Bloggaaja ilman merkkilaukkua

Onnenpäivä

Myönnetään, myönnetään. Olen varmaan ainoa bloggaaja, joka ei omista ensimmäistäkään Louis Vuittonin tai minkään muunkaan luksusmerkiksi luokiteltavan valmistajan käsilaukkua. En, vaikka olen montakin kertaa käynyt heidän liikkeissään laukkuja ja muita asusteita hypistelemässä ja tullut siinä sivussa juoneeksi useita lasillisia kuohuviiniä ja mussuttanut käsintehtyjä konvehteja. Että anteeksi vain, haluan vielä miettiä, mutta kiitos viinistä ja hyvää päivänjatkoa. Jaa, mutta jospa minä vielä ottaisin yhden suklaan, kiitos.

Kysehän ei ole siitä, ettenkö arvolaukkua haluaisi. Kukapa ei haluaisi! Eikä kyse ole oikeastaan edes siitä, etteikö sellaiseen olisi varaa. Mutta kun ei blogillani ole vielä miljoonaa lukijaa eikä näin ollen sponsorirahaakaan viime tarkistuksen mukaan tulvi ovista ja ikkunoista, on varallisuuteni hyvin rajallista ja on pakko tehdä valintoja, priorisoida. Niinpä marssin tänään varmoin askelin T.J. Maxxiin ja viisi minuuttia myöhemmin samaa tietä ulos mukanani neljänkympin olkalaukku ja kahden taalan suklaalevy. Vielä kun haen kaupasta skumppapullon niin päivähän on täynnä keskituloisen luksusta.

Käsilaukkujen Lada. Tai polkuauto.



Toki sitä voisi valita toisinkin. Tuon autotallissa seisovan moottoripyörän tilalla voisi olla merkkilaukku, pari kolmekin. Sen sijaan, että ajelisin vuoristoteillä tai autiomaasuorilla, voisin aina maitokauppaan lähtiessäni heittää olalleni neljäntuhannen taalan arvoisen nahkapussukan. Tai sen sijaan, että ostaisin jokavuotisen matkan Suomeen, voisin pysytellä kiltisti kotosalla laukkuineni. Tai ehkä olisi pitänyt naida tuon insinööri-rentun sijaan liikemiesvatsainen miljardööripappa, jonka liiallisen alkoholinkäytön aiheuttama maksakirroosi kyllä korjaisi talteen muutamassa vuodessa. Niin, olisihan ne merkkilaukut kivoja tuolla kaapissa roikkumassa, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin hävinneet valintoja tehdessä kaikelle muulle. Ehkä sitten jonain päivänä.

On myös toinen, lähinnä tyylitajuttomuuteeni liittyvä ongelma. Kun aina toisinaan mielen vieressä käy se "jos nyt kuitenkin" -ajatus ja jalkani johdattavat minut hijaista kunnioitusta herättävien heiluriovien tuntemattomalle puolelle, parfyymintuoksuiseen merkkiliikkeeseen, hakeutuu katseeni aina siihen mauttomimpaan laukkuun mitä putiikista löytyy. Aika usein näistä laukuista roikkuu jonkin eläimen karvoja, hampaita tai milloin mitäkin krääsää aina linkkuveitsistä lähtien ja ne on koitettu piilottaa ihmisten ulottumattomiin ylimmälle hyllylle. Olisihan siellä niitä tyylikkäitäkin laukkuja, joita näkee joka toisen vastaantulijan olalla, mutta minä nyt kuitenkin haluan sen ylähyllyn laukun, jonka suunnittelija on nauttinut muutakin kuin kunnioitusta ja shampanjaa. Tästä pääsemmekin itse ongelmaan. Todennäköisesti suunnittelija on luomisentuskasta toivuttuaan tajunnut itsekin, ettei niin omituisen näköistä laukkua kukaan osta ja antanut tuotantoon käskyn lopettaa valmistus, kun vain puolikas tusina laukkuja on ehtinyt tuotantolinjalta ulos. Kun minulle sitten ojennetaan ylähyllyltä numero ykkönen, jonka hintalappuun on vapisevin sormin kirjoitettu vahingossa liian monta numeroa, muutan mieltäni silmänräpäyksessä. Neljäkymmentäviisianteeksimitä...! Ja vielä maanantai-kappaleesta! Pitäkää karvareuhkanne, se näyttikin ihan majavalta. Mutta voin minä vielä pari suklaata ottaa, kiitos.

