Bloggaaja saa palautetta

Ladataan...
Onnenpäivä

*bling*

Sähköpostiin ilmestyy uusi viesti. Otsikkokenttä paljastaa viestin tulleen blogin sivussa olevan palauteboxin kautta. Pieni väre kulkee selkäpiitä pitkin, kämmenet hikoavat ja mielessä vilahtava ilahtuminen vaihtuu hetkessä hieman epämiellyttäväksi, pelon tapaiseksi hermostukseksi. Mitä jos viestissä onkin jotain inhottavaa?

Negatiivinen palaute aiheuttaa tunnekuohuja paatuneimmassakin bloggaajassa.

Kun kirjoittaa ajatuksiaan kaiken kansan nähtäville, on selvää, että keskustelua syntyy. Parhaimmillaan bloggaaminen on mielipiteiden vaihtoa, uusien näkökulmien avaamista ja erilaisuudesta oppimista, puolin ja toisin. Ja juuri se tekee blogista blogin, kirjoittamisesta ja lukemisesta mielekästä. Ilman aktiivisia lukijoita ja heidän jättämiään kommentteja ei varmasti tämäkään blogi olisi elänyt näin pitkään.

Mutta sitten sähköpostiin putoaa se ikävämpi viesti, jonka lähettäjästä ei ole mitään tietoa. Viestin sisältö on kuitenkin selvä. Bloggaajan korvien välissä on jotain vikaa ja lukijalle tulee blogin negatiivisesta sisällöstä huono olo. Hoidoksi asennevammaan suositellaan terapiaa.

Myöhemmin illalla, kun kirjaudun jälleen blogiini, saan ilmoituksen Vierailijan jättämästä kommentista. Jokin kumma niissä rekisteröitymättömissä vierailijoissa kauhistuttaa, vaikka suurin osa lukijoistani heihin kuuluukin. Itse olen nimettömiltä ilkeily-kommenteilta säästynyt melko hyvin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta kauhulla olen seurannut vierestä, kuinka säälimättä ja naurettavista syistä kanssabloggaajia on tuntemattomaksi jääneiden vierailijoiden toimesta arvosteltu. Onkohan tänään minun vuoroni? Ei ollut. Kommenteissa odotti iloinen tervehdys ja kiitos loistavasta blogista.

On selvää, että mielipiteistä kirjoittaessa aktivoituvat ärhäkkäimmin ne, jotka ovat asiasta eri mieltä. Kuitenkin aika usein niiden kiivassanaisimpien palautteiden takana oleva henkilö on ymmärtänyt kirjoittajan väärin, pahimmassa tapauksessa lukenut koko tekstin huolimattomasti, jos ollenkaan. Ja sattuuhan niitä väärinymmärryksiä, kun istahdetaan samalle hiekkalaatikolle ja ämpärit ja hiekkalapiot menevät sekaisin. Vaikka kyllä me kommentoijien kanssa joskus olemme ihan oikeastikin olleet ajatuksenjuoksultamme täysin eri kierroksilla.

Oma ryhmänsä ovat ne, jotka katsovat asiakseen loukkaantua jopa Onnenpäivän kaltaisen, höttöpumpulireunaisen blogin pyöreähköksi hiotuista mielipiteistä. Jotta päivän loukkaantumiskiintiö saataisiin täyteen ja ainekset huomiselle kahvipöytäkeskustelulle, on ihan pakko loukkaantua vaikka sitten toisella puolella maapalloa leivotuista laskiaispullista. Onhan se kumma, kun täytyy niin perinteiseen leivonnaiseen työntää siemenetöntä vadelmahilloa. Ettäs kehtaat, moukka.

Soraääniä, teräväsanaista ivaa ja suoranaista pään aukomista ei kuitenkaan esiinny vain mielipidekirjoitusten yhteydessä. Pelkästään bloggaajan ulkonäkö saattaa irroittaa itseään sensuroimattoman lukijan kielenkannat ja johtaa kommenttiboxiin oksennettuihin avautumisiin bloggaajan leveästä ahterista, uusista kengistä tai vaikka sitten niistä rinnoista. Ymmärrän kyllä, että väärän väriset sukat saattavat herkkää ihmistä ärsyttää, mutta onko se lopulta maailmankaikkeuden kannalta niin kovin merkittävä asia?

Ei negatiivista palautetta antanut henkilö kuitenkaan aina tarkoita olla ilkeä. Eihän väärän ruoan eteensä saanut asiakaskaan palauta ruoka-annostaan takaisin ravintolan keittiöön ihan vain v-mäisyyttään. Jos bloggaaja kirjoittaa puuta heinää, huonosti ja on täysin väärässä, on ihan hyväksyttävää huomauttaa asiasta, joskin sen voi tehdä asiallisesti, ilman turhanpäiväistä ivailua. Tällaisen asiasta asiallisesti annetun palautteen saaminen on opettavaista ja vanhemmiten siihen on jo oppinut suhtautumaan melko suopeasti ja loukkaantumattakin. Vaikka eihän se koskaan kivalta tunnu, kun tajuaa olevansa täydellisen väärässä, mutta se ystävällinen ojennus on kuitenkin piirun verran helpompi nieleskellä, kuin oksennus kommenttiboxissa.

