Epäonnistuneen dieetin väliaikakatsaus 4/2014 (ja oppitunti kehon toiminnasta)

Onnenpäivä

Aluksi teki mieli jättää tämänkertainen dieetin väliaikakatsaus kirjoittamatta kokonaan. On nimittäin hankalaa repiä mielekästä luettavaa jo toistamiseen dieetistä, joka ei ole edennyt lainkaan suunnitelmien mukaisesti. Mutta sitten tajusin, että ehkä juuri se, ettei mitään ole tapahtunut, on raportoinnin arvoista. Eli nyt korvat hörölle ja ottakaahan opiksi siellä kotisorvien ääressä, kun täti kertoo miten hikoillaan ja punnitaan ruokia kolmisen kuukautta ilman, että saadaan aikaiseksi juuri minkäänlaisia näkyviä tuloksia.

 

Kun viime viikonlopun rasvaprosenttimittaus näytti edelleen suurinpiirtein samaa kuin edellisellä kerralla (17-18 %), paino ei ole pudonnut grammaakaan eikä edessä olevalle lomamatkallekaan tarvitsisi ostaa kokoa pienempiä bikineitä, oli pakko myöntää ettei tämä dieetti nyt suju kuten Strömsössä. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, en kuitenkaan usko vian suoranaisesti löytyvän dieetistä, päinvastoin - olen noudattanut prikulleen samaa dieettityyliä kuin viime vuonna, jolloin tulokset olivat erinomaiset. Dieetin sijaan vika löytyneekin siitä, mitä tapahtui ennen dieettiä.

Palataanpa aikaan ennen dieettiä, sanotaan nyt vaikka kahdeksan vuotta ajassa taaksepäin. Tein tuolloin promootiotöitä ja pienimuotoisesti kuvauksia. Luontaisesti ei-niin-siron piti vähän skarpatakin pysyäkseen jonkinlaisessa valmiuskunnossa koko ajan, vaikken nyt varsinaisesti jatkuvalla laihdutuskuurilla ollutkaan. Katsoin kuitenkin mitä lautaselleni laitoin, dumppasin lautasen syrjälle turhat hiilihydraatit ja pidin linjani jotakuinkin samana vuodesta toiseen. Kun sitten Yhdysvaltoihin muuton myötä lisääntyi liikunta, ei syömisen määrä koskaan lisääntynyt aivan samaa tahtia. En minä toki nälässä itseäni pitänyt, vaan söin vanhojen opittujen tapojen mukaan lähinnä silloin, kun oli nälkä. Olen aina luottanut sokeasti omiin tuntemuksiini ja siihen, että kyllä vatsa kertoo, kun tarvitsee syödä. Virhe. Se ruokamäärä ei tällä liikkumisella ja koolla vaan riittänyt, vaikka söinkin enemmän kuin keskiverto tallaaja. Ongelmani ei siis koskaan ole ollut ylensyöminen tai epäterveellinen roskaruoka, päinvastoin. Syön terveellisesti ja melko säännöllisestikin, mutta kokooni nähden aivan liian vähän. Näin ollen kroppani on toiminut millä lie pyhällä hengellä ja säästöliekillä jo vuosikausia.

No miten se liian vähän syöminen tähän dieettiin vaikuttaa? Yleensähän dieetti perustuu siihen, että sen tulisi olla keholle poikkeustila, johon keho sitten reagoi rasvasta energiaa polttamalla. Tämä minun tavallisella kotiruoalla toteutettu dieettini ei kuitenkaan eroa tarpeeksi radikaalisti siitä "normaalista" ruokavaliostani, joten rasvanpoltto jää käynnistymättä. Kehoni on siis ollut "laihdutuskuurilla" jo pitkään ennen varsinaisen dieetin alkua. Eikös sitten jäljellä pitäisi olla pelkkää luuta ja nahkaa, kun on kerran ollut aliravittuna vuosikausia? No, ei. Ihmisvartalohan on siitä metka vehje, että energian käydessä vähiin, se kykenee sammuttamaan ylimääräisiä toimintoja selvitäkseen hengissä. Ja tadaa, näihin turhanpäiväisiin toimintoihin kuuluu mm. rasvanpoltto. Kuka hullu nyt rasvaa polttaisi näinä vaikeina aikoina, kun energia on muutenkin vähissä? Rasvanpolton sijaan keho pyrkiikin pitämään kynsin hampain kiinni siitä olemassa olevasta rasvasta ja aina tilaisuuden salliessa varastoimaan sitä lisää.

