On hyvä olla minä, arkenakin

Onnenpäivä

Lomamatkailijoita on karkeasti arvioiden kahta tyyppiä. On niitä, jotka nyyhkyttävät hiljaa harmaata pilvimassaa tuijottaen koko paluulennon ajan ja joille avaimen kääntäminen kotioven lukossa vaatii äärimmäisiä ponnisteluja. Kun kotioven kynnys sitten lopulta on ylitetty, seistään kädet voimattomina sivuilla roikkuen eteisen hämärässä, hiljaisuuden ja purkamista odottavien matkalaukkujen ympäröimänä. Valokatkaisimen kääntämistä viivytellään viimeiseen asti, jotta kodin liiankin tutut seinät pysyisivät piilossa vielä hetken. Tämä lomamatkalta paluu -masennus kestää yleensä viikosta kahteen ennen kuin reissaaja vähitellen alistuu kohtaloonsa viettää seuraavat kuukaudet tutuilla kotikulmilla, tuttuja arkirutiineja suorittaen.



Itse kuulun kuitenkin siihen koulukuntaan, joille lomamatkalta paluu on melkein yhtä kivaa kuin itse reissuun lähtö. Vaikka kaipaankin tämän tästä täydellistä irtiottoa, nautin matkailusta ja siihen liittyvästä vapaudentunteesta ilman pienintäkään koti-ikävää, on lähes yhtä rentouttavaa palata takaisin kotiin, tarrata kiinni normaaliin päivärytmiin ja rutiineihin, käydä siinä samassa ruokakaupassa kuin aina ennenkin ja tervehtiä naapurinmiestä postilaatikolla käydessä.

Palattuani reissusta kotiin viime yönä, olisin voinut aamulla kahvia keittäessäni hyppiä ilosta vain, koska sain syödä vanhaa tuttua aamupalaa omasta muumikulhosta, juoda aamukahvini mustana muumimukista ja pursottaa päälle ison kasan kermavaahtoa. Matkalaukut on purettu, hiekat putsattu kengistä ja saan rojahtaa omalle kotisohvalle katsomaan viikon aikana tallennettuja tv-ohjelmia, päivitellä blogia ja suunnata myöhemmin iltapäivällä omalle tutulle kuntosalille. Päivälliselle ei tarvitse laittaa tukkaa, ei meikata tai pukeutua nätisti ja tarjolla on taatusti hyvää kotiruokaa, juuri niillä ravintoarvoilla kuin itse haluan.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin helppoa. Olen itsekin joskus seissyt voimattomana siellä eteisen hämärässä, viivytellyt laukkujen purkamista päiväkausia ja tirauttanut kyyneleen pari lomakuvia katsellessani. Toisinaan matkan lähestyessä loppua on kaduttanut koko reissu, koska pelkkä ajatuskin putoamisesta takaisin arjen harmauteen on ottanut niin koville. Mutta kun iän tuoman viisauden myötä on pikkuhiljaa oivaltanut sen, että pääosa elämästä on kuitenkin lomamatkojen ja vapaapäivien ulkopuolella, on arjestakin pikkuhiljaa rakentunut sellainen, että siihen on mukava palata ja tavallaan lomastakin osaa nauttia silloin enemmän. On ihan hyvä olla minä, tavallisena päivänäkin. Vaikka kyllä minä silti suunnittelen jo uusia reissuja ja kotiinpaluita.

 

Eli heippa vaan kaikille, olen takaisin blogin äärellä!

 

 

Share

Kommentit

miz
miz

En kyllä oo laittanut ikinä lomalla tukkaa tai meikannut päivälliselle vaan jos on lähtenyt ihan johonkin yökerhoon ja viimeksi jätin jopa meikit ihan kotiin suosiolla en jaksannut raahata niitä mukaan. Olenhan lomalla ja siellä katsoo minua vain mieheni enkä halua tuhlata aikaani meikkaamiseen tai hiusten laittoon. Tosin en kyllä laita hiuksia tai meikkiä illaliselle mennessä Suomessakaan paitsi muutaman kerran jos on ollut joku erikoinen päivä kuten hääpäivä.

