Herkkuja, joita en voinut ennen sietää

Ladataan...
Onnenpäivä

Maapähkinävoipurnukoita matkalaukkuun sovitellessani minä muistelin päivää noin puoli vuotta aikaisemmin, jolloin tajusin syöväni liian vähän rasvaa. Minulle suositeltiin terveellisten rasvojen lähteeksi - mitäs muutakaan tällä mantereella, kuin syvästi inhoamaani maapähkinävoita. Rohkea rokan syö ja uhkarohkea maapähkinävoita, ajattelin, kun tartuin kaupassa ruskeahkoon purnukkaan. Niin hävisi lusikoiden ensimmäinen purkki, pian toinenkin ja kolmannen kohdalla tajusin oppineeni pitämään maapähkinävoin mausta. Nyt, Suomeen kuukaudeksi lähtiessäni, minun on pakko pakata mukaani pari purkillista erästä tiettyä maapähkinävoita.

Entinen vihollinen, nykyinen yhteistyökumppani, maapähkinävoi

 

Liekö kyseessä aikuistumisen ensioire, kun oppii pitämään lapsena kammoamistaan ruoista? Vaikka en minä lapsenakaan turhan nirso ollut, aina syötiin kaikki mitä lautaselle laitettiin, paitsi koulun Janssoninkiusausta. Silti minullakin on ollut muutamia ruoka-aineksia, joista en erityisemmin ole pitänyt. En tiedä miksi, mutta olen järjestelmällisesti opetellut syömään ja jopa pitämään monesta sellaisesta ruoka-aineksesta, jota en aikaisemmin voinut sietää.

 

Oliivit

Että ne oliivit sitten näyttivätkin lapsena ällöiltä killuessaan lasipurkissa jääkaapin ylähyllyllä! Melkein yhtä hirveältä, kuin niiden vieressä olleet hillosipulit. Pitkään välttelin oliiveja, sillä en pitänyt niiden suolaisuudesta, oudoista täytteistä ja kummasta hajusta. Tuttavan yllytyksestä minä sitten päätin, että oliivit ovat hyviä. Aloitin lisäämällä niitä pizzaan, sitten napostelemalla juustojen ohessa. Nyt oliiveja löytyy melkein kaikissa väreissä omasta jääkaapista ja pidän niiden vahvasta mausta. Hillosipuleita taas en syö vieläkään.

Viinit

Kammosin kaikkia alkoholipitoisia juomia pitkälle varhaisaikuisuuteen saakka. Jossain parinkympin tietämillä minä nautiskelin siideriä silloin tällöin, mutta siinä kaikki. Sivistyksen nimissä päätin opetella juomaan viinejä, vaikka ne maistuivatkin ihan ällöiltä. Punaviinin juomisen opin melko nopeasti. Itse asiassa jopa niin rivakasti, että pullon kanssa häslätessäni tulin kaataneeksi koko sen sisällön silloisen anopppikokelaan perintöpöytäliinalle. Valkoviini sitten ottikin enemmän aikaa, mutta lopulta totuin senkin makuun siemaillessani sitä tämän tästä hyvän ystäväni seurassa. Tänä päivänä juonkin pääasiassa vain valkoviiniä.

Olut

Hyi ja yök ja se haju....! Pitkään kiertelin oluttölkit kaukaa, mutta rohkenin aina silloin tällöin ottamaan siemauksen mieheni tölkistä todetakseni vain, että se on edelleen ihan jumalattoman pahaa. Kunnes sitten matkustimme Balille, jossa oli aivan liian kuuma. Koska paikallinen, varsin liru olut, ei maksanut juuri mitään ja sitä oli aina saatavilla, tuli siitä olennainen osa päivittäistä nesteytystäni. Tuosta matkasta lähtien olen juonut olutta aina silloin tällöin. Aluksi köykäisempää ja sitten tuhdimpaa. Nykyään pidän erityisesti vehnäoluista.