 

Miksi se dieetti sitten toimi viime vuonna? Joku saattaa vielä muistaakin tähän vastauksen. Keskityin syömiseeni pidemmän aikaa ennen dieettiä ja pidin ravinnonsaantini oikeasti kulutuksen tasolla. Tästä seurasi melko välitön painonnousu, kun pitkään kituuttanut kehoni varastoi kaiken saamansa energian pahan päivän varalle. Mutta kylläpä sitten puri dieettikin, kun sen aika vihdoin tuli. Teoriassa olisi ollut helppoa tempaista pieni massakausi, tai paremminkin kehon tasaus- ja toiminnan normalisointikausi näiden kahden dieetin välissä, mutta käytännössä sitten taas ei. Tuo edellinen massailuni nimittäin jätti jälkeensä traumat, kun massakausi turhan portaattomasti suoritettuna sai painoni nousemaan kilon viikkotahdilla enkä rasvan kertyessä tuntenut oloani lainkaan mukavaksi saati sitten normaaliksi. Niinpä päätin dieettien välissä syödä vanhaan totuttuun tapaan, silloin kun on nälkä.

Tiedän kyllä, että rasvanpolton saisi vieläkin käynnistymään mikäli siirtyisin tavallisesta ruoasta kananrintojen ja parsakaalien ihmeelliseen maailmaan. Mutta kun se ei hyvän ruoan ystävää juuri houkuta, etenkään kun en edes kilpaile, vaan teen tätä ainoastaan hitusen vakavammalla harrastusmielellä. On tässä kuitenkin vielä yhden portaan verran dieettiä jäljellä ennen hanskojen tiskiin lyömistä. Ensin käyn vaan lomailemassa (ja seurueemme margaritantekotaidot tuntien hankkimassa lisää työmaata) ja sen jälkeen säädän taas asteen verran kaloreita alaspäin, asettelen makroja uudelleen ja muutan hieman treenirutiineja. Sen jälkeen tulos on mitä on.

 

Kunhan dieettini on ohi, aion tehdä keholleni palveluksen ja opettaa sen käyttämään enemmän ja enemmän energiaa hyödyksi (eikä vain varastoimaan...), eli ryhdyn portaittain syömään enemmän, kunnes päästään edes samalle tuhatluvulle todellisen kulutukseni kanssa. Tarkoitukseni ei niinkään ole merkittävästi kasvaa tai hankkia massaa lisää, vaan saada kehoni voimaan hyvin ja palamaan säästöliekin sijaan täydellä liekillä.

Nyt varmasti pitäisi harmittaa kamalasti. Mutta kun ei harmita, yhtään. Ensinnäkin, lähestulkoon jokainen treeni on ollut kiva ja sehän koko touhussa on pääasia; ei se miltä näyttää vaan se mitä tekee ja miltä tuntuu. Eikä dieettini muutenkaan täydellinen fiasko ole ollut, sillä kun oli toinenkin tarkoitus kireämmän lomakunnon lisäksi. Tarkoitus oli myös oppia uutta oman kehon toiminnasta ihan vain siltä varalta, että jonain päivänä voittaisin esiintymiskammoni, haluaisin ottaa harrastukseni entistä vakavammin ja astella kilpalavalle. Ja tässä kohti dieettini kyllä onnistui sataprosenttisesti ja oppitunti oman kehon toiminnasta meni perille kertaheitolla. Ei se dieetti vaan se pohjatyö.

