Jee, tämä dieetti toimii sittenkin!

Onnenpäivä

Dieettiäni on nyt takana kolme viikkoa. Aika on kulunut kuin siivillä vielä entisestäänkin lisääntyneen treenimäärän vuoksi ja noususuhdanteessa oleva motivaatio on pitänyt huolen siitä, ettei tylsistymiselle tai laiskottelulle ole juuri jäänyt aikaa. On pötypuhetta, että dieetillä olemisen pitäisi olla yhtä tuskaa ja kituuttamista. Hitto vie, tämä jos joku tuo sisältöä elämään!

Taistelua lihaksien puolesta! 

 

Ruokavalioni on itseni kehittelemä, päivittäin mieleni mukaan vaihteleva ja perustuu olemattomalle hiilihydraattimäärälle ja jokaviikkoiselle tankkauspäivälle. Pelkästä salaatinlehtien imeskelystä ei ole kyse, sillä erilaisten salaattien lisäksi viikossa kuluu kilotolkulla erilaisia kasviksia, liharuokia, pihvejä, keittoja, kalaa, kanaa ja proteiinidrinkkejä. Ja mikä parasta, Kalifornian ilmasto on suotuisa ulkona grillaamiselle ympäri vuoden. En siis voi valittaa, että olisin viimeisen kolmen viikon aikana joutunut suuresti ruokavaliostani kärsimään. Sisäfileepihvi ja viinilasi nenän alla on vaikea väittää, että dieetillä oleminen olisi yhtä tuskaa ja nääntymistä. Kaiken muun gourmeen lisäksi on vielä se jumalainen tankkauspäivä joka lauantai, mutta sen tarkemmasta sisällöstä ja miksei muustakin ruokailusta lisää sitten jossain toisessa jutussa.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että edistystä on tapahtunut ensimmäisten viikkojen käynnistymisvaikeuksien jälkeen. Painoni ei suuremmin ole laskenut, vaikka uusi kymmenluku alkaakin hitaasti ja epävarmasti lähentyä. Suurimmat ja eniten riemunkiljahduksia aiheuttavat muutokset näkyvätkin peilissä ja mittanauhassa. Olen onnistunut kolmessa viikossa kadottamaan navanympärystä kaikkiaan 3,5 sentin edestä ja vyötärön kapeimmasta kohdastakin kaksi senttiä. Muutenkin ylimääräinen pöhötys on silminnähden vähentynyt ja ehkä ne lihaksetkin pyrkivät nyt näkymään hitusen paremmin. Kehityssuunta on siis oikea!

Treenaamisesta sen verran, että kuten aikaisemmin kerroin, tarkoitukseni on hävittää nimenomaan rasvaa, ei lihasmassaa. Tämän vuoksi viikottainen treeniohjelmani on muotoutunut jotakuinkin seuraavanlaiseksi:

• reippaita tunnin kävelylenkkejä 4-5 kertaa / viikko

• kovaa salitreeniä kunnon painoilla 4-5 kertaa / viikko + 10 min lämmittely

• kuluttavampaa, pitkäkestoista aerobista esimerkiksi maastopyörällä 1-2 kertaa / viikko

Reiluilla painoilla lyhyitä sarjoja, kuuluu kauden teema



 

Nippelitietoa viikolta 3 (verrattuna lähtökohtaan):

Paino: 60,8 kg (-0,3 kg)

Rasvaprosentti: 18,0 % (-0,1)

Lihasmassa: 36,4 % (+/-0)



Vyötärönympärys: 68 cm (-2 cm)

Navanympärys: 78,5 cm (-3,5 cm)

Reidenympärys: 49,5 cm (-0,5 cm)



Tällä samalla kaavalla edetään ainakin vielä tämä viikko. Sen jälkeen katsotaan taas missä ollaan, onko mitään tapahtunut ja jos kyllä, niin mitä sitten. Korostan kuitenkin jälleen kerran sitä, että otan tämän projektini melkoisen löysin rantein enkä todellakaan verenmaku suussa. Tarkoitukseni kun kuitenkin on pääasiassa nauttia elämästä ja tehdä asioita niin kauan, kun ne tuntuvat mielekkäältä. On kuitenkin mahdollista, että ne omat mukavuusrajani menevät hieman kauempana tai lähempänä, kuin jollakulla toisella.

