Itku pitkästä treenistä

Onnenpäivä

Tämä postaus kuulunee taas sarjaan: "ehkä kuitenkin olisi parempi jättää kertomatta", mutta koska kertomatta jättäminen saattaisi aiheuttaa harhakuvan siitä, että olisin täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja kaikki inkkarit soutaisivat kanootissani sulassa sovussa, niin parempi kai pysytellä totuudessa, vaikka selväpäisyyden kulissi sitten romahtaisikin. Asiahan on nimittäin niin, että silloin tällöin, eli aika usein, tulee kesken salitreenin itku. Eikä tämä ole mikään dramatisointi, vaan ihan oikeasti - itku, kyyneleineen kaikkineen.

Aina ei sentään itketä. Joskus vaan irvistyttää.

 

Tämä sinänsä harmiton, mutta hassu ilmiö esiintyy silloin, kun punttia nostaessa on annettu kaikkensa, eli yleensä niiden viimeisten pakkotoistojen jälkeen. Mistään dramaattisesta itkuparkunyyhkytyskohtauksesta ei sentään ole kyse, mutta joudun silti tosissani keräilemään itseäni hetken henkeä haukkomalla ja kyyneleitä nieleskelemällä ennen kuin olen valmis tarttumaan rautaan uudemman kerran. Koska tämä ei ole millään tavalla tietoinen tai omasta tahdostani riippuvainen ilmiö vaan puhtaasti refleksinomainen reaktio, ryhdyin mielenkiinnosta selvittelemään mistä asia voisi johtua.

Tutkimuksia itkuun liittyen on tehty syystä tai toisesta varsin hintsusti. Onnistuin kuitenkin löytämään jotain kiinnostavaa ja mahdollisesti asiaan liittyvää tutkimustietoa. Itkun yleisimpiä syitä ovat erilaiset tunnetilat, jotka synnyttävät kehossa fysiologisia oireita, kuten verenpaineen kohoamista, sykkeen kiihtymistä ja hengen haukkomista. Nämä reaktiot ovat kehon tapa valmistaa ihmistä stressaavaan tilanteeseen, taisteluun tai pakoon, selviytymiseen. Kun tilanne on ohi, astuu kuvaan parasympaattinen hermosto, joka laukaisee itkemisreaktion. Tutkimusten mukaan itkeminen on kehon tapa laukaista jännitys ja palauttaa keskushermosto ja keho takaisin lepotilaan. Syy itkukohtaukselle kesken treenin alkaa siis vähitellen valjeta.

Maalaisjärkeilen nyt hieman ja voisin kuvitella kehossani tapahtuneen treenin aikana seuraavaa: kovaa sarjaa tehdessä fyysinen puristus, itsensä virittäminen äärimmilleen sekä takaraivossa hakkaava perkelehenki saavat aikaan samankaltaiset fyysiset oireet kuin kova tunnekuohu. Syke nousee, veri kohisee korvissa ja hampaat kirskuu. Elimistö tekee kaikkensa, jotta tilanteesta selvitään hengissä ja kun viimein rauta putoaa käsistä, ryhtyy parasympaattinen hermosto palauttamaan kehoa ja keskushermostoa takaisin lepotilaan - itkemällä

En siis ehkä olekaan tulossa hulluksi, treenaan vaan ihan hulluna. Sinänsä mielenkiintoista, että juostessa, ei edes intervalli-sprinttien aikana, tule samanlaista reaktiota, vaan ainoastaan silloin, kun ollaan raudan äärellä. Mitenkäs te muut, oletteko koskaan törmänneet vastaavaan vai olenko ainoa herkkis?