 

Ennen kuin joku nyt tulkitsee raporttini tilannekuvineen kehujen kalasteluksi, niin ei maksa vaivaa. Tiedän nimittäin itsekin, että on minulla tässä melkoinen koneisto pään jatkona, se jaksaa aamulla viedä minut pyörällä vuorten yli ja takaisin ja illalla nostaa penkistä enemmän kuin painaa. Olen kovasti tyytyväinen itseeni, niin ulkonäöllisesti kuin sisäisestikin, olin jo ennen dieettiä ja tulen olemaan sen jälkeenkin, sanoivatpa ihmiset mitä tahansa. Niin kauan kun en kilpaile, ei tuo pienenpieni vatsamakkara shortsin vyötäröresorin päällä paljon paina ja onpahan jotakin mistä repiä energiaa, jos välipalapatukat unohtuvat matkasta pidemmälle pyörälenkille lähtiessä.

 

Rauhaa ja rautaisia treenejä kaikille!

 

 

Share

Kommentit

Up (Ei varmistettu)

Täytyy sanoa et joskus aikoja sitten kun teit postauksen päivän ruokailuista niin ihmettelin et miten helvetissä jaksat treenata noita lihaksia niin vähällä :D jotenkin sitten ajattelin et tästä varmaan puuttu jotkut palkkarit yms. Olen huomattavasti lyhyempi ja lihaksittomampi mutta silti mahani kurnisi sinun ruokamäärillä, varsinkin nyt kun yritys on kasvaa ;) (toisaalta lävitseni menee myös suoraputki) Mutta hyvä että olet huomannut asian nytten ja mieti mitä kehitystä sitten tapahtuu kun kroppa saa tarpeeksi ravintoa!!!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Sitä minäkin odotan innolla, että mihin kaikkeen sitä pystyykään sitten, kun kaikki toimii kuten kuuluu!

Neon (Ei varmistettu)

Hei!
Hienoa että olet dietillä oppinut uutta kehostasi! En normaalisti (koskaan) kommentoi blogitekstejä, mutta nyt oli pakko. Olen myös miettynyt samaa kuin Up kun olen lukenut kalorimääristäso aikaisemmista postauksista. Selvästikin kyseessä on jonkin sortin aineenvaihdunnan hidastuminen. Jos et jostain syystä ole vielä katsonut Layne Norton Metabolic damage -videota Youtubesta, kannattaa ehdottomasti vilkaista sitä https://www.youtube.com/watch?v=QHHzie6XRGk. Myös kilpirauhasarvojen mittauttaminen voi myös olla hyvä idea, jos sitä ei ole vielä suljettu pois.

Olin itse samassa tilanteessa, joskin lievemmässä sellaisessa vuosi sitten kun yritin pudottaa painoa ja liikuin yli 10 tuntia viikossa sisältäen noin puolet aerobista ja puolet salia. Itselläni olen huomannut että laihdutusvaiheessa aerobinen treeni suurissa määrissä lopulta haittaa laihtumista jos lisäksi käyn salilla. Aerobinen yli 10 tuntia viikossa ilman salitreeniä taas puolestaan sai painon tippumaan kun lihasmassa katosi (treenasin poikkeuksellisesti ultrapitkiä matkoja sisältävää tapahtumaa varten).

Kokeilisin vähentää portaittain aerobista reilusti ja laskemaan treenitunnit maksimissaan viiteen tai kuuteen tuntiin viikossa ja katsoisin miten paino käyttäytyy samoilla kaloreilla kuin aikaisemmin on käytetty ylläpidossa. Vasta tämän jälkeen nostelisin kaloreita. Tämä vain siis oman kokemukseni mukaan. Minulle aerobinen treeni tai liialliset treenitunnit tekevät laihtumisesta lähes mahdotonta. Monet fitnesskilpailijat suosivat diettaamista johon ei kuulu ollenkaan aerobista treeniä. En tiedä onko tämä paras tapa. Joka tapauksessa toivon, että löydät tavan saada aineenvaihduntasi taas vilkastumaan ja jaat sen meidän muidenkin kanssa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

On tämä kyllä kertakaikkisen mielenkiintoinen tilanne. Aineenvaihduntahan minulla on siinä perinteisimmässä muodossaan varsin nopea, joten sillä perusteellahan meikäläisen pitäisi syödä vieläkin enemmän :O mutta kuitenkin kroppa kyllä kerää kuonaa (selluliitin muodossa) aina kun elää vähänkään leväperäisemmin. Toki tämä nyt on varmasti ihan luonnollistakin, eipä sillä.