Tämän takia minulla ei nyt sitten ole esitellä teille uusinta arvolaukkuhankintaani, vaan ainoastaan tuollainen halpa, pieni ja vaalea nahkalaukku, jossa kuitenkin hintaansa nähden on mukavasti neliöitä lompakolle, puhelimelle ja avaimille. Mutta ehkä kuitenkin pitäisi vielä liimata laukkuun karvatupsuja tai sianikeniä. Nythän tuo näyttää pelottavankin tyylikkäältä.

 

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Merkkilaukkuvammainen ilmoittautuu! Kuulun niihin (harvoihin?), jotka eivät himoitse minkäänlaista vuittonia tai mitänäitänyton. Minusta ne ovat vain yksinkertaisesti ihan helkutin rumia, ja pienen omaisuuden sijoittaminen käsilaukkuun on minusta... noh, käsittämätöntä. Sillä rahallahan pääsisi jo oikein mukavasti vaikka palmujen alle makaamaan. Mutta kukin tyylillään, niin kuin aina kuuluu loppukaneetiksi sanoa tällaisissa tilanteissa. :-) Mukavaa viikonloppua sinne rapakon taa! T: viiden euron kangaskassien kanniskelija

tiiti
ite puin

No mää kyllä kuulun siihen ihan ylivoimaisesti suurimpaan osaan ihmisistä ja bloggaajista, jotka eivät merkkilaukkua omista. Ja eiköhän muotibloggaajistakin se merkkilaukku ole vain tosi pienellä vähemmistöllä. Itse en sellaista edes halua, enkä usko tässäkään suhteessa olevani mitenkään ainutlaatuinen.

Jokaisella on ne omat rahankäyttöprioriteetit, mitäs ne mulle kuuluu, kun ei ne kuitenkaan niitä rahojaan ole mulle antamassa.

lula (Ei varmistettu)

Itse omistan yhden merkkilaukun, ja kuulun tilastoissa ehdottomasti pienituloisiin. Ostin laukun käytettynä ja se on iältään jo varmaan viisitoista vuotta vanha, mutta edelleen kuin uudenveroinen! Puhun siis ajattoman mallin, laadukkaan materiaalin ja huolellisen työn puolesta! Ja tietysti kestävän kulutuksen. (laukkua jaksaa kantaa moooonta vuotta, eikä ole tarvetta ostaa uusia)

MUTTA merkkilaukuistakin löytyy kasaan tikattuja einiinlaadukkaita tekeleitä, jotka ratsastavat vain merkin nimellä...

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos Longchampin satasen veskaa ei skaalata kalliiksi merkkilaukuksi, niin eipä nuo omatkaan kaksisia statussymboleja ole. Ensimmäinen syy on tietysti hinta. Järki jo toppuuttaa ettei omakotitalon kuukausilyhennystä kannata laittaa kirjekuoren kokoiseen laukkuun kiinni, enemmän ne seinät kumminkin pakkasella lämmittää. Toinen on käytännöllisyys.. Lähiruokalan puntarilla on tullut testailtua, että pelkkä lompakkokin painaa jo puoli kiloa, veska noin kymmenkertaisesti. Eipä siinä huvita muutaman tonnin sankoja singutella, yhtälailla se kalliimpikin hantaaki leikkaa verenkierron poikki kun sitä punnusta aikansa kuskaa olkapäällä. Ja jos haluaisi niin ison Vuittonin että sinne mahtuisi se kaikki "tarpeellinen" minkä päivittäin haluaa mukanaan pitää, niin jo sillä hinnalla kohta uuden pikkuautonkin laittaisi. Kyllä meikäläisellekin piisaa kunhan on ehjä ja siivon näköinen, ja julmetun tilava. Unelmalaukku olisi samanlainen kun mummovainaan toivekenkä, päältä pieni ja sisältä armottoman tilava. Niitä tehkää, ylihintaiset suunnittelijagurut, niin harkitaan..!

