Ihanan epäromanttista

Onnenpäivä

Juu ei, mieheni ei ehkä ole se kaikkein romanttisin uros vaan enemmänkin sellainen lirkutteluja välttävä suoran toiminnan mies. Tiedättehän, se sellainen, jolle rakkauden osoittamista on peesaaminen penkatessa, perheen kulkupelien huoltaminen, talon rakentaminen, itse leipomillaan korvapuusteilla yllättäminen, treenivaatteiden ostaminen lahjaksi ja... no, sen R-sanan lausumisen sijaan takapuolen puristaminen ohimennen. Ugh, ota kulta pullaa.

Joten eipä tullut yllätyksenä, ettei Suomesta kotiin palattuani mies laulanutkaan polvillaan aarioita syli täynnä ruusuja. Sen sijaan mies oli järjestänyt minulle poissaollessani vähemmän traumatisoivan yllätyksen - uudet hiilikuituvanteet ja -ohjaustangon maantiepyörään! Miten hienot! Miten kevyet! Miten ihanasti ajateltu!


Päivityksen myötä fillarin kokonaispaino putosi alle kahdeksan kilon, joten vaimo saa taas syödä pullaa ihan rauhassa, jotta kuskin ja pyörän kokonaispaino säilyisi ennallaan. Ihan vakavasti puhuen, on vielä liian aikaista sanoa paljonko hiluvitkuttimien keventyminen vaikuttaa itse ajamiseen (oli kai niillä muutakin merkitystä kuin vain näyttää nätiltä...), sillä muutaman kuukauden mittaisen treenitauon aikana joku on sivellyt asfaltin pintaan liimaa, jyrkentänyt ylämäkiä ja sammuttanut Kaliforniasta ilmastoinnin. Joten juu, palataanpa niihin pyöräilykuulumisiin sitten, kun rapakunto on ensin selätetty.

Mutta nyt, iso ja ehkä vähän romanttinenkin kiitos luolamiehelleni!

 

ps. Millon sä leivot taas pullaa? Tarttis syödä, että jaksaa sotkea tervassa.

 

 

Share

Kommentit

Ihana mies. On lopultaan miellyttävämpi kuin sellanen, joka huutaa sohvalta "RAKASTAN SUA" kun ite hoidat melkein kaikki hommat. Tai sitten ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha juu, ei semmonen mies tulis kuuloonkaan näillä harrastuksilla. Sitähän pitäis itse alkaa huoltamaan mopoja ja polkupyöriä, juu eiiih ;)

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Komppaan niin täysillä.

annemi

Rakastan käytännöllistä romantiikkaa <3 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No niin mieki <3

Mintun oma sivu

Mitäs tuo muka on kuin nimenomaan arjen romantiikkaa? On aika Harlekiini-kirjamaisen stereotyyppista ajatella, että vain lirkutus ja kukkapuskat olisivat romanttista - sehän sisältää perusoletuksen, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja tykkäävät samoista asioista (eli kukkapuskista, mutta eivät esim. maantiefillareista). Lirkutteleeko joku (suomalainen) mies muka oikeesti?

MUN mielestä romanttista on nimenomaan se, että kumppani on joskus jaksanut kuunnella sen verran, että tietää, mistä toinen tykkää ja siten ilahduttaa just sille omalle kullalle sopivalla yllärillä. Silleen, että saa toisen kiljumaan, että miten ihanasti ajateltu. Tiäksä? ;) Kukkapuska voisi tuollaisten juttujen jälkeen jopa tuntua vähän siltä, että mennään siitä, mistä aita on matalin - koska kaikkihan tykkäävät kukista. (Ok, on niitäkin oikeasti välillä kiva saada...)

Eli mä kyllä sanoisin, että sulla on hyvin huomaavainen ja romanttinen mies. Onnentyttö.

LtotheH (Ei varmistettu)

Kukkapuskaa en olen ikinä kaksilahkeiselta saanut, mutta kauppareissulla tuli selväksi mieheni tarkkaavaisuus aisoissa mistä pidän tai en pidä, eli sattumalta bongasin äännehtelevän Chewbacca-lelun (olen kolmeakymppiä lähestyvä hassuttelija, nuori sielultani ;) ja sitä hurmiossa naureskelin ja mieheni siihen sanoi että bongasin juuri toisen hänen lahja-ideastaan jonka oli jättänyt kuitenkin ostamatta. Sydän suli ja varmuus meistä parina lujeni.

Just tuo mieleen painaminen mitä toinen on joskus sanonut, mä sain myöhästyneen ystävänpäivälahjan: Darth Vader- kellon. Niin korni, mutta niin hieno! Kuinkahan monella rouvalla on sellanen yöpöydällä?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mmm. En mä ehkä vieläkään pidä miestäni äärettömän romanttisena (joo, mun näkemys romantiikasta on varmaan aika stereotyyppinen, kukkasia, korvaan kuiskuttelua ja semmosta), mutta sitäkin enemmän pidän häntä juurikin huomioon ottavana, huolehtivana, hauskana ja hemmottelijana. Kaikin puolin rakkaana <3

Ja olen minä siltä kukkasiakin saanut joskus, kun on kuulemma "nähnyt kaupassa kivan värisiä..." (ei siis vaan kehtaa myöntää, että ihan muuten vaan halusi tuoda mulle kukkia ;D).

Finski (Ei varmistettu)

Kiva postaus ja kuule kylla se arkipaivan huomioon otto aina voittaa satunnaiset Valentinen Paivan kukat ja suklaat.Siis sitahan se rakkaus juuri on etta osaa ottaa toisen huomioon,muistaa toisen arkenakin ja viela muistaa mista toinen tykkaa. Mulle tuli mieleen avioliiton alusta yksi synttarini. Olin kaupassa toissa ja tietysti iltavuorossa juuri synttarinani, keljutti. Kun tulin kotiin,siella odotti aivan ihana taytekakku jonka mieheni oli tehnyt vaikka ei osaa kokata eika leipoa varsinkaan. Oli vaan avannut keittokirjan ja valitsi sielta sellaisen josta mina tykkaisin,soitti aidilleen ja pyysi kaytannon ohjeita puhelimen kautta ja leipoi sen.Keittio oli kuin maailmansodan jaljilta, kakku kenollaan, tayte epatasainen mutta paras kakku mita olen ikina syonyt. Ihan liikutuin kyyneliin asti tasta odottamattomasta huomion osoituksesta joka tuli kuin puskasta. En olisi ikina uskonut! Ajesta tuli juhla ja musta se oli romanttista!!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi että, ihan joutui pyyhkäisemään silmäkulmasta pienen kyyneleen, liikutuin niin kovasti <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikös rakkaus nimenomaan ole toimintaa? Sitä että kuuntelee toista ja toimii sen perusteella tämän parhaaksi. Minusta se voi olla myös hyvin romanttista. En itsekään niistä aarioista niin välitä, mutta se on ihanaa että mies vaikka kokkaa mulle ruokaa jos olen väsynyt.

Kommentoi