Selleri

Amerikkalaisilla on jokin pakko työntää selleriä joka soosiin, muusiin ja keitokseen. Selleriltä on siis lähes mahdotonta välttyä täällä. Harmi vain, että minä en voinut sietää selleriä. Joten, eipä auttanut muuta kuin opetella. Ja niin menin Hootersille chicken wingseille ja sain annoksen ohessa lautasellisen raakaa selleriä ja sinihomejuusto-dipin. Dippailin aikani, tilasin seuraavalla kerralla samanlaisen setin ja tadaa, ei se niin pahaa enää muutaman kerran jälkeen ollutkaan!

Kirsikka

Kokemukseni kirsikoista kulminoitui Suomessa asuessa oikeastaan täysin niihin lasipurkissa killuviin, säilöttyihin kirsikoihin ja penisiliinin makeutusaineeseen. Niinpä minä kuvittelin inhoavani kirsikoita. Kunnes sitten tänne muuttaessani ostin enimmäistä kertaa kaupasta niitä tuoreina. Nehän olivat tosi hyviä! Niitä säilöttyjä en kyllä syö vieläkään.

Inkivääri

Sen maku on vain niin vahva! Pitkään jätin inkiväärin huomioimatta kaikissa resepteissä ja jätin suosiolla ne epämuodostuneet juuren kappaleet kaupan vihanneshyllylle. Sitten jostain omituisesta mielenhäiriöstä johtuen, minä ostin Hawaijilta inkiväärijäätelöä. Se oli muuten yksi parhaista jäätelöpalloista, joita koskaan olen syönyt! Sen jälkeen inkivääri on löytänyt tiensä myös meidän keittiöön.

Sushi

Ajatus merilevään kääritystä kylmästä riisistä ja raa'asta kalasta ei ollut erityisen houkutteleva. Mies vakuutteli, että tosi hyvää se on, mutta minä en vain lämmennyt ajatukselle ennen kuin sitten muutimme rapakon tälle puolelle. Muutaman harjoittelukerran jälkeen sushi alkoikin maistua kaikkine eri makuvivahteineen käsittämättömän hyvältä ja pian suuntasimmekin sushi-lounaalle kerran viikossa.

Silli

Uudet perunat, voinokare ja silliä. Se silli-osuus ei vain uponnut itselleni n. 27 vuoteen. Sitten muutimme tänne, kävin Ikeassa, jouduin skandinaavisten ruokavalikoimien edessä koti-ikävän valtaan ja ostin purkillisen sinappisilliä. Aikuistunut makuaistini kertoi heti ensimmäisestä haarukallisesta lähtien, että sinappisilli on hyvää!

Mac 'n' cheese

Juustomakarooni, amerikkalainen kansallisruoka. Tuo keltainen töhnä, josta pilkistelevät keitetyt makaroonit, on saanut aina niskakarvani nousemaan pystyyn ja silmissä vilistämään liikalihavia amerikkalaislapsia. Jokin aika sitten kuulin tuttavaltani, että oikea, ravintolassa tilattu mac 'n' cheese voi oikeasti olla todella hyvää. Niinpä tilasin eräässä pihviravintolassa sisäfileen kaveriksi kasan tryffeli-juustomakaroonia ja todentotta, se OLI hyvää! Siihen tavalliseen keltaiseen töhnään en kyllä koske vieläkään, mutta ravintolassa saataviin juustomakarooneihin suhtaudun jo paljon lempeämmin.

 

Vieläkin on jäljellä muutamia juttuja, joista haluaisin oppia pitämään. Ensimmäisenä harjoituslistalla on viski. Olisipa vähän polleaa siemailla sohvan nurkassa viskiä komeasta lasista rankan päivän päätteeksi! Mutta kun se on niin pahaa...! Mutta minä opin.

Kertokaapa muuten armahat lukijani, että saako Suomesta sitä sellaista maapähkinävoita, jossa on pähkinärouhetta? Ei siis sellaista tasaista tahnaa. Vai täytyykö minun todella tuoda sitä täältä asti, että selviän kuukauden?