Nuo kilpirauhasarvot ovat muuten tutkinnan alla (nimim. kävin juuri luovuttamassa seitsemän tuubillista verta). Lisäksi tässä on eräs toinen ongelma, josta pitäisi kirjoitella ihan erikseen. Nimittäin stressitasoni, joka hakkaa tällä hetkellä pilvissä (en edes tiedä miksi, mikä tekee tilanteesta vielä hankalamman) ja se huippulukemiin kohonnut kortisoli ei ainakaan edesauta tätä projektia. Tuon stressin vuoksi olo on sitten muutenkin vähän kurjanpuoleinen hetkittäin.

Ärsyttää ihan, että tämän pitää olla näin monimutkaista. Haluaisin vaan treenata silloin kun huvittaa, joko salia tai jotain aerobista miettimättä sen enempää, että voinkohan nyt tehdä tätä vai onko se liikaa tai liian vähän. Mutta ehkä nyt sitten pitää paneutua tähän asiaan ihan syvällisesti jonkin aikaa, että saadaan kroppa takaisin raiteilleen. Onni on nyt kuitenkin se, että tunnen itseni ihan terveeksi (tuota stressiä lukuunottamatta...) ja pystyn treenaamaan ilman ongelmia.

Kiitos vielä vinkeistä. Katsotaan mikä toimenpide lopulta tuottaa tulosta :)

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Voisko se stressihormoni olla korkealla nimenomaan tuon dieetin takia? Jos koet olevasi aliravittu, se on stressi keholle, sekä se että koet olevasi, mutta myös se, jos oikeasti olet. Suuri määrä aerobista nostaa myös kortisolia, etenkin jos ravinnonsaanti jää kulutuksen puolesta liian vähäiseksi. En tiedä kuinka paljon geenit vaikuttaa tuohon, nimittäin itse kerään kans helposti lihasta, mutta aerobinen liikunta tekee elämän vaikeaksi. Huomasin tämän vuosia sitten, kun yritin pudottaa niitä kuuluisia viimeisiä kiloja juoksemalla 40km viikossa lajireenien ja punttitreenien lisäksi. Rasva ei palanut mihinkään. Nää on vähän tämmösiä juttuja, jotka pitää meidän joidenkin oppia kantapään kautta.

Aineenvaihdunta korjaantuu kuitenkin sitten "itsekseen" kun alkaa syödä (tietenkään ei voi syödä mitä tahansa). Aikaahan siinä menee ja ylimääräistä tulee, mutta nekin tasaantuu ja ne voi myöhemmin pudottaa sitten (järkevästi) pois.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No kun ei, en usko, että se stressi pukkaa pintaan dieetin takia. Tuo fyysinen stressin oirehan pukkasi pintaan jo viime keväänä/kesänä (ei kuitenkaan silloisen dieetin aikana vaan vasta myöhemmin) ja on kulkenut mukana siitä lähtien, välillä vanhempana ja välillä viikon parikin poissa pysytellen. Kaiken lisäksi tuo inhottava fiilis häviää yleensä illalla salitreeneissä, mikäli se on päässyt valloilleen päivän mittaan.

