En ollutkaan supernainen. Eli mitä opin treenin, ravinnon ja levon tasapainosta?

Ladataan...
Onnenpäivä

Viime perjantainen hermojen menetys oli malliesimerkki siitä, mitä heikko ruokailu, liiallinen treenaaminen, yli-innokkuus ja epätäydellisen täydellisyyteen pyrkiminen tekee aurinkoiselle ja kauniille päivälle. Kokemusta rikkaampana kuvittelen nyt tietäväni, kuinka vastaavat tilanteet jatkossa vältetään.

Se, että jaksaa juosta vuorelle kerran, ei tarkoita sitä, että sen pystyisi

tekemään joka päivä. Minä vain unohdan sen välillä.

 

Eli kerrataanpa lyhyesti mitä perjantaina tapahtui. Minulla piti olla välipäivä aerobisesta treenistä, mutta kun aurinko paistoi ja pojat olivat menossa maastopyöräilemään, oli vain yksinkertaisesti pakko lähteä mukaan. Reilut 20 minuuttia myöhemmin, jossain siellä kukkuloilla, kuivuneen ruohikon, kivikkoisen ylämäen ja paahtavan auringon alla kramppasi ensin takareisi, sitten pohje ja seuraavaksi paloi hermot. Oli pakko luovuttaa ja kääntyä takaisin muiden jatkaessa matkaa. Kotona keräilin itseäni ja nieleskelin epäonnistumiseni, heikkouteni ja ison proteiinipirtelön.

Yllättävän koville otti noinkin mitätön asia, mutta opetti se taas pari perusasiaa. Eipä sillä, ettenkö olisi samoja asioita oppinut jo moneen kertaan, mutta pitäisi olla fiksu oppiakseen kerrasta. Tai kahdesta. Tai edes kymmenestä. Minun tapauksessani kertaus on opintojen äiti.

 

Mitä minä sitten opin?

Pysy treenisuunnitelmassa. Jos olet rehkinyt koko viikon pitääksesi perjantaina välipäivän lenkkeilystä ja maastopyöräilystä, on melko todennäköistä, että tuo vapaapäivä todella tarvitaan sille varatulle paikalle. 

Yritä muistaa kohtuus. No, en minä kuitenkaan muista. Mutta lupaan aina välillä palata lukemaan tämän kappaleen. Jos on pyöräillyt sunnuntaina reilut pari tuntia maastossa, käynyt juoksemassa maanantaina, maastojuoksemassa tiistaina, juoksemassa lisää keskiviikkona, vielä vähän torstaina ja niiden lisäksi käynyt neljästi salilla, on melko todennäköistä, että perjantaina tehty maastopyöräily on vähän liikaa. Joku raja hei!

Pysy ruokailusuunnitelmassa. Aivan sama onko nälkä vai ei, kiire tai mitä tahansa, syö se määrä, joka suunnitelmaan kuuluu. Pienikin vajaus energiavarastoissa tekee treenistä vetämättömän ja olosta surkean. Treenimotivaatiokin on korkeampi, kun on energiaa riittävästi koneistossa.

Elä tilanteen mukaan. Eikö treeni kulkenut? Saattaa olla ylimääräisen välipäivän paikka. Jos olo on väsynyt, ei huvita ja hermoakin kiristää, anna olla. Pidä mieluummin vapaapäivä, äläkä suotta kiusaa itseäsi huonosti kulkevilla treeneillä. Tarkkaile myös ruokavaliota. Joinain päivinä tavanomainen ruokavalio ei vain riitä. Jos on nälkä, syö. Ylimääräinen proteiinipirtelö piristää enemmän kuin kurniva vatsa. Väsymys ja vetämätön olo voi myös kertoa orastavasta flunssasta. Opettele siis lukemaan kroppaasi yhtä tunnollisesti kuin treenikalenteria.

Aina ei vain kulje tai huvita. Se on vain hyväksyttävä. Silloin on parempi heittää pitkäkseen ja vaikka blogata siitä, kuinka asiat pitäisi tehdä.

Share

Kommentit

Oiva muistilista itsellekin! Kiitos.

Kommentoi

Ladataan...