Hormonien sekoittama minäkuva

Onnenpäivä

On vaikeaa sanoa miltä näytän. Minäkuvani on maalattu liian suurella ja kömpelöllä pensselillä, kuvattu likaisen linssin läpi. Lopputuloksena on suttuinen kuva, joka muuttaa muotoaan sen mukaan mistä kulmasta, tai missä valaistuksessa sitä katselee. Eniten vääristyneestä minäkuvastani syytän naishormoneja. Onhan peilin edessä vietetty aika suoraan verrannollinen siihen, mitä kuukautiskierron vaihetta eletään.

Miehet, ei kannata lopettaa lukemista tähän. Tarina nimittäin antaa tärkeää informaatiota siitä, miksi on niin vaikeaa olla nainen ja miksi eläminen naisen kanssa on toisinaan niin vaikeaa.

Kun minäkuva sumentuu, ei vika välttämättä ole peilissä



Nainen on viehättävimmillään kuukautiskierron puolessa välissä ja hetken sen jälkeen. Tänä aikana nainen hakeutuu usein vaateostoksille, meikkaa entistä aktiivisemmin, viipyilee peilin ääressä tämän tästä ja on melko varma siitä, että on kadottanut vyötäröltään muutaman sentin. Uusi kasvovoidekin on vihdoin alkanut tuottamaan tulosta, ihan varmasti. Nainen loistaa kilpaa tähtien kanssa ja tähän naiseen miehet yleensä ihastuvat.

Itsevarmuuden ja -tyytyväisyyden huippu kuitenkin kääntyy nopeasti laskuun ja eräänä aamuna herätessään nainen on täysin varma siitä, että on yön aikana lihonnut ainakin viisi kiloa. Iho kiiltelee rasvaisena eilen syödyn suklaalevyn ansiosta eikä tukkakaan pysy muutamaa tuntia pidempään puhtaana. Nainen kaivaa kaapista vanhat farkut, jotka viikkoa aikaisemmin oli ajatellut laittaa kierrätykseen liian löysinä. Huomenna aloitan laihdutuskuurin, ihan varmana. Tähän naiseen miehet menettävät hermonsa tämän tästä.

Yritä tässä nyt sitten päättää näyttääkö hyvältä vai ei. Toisinaan peilin ohi kävellessäni en edes tunnista itseäni, niin näpsäkän ja vetävän näköiseltä näytän. Seuraavana päivänä tuijotan lamaantuneena selkeästi turvoksissa olevia kasvojani, pullottavia ihohuokosiani ja mustia silmänalusiani. Mies ei ymmärrä ulkonäkökriisiäni alkuunkaan, ei vaikka kerroin juuri allieni tulleen takaisin, vaikka juuri viikko sitten olin varma, että olisin saanut ne juoksulenkillä karistettua kannoiltani. Puolentoista viikon päästä allit ovat taas poissa, vatsa litteämpi ja selluliititkin selvästi siloittuneet. Kaupassa kassaneiti kysyy, työskentelenkö mallina.

Jos on mies naisen mielialan muutoksista hämillään, niin miettikääpä naisen kokemaa hämmennystä. Muutamassa hetkessä miehen hullaannuttama, itsevarmuudella kyllästetty nainen muuttuu peilejä karttelevaksi möröksi. Olen ollut omalle käytökselleni niin sokea, että tajusin vasta äskettäin mistä "äkillinen ulkonäön muuttuminen" ja "painonvaihtelu" oikeasti johtuvat. Varmasti hormonaaliset muutokset vaikuttavat ulkonäköön ihan konkreettisestikin, mutta pääosin muutokset tapahtuvat kuitenkin naisen korvien välissä - minäkuvassa, ei peilikuvassa. Ehkäpä totuus tuleekin kassaneidin suusta, ei omastani.

Share

Kommentit

Anu Anonyymi (Ei varmistettu)

Tää on NIIIN totta! Allekirjotan joka sanan! :D
t. turpea mörönpylly, joka odottelee uutta nousukautta
ps. Sä oot oikeesti tosi kaunis, mutta hauska kuulla että joku muukin potee samanlaisia kriisejä peilikuvansa kanssa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Luulenpa, että sillä ei oikeasti ole edes väliä, vaikka olisit millainen missi, hormonit vetävät joka tapauksessa itsetunnon vessasta alas kerran kuussa. Mitenköhän muuten, jos söisi e-pillereitä, veisikö ne mukanaan mörkökaudet vai olisiko elo pelkkää mörkökautta?

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Kiitos vinkeistä, koitan pitää mielessä. Itsellä pakkaa ei sekoita hormoonit vaan jokin mystinen voima mikä aina silloin tällöin kerää nestettä vartaloon parin kilon verran sillä seurauksella, että vatsa, perse ja kasvot näyttävät turvonneilta. 

ryppymekko (Ei varmistettu)

Kyllä vain, uskon myös, että meillä naisilla hormonit vaikuttavat paljon elämään, enemmän kuin moni uskookaan, niin henkisyyteen kuin fyysisyyteenkin.
Pelkkä sen tiedostaminen jo helpottaa kovasti.

Itse tunnistan selkeästi ns.hormonaaliset kiukutkänkyt ja masentelut, ja ne toiset,ns. "oikeat".
Oli muuten pirun helpottavaa tajuta, että erittäin melankoliset fiilikset jotka aika ajoin toistuvat viipyäkseen hetken, ovat täysin kierron varassa.
Eipä nääs hätää enää, piankos nuo ohi menevät, eikä niille jaksa enää antaa painoarvoakaan samalla tavalla.

ryppymekko (Ei varmistettu)

Pillereistä vielä.
Käytin joskus minipillereitä.
En lähtökohtaisestikaan halunnut luulotella itselleni mitään, pillereiden vaikutuksesta nuppiin ja sen semmoista, mutta totuus se oli vain myönnettävä jossain vaiheessa.
Maailmasta oli tullut aika kakka paikka ja minusta ankeahko akka.

Parisen viikkoa pillereiden lopettamisen jälkeen maailma kirkastui aivan täysin.Kuulostanee liioittelulta, mutta vannon, juuri niin kävi.En ikinä unohda sitä tunnetta; "tältäkö elämän kuuluikin tuntua!? Aivan mahtavaa!"
Miehenikin muistaa tuon oikein hyvin hymy suupielessään,
jokin muukin elämä heräsi eloon sellaisella ryminällä,että eihän siinä mies rukka tuumannut töihin päästä.

Kuka mitenkin nuo nappulat kokee ja tuntee, minulla noin ainakin tuo tietty tavara.

Kommentoi