Herkkuja juhlapöytään, eli karpalohössäkkä

Onnenpäivä

Kun nyt sanon tykkääväni ruoasta, se ei varmastikaan tule kenellekään yllätyksenä. Sen lisäksi, että syöminen on lempipuuhaani, tykkään myös ruoanlaitosta, vaikka en kummoinen kokki olekaan. Vajavaisista taidoistani johtuen kokkailen mieluusti yhdessä mieheni kanssa, sillä kahdella tunarilla on keittiössä yleensä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin yhdellä. Näin ollen ruoanlaitto onkin yksi parhaista asioista, joita pariskunta voi vaatteet päällä tehdä, tai miksei toki ilmankin. Mutta jottei kukaan menettäisi ruokahaluaan, siirrytään itse asiaan...

Emme oikein ymmärrä perinteisten amerikkalaisten kiitospäiväruokien päälle, joten turvauduimme kiitospäivän illallisellamme tuttuun ja aina niin herkulliseen hummeririsottoon. Itse risoton valmistamisen jäädessä pääosin minun vastuulleni, pyöräytti mies sillä välin jälkiruoaksi herkullisen karpalohössäkän. Vaikka muutoin miehen kanssa melko samoissa sfääreissä seilaammekin, ovat makunystyrämme virittäytyneet hieman eri taajuuksille. Siinä kun itse pidän kirpeistä ja happamista makuelämyksistä, irvistäisi mies tuskissaan jos suuhun lykättäisiin kourallinen karpaloita. Heikohkoista lähtökohdista huolimatta, onnistui jälkkärimme tyydyttämään lopulta meidän molempien makuhermoja karpaloiden kirpeydellä, mutta vaahtokarkkien makeuttamalla makukombinaatiolla.


Pahoittelut muuten jälkiruoan kummallisesta nimestä, mutta yrittäessäni sanakirjan avulla kääntää cranberry fluffia suomenkielelle, sain vaihtoehdoiksi mm. karpalonukan, karpalonöyhtän ja karpalomöhläyksen. Näin ollen päädyin vapaaseen suomennukseen ja mukavan epämääräiseen karpalohössäkkään. Mutta teitäkin varmaan kiinnostaa, mitä tämä omituisen kuuloinen herkku oikein sisältää? Kurkataanpas:

 

Karpalohössäkkä

n. 4 isoa annosta

250 g karpaloita
0,5-1 dl sokeria (riippuu kuinka makeaa hössäkästä haluaa)
pikkutölkki ananasmurskaa, kuivattuna
~ 1 dl viinirypäleitä, pilkottuna
~ 1 dl pekaanipähkinöitä, muruna
~ 2 dl vaahtokarkkeja, pilkottuina
2,5 kuohukermaa

Murskaa karpalot, mutta älä vedä täysin soosiksi. Lisää sokeri ja maistele milloin kirpeyden ja makeuden suhde on sopiva. Anna karpaloiden makeutua tunti pari, vaikka yön yli ellei makeanhimo käy ylivoimaiseksi. Sekoita ananas, viinirypäleet, pähkinät ja vaahtokarkit karpaloiden sekaan. Vispaa kerma vaahdoksi, sekoita muiden aineksien joukkoon ja valmista on!


Mitenkäs teillä muilla sujuu ruoanlaitto puolison kanssa? Onko kokkaaminen yhteistä huvia vai onko parempi, että toinen osapuoli pysyy kaukana keittiöstä tositoimien ajan?

 

Share

Kommentit

Pakko sanoa, että tuo karpalohässäkkä vaikuttaa todelliselta hässäkältä :) Ehkäpä on pakko joskus kokeilla!

Meillähän kokkaa lähinnä minä, siksi että mä tykkään kokota ja teen sitä aika fiilispohjalta eli luen kasan ohjeita ja sovellan niistä sitten omanmakusen yhdistelmän. Mies taas tarvii tarkat ohjeet ruuanlaittoon ja mulla menee hermot kun pitää niitä antaa. Eikö nyt summittaiset ohjeet riitä, kyllähän se nyt mut niin hyvin tuntee, että tietää mitä mää mun epämääräsillä "no pilko semmonen hyvä määrä sopivankokosiks kuutioiks" ohjeilla pitää tehdä :) Taidan myös olla hieman keittiönatsi, mutta silti mies tulee aina kysymään, että kuinka hän voi auttaa ja tekee oman osansa!

Mutta yhdessä syöminen on ehdottomasti aivan parhautta parisuhteessa, laitetaan se ruoka sitten yhdessä tahi ei.

Finski (Ei varmistettu)

Toi karpalohassakka nayttaa hyvalta.Tulee mieleen koto-Suomessa tehty lakkamuussi tai lakka parfeeksi sita kutsuttiin Joensuun seudulla. Meilla on selva jako keittiossa, mina kokkaan ja mies syo. Joskus tehdaan yhdessa grilliruokaa mutta ukko sanoo etta ma oon niin hyva kokki ettei hanen kannata edes opetella. Minut nakojaan voi pehmittaa imartelulla. Ma tykkaan kokata kylla joten ei se haittaa. Torstaina tein Kiitospaivan aterian jenkki-tyyliin, sita kalkkunaa syodaan siihen asti varmaan kun jouluna paistan uuden. Linnut ei nimittain taalla ole varpusen, vaan lehman kokoisia, kaikki on suurempaa Amerikassa.Mutta ei siita kalkkunasta tule se Joulun tuntu niinkuin yli yon paistetusta kinkusta.

veera A (Ei varmistettu) http://veerakaukanakotona.blogspot.com

Mina en pida kokkailusta, mutta mies on onneksi innokas huippukokki. Mina hoidan kylla tiskit ihan sujuvasti ja syon hyvalla ruokahalulla. Syomme lahes joka ilta yhdessa. Se on meille kummallekin tarkeaa.

Thanksgiving -juhlasta on tullut lempparini. Useimmiten matkustamme miehen perheen luo New Jerseyyn ja viimevuonna jarjestimme kavereille friendsgivingin. Ihania (perusamerikkalaisia) herkkuja ja tarkeita ihmisia ilman lahjahossotysta. Taydellista!

hanne_tasteofhoney

Tää on kivan näköinen resepti, pitääpä kokeilla! 

Mä kirjoittelin äsken omaan blogiin kiitospäivästä ja kiitollisuudesta yleensä, laitoin sulle haasteen jos intoa riittää :)

http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/mista-sina-olet-kiitollinen-tanaan

Katje (Ei varmistettu)

Useimmin meilla kokkaan mina, mutta molemmat tykkaamme kokata ja keittiossa on mukava touhuta yhdessa :) Hyvan nakoista hassakkaa, pitaakin kokeilla pian.

muy (Ei varmistettu)

Kai tiesitte, arvon bloggaaja ja kommentoijat, että sana "hässäkkä" tarkoittaa alkuperältään naisen sukupuolielintä?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mun on nyt pakko korjata, että jos katsotte tarkasti, niin nimihän on karpalohÖssäkkä ;)

pirttihirmu (Ei varmistettu)

Ei onnistu yhdessä kokkaaminen. MUN keittiöön ei ole kenelläkään mitään asiaa, siis silloin kun mä olen siellä ;) Ja jos mies kokkaa, niin en kestä sitäkään katsella, kun se kuitenkin tekee kaiken väärin!

Kommentoi