Janey (Ei varmistettu) http://mapetitevieblog.blogspot.com

Täältä noita jo mainittuja merkkilaukkuja laukkuja löytyy kolme. Luksuslaukuiksi luokiteltavia ei löydy yhtään ja yhdellekään ei ole tarvetta, ainakaan nyt. Never say never. Suurimmalla osalla ystävistäni sellaisia ei ole lainkaan ja se on ihan ookoo. Ei minullakaan ollut aiemmin, mutta kun elämäntilanne muuttui (lue: opiskelut loppui ja sain vakituisen työn) on voinut hankkia itselleen kivoja juttuja. Säästäähään niihin pitää, mutta ei onneksi edes vuosia.

Kommentin pointti oli kuitenkin siinä, että ei kaikilla todellakaan tarvitse olla merkkilaukkua tai moottoripyörää tai vaikka omakotitaloa. Kun käyttää rahansa siihen, mikä itseä miellyttää ja mistä tulee iloiseksi/onnelliseksi (eikä eletä yli varojen) niin silloin ollaan mielestäni oikealla tiellä. Ainahan luksuksesta voi käydä nauttimassa vaikka liikkeissa kuoharin tai suklaan muodossa. ;)

P.S. A. Sinivaara, kivan kesäinen toi sun laukku! :)

Tee (Ei varmistettu)

...mutta kun ne on niin rumia! Ne monogrammilaukut (merkistä riippumatta) ovat käsittämättömän hirveän näköisiä! Ja se, että niistä saadaan tehtyä taidokkaita kopioita. Kysynpä vaan, että kuka niistä haluaa edes kopioita? Vaikka miltä kantilta olen asiaa miettinyt, katsonut ja päätäni kallistellut, niin ne ovat rumia laukkuparkoja. En halua!

sanumaria

Oih, entäs ne kaikki joilla on merkkilaukku mutta ei blogia? Syrjitty kansanryhmä, sanon minä. Kukaan ei dissaa heitä. Oikeasti, mä en ymmärrä miksi näitä tyyppejä jotka tykkäävät merkkituotteista ja kirjoittavat aiheesta blogiinsa pidetään ihan idiootteina. Samalla tavalla vaikka treeniblogaajat ostavat tietyn merkin lisäravinteita ("koska ne nyt vaan on parempia") tai etsivät vain Niken toppeja tai vain sen yhden tietyn merkin trikoita. Vaikka hei kyllähän Lidlkin myy treenikamoja. Samanlaista hössötystä sekin on, eikä yhtään sen jalompaa/parempaa/vähempää/enempää.

Kippuralla

minä tykkään liikaa laukuista, mitäs jos se vaihtelunhalu iskee kun naulassa roikkuu kuusi 3 tonnin laukkua?

itse mieluusti ostan edullisempaa, ja kun haluan vaihtelua, nakkaan ne kirppikselle ja katselen jostain uutta :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Miksihän kirjoitin noin pitkästi? Olisin voinut kiteyttää jutun yhteen lauseeseen: minulla ei ole kallista merkkilaukkua, koska ole persauk... Anteeksi, varallisesti rajoittunut.

Minä lukeudun heihin, jotka sen kalliin merkkilaukun haluaisivat, tai sitten vaihtoehtoisesti merkkikengät. Lukeudun myöskin heihin joilla on tämä tyylitajuongelma :D

Nuorempana minulla oli se moottoripyörä, kun kavereilla oli se laukku. Nykyisin pyörää ei ole, muttei ole laukkuakaan.