Jokainen bloggaajaksi ryhtyvä on varmasti parhaansa mukaan valmistautunut blogin mukanaan tuomaan julkisuuteen ja asettumiseen maalitauluksi, heiteltiinpä sitten kananmunilla tai ruusuilla. Vaikka itse yritänkin ottaa rakentavasti jopa ne kehoitukset hankkia ammattiapua, niin kyllä niistä silti jää sen itsensä maku hetkeksi suuhun pyörimään, mikä on toisaalta ihan hyvä asia. En ehkä haluakaan muuttua niin paksunahkaiseksi, ettei mikään iva tai loukkaus hetkauttaisi laisinkaan. Tunneskaalan negatiiviset lukemat ovat vain osoitus inhimillisyydestä.

Palaute se on negatiivinenkin palaute ja sitäkin tarvitaan, jotta opitaan ja kehitytään niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin. Eli kiitos palautteistanne myös te, joita rintani ovat harmittaneet ja joiden mielestä teksteistäni huokuu viha ja katkeruus. Jos jotain palautteistanne olen oppinut niin ainakin sen, että toisilla se vain on pienemmästä kiinni kuin toisilla.

 

(kuva täältä)

Share

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Mä kuulin vähän aika sitten kun yksi mimmi valitti, että hänellä menee hermot johonkin blogiin kun hän aina tulee siitä niin vihaiseksi. Ihmettelin että onko sitä blogia sitten ihan pakko mennä lukemaan joka päivä jos kerran aina verenpaine nousee? :D

Tuo on muuten niin totta, että vaikka kuinka yrittää ohittaa olankohautuksella vierailijoiden älyttömät kommentit (omaan tai johonkin suosikkiblogiin tulleet) niin vaikeaa se on. Kritiikki on kritiikkiä mutta itse en vaan voi ymmärtää, miksi tulla toisten blogiin vain ilkeilemään. Jos blogi on mielestäsi niin huono ettei siinä ole mitään sinulle, niin älä lue sitä!

Törmäsin kerran (muistaakseni täällä lilyssä ) jonkun nuoren naisen blogiin jossa suomenkieli oli vähän niin ja näin ja aiheetkin pinnallisia mutta itse pidin blogia silti lähinnä sympaattisena (en kuitenkaan seuraamisen arvoisena).  Pöyristyttävää oli kuitenkin se, miten pitkä haukkumisketju yhden tekstin alle oli syntynyt. Siinä haukuttiin ihan kaikki ja lopulta mentiin ihan persoonaan kohdistuviin idioottimaisuuksiin. Missä on ihmisten käytöstavat? Minua harmitti ihan hirveästi sen tytön puolesta. Itse en olisi saanut unta moneen yöhön moisen kommenttitulvan jälkeen. :(

Ja sinun blogisi on ollut vain positiivisia mielleyhtymiä herättävä ja hyvin tehty, joten en voi ymmärtää jos joku keksii tästäkin jotain pahaa sanottavaa. Jatka samaan malliin! :)

Mun mielestä on tavallaan aika hassua nillittää jonkun blogista hirveästi ja vinkua että se ei ole sellainen kuin tahtoisi. Blogi on kuitenkin kirjoittajan hengentuote, jota hän yleensä pitää omaksi ilokseen ja joka on siis kirjoittajan näköinen. Ei blogin lukija ole varsinaisesti kuluttaja jolla on oikeus vaatia bloggaajaa tuottamaan tietynlaista sisältöä. Itse lukijana lopetan blogin lukemisen jos se ei iske juuri minuun tai jätän ainakin lukematta ne jutut jotka käsittelevät aihepiiriä joka ei itseäni kiinnosta sen sijaan että vaatisin bloggaajaa muuttamaan blogiaan minun takiani. Toisia lukijoita saattaa kuitenkin ne minua tylsistyttävät jutut kiinnostaa. 

p.s. repeäminen siemenettömälle vademahillolle :D

Matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.fi/

Hei!

Minä olen jo jonkin aikaa blogiasi seurannut, ja voin kertoa, että se on loistava! Siksi kurjalta tuntuu puolestasi, jos saat ikäviä palautteita. En voi muuta sanoa, kuin että niistä ei kannata välittää (vaikka vaikeaa se on, olen itsekin herkkä muiden mielipiteille). Useimmiten negatiiviset kommentit tulevat kateellisilta henkilöiltä -näin se vain on.