Tuo stressi/ahdistus/levottomuus/mikä onkaan on muutenkin kovasti mystinen eikä perustu mihinkään järkisyyhyn. Kaikki on hyvin, terveys on kohdillaan, talous on kohdillaan ja parisuhde on kohdillaan. En myöskään ole mitenkään alakuloinen, masentunut tai väsynyt (mikä taas osaltaan ei tue sitä teoriaa, että kilpirauhasissa olisi jotain häikkää) vaan päinvastoin, olen iloinen, tunnen olevani onnellinen, olen energinen ja ylitouhukas kuten tapoihini kuuluu. Liekö sitten on vain henkinen mitta tulossa täyteen tätä touhukkuutta, vaikka fyysisesti virtaa riittäisikin. Mene ja tiedä.

Mulla on aina aerobinen toiminut hyvin rasvanpolttamisessa, mutta tosiaan nyt olen alkanut pohtimaan, että ehkä vähemmän olisi sittenkin enemmän. Pyörä- ja juoksulenkeistä en aio luopua, koska ne ovat harrastuksia siinä missä puntinnostokin, mutta salilla tehtävästä aerobisesta voisin kyllä ilomielin luopua :D Tässä ehkä tulee vastaan tämä monilajisen ongelma, etenkin jos haluaa vähänkään enemmän tosissaan suorittaa dieettiä. Niistä muista lajeista kun ei haluaisi luopua ihan vain rasvanpoltto-teknisten syiden takia.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Nyt harmittaa, kun Jaakkolan Kaisan alkukeväästä(?) pitämä luento hyvinvoinnista ei ole enää youtubessa, siinä oli ihan loistavaa asiaa stressistä ja kaikesta siitä mikä kehoa (ja mieltä) voi stressata.

Ihmiset usein mieltää stressin aina henkistä laatua olevaksi, joka sitten ilmenee fyysisinä oireina, mutta ainahan ei näin ole. Jos tuo liikarasitus eliminoidaan pois, stressiähän keholle voi aiheuttaa esimerkiksi ravinteiden puutos (vaikka söisikin monipuolisesti, ravinteiden saannissa ja/tai imeytymisessä voi olla ongelmia), vatsaongelmat (esimerkiksi suolistoperäiset), homeet (niitä ei teiltä kuitenkaan löytynyt?) tai aineenvaihduntaongelmat (esim. lisämunuaisten uupumus) ja verensokerin heittelyt (tuli mieleen kun sanoit että salitreeni vie levottomuuden pois).

Kai ne niistä seitsemästä veriputkilosta testaa nuo hivenaineiden tasotkin?

"suorittaa dieettiä"

Jos se suorittaminen helpottuu vähemmällä aerobisella? Ja ei kai pakko ole luopua? Vähentää vähän ja syklittää enemmän. Toisella viikolla enemmän polkemista ja toisella viikolla enemmän punttia. Tai ohjelma, jossa treeniä ei ole sidottu viikonpäivään, vaan se menee jollain muulla syklillä (esim. 2treenipäivää, 1 lepopäivä tms.)

Liikuntabiologi (Ei varmistettu)

Mietin tuota kortisolia. Kortosolin määrä veressä voi nousta silloin, kun kehon kokema fyysinen rasitus on suuri ja samalla syödään vähän hiilihydraatteja. Kortisoli auttaa muodostamaan entsyymejä, jotka auttavat glukoosin muodostamista. Jos edelleen syöt vähän hiilareita, niin ehkä keho joutuu tehostetusti muodostamaan glukoosia itse, jolloin kortisolia erittyy enemmän? Etenkin aerobista urheilua harrastavan ihmisen ei missään nimessä kuuluisi välttää hiilareita. Niistä saatu (kohtuullisen pieni) energia kulutetaan hyvin nopeasti ja hiilihydraatit ovat ainoa energianlähde aivoille, joten vireystila kärsii, jos aivot eivät saa riittävästi glukoosia. Pohdin tässä lähinnä itse tätä, en tiedä onko tästä apua sinulle :) Hyviä päätelmiä olet tehnyt dieetistäsi!