Toki tässäkin on kyse siitä mihin haluaa panostaa, jokainen tuhlatkoot tulojensa/omatuntonsa mukaan, mihin haluaa. Minä voisin sijoittaa hieman hintavampaan laukkuun, jos se olisi todella tyylillisesti minulle sopiva.

Viimeyönä pohdiskelinkin identiteettikriisin kourissa, saanko edelleen haluta ne merkkikengät? Tai oikeastaan saako äiti-ihminen haluta turhamaisuuksia?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei!
Itsellani ei ole eika luultavasti tule mitaan vuittonia tai muuta. Asun Aasiassa ja taalla noita merkkilaukkuja ja kopioita vilisee katukuvassa. Myos meidan expattinaisten keskuudessa. Jotenkin en oikein ymmarra mika niissa laukuissa on niin ihanaa, nehan ovat tusinatuotteita joita on joka toisella bloggaajalla ja vastaan tulevalla naisella. Siis mihin on havinnyt halu olla yksilollinen? Toisaalta rahasta se ei itsellani ole kiinni, mutta mieluummin sijoitan sen tai matkustelen. Ok, ma ymmarran etta se on varallisuuden merkki, ainakin taalla, mutta toisaalta taalla sitten eletaankin kymmenen luottokortin kanssa.. No thanks mulle:-) Mukavaa viikonloppua Kaakkois -Aasiasta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en haluaisi, enkä tiedä ketään toistakaan kuka haluaisi merkkilaukun omistaa, voisiko tässä siis olla bloggauksen aihe? "Syitä haluta merkkilaukku" haluaisin oikeasti tietää :D

Oma tuttavapiiri koostuu lähinnä köyhistä, minimaalisesti ostostelevista opiskelijoista, ja suurin osa heistä vastustaa ylipäätään ns. mielihaluostamista. Eli emme koskaan käy "shoppailemassa", kaikilla on vain yksi käsilaukku jne. Viimeisimmät kenkäni ostin kaksi vuotta sitten kun edelliset hajosivat, ja silloin päätin sijoittaa satasen jotta kestäisivät ainakin sen viisi talvea tällä kertaa. Ja katsoessani vaatekaappiani, en itse asiassa löydä mitään, mikä ei olisi hankittu kirpparilta, kaksi farkkuja & alusvaatteita & sukkia lukuun ottamatta (Toki se ei ole maailmaa pelastava ekoteko, Minimalenissa oli tästä joskus oikein oivaltava juttu, mutta omatunto on hitusen parempi).

Myös sellaista voisinkin siis kysyä että näkyykö siellä vastaavaa "kirpparikulttuuria" kuin täällä? Eli että ihmiset kaikista tuloluokista kiertelisivät kirppareilla, ja se olisi varteenotettava vastine tavallisissa kaupoissa kiertelylle?

Lotta Katariina
Pumpui

Hesarin mielipidepalstalla oli vähän aikaa sitten kirjoitus, jossa joku lukiolainen kritisoi sitä, kuinka huonoa esimerkkiä treenibloggaajat antavat muille. Kirjoittajaa sapetti paitsi se, että kaikki syövät lisäravinteita ja palkkareita vaikkei välttämättä tarvitsisi, myös se, että kaikilla treenibloggaajilla on tonnin käsilaukku treenikassina.

Ei mulla ainakaan. Mulla on alennusmyynneistä ostettu Helly Hansenin reppu ja yksi vanha Puman veska... Olenko huono treenibloggaaja? :D

Kippuralla

mulla on jokin ORANSSI merkitön treenikassi, ehkä 4v vanha ;) mutta se oli niin pirteä..

