen laatikostoon epäsopiva tuntee olonsa välillä hieman orvoksi.

Fani! (Ei varmistettu)

En ole kertaakaan kommentoinut aiempiin kirjoituksiisi, mutta nyt teki mieli raapaista pari sanaa. Ehkä kannustuksen ja pelon vuoksi, sillä toivon blogisi jatkuvan samantyylisenä. Sä oot rehellinen ja oma itsesi (ainakin sellaisen vaikutelman saan). En tiedä miksi aina palaan blogiisi, mutta kirjoitat ainoaa blogia, jota jaksan "alkuhuuman" jälkeen seurata edelleen. Musta sulla on mainio ote kirjoittamiseen ja annat itsestäsi jotain aitoa meille lukijoille. Sun jutuista tulee hyvä mieli. :-)
Sun juttu muumimukeista on edelleen mun suosikki, ja se tumma joulupukki leopardikuosissa jaksaa huvittaa :-D
Jatka vaan samaa rataa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi että <3 Kiitos paljon kommentistasi, Fani!

Enköhän minä samalla realistisella (välillä inho-sellaisellakin) linjalla kirjoittele jatkossakin. Vaikka on kyllä myönnettävä, että ehkä ihan kaikista jutuista ei ihan aina pysty tekemään yltiöpositiivisia. Mutta hei, voihan lukijalle jäädä hyvä mieli siitäkin, kun kirjoittajalla menee oikein huonosti. Silloinhan sitä ikään kuin huomaa, kuinka hyvin omat asiat ovat ;)

Kommentoi