 

Share

Kommentit

nansk

Meitsilläkin on viski listalla "opeteltavat". Kaverit hienostuneesti maistelevat viskiä ja meikätyttö irvistää päälle että hyh hyh kun oli hyvää. Not...

Mites suklaamaapähkinävoi? Salainen paheeni. Nutella. Ah niin hyvää ja taatusti tavattoman epäterveellistä!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Syön nutellaa kyllä aina välillä paahtoleivän päällä. Mutta siinä on rasvan lisäksi järkyttävä määrä sokeria :D Tykkään kyllä, sehän on kuin karkkia söisi ;)

AuriElina
Hopeareunus

Ainakin Kirkkonummen Cittarin "america"-hyllyssä on Peter Pan Crunchy- merkkistä maapähkinävoita, nam :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

JES!! Ainoa vaan, että kaikki siinä America-hyllyssä maksaa ihan sikana. Mutta maapähkinävoista olen valmis jo vähän maksamaankin ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ei mene alas sushi ja kyse ei ole edes yrityksen puutteesta. Monta kertaa olen kokeillut, mut äkkiä pois suusta. Inhoan sen litkun makua millä riisi maustetaan, vihaan raakaa kalaa ja pahin kaikista on merilevä, jo sen suolainen ja liujuinen löyhkä saa mahahapot nousemaan kurkkuun. Kaikkia muita mainitsemia ruokia syön, suorastaan rakastan! Mutta hillosipuleiden merkitystä en ole ikinä tajunnut...

Vierailija (Ei varmistettu)

Viskeistä suosittelen aloittamaan single malt viskeillä ja sellaisilla, missä on vain miedosti savua vivahteena. Vasta single malt viskiä juotuaan, ymmärtää hyvän viskin päälle. Blended viskit on kuraa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itselläni ei oikeastaan ole yhtään sellaista ruoka-ainetta, joka aiheuttaisi välittömän oksennusrefleksin. Liekö sitten kohteliaisuudesta pystyn tarpeen vaatiessa syömään mitä vain.

Siippanikin suosii single malt -viskejä ja niitä meillä on. Olen jo muutaman kerran koittanut makuhermojani siihen totuttaa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Mitenkäs se olikaan, montako maistelukertaa vaadittiin, että oppii johonkin uuteen makuun? Parikymmentä?

OMGBBQ

Noinkohan mahtaa aloitteleva viskinjuoja edes maistaa blendin ja single maltin eron :)

Itse suosittelisin ensimmäiseksi viskiksi tyypille, joka kovasti haluaa juoda viskiä mutta ei vaan harjottelematta taivu, Snow Grousea. Se on tarkoitettu juotavaksi pakastinkylmänä (tai mieluummin suoraan lumihangesta) ja paitsi että kylmänä tarjoilu helpottaa maun kanssa selviämistä, viski itsessään on miedon ja makeahkon makuinen. Lisäksi Snow Grouse on suht huokeaa (arvoviskejä ei ehkä kannata pakkojuottaa itselleen irvistellen) ja oikeasti vissiin kehitetty viskinjuonnin opetteluun. Tosin viskipuristeille ei kannata tästä juomasta mainita mitään tai voi tulla pahaa silmää.

Toinen vaihtoehto olisi reilusti savuinen viski (taas olen Vierailijan kanssa eri mieltä, heh). Esimerkiksi Laphroaig maistuu enemmän savulta ja vähemmän viskiltä kuin savuttomat viskit (tietysti). Sillä saa myös viskiharrastajilta suht suopeaa silmää koska kyseessä on skotlantilainen single malt, mutta hintakin on sitten sen mukainen. Niin ja tästä on eri versioita joista kymmenvuotias perusversio varmasti passaa tähän tarkoitukseen.