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmm. Ja mulla Niken harmaa camo-kuosinen. Ei kauhean muodikas :-D

Kippuralla

joo kyllä mun oranssi voittaa camot, sori ;) meidän lähisalilla ei kyllä näy mitään merkkikamoja, toisaalta se on tosi pieni ja keskustasta syrjässä=vaikka laitteita uusittiin 2kk sitten niin kertahinta on silti 5e

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Onpa kallis ;-) meidän sali $7/kk :-D

Kippuralla

:D wau!

tää on taas tällä mittapuulla halpa, me asutaan 16km päästä keskustasta ja seuraavaksi lähimmällä on kai 10e/krt. kausikorttien hintoja en tiedä, tuon tuotot ilmeisesti menee paikalliselle urkkaseuralle jossa meidänkin lapset aloittaa juuri pelaamaan fudista

Tiina Katariina (Ei varmistettu) http://gracefulfit.blogspot.fi/

meinasin kans ensin kirjoittaa, että ei mulla ainakaan ole mitään merkkilaukkua, mutta onhan mulla... Hello Kitty-olkalaukku from cyybershoppi ja Adidaksen veska ellokselta! :D Mahtoi toi adidas maksaa ehkä neliäkymppiä, wouuuu...

en oo luiii vittääniä hipelööny, mut semmoseen purperryyn törmäsin joskus taannoin hesan stokkalla. en hipelööny sitäkää, mut seisoon niin lähellä että näin hinnan. sit mä juoksin pois, aattelin että luullahan pian varkahaksi kun köyhä vahtaa nuan kallihia veskoja :DD

mutjoo, en mä kyllä ymmärrä mikä niissä edes kiehtoo. oli merkki sitten mikä vaan. muotilehtiä tulee seurattua ehkä keskivertoa enemmän ja tiedän kyllä mikä on the juttu, mutta aina ne on ihan sikarumia! sit ne hinnat siihen päälle! hö... mieluummin pistääsin kenkiin, jos sellasia rahoja yleensä olis. tai en varmaan niihinkään. jos rahaa olis lampaiden syödä niin kyllä kenkienkin hinta pitää pysyä max 200eurossa... eikä niitäkää osteta rumia! mutta tonneja? emmä tajua.

Tiina Katariina (Ei varmistettu) http://gracefulfit.blogspot.fi/

btw mäki haluan noin halvan salin.. maksan ite 60e/kk blaahhhh

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Noniin, minä nyt vielä hieman teroitan, mikäli ilmaisin itseäni vaikeaselkoisesti.

Tarkoitukseni ei ollut arvostella niitä, jotka ovat laittaneet laukkuhankinnan muiden menojen edelle tai niitä, joiden ei tarvitse miettiä katoaako tililtä tonni vai kymppi. En myöskään arvostele niitä, joiden uskonto kieltää laukkuhankinnat ja joiden mielestä selleri maistuu pahalta. Muistutin lähinnä itseäni siitä, että minullakin se laukku voisi olla jos olisin tehnyt eri valintoja, vaikka sitten jättänyt ne lisäravinteet ostamatta, joihin on varmasti ainakin pienen laukun verran uponnut paikallista valuuttaa.

En kuulu niihin "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" -tyyppisiin ihmisiin. Kyllä minä sen laukun haluan ja varmaan joskus hankinkin, mutta toistaiseksi sen hankinta ei ole ollut siellä prioriteettilistan ykkösenä. Tämän tästä käyn kyllä haaveilemassa eräällä nettisaitilla, joka myy käytettyjä, eri hintaisia ja kuntoisia merkkilaukkuja. Mutta kun ne pirulaiset maksavat silti saman verran, kuin kaukomatka Suomeen.

Vähän särähtää itseäni korvaan se, että jotakuta bloggaajien laukut niin kovin ärsyttävät. Kyllähän jokaisen pitäisi ymmärtää, että kyse on valinnoista. Ja mitä sitten, jos joku syntyikin hopea- tai kultalusikka suussa? Kyllä minäkin tilannetta hyödyntäisin, jos olisi isossa jaossa ollut tarjolla muutakin kuin messinkisiä ruokailuvälineitä. Ehkä se on se suomalainen luonne, että kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Kippuralla

Itse taas pistän lasten vaatteisiin enemmän rahaa kun olisi pakko, mutta se on ihan oma valinta..