miz
miz

mutta jokainen tyylillään tietenkin :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, no minä olen kyllä justiinsa niin turhamainen, että jos ulos menen syömään niin koitan sitten vähän panostaa, vaikka sen miehen mieliksi :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulun itsekin tuohon samaan kategoriaan; lomalla hyvä, kotona paras. Matkustan paljon ihan yksikseni, ja varsinkin niiltä matkoilta on ihana palata kotiin, omien rakkaiden luokse. Vaikka lomalla pyrin nauttimaan lomasta, ja olla ikävöimättä, ja yleensä lentokoneessa jo seuraavaa kohdetta suunnitellen, niin toisinaan huomaa, että ihan viimeisinä päivinä on jo valmis kotiin. Silloin loma on tehnyt tehtävänsä kunnolla.
Ja itse kyllä ehdottomasti laitan itseni myös lomalla, niin tukan kuin meikinkin, mutta toki teen niin myös kotona -vapaapäivinäkin. Jokainen kuitenkin tyylillään. Tosin lomani ovat enimmäkseen kaupunkilomia, joten pakkokin laittautua hiukan..

Vierailija (Ei varmistettu)

Sanoitit täydellisesti sen lomalta paluu -olon, jota itsekin koin pari viikkoa sitten kotiuduttuani Espanjan reissulta. :) Oma arki, niin rankkaa ja väsyttävää kuin se välillä onkin, maistui kovin suloiselta juuri noista syistä, joita mainitsit.

Veikkaan silti, että on helpompaa palata lomalta Kalifornian aurinkoon, kuin marraskuiseen Suomeen ;) Täältä päin maailmaa löytyy ehkä enemmän noita lomaltapaluu-masistelijoita!

 

Otter

 

Ihanaa, toivottavasti (ja nähtävästi) olet nauttinut täysin siemauksin hyvin ansaitun loman kaikista osa-alueista! Ja tervetuloa takaisin, sinua on kaivattu :) Olen eri mieltä edellisen kommentoijan kanssa - kyllä koti on koti, vaikka se olisi räntäsateisessa ja pimeässä Suomessakin. Kotiinpaluun ihanuus on varmaankin muista aspekteista kiinni, kuten vaikka siitä kaivatusta muumimukista...
 
Itsekin juhlistan lomaa laittautumalla kauniiksi illallisia tms. menoja varten. Aina se ei tarkoita silti tuntia peilin edessä, vaan juuri sen verran aikaa että voi tuntea itsensä hehkeäksi ja valmiiksi nauttimaan taas uudesta illasta.
 
Energistä arkea!

Koti on koti, se on totta. Kotona on kaikki helpompaa ja homma toimii. Silti ei aina ole ollut helppoa putkahtaa Helsinki-Vantaalle paksun pilvikerroksen läpi ja lähteä ajelemaan kuraisia teitä kotiin tietäen että se pimeys ei päätey kuukausiin... Siinä fiiliksessä auttaisi auringonpaiste joka olisi vastassa kotonakin... :) 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kyllä se ihan totta on, että noista aurinkoisista lomakohteista Kaliforniaan on astetta helpompi palata, sitä aurinkoa kun on kotonakin. Ja jos nyt sattuu lomalle vähän kurjat kelit eikä saa maksimoitua rusketusta, niin ei haittaa juurikaan, kun kotona voi melko monta kuukautta vuodesta lösähtää uima-altaan reunalle. Mutta onpas yksi tilanne, jolloin Los Angelesin kentälle laskeutuminen vetää mieltä matalaksi. Nimittäin se paluulento Suomesta. Silloin ei kamalasti lohduta palata kotiin ja menee aina hetki ennen kuin koti edes tuntuu kodilta.

Luminosa

Vau, mikä asenne!

Itse kyllä taidan olla lähempänä tuota ensiksi mainittua. "Eiiih, takaisin arkeen. Koska on seuraava reissu?"  Se voi tosin johtua siitä, että viimeiset pari kertaa on reissulta paluu tarkoittanut myös paluuta kaikkeen kiireeseen ja stressiin. Matkat kun tuppaavat olemaan ne ainoat hetket, kun mitään kiirettä tai stressiä ei tarvi miettiä.

Seuraava reissuni sijoittuu kesälomani puoleen väliin. Saa nähdä, millaisia fiiliksiä se herättää. Sen jälkeen on kuitenkin vielä viikko lomaa jäljellä. :)

Kommentoi