Uusi Aamu/uusiaamu.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hei, nyt kun tuli puheeksi maapähkinävoi, niin itsekin olin vielä jokin aika sitten sitä mieltä, että ei uppoa, kunnes olin pari viikkoa yksin ja purkki toisineen tipahti kaupan hyllyltä ostoskoriin ja sitten se olikin jo kadonnut jääkaapista. Tosin taisin saada siitä yliannostuksen, koska enää ei himoa ole esiintynyt. Tiiätkö muuten Skippy-merkin terveellisyydestä? Pitäisi jo kyetä lukemaan niitä merkkejä, mutta...

metalvenus
devakukkude

Kuulostipa minun listaltani, joskaan en itse ole noista päässyt yli vieläkään.

Hengitystekniikka viskinjuontiin: siemauksen perään sisäänhengitys nenän kautta, nielaisun jälkeen uloshengitys suun kautta. Ei edes irvistytä. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei kiitos mahtavista viski-vinkeistä! Kyllä nyt passaa ryhtyä harjoittelemaan.

Uusi Aamu, en ole koskaan itse kokeillut tuota Skippyä, mutta vilkaisin netistä, ettei ne ravintoarvot mitenkään pielessä ole ainakaan perus versioissa. Itse katson aina, ettei sokeria ole lisätty kamalasti. Tuo kuvassa oleva laatu on oma, ehdoton suosikkini. :-)

Jii (Ei varmistettu)

Monta juttua on samoja kuin sun listalla, mm. viinit ja sushi. Tämän lisäksi en ollut ollenkaan innostunut juustoista, ennen kuin muutin Ranskaan. Nyt uppoaa punaviini, valkoviini ja suurin herkkuni on samppanja. Illanvietoissa tarjoillaan erilaisia juustoja ja silloin tällöin käyn nappaamassa töihin lounaaksi sushia. Tiivistäen voisi sanoa, että kyse on hyvälaatuisen ruuan/juoman kokemisesta ja ennakkoluulojen jättämisestä narikkaan, ainakin kokeilun verran. Koskaan ei tiedä mitä yllättäviä herkkuja saattaa löytää!

Miia_pau
Kolmas linja

Nam, oliivit, viini, olut, kirsikat, sushi, inkivääri, suorastaan luettelo suosikkiherkuistani :) Pidän tosin myös hillosipuleista, ja viskikin menee, etenkin savuisat.

Ymmärrän kyllä tämän totutteluperiaatteen, silli on itselläni juuri harjoittelussa, ja kyllä se joka kerta maistuu edellistä paremmalta, mutta vielä en ole omaa purkkia ostanut :D Joskus vielä uppoaa sekin! Ärsyttävä ajatus, että omien rajoittuneisuuksien/ennakkoluulojen takia jäisi mielenkiintoisia ruokia syömättä (etenkin kun en kuitenkaan syö lihaa tai kanaa), joten opeteltava on.

Suomessa olen nähnyt crunchyä maapähkinävoita (ilman sokeria, luomuna) ainakin Punnitse&Säästässä, Ekolossa ja Ruohonjuuressa. Nämä tosin kaikki Helsingissä, en osaa sanoa muiden kaupunkien tilanteesta.

Mikä siinä muuttuu?

Joo - minäkin vain yhtenä päivänä päätin, että koska en pidä itseäni mitenkään nirsona, niin pitää opetella syömään kaikkea mahdollista. Moni listallasi ollut oli niitä samoja (mm. oliivit, olut, suolakurkku, punajuuri, paprika..) ja jopa hillosipulit menevät ruoan seassa (tosin en niitä ole vielä ikinä sortunut ostamaan).  Monesta entisestä inhokista onkin tullut suosikki. Omalla listallani voin sanoa, että en ole pitänyt etikan mausta, joten etikkaan säilötyt jutut ovat olleet iso nounou, mutta nyt omistan monia pullollisia erilaisia etikoitakin :D

Olen kuitenkin päättänyt, että ihmisellä saa olla yksi ruoka, jota hänen ei tarvitse missään tapauksessa syödä/opetella syömään. Minulla se on hernekeitto.