 

 

 

Share

Kommentit

Matkaaja (Ei varmistettu)

Ei ole kyllä salilla koskaan moista reaktiota tullut, mutta olen muutaman jooga/pilates/venyttely tunnin itkenyt ihan valtoimenaan. Varsinkin yksi pilates tunti on jäänyt mieleen. Oli ollut taukoa ja ei oltu päästy kuin ehkä toiseen liikkeeseen niin jotenkin se ilo siitä että oli saanut lähdettyä tunnille ja tajusi miten paljon tykkää pilateksesta ja sitten vielä taustalla sellainen rauhallinen ihana pianomusiikki. Pianomusiikki on minulle THE kyyneleentekijä. Pilateksessa ei ole niin kovaa fyysistä rasitusta, että laitan tuon itkun enemmän tunnepuolelle. Mutta siis kyllä, uskon että fyysinen liikunta voi nostaa meissä pintaan tunteita, joka sitten aiheuttaa itkun. Mutta ihan mielenkiintoinen toi puhtaan fysiologinenkin selitys.

hanne_tasteofhoney

Jes, joku muukin tunnustautuu! Mulla on myös itku tullut pari kertaa just jossain joogan loppuvenyttelyssä, ja allekirjoitan kyllä tuon tunnepuolen ihan täysin. Kai se kertoo siitä, että tunti on ollut onnistunut ja mielikin vapautuu stressistä. :)

Mutta ei ole myöskään vieras tuo puntilla itkeminen! Kerran jouduin lähtemään salilta kesken, kun itku yllätti. Vähän nolotti, kun pukkarissa vetistelin ja joku salin työntekijä tuli sitten siihen symppaamaan enkä tahtonut saada sanaa suusta. Toki oli ollut rankempi viikko takana, mutta ihan mielelläni otan vastaan tuon selityksen fyysisestä rasituksesta ja parasympaattisen hermoston reaktiosta ;) Oli nimittäin oikeasti tosi kova rasitus päällä ja jäätävästi rautaa tangossa!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itsellänikin oli tänään aamupyörälenkillä tunneherkistelykyyneleet lähellä. Täydellinen aamu, aurinkoista, hiljainen tienpätkä vuorten keskellä, linnunlaulua, luonto ja ihan hirvittävän suuri, jyrkkä ja pitkä ylämäki. Jos olisin antanut keskittymisen hetkeksikään herpaantua, niin kyllä sen kukkulan päällä olisi tullut pieni onnenitku <3 ihan mahtava lenkki.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, että kirjoitit tästä! Olen itse ihmetellyt treenin jälkeisiä kyyneleitäni ja herkkää euforista oloa. Yritin hiljattain etsiä ilmiöstä tietoa ja hyvin vähän löytyi. Aihe on kuitenkin tutkimisen arvoinen. Selasin muutamaa keskustelupalstaa, jonne tulleet vastaukset olivat joko huvittuneita tai ilkeitä, ylläri. Mutta siksikin tästä voisi puhua enemmän, joten todella hyvä, että otit puheeksi!

Teehoo (Ei varmistettu)

Mulla ei treenatessa tuota tule, mutta kun kuume nousee itken kuin pikkuvauva. Silmät vain vuotavat ja vuotavat.
Ompahan ollut joskus jänniä palavereja :)

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Hauskaa, että kirjoitit aiheesta! Olen nimittäin itsekin muutamia kertoja kyynelehtinyt treenin loppupuolella. Vahvimmat reaktiot ovat olleet erään Soma move - nimisen tunnin loppuvenyttelyissä. Siinä liikutaan mahdollisimman "luonnollisia" liikeratoja, esim.matkitaan vaanivan tiikerin liikkeitä :D Välttämättä herkistymiseen ei kuitenkaan tarvita tuollaista spessujumppaa, vaan esim. joku tanssillinen tunti, vaikkapa shbam voi aiheuttaa kylmätväreet ja kyyneleitä silmäkulmaan. Mä olen tehnyt kotianalysoinut, että tunneryöppy aiheutuu siitä, että keho herää ikään kuin eloon ja vapautuu konttorissa koneen edessä totaalijumitetun päivän jälkeen. Selityksiä on varmasti useita, mutta ainoita pillittelijöitä me ei olla! Muutaman kuukauden takaisessa fit-lehdessä, olisiko joulukuu, oli juttu aiheesta "voi itku! Tuliko tippa linssin liikkuessa?" :)