Tee (Ei varmistettu)

En ehkä ole käsittänyt jotain ns. merkkilaukuista. Minua ei kiinnosta ihmisten varallisuus - etenkään tuntemattomien saati tuttujenkaan. Mutta se kyllä kiinnostaa, että pidättekö te vuittoneista uneksivat sitä monogrammikuosia oikeasti kauniina?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Eikös sieltä Vuittonin valikoimista löydy muutakin kuin yhtä kuosia? Itseasiassa, tuo hieman liioittelemani laukku, josta roikkui kaikenlaista krääsää, saattoi olla juurikin Louis Vuittonin... Se oli kaikkea muuta kuin sitä peruskuosia ja niiiin hieno! Mutta hinta oli viisinumeroinen.

Kippuralla

huih :D 5 numeroisella hinnalla saisi tästä parin kilsan päästä kolmion, missä on juuri tehty putkirempat.. en sitten tiiä jos olisi niin paljon rahaa, ostaisiko asunnon vai laukun :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Turhanpaivaista hompotysta moiset "muotisalat", hyotysuhde heikko

Pohdiskelija (Ei varmistettu)

Mun mielestä nämä "merkkilaukut" on kauheen tätimäisiä ja en ymmärrä miksi parikymppiset nuoret naiset haluavat näyttää keski-ikäisiltä tätimäisine veskoineen? Haluan nyt vähän provosoida mutta ovatko nämä laukut samansorttinen statussymboli naisille kuin miehille tietyn merkkiset autot, joita paheksuen pidetään jopa sen tietyn ruumiinosan jatkeena?

Tee (Ei varmistettu)

Löylyä lissee! Makuasioista jos jostain voi kiistellä, tai edes asiallisesti keskustella? Niihin ei pitäisi liittyä mitään poliittisesti tai ideologisesti epäeettistä. Ihan oikeasti mietin, että pidetäänkö niitä tyylikkäinä, vai littyykö tykkääminen ennen kaikkea siihen statukseen, mitä niillä halutaan itse ulospäin viestiä. Aiheuttaisiko LV-sängynpeite tai koristetyyny samanlaista ihastunutta huokailua laadun ja ajattomuuden suhteen?

Tulee mieleen turkikset. Isoäitini on aikoinaan sijoittanut turkikseen pienen yksiön verran silloista valuuttaa, koska piti sitä hyvänä sijoituksena jälkipolvia ajatellen. Tyttärien sijaan tulikin kolme potraa poikaa. Ensimmäisenä tyttö-lapsenlapsena perin turkin ja se on ihan oikeasti kamala. Se on yhä iskussaan, käsityönä tehty ja laadukas, mutta jopa mumminikin mielestä kertakaikkisen liioiteltu ja pröystäilevä vaatekappale. Enkä nyt rinnasta turkiksia epäeettisyydessään ja ns. luksusta, vaikka luksuskin on nykyään usein ainakin osittain made in maa-jossa-halvalla-teetetään. Idea on sama kuitenkin; vaate tai asuste, josta tasan varmasti tiedetään että se on kallis; sen tarkoitus osittain on viestiä sitä.

Se, että haluaa ostaa laadukasta on varmasti hyvä ajatus. Laatu, hinta ja eettisyys kohtaavat kuitenkin jo satoja, ellei tuhansia euroja ennen kalleimpia luksusmerkkejä. Se, että ostaa nk. laadukkaan laukun tms. vaatekappaleen tuskin muuttaa kulutustottumuksia muuten. Eli perusteltaessa luksuksen ostamista sillä, että tuote kestää lopun elämän ajan, tuskin vähentää hutiostoksia, vai..? Ostatteko muutenkin aina puhtaasti laadukkaimman tuotteen?