Moikka. Mun korkeat kortisolitasot olivat mittaukset tehneen valmentajan mukaan syytä suurista treenimääristä ja vähistä hiilareista. Ensimmäinen neuvo siihen oli vähentää aerobista treeniä pariin tuntiin viikossa ja panostaa ensisijaisesti punttiin. Myös yhden treenikerran kestoa suositeltiin rajoittamaan, koska kroppa joutuu olemaan muuten liian pitkiä aikoja stressitilassa eikä kortisolitasot ennätä palautua normaaliksi. Toivottavasti löydät hyvän balanssin ruuan, levon ja treenin kesken :)

sallalainen (Ei varmistettu)

oot niin upea Anne <3 kuuma kuumempi kuumin! ja siis sisältä ja ulkoa, ei voi kun ihailla ja ottaa oppia viisaista sanoista!

Sokkade (Ei varmistettu)

Mikä ihmeen makkara!!! :DD

Matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Heips! Sinulle on haaste blogissani jos ja kun suinkaan ehdit osallistua:
http://matkantekijana.blogspot.fi/2014/04/terracottaa-zorroa-ja-norsuja....

ps. Kiitti kivasta blogista!

Anna-Maija (Ei varmistettu)

On muuten pakko kysyä; miten sä osaat kävellä noilla kengillä?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

En tiedä? Korkokengissä kävely ei ole koskaan tuottanut ongelmia vaikken niitä hirveän paljon käytäkään :D

CougarWoman
CougarWoman

Varmaan tosi ama-amatöörikysymys, mutta varioithan ruokavaliotasi? (No joo, ehkä varioit jos ne heinäsirkatkin maistui :D)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha joo, varioin. Siitä pitää huolen tuo toinen taloudessa asuva henkilö, joka ei suostu syömään samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin ja minä taas olen liian laiska tehdäkseni molemmille omia ruokia :P

Tän takia mulla sitten meneekin ikä ja terveys ruokaa punnitessa ja laskiessa, kun pitäisi silti saada tismalleen tietyn verran protskuja, hitskuja ja rasvoja kasaan per ateria, olipa ruokana mitä tahansa :D

JnH (Ei varmistettu)

Kiitos erinomaisesta blogista! Aiheet on taidolla käsitelty, kieli on moitteetonta ja elävää, ja kuvat ällistyttävän upeita!

Tämä aihe oli erityisen mielenkiintoinen, koska itsekin painiskelen (ihan todellisen) vatsamakkaran sulatuksen kanssa, normaalipainossa, ja yritän löytää tasapainoa treenaamisen, syömisen, levon ja painonpudotuksen ja -hallinnan välillä. Tuppaan treenaamaan omalle sietokyvylleni liikaa, jolloin tämä 32-vuotias keho menee juntturaan, uni ei tule, turvottaa, paino nousee...

Lainaan sinua ja nillitän vähän, en siksi että sinä et ymmärtäisi eroa, vaan siksi että moni edelleen torppaa säästöliekki-teorian koska ei ymmärrä sen mekanismia.
"eli ryhdyn portaittain syömään enemmän, kunnes päästään edes samalle tuhatluvulle todellisen kulutukseni kanssa" - pitäisi olla todellisen _laskennallisen_ kulutuksesi kanssa. Nythän todellinen kulutuksesi on säästöliekin takia alhaisempi kuin sen pitäisi pituisellasi lihaksikkaalla naisella olla. Kuten sanoit, keho on hyvin taitava säästämään energiaa sieltä mistä voi. Perusaineenvaihdunnan aiheuttama kalorinkulutus voi vaihdella kymmeniä prosentteja, ja siihen päälle lisääntymiselimistön toiminta, aivojen toiminta, kehon mikroliikkeet, lihasmassan ylläpito, niistä kaikista keho säästää...

Ihailen että olet pystynyt säästöliekilläkin ylläpitämään tuollaista kuntoa :)
Ja kadehdin tuota, että nälän mukaan syödessäsi tulet syöneeksi liian vähän - minä kyllä syön tarkalleen jokaisen kalorin jonka laskelmat minulle suovat, ja liikun osittain siksi että saan syödä enemmän...

Kommentoi