Mpouta
Poutapilviä

Tästä aiheesta oli just (melkein just) artikkeli Fit-lehdessä 12/2013! Jutussa mainittiin kolme syytä: mielihyvähormonit endorfiinit ja adrenaliini; peilisolut, jotka nappaa muiden mielialat ja kehon "muisti", joka voi yhdistää treenituntemukset johonkin samankaltaiseen positiiviseen tai negatiiviseen tapahtumaan treenin ulkopuolella.

Ylempänä mainitut jooga ja pilates ja sun rankempi salitreeni mainittiin tyypillisinä lajeina.

Kyllä tunnustetaan että minäkin kyynelehdin joskus kaikenantaneena urheilusuorituksen jälkeen. Etenkin teininä se oli suunnattoman noloa kun kisoissa maaliin tullessa tai hypyn hypättyä tuli kyyneleet silmiin. En tykkää yhtään epäonnistua ja hävitä, joten se siten vasta aiheuttikin tunnekuohun. Ihanaa ja kamalaa tämä tunneherkkyys ;)

Elisa// (Ei varmistettu) http://liiallisuuksia.blogspot.com

Mulle on käynyt ihan sama, mutta joogassa ja pilateksessa! Ja juuri siellä loppuvenyttelyjen puolella. Välillä myös aistin pahan olon tai stressin sisälläni hyvin selvästi jonain kuvana (punaisena pallona tai avohaavana) nimenomaan loppurentoutuksen aikana ja siinähän sitä sitten vetistellään, kun tuntuu niin pahalta mutta samalla keho päästää irti stressistä. Eli ei, et ole ainoa kyynelehtijä! :D

Vierailija (Ei varmistettu) http://peterakentaa.blogspot.fi/

Naiset. Täällä on nousemassa hittilistoille Katy B - Crying for No Reason, tähän postaukseen sopiva kappale. Ei kyllä itselläni tuollaista reaktiota tule. Ehkä päinvastoin, jos joku ei onnistu (ei jaksa enää, vaikka haluaisi), niin alkaa vaan vtuttamaan. Enkä kyllä ole kertaakaan huomannut, että joku olisi tippa silmässä, mutta se varmaan peitetään tosi hyvin. Kyllähän sitä ison urheilusuorituksen jälkeen on tietynlaisessa tunnetilassa ja se tila lienee naisilla ihan jo luonnostaan isompi.

Jullelsson (Ei varmistettu)

Itselläni on myös tullut kyyneleet muutaman kerran silmiin salilla. Toisella kerralla taisi olla maastavedon tai vastaavan jälkeen, kun selkäni alkoi jälleen kerran kipeillä (nyttemin olen jättänyt maastavedot ja kyykyt pois, tekniikka ei riitä enkä jaksa alkaa opettelemaan parempaa). Kyseinen reaktio johtui luultavasti pelkästä turhautumisesta. Toisella kerralla taasen aloin itkeä lantionnostosarjan jälkeen, kun puristin loput pari kertaa pakarat yhteen tangon alla, vaikka ei millään tehnyt enää mieli kun poltteli jo niin paljon. En kyllä muista tunteneeni oloani mitenkään euforiseksi sillä hetkellä, päin vastoin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toi autonomiseen hermostoon liittyvä perustelu kuulostaa musta hyvinkin järkeenkäyvältä! Kuulin, että traumaterapiatutkimukseen liittyen on selvitetty, miten villieläimet käyttäytyvät takaa-ajojen jälkeen - kuulemma karkuun päässeet saalistetut vetäytyvät suojaan ja tärisevät tilansa taas tavalliseksi. Musta jotenkin söpöä, ja itku sopii vastaavaksi hyvin :)

Kommentoi