Tämä on kiehtova ilmiö. Kun haluaa ja on kertakaikkisen pakottava sisäinen tarve saada jotain, voi leikkiä ajatuksella, että miksi? Mikä sitten muuttuu? Tekeekö joku tavara/vaate/mikä ikinä rahalla hankittavissa oleva asia onnellisemmaksi? Kerran työpaikan kahvihuoneessa työkaverini kertoi, että himoitsee erään merkin överihintaista laukkua, johon menee kahden kuukauden palkka. Se on vaan PAKKO saada. PAKKO. Se oli ainoa perustelu. Okei.

Ketään tuomitsematta, kukin tekee tuloillaan mitä tekee. Minä vaan olisin kiinnostunut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Usein joudun toteamaan itseni kohdalla: "minulla on kallis maku!"

Ja miksi on pakko saada jotain kallista oli se sitten nämä merkkituotteet, huonekalut jne. niin itse olen ainakin toivoton esteetikko, ollut aina.

En kuitenkaan osta yleensäkään mitään ennen harkintaan, koska kaiken on miellytettävä silmääni enkä myöskään tulojeni takia voi ostaa kallista ja huonolaatuista, niin sitä enemmänkin joudun harkitsemaan ja tutustumaan aiheeseen ennen ostopäätöstäni (uskoisin että tämä on myös opittu tapa, esim. kotoa).

Ja näihin desing-tuotteisiin on yleensäkin käytetty enemmän aikaa suunnittelluun kuin vaikkapa Sotkan perus huonekaluihin (vaikka näistäkin voi joskus tehdä löytöjä, laatu ei sitten välttämättä vastaa ollenkaan..) ja tämän vuoksi ne myös ainakin esteetikon silmää miellyttävät enemmän väistämättäkin. Yleensä asiat joihin on panostettu enemmän ja paneuduttu, näyttävät paremmalta.

Lisäksi asiakaspalvelu ja jos tuotteeseen tulee vikaa, reklamaatiot toimivat useimmiten paremmin kuin myös korvaukset/hyvitykset, ainakin oman kokemukseni mukaan.

Mutta tottakai ympäröivällä maailmalla, muoti-ilmiöillä, kasvatuksella, luokkastatuksilla sun muilla on merkitystä myös näissä asioissa. Ja onko se huono asia, se kun vaikuttaa meihin jokaiseen ja on täysin inhimillistä.

Inka / alternatiiviurheilija.net (Ei varmistettu) http://alternatiiviurheilija.net

Mun ainoa "merkkilaukku" on Niken treenikassi :D En todellakaan himoa sellaisia oikeita merkkituotteita itselleni...

Luru
Changes

Edellinen Vierailija (11:34) on aika samoilla linjoilla kuin minäkin - pidän kauniista ja viimeiseen asti hiotuista, laadukkaista asioista. Ja ne ovat usein kalliita.

Makuni lisäksi omistan kuitenkin maalaisjärjen ja tärkeysjärjestyksen, jossa moni muu asia menee kauniiden vaatteiden ja tavaroiden edelle (vaikkapa nuo kaksi tällä hetkellä päikkäreitään tuhisevaa mussukkaa).

Omistan kaksi merkkilaukkua. Toinen on 5. vuotta sitten häämatkalta ostettu Marc by Marc Jacobsin musta nahkalaukku, jota ostohetkellä puntaroin vakavammin kuin mitään aiempaa ostostani ikinä. Laukku maksoi silloin n. 500 dollaria, enkä ole sen jälkeen ostanut ainoatakaan arkilaukun virkaa toimittavaa kassia. Se on yhä täydellinen ja ihanuutensa lisäksi myös ikuinen muisto häämatkasta ja hetkistä kun olimme vielä miehen kanssa ihan kaksin.

Toinen omistamani laukku on Mulberryn Effie, jonka sain mieheltäni 30-vuotislahjaksi. Olin aiemmin haaveillut yli tonnin maksavasta Balenciagasta ja keräillyt kolikoita lasipurkkiin tuon haaveeni saavuttamiseksi. Vaan kun parisen sataa oli kasassa, tuli perheellemme sellaisia isompia menoeriä maksettavaksi, että luovuin haaveestani ja jätin sen jonnekin kauemmas tulevaisuuteen.