Eli jatka vaan mukavaa (ja kannustavaa) blogiasi tyylilläsi, ja jätä ilkeilijät omaan arvoonsa!

Kristaliina
Puutalobaby

Niin tuttuja tuntemuksia! Heh ja mikä siinä onkin, että usein minullakin Vierailija-kommentti kylmää - vaikka 99 % niistäkin on tosiaan ihan mukavia kommentteja! Jotenkin siinä on aina mahdollisuus johonkin ikävään...

Itsekin huomaan, että tämä reilun vuoden bloggaaminen ei ole vielä onnistunut kehittämään itselle sellaista oikeanlaista suhtautumista negatiiviseen palautteeseen. (en edes tiedä, mikä se oikeanlainen tapa olisi) Itse huomaan, että jos olen saanut vaikka 20 kommenttia ja niistä yksi on rähisevä, alan ensimmäiseksi vastaamaan juuri tälle rähisijälle - miksi ihmeessä? Tyhmä-minä. Ja monestikaan ystävällishenkiset vastaukset (etenkin jos rähisijä on lukenut tekstin ihan omilla (joskus oudoillakin) tulkinnoillaan) ja korjausyritykset "itse asiassa en kyllä sanonut ollenkaan noin, vaan yritin sanoa, että..." eivät paljon tilannetta auta, vaan rähisijä jatkaa kommentointiaan niin pitkään kuin siihen jaksaa vastata...

Huokaus. Ehkä pitäisi vaan kokonaan olla vastaamatta ja olla niin kuin ei rähinäkommentia huomaisikaan? Onko sinulla kokeneempana bloggaajana jotain neuvoa tähän?

Oletko muuten koskaan poistanut kommentteja? Itse olen ajatellut, että en poista itseeni kohdistuvaa arvostelua. Mutta jos kovin sanoin ja henkilökohtaisesti loukattaisiin  jotain muuta ihmistä (joko jotain läheistäni tai vaikkapa jotakuta toista kasvoillaan esiintyvää keskustelijaa), saattaisin vaikka poistaakin. Tällaista tilannetta ei kuitenkaan onneksi ole tullut...

häkkilintu

nayttokuva_2013-05-07_kohteessa_11.28.37.png

Ei mulla muuta.

One day

Itse luen aika montaa blogia eli siitä kautta lähinnä vain kokemusta. Pääpiirteissään kommentointi on yleensä melko positiivista jopa täällä blogosfäärin puolella, mutta toisinaan ei voi kun ihmetellä, kuinka toisilta ihmisiltä unohtuvat käytöstavat alta aikayksikön jos ei tarvitse omalla nimellä tai naamalla esiintyä...

Kiitos kivasta blogista ja hyvistä ajatuksista, ja mukavaa päivää :)

Piksu (Ei varmistettu)

Kun aikuiset ei saa enää hiekkalaatikolle mennä muksimaan kaveria päähän, helpointa on tehdä se anonyymisti netissä - jatkaa sitä samaa linjaa, mikä oli sillon kauhukakara- tai koulukiusaaja-aikoina. Samahan se on jokaisella keskustelupalstalla mistä erehdyt kysymään neuvoa, suurin osa jeesustelijoista siellä hyökkää kimppuun ja haukkuu lyttyyn. Käsittämätöntä, miten aikuiset ihmiset jaksaa ja viitsii. Tosielämässä tollasella käytöksellä sais työpaikalta kenkää ja katoais ne viimesetkin ystävät alta aika yksikön.. ;) Toiset vaan voi todella pahoin eikä se 50 vuoden ikä tai isoäiti-status ollenkaan takaa päästä löytyvän järkeä saatika käytöstapoja. Ps. Sun blogi on ihana! Heittämällä paras kaikista seuraamistani.

Joo jotenkin kyllä ihmetyttää itseäkin että m i k s i sitten lukee jos joku ärsyttää niin paljon :D ja lisäksi, mikä ihmistyyppiin oikein tulee kun laitetaan runosuoni virtaamaan kaikilla ilkeyksillä jos on hiukkaakaan eri mieltä jostain. Tokihan se on helpompaa täällä netissä kuin kasvotusten, puoletkaan tuskin uskaltaisi suoltaa mitään negatiivista kun tulisi kadulla vastaan: hei sä! sun blogi on aivan paska ja oot aivan väärässä! 

