Gourmeeksi naamioitu purkkitonnikala ja muita Amerikan herkkuja

Ladataan...
Onnenpäivä

Toisinaan paikallisen ruokakaupan tarjonta vetää raavaimmankin suomalaisen hiljaiseksi. Kierros hyllyjen välissä tekee nopeasti selväksi sen, että olemme tekemisissä äärettömän uusavuttoman ja ravintotietämättömän kansakunnan kanssa. Lilyn ruokaviikon kunniaksi esittelenkin teille tänään lähikauppamme parhaat palat!

 

Herkullinen tonnikalasalaatti amerikkalaisittain

Aloitetaanpa kevyesti. Uusin löytöni tässä valmisaterioiden luvatussa maassa on herkullinen tonnikalasalaatti. Tosiasiassa lounaspakkaus sisältää purkkitonnikalan ja tölkkikasviksien muodostamaa mössöä, joka nautitaan mukana tulevan suolakeksin päällä. Lisäksi pakkauksesta löytyy suklaakeksi ja säilykepersikkaa. Syy persikan yhdistämiseen purkkitonnikala-lounaaseen on minulle mysteeri, mutta suklaakeksin minä tavallaan ymmärrän. Paikallinen kun tuntuu tarvitsevan jälkiruoan tajutakseen, että syömisen saa jo lopettaa. Koko komeuden kruunasi asiakasystävällisyyttä henkivän pakkauspahvin päällä oleva erityismaininta siitä, että tonnikalapurkin saa auki nyt myös ilman purkinavaajaa! Välillä minua pelottaa tietoisuus siitä, että tällä kansalla on hallussaan ydinaseita.

 

Kalkkunannäköinen ja -makuinen mikä-lie

Seuraava, jo viime joulun tienoilla eteeni tullut einesruokien helmi, on kasvis-joulukalkkuna. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi uskomattoman herkullisennäköiseen myyntipakkaukseen. Sen kyljessä oleva kalkkuna näytti - no, kalkkunalta, ja vieläpä erityisen mehukkaalta sellaiselta. Pakkauksessa ollut teksti kuitenkin paljasti karun totuuden. Kyseessä oli totaalisen lihaton kasviskalkkuna. Toisin sanoen, kalkkunan muotoon leivottua ties-mitä. Eikä tässä vielä kaikki - tämä kasviskalkkuna ei vain näytä kalkkunalta vaan se myös maistuu kalkkunalta. En ole vieläkään keksinyt miksi kukaan, joka ei halua syödä kalkkunaa, haluaisi syödä jotain joka sekä näyttää että maistuu kalkkunalta.

 

Verisuonet ja suolet tukkiva aamupalojen kiistaton kuningas

Tämänkertaisen ruokamatkan päätämme pakaste-aamupalaan, jonka edessä karskeinkin rekkamies nöyrtyy. Tuo pakastealtaiden kuningas on tietenkin Hungry-manin All day breakfast. Painoa koko komeudella on vajaa puoli kiloa ja se kätkee sisäänsä reippaat tuhat kaloria, 64 grammaa rasvaa sekä hämmästyttävät 2090 mg natriumia. Pelkkä ajatuskin vatsaparastani työstämässä koko vuorokauden tarpeen ylittävää rasvamäärää makkaroiden, pekonin, lihapullien ja pannukakkujen muodossa, saa minut voimaan pahoin ja verisuoneni huutamaan hoosiannaa. Luulisi tuollaisen ravintoaineyhdistelmän olevan vähintäänkin laittomien aineiden listalla.

Bon appétit vaan kaikille!

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Whilen
Orastus

Vegekalkkuna kelpaisi kyllä meidän joulupöytään! Kyllähän iso osa kasvissyöjille markkinoiduista valmisruuista tai puolivalmisteista tähtää nimenomaan tuohon lihaisuuteen.

Minulle tärkeää ei ole niinkään lihan maku (en yli 15 vuoden jälkeen enää edes muista, miltä liha maistuu - ei kai miltään ilman mausteita?), vaan rakenne. Mikään kasvis tai muu hiilarinlähde ei anna sitä purutuntumaa, joka lihassa on, ja sitä minulla on ikävä! Sitkeää jäystämistä, johon tarvitaan hampaita ;)

Tosin pakko myöntää, että tuo kalkkunan muoto on ehkä snadisti liikaa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

En muuten tiennyt, että kasvissyöjille markkinoidaan ruokaa "lihaisuudella". Ehkä pitäisi perehtyä asiaan hieman tarkemmin. Minusta on ihanaa, että kasvissyöjille on niin paljon nykyään vaihtoehtoja. On kasvismakkarat ja kasvispullat. Ja ne ovat oikeasti omien kokemuksieni mukaan myös todella hyviä. Mutta ne mitä minä olen maistellut, ovat maistuneet rehellisesti kasviksilta, ei lihalta. Ja liha muuten maistuu, ilman mausteitakin. Kana ja kalkkuna ovat ehkä lihoista miedoimmat, mutta naudanliha ja riista ovat kaikki omanmakuisiansa.

Mutta jotenkin tuo "kalkkuna" on minulle liikaa. Uskon, että asiassa tökkii eniten se, että sen ulkonäöllä yritetään imitoida tarkasti lihaa sen alkuperäisessä muodossaan. Se on vain liian kornia, jopa minulle.

Helena P (Ei varmistettu)

Tuo oli hauska oivallus: "Paikallinen kun tuntuu tarvitsevan jälkiruoan tajutakseen, että syömisen saa jo lopettaa." Mielenkiintoista on myös kaupassakäynti siellä. Kyllä nämä ilmiöt Suomeenkin saapuuvat, me taidamme olla noin 50 vuotta jäljessä USA:n kulutustottumuksista. Ehkä me kuitenkin jätämme jotain väliinkin.

Whilen
Orastus

Tuo kalkkunan näköinen muka-kalkkuna on kieltämättä aika amerikkalaisen tuntuinen juttu (sanoo nainen, joka on käynyt kaksi kertaa yhdysvaltalaisella lentokentällä).

Aasiassa on jonkun verran mockduck-tuotteita ja vastaavia, joilla ihan tietoisesti pyritään samankaltaisuuteen vastaavan lihatuotteen kanssa. Syynä on käsittääkseni vieraanvaraisuus - halutaan tarjota myös seurueeseen kuuluvalle vegelle mahdollisimman samanlaista ruokaa. Suomessakin pakastealtaisiin on yhä enenevässä määrin rantautunut "kala"puikkoja, jauhe"lihaa" ja vastaavia tuotteita. Voihan sitä ajatella, että jo nakin muotoinen tuote on tavallaan lihan imitoimista. Ja henk.koht. en kyllä valita tai koe sitä ongelmana, päinvastoin syön mielelläni. Mutta tosiaan, en ehkä kalkkunan muodossa ;)

Kommentoi

Ladataan...