Mies kuitenkin tahtoi minua muistaa jollain erityisen ihanalla, joten kun tiesin tarvitsevani pienemmän laukun joka mieluusti olisi vielä hieman keväisempi/kesäisempi ja törmäsin sellaiseen Mulberryn joulualessa, vinkkasin. Satasissa oli tämänkin laukun hinta. Se on vähän jollekin, mutta paljon meille. Ja siksi laukku on minulle tärkeä ja arvokas. Äärettömän kaunis se on myös, jokaista pientä yksityiskohtaansa myöten - tasaisista tikeistä aina kahvan kauniiseen punontaan. :)

Ja muuten, tosi kiva tuo uusi laukkusi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Käly katseli laukkuani ja ihmetteli mikä se on. Vastasin että GEORGE GINA & LUCY. Sekin piti toistaa kolmeen kertaan, ennenkuin ymmärsi.
Sitten hän arvuutteli hintaa ja kauhisteli, ettei hänellä olisi varaa sellaiseen. Sanoin säästäneeni laukkuun rahat. En kommentoinut hänen tupakkaan meneviä summia.
Tykkään kun laukku ei NÄYTÄ merkkilaukulta.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ihan tässä tosissani ryhdyin miettimään, että miksi sen kalliimman merkkilaukun haluaisin sitten joskus, kun kaikki sen edelle menevät asiat on hankittuna...

Tunneostoshan se on enemmän kuin järkiostos. Aivan kuten se moottoripyöräkin aikoinaan. Olisi kaksipyöräisistä löytynyt halvempia japanilaisia, mutta halusin silti sen italialaisen, koska se fiilis...! En oikeastaan voi vedota laatuun, laukuissakaan, koska niistä halvemmistakin löytyy ihan hyvälaatuisia tuotteita. Joten, tunnehankintoja, tunnehankintoja.

lone star (Ei varmistettu)

Minä oon syntynyt varmaan puulusikka suussa, kun en tunne hirveän suurta himoa ostaa mitään superkalliita merkkilaukkuja :). Tykkään kyllä hypistellä niitä jos kaupassa kohdalle sattuu, ja kyllähän se laatu tuntuu ja näkyy monesti näissä kalliimmissa tuotteissa. Kallein laukku minkä omistan maksoi noin $250, ja se alkaa olla ehdoton maksimi mitä suostun käsilaukusta maksamaan.

Arvostan kovasti laatua ja kestävyyttä monissa asioissa, mutta valitettavasti laatu maksaa ihan liikaa, ja siihen on varaa vain todella varakkailla. Itselle vain on moni asia paljon tärkeämpi kuin kalliit tavarat, enkä halua olla persaukinen laatutavaroiden omistaja.Voisin helposti olla, jos olisin sille tielle lähtenyt, mutta mieluimmin hieman rahaa tilillä kuin paljoissa tavaroissa. Säästäminen on kivaa ja haasteellista, ja hyvin palkitsevaa :). Minulle kävi niin, että säästämisinnostuksessa en ole ostanut oikein kenkiä pitkään aikaan, ja nyt tuli stoppi eteen, kun on vain kulahtaneita kenkiä kaapissa. Tilasin kahdeksat kengät eri nettikaupoista, jotkut niistä halvempia $50-100 väliltä ja jotkut vähän kalliimpia $100-250 väliltä. Kotona sitten katson ja kokeilen mitkä jää minulle. Luojalle kiitos ihanista nettikaupoista ja niiden valikoimista :).

Merkkilaukkuja en välttämättä edes tunnista, enkä osaa sillä silmällä niitä katsoa. Vaatteet ja kengät tulee huomioitua useinkin, koska ne kiinnostavat yleisestikin paljon enemmän.

Kommentoi