 

Niin, ja hyvä Anne :)

MadameM
Matala Aita

Eksyin sattumalta blogiisi ja ahmaisin heti monta postausta. Nain ulkosuomalaisen nakokulmasta on aina kiva lukea muiden ulkkisten elamasta ja sulla on aivan ihana tyyli kirjoittaa, toivon vaan etta olisin loytanyt tanne aikaisemmin silla lukemattomien postausten lukumaara hirvittaa :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kiitos (positiivisista ja ihanista) kommenteista (kohta varmaan tulee joku kamala ja ilkeä :D)! Ei näemmä muillakaan riitä ihan 100 % ymmärrys niihin suoranaisiin ilkeilykommentteihin ja palautteisiin. Olen tässä mietiskellyt, että mitä ne anonyymit ilkeilijät suunsoitostaan saavat? Tähän jos osaisi nyt joku ilkeilijä vastata ;) Minä kun olen sellainen, että vaikka sanoisin pahasti ihan aiheestakin ja vaikka sellaiselle ihmiselle josta en yhtään tykkäisi, niin itselleni tulisi siitä kuitenkin ärsyyntynyt ja kurja fiilis, tai ei nyt ainakaan mitään suurta voitonriemua kumpuaisi sisimmästä. Mieluummin kierrän vaan kaukaa vähin äänin ärsyttävät ihmiset. 

Ja Kristaliina, olen tainnut poistaa vain yhden kommentin kerran, jossa mollattiin nimeltä erästä osapuolta. Tämä tyyppi oli kyllä nimittelynsä ansainnut, mutta hei, käyttäydyin aikuismaisesti ja sensuroin kommentin. Eli siinä se raja kai minullakin menee, muiden kuin itseni arvostelun pyyhkisin pois. Niihin itseeni kohdistuviin keljuiluihin olen vastannut yleensä vain kerran. Toista kertaa olen harvemmin vaivautunut, sillä jos ei kommentoijalle mene jakeluun kerrasta, niin tuskin asenne mihinkään muuttuu keskustelun edetessä pidemmällekään.

lone star (Ei varmistettu)

Minulle saa myös olla kateellinen kun tykkään siemenettömästä vadelmahillosta ja käytän sitä moneen tarkoitukseen. Uhmaan myös perinteitä tässä vadelmahilloasiassa :D

Minusta on joskus mukava osallistua blogikeskusteluihin, ja olen rohkea ilmaisemaan oman mielipiteeni, mutta bloginpitäjän arvosteleminen on hyvin epäkohteliasta käyttäytymistä. En edes ymmärrä sitä miten toisten ihmisten asiat voivat niin paljon ärsyttää, että se johtaa negatiivisiin kommentteihin ja ilkeilyyn. Itse luen sellaisia blogeja joista pidän, ja joissa on jokin, hmmm....sisältö ja kirjoittajan persoonallisuus on näkyvissä.

gingermint

JES ! Löysin itselleni motivaatioblogin. Täytyy tulla tänne kurkkimaan jotta jaksaa lähteä lenkille ja salille. Matka on vielä pitkä, mutta sisulla siitä selviää.

 

Vierailija (hyvämielinen sellainen:) (Ei varmistettu)

Voi apua, korvaa tästä kirjoituksestasi sana "bloggaaja" sanalla työntekijä/toimihenkilö/asiantuntija/alainen, niin saat(te) hyvän kuvan erään kansainvälisen teknologia-alan konsernin aikuisten sähköpostikirjeenvaihdosta. Kasvotusten negatiivisen palauteen antaminen jätetään usein tekemättä, mutta auta armias mikä meininki sähköpostimaailmassa vallitseekaan. Kakaroiden hiekkalaatikkotappelua tosiaankin.

Tyyppi forwardoi hänelle henkilökohtaisesti kirjoittamani viestin (jossa oli kaksi eurooppalaistyylistä hymyilevää hymiötä) pomolleen, joka laittaa viestin eteenpäin omalle pomolleen, joka laittaa viestin kiertämään tietyn tiimin kesken, joista lopulta eräs (fiksu) tajuaa laittaa kirjeenvaihdon minulle, siis alkuperäisen viestin lähettäjälle, tiedoksi. Apua mitä luettavaa! Jokaisessa forwardoinnissa on lisätty enemmän tai vähemmän negatiivista tekstiä tekemisistäni, väärinkäsitetyistä lauseista, hymiöiden huomiottajättämisestä jne. Siinäpä sitä menikin noin viikko korjatessa väärinkäsityksiä, nöyristellessä, pahoitellessa jne. En kuitenkaan halua potkuja, vaikka allekirjoitankin ensimmäisen lähettämäni viestin sanat edelleen. No, se siitä, mutta jonkinlainen esimerkki silti.

Minusta peruskouluun pitäisi lisätä uusia oppiaineita, joissa opetetaan toisten huomioonottamista, kyynärpäätaktiikalta puolustautumista, palautteen antamista ja henkistä itsepuolustusta. Ehkä joku fiksu tyyppi osaisi niiltäkin tunneilta napata oppia itselleen...

Kiitos kivasta blogistasi! :)

Kommentoi

Ladataan...