Tosin herneitten pariin olen tehnyt aluevaltauksia; hernesalaatti on nykyään yksi kesän lempiruoistani ja tuoreista herneistä tehtyä hernesosekeittoa olen myös kokeillut. Pelkään siis pahoin, että se hetki, kun luovun ainoasta inhokistani saattaa olla lähellä. Hernekeiton haju ei muun muassa ällötä minua enää juuri ollenkaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Stockalta saa aitoamerikkalaista maapähkinävoita, joissa on sekä tasainen että chrunchy-versio. Nam!

Hosuli
Hömppäblogi

Joo, maapähkinävoita saa eri versioina ainakin Stockalta ja ekokaupoista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Monissa kommenteissa on tullut esiin ruokainhon syyksi lapsena ollut epäluulo. Ihan oma lukunsa on lapsena ruoat, joita on ollut pakko syödä. Huh! En pysty kolmekymppisenä edelleenkään syömään hedelmäsalaattia, mutta rakastan hedelmiä sellaisenaan (outoa?), ilman että niistä tehdään kunnon "sillisalaattia". Ja syy on juuri se tunne, kun hedelmäsalaatti lapsena tarhassa tuli takaisin kurkussa ylöspäin. Hoitotädit eivät uskoneet, että en tykkää siitä ja pakottivat syömään. Pyh!
ps. Sympatiat hillosipuliarkajaloille, kuulun samaan kastiin! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla oli myös vaikeuksia syödä koulussa jälkeenpäin jäähtynyttä ruskeakastiketta, jossa oli punajuurta lillumassa, mutta opettaja mätti vaan suuhun lusikan kanssa. Mutta täysin toinen kysymys on, että voisikohan
tärkkelystä käyttää alkoholin nostatusaineena esim. leipomisen sivutuotteena?
Samasta aiheesta täälläkin:
http://ampiaisentori.blogspot.fi/

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ai niin, yksi mauste tökkii melko pahasti - kumina! Olen joskus vahingossa ostanut leipää, jossa oli paljon kuminaa mausteena ja luulin sen olevan pilaantunut. Pieninä määrinä kumina on ok, mutta heti, jos sen maku puskee ruoasta liikaa läpi, jää kyllä syömättä. Tuohon makuun en usko koskaan tottuvani.

Muutoin olen kyllä valmis kokeilemaan eksoottisempiakin herkkuja, kunhan ovat ihmisravinnoksi tarkoitettuja ja muutkin niitä syövät. Itse asiassa juuri jokin aika sitten löysin kaupasta kuivattuja heinäsirkkoja valkosipulilla maustettuna. Pakko oli ostaa ja kokeilla! Olivat kyllä melko mauttomia ja ne jalatkin jäivät ikävästi hampaanväleihin.

Nyt kun päästiin näihin inhokkiruokiin, niin itselleni on jäänyt traumat kurkkukeitosta. Siis siitä sellaisesta kylmästä alkupalakeitosta. Muutoin syön kyllä melkein mitä vain ja ne yleisesti ihmisten inhoamat erikoisruoat ovat itselleni sitä suurinta herkkua, kuten mämmi, mustamakkara, ryynimakkara, maksalaatikko, hernekeitto, veriletut jne... namm.... arvatkaa kuka ostaa samantien Suomeen päästyään maksalaatikkoa!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, ei sinun todellakaan tarvitse raahata rouheellista maapähkinävoita sieltä asti, sillä sitä löytyy täältäkin. Itse ostan luomuna ja sokerittomana Punnitse&Säästä:stä, löytyy myös Ruohonjuuresta (Hki) ja jonkin sortin rouheellista varmaan myös tavallisista kaupoista. Tervetuloa takaisin Suomeen!

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Oijoi, minunkin pitaisi opetella tykkaamaan sellerista. Taalla jenkkilassa viime vuoden puolella loysin itseni varsin perinteiselta kiitospaivan aterialta - ja hymyilin ja nyokyttelin ja narpin vahan kalkkunaa. Paljon opittavaa...
Mutta whole foodsin marja-meloni sekoitukset, oih, niilla voisi elaa.

Kommentoi

Ladataan...