 

Share

Kommentit

Kiitos! Saan tästä ihan älyttömästi boostia omaan treenaamiseeni ja tavoitteisiini! Ja nimenomaan, kaikki riippuu omasta asenteesta että onko kituuttamista ja rankkaa vai ottaako sen haasteena ja muutoksena!

sanumaria

Mahtavaa, senttien putoaminen on kyllä siistiä :D Paitsi, jos mittaat hauista niin asiahan on päinvastoin. Mulla olis taas kuukauden päästä mittaukset, viimeksi oli vyötäröltä -3cm :)

Lotta Katariina
Pumpui

Hieno homma! Senttien mittaaminen on paljon palkitsevampaa kuin pelkän vaa'an lukemien tuijottaminen.

Näytät kyllä tosi hyvältä!
Voi kun olen kateellinen että pääset käymään lenkillä arskanpaisteessa. Terveisin Pohjois-Pohjanmaa ja miinus 31 astetta:)

Maanishaa (Ei varmistettu)

Hyvä hyvä! Mä lopetankin työpäivän tähän ja lähden juttusi innoittamana salille(olin jo rakennellut hyvät tekosyyt jättää tänään menemättä).
Siis Tankkaus?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

styleornot: Hienoa ja motivaatio kasvaa juttujani seuratessa!

sanumaria: Niin siis mun hauiksethan kasvaa ihan hulluna. Koko ajan.

Lotta Katariina: Joo, niin on! Vaikka kyllä minä salaa toivon, että siellä vaa' assakin alkaisi näkyä jotain.

keijuhelina: On muuten ihan totta, että tämä Kalifornian aurinko todellakin kannustaa ulkona liikkumiseen ihan eri tavalla. Ei oikeastaan ole mitään tekosyytä jättää menemättä lenkille. Paitsi se, ettei jaksa. Tänään tosin on luvattu sadetta, ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen viikkoon.

Maanishaa: Erittäin hyvä päätös! ;)

Yleisesti motivaatiosta, on jännä kuinka se ruokkii itse itseään ja kasvaa lopulta niin suureksi, että voisin pullottaa sitä ja jakaa kaikille sitä tarvitseville. Tiedättehän ne päivät, jolloin ei millään jaksaisi lähteä treenaamaan, mutta tulee sitten mentyä kuitenkin, kun muuten tulisi niin paha morkkis. Kun tätä samaa kaavaa toistaa tarpeeksi pitkään, alkaa lopulta homma kääntyä toisin päin. Suorastaan odotat, että pääset sohvalta pois ja treenaamaan. Näin ainakin minulla, tällä hetkellä. Toivottavasti tämä olotila jatkuu mahdollisimman pitkään! Lähdenkin tästä aamulenkille...!

sanumaria

Mulla on hauisten kaa just se ongelma, että ne vaan kasvaa. vaikka mitä tekis. (oliskin).

A. Sinivaara
Onnenpäivä

sanumaria: Oletko muuten usein kuullut jonkun (naisen) sanovan, että "en mä voi mennä salille, ku mun lihakset kasvaa niin hirveeks heti"? Pitäisi muuten kirjoittaa oma juttunsa noista supernaisista...

sanumaria

Monesti :D Ootan ite vielä sitä että ne lihakset yhtäkkiä paisuis :( Ei auta vaikka kuinka lataa painoja jalkaprässiin..

Lotta Katariina
Pumpui

Mulla kasvaa heti ekana niskan ja hartian lihakset, eikä brassijujutsu ja thainyrkkeily lajeina auta siinä hommassa ollnekaan :D Mutta sitä tulin sanomaan noista naisten lihaksenkasvupeloista, että Kukka Laakso kirjoitti aiheesta aikoinaan mainion blogipostauksen: http://kukkalaakso.com/2011/12/27/enta-jos-lihas-kasvaakin/

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Lotta Katariina: Kiitti linkistä! Todentotta, loistava kirjoitus! Mikähän itselläni olisi kasvanut nopeiten? Ehkä V-käyrä. Heti sen jälkeen hartiat ja selkä. En ole enää aikoihin sopinut kategoriaan pieni & siro ja olen ihan helvetin ylpeä siitä.

ninoh

uuu kadehdittavassa kunnossa on muikki ei voi muuta sanoo:) miks ma oon tallanen putkipaa joka tays mielisairastuminen reenaamiseen tai si ei ollenkaan..varsinkin kun maalaan kokoajan en osaa reenata..si kun en te mitaan luovaa urheilen ...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

ninoh: Noin se vähän minullakin on... aika usein käy niin, että pystyy keskittymään tasan yhteen asiaan kerrallaan kunnolla. Nyt treenataan, puolen vuoden päästä ehkä kirjoitetaan hulluna ja ehkä ensi talvena leivotaan kakkuja...? :D

Kommentoi