Jenkki hankkii koiran

Ladataan...
Onnenpäivä

Kolme vuotta sitten muuttaessamme ensimmäiseen taloomme Pohjois-Kaliforniassa, mietiskelin joskus ohimennen pihahommia tehdessäni, että mikäköhän lemmikkieläin naapurissamme mahtaa olla. Tiesin, että lauta-aidan takana olisi ainakin kaksi koiraa, sillä olin joskus nähnyt ne trimmattavana perheen autotallissa. En kuitenkaan tunnistanut aidan takaa kuuluvaa, lähinnä pikkulinnun sirputusta muistuttavaa ääntä. Pitivätköhän ne siellä jotain trooppista lintua?

Eräänä päivänä kotiin tullessani, oli naapurin autotallin ovi jälleen auki ja toinen suurista paimenkoirista pöydällä trimmattavana. Kun ohitin tallin, avasi koira suunsa ja päästi pienen "tsirp tsirp" -äänen. Vereni seisahtui kun tajusin, että trooppiseksi linnuksi kuvittelemani eläin olikin perheen toinen koira, jonka äänihuulet oli silvottu mykistysleikkauksessa.

Kuvassa kaukana tapahtumapaikasta oleva onnellinen suomalaiskoira

vartiopaikallaan pihan perällä.

 

Ottaessani asiasta enemmän selvää, huomasin kauhukseni, että koirien äänihuulileikkaukset ovat useissa osavaltioissa täysin laillisia. Vaikka äänihuulien leikkausta suositellaankin "hoidoksi" vasta viimeisenä vaihtoehtona, törmään näihin väkivalloin mykistettyihin koiriin tämän tästä. Epäilenkin, että useimmissa tapauksissa syy leikkaukseen on koiranomistajan eikä koiran korvien välissä oleva toimintahäiriö. Tämän hetkisessä naapurustossamme kommunikointikykynsä menettäneitä koiria on kuulemani mukaan ainakin yksi.

Täällä asuessani olen tutustunut myös aivan uuteen termiin, sisäkoira. Käytännössä sisäkoira tarkoittaa samaa kuin sisäkissa, eli koira joka ei käy ulkona. Tällaiset koirat käyvät tarpeillaan pihalle tai parvekkeelle levitetylle imukykyiselle alustalle, käskystä. Viereisen talon kaksi pikkukoiraa ovat kuitenkin onnekkaita - ne pääsevät ulkoilemaan takapihalle pari kertaa päivässä, vaikka lenkillä niitä ei kukaan perheen kahdesta aikuisesta tai kolmesta teinistä käytäkään. Kun viime kesänä otimme kiinni lähiössämme vaellelleen kultaisennoutajan ja soitimme pannassa olevaan numeroon kotiosoitetta kysyäksemme, oli hämmästys suuri, kun koiran kodiksi paljastui talo omaamme vastapäätä. En ollut aikaisemmin nähnyt koirasta hännänvilaustakaan enkä ole muuten nähnyt sen jälkeenkään. Sisäkoiran pito tai lenkkien vähyys onkin osoittautunut täällä kovin yleiseksi. Laskujeni mukaan kadullamme on yhteensä yhdeksän koiraa, joista vain kolme pääsee säännöllisesti lenkkeilemään. Todellisuudessa näitä ovien taakse suljettuja koiria on naapurustossamme todennäköisesti enemmänkin.

En tiedä kuinka asian laita nykyään on Suomessa, mutta kuulemani mukaan täällä on tapana viedä koira kynsihuoltoon eläinkauppaan. Olen tässä hiljaa itsekseni miettinyt, että jos ei koiranomistaja tiedä milloin ja miten koiran kynnet tulisi leikata, onkohan järkevää hankkia koiraa laisinkaan? Myös paikallisten eläinlääkäreiden näkemykset poikkeavat jonkin verran suomalaisten eläinlääkäreiden näkemyksistä. Ehkä räikein kuulemani poikkeus on uroskoirien kastrointi. Siinä, kun paikallinen eläinlääkäri kastroi ranskanbulldoggi-pennun vain 2-3 kuukauden ikäisenä ilman erityistä rakenteellista ongelmaa, odottaa suomalainen eläinlääkäri leikkauksen kanssa suosiolla pidempään, tietämykseni mukaan aina siihen saakka, kunnes koira on täysikasvuinen.

Vastakohta sisäkoiralle on lienee seurapiirikoira, joka raahataan mukaan kauppoihin ja kampaamoihin. Useimmissa tapauksissa pikkukoira matkustaa näppärästi käsilaukussa, mutta olen minä nähnyt eksoottisempiakin kuljetustapoja, kuten pikkukoiran työntämisen rintaliiveihin (tapauksesta lisää täällä). Uskoisin näiden samojen otan koirani mukaan myös gynekologille -ihmisten olevan juuri niitä, joita näen liikenteessä autoilemassa koirat sylissään. Onhan se varmasti terapeuttista rapsutella karvaturria siinä sylissä pahimmassa neljänruuhkassa, mutta harvalla tulee edes mieleen, että se terapeuttinen rapsutteluhetki kääntyy hetkessä traumaattiseksi, kun peräänajotilanteessa rakas Fifi paiskautuu märäksi läntiksi tuulilasiin. Eikä kuskin sylissä matkustava koira aina ole edes pikkuinen vaan pahimmillaan olen nähnyt kultaisennoutajan syövän kuskin sylissä ranskalaisia ajon aikana.

Mutta eipä taas yleistetä liikaa. Löytyy täältä onnekkaita koiriakin, niitä, jotka pääsevät vapaana juoksentelemaan merenrantaan ja leikkimään pallolla lähipuistoihin. Naapurin nyt jo edes mennyt bullmastiffi pääsi vielä viimeisinä elinviikkoinaankin jokapäiväiselle kävelylle, vaikka pelkästään tien päästä päähän mateleminen vei väsyneen koiran omistajalta tunnin. Ja tässäpä ollaankin asian ytimessä. Jos lähtökohta ajattelulle on, että koira vie paljon aikaa, pitäisi koko koiran hankinta unohtaa. Koiran ei kuulu viedä aikaa, koiran kuuluu antaa elämään lisää laatuaikaa, yhteisiä koulutus-, leikki- ja ulkoiluhetkiä. Harmi, ettei niin moni täydellistä perhemallia havitteleva paikallinen ajattele asiaa koiran söpöä halloween-asua pidemmälle.

 

 

 

Share

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihan kamalaa, siis mykistysleikkaus?? Huhhu, taidetaan edelleen pysyä vesisumutepullossa haukkuvaisen koiramme koulutuksessa. 

En voi olla ihmettelemättä, miksi ihmeessä joku tahtoo koiran ylipäätään, jos aikoo pitää sitä vain sisällä talossa äänihuulet poikki leikattuina, vain kiikuttaakseen sen välillä kauneussalonkiin? Miten joku voi tehdä niin?

Vierailija (Ei varmistettu)

Entäs Jenkeissä erittäin yleiset sähköpannat..? Siis systeemi, että oman pihan reunoille viritetään maan alle sähkölinja ja koiralle vastaanottimella varustettu panta kaulaan, jossa on kaksi "piikkiä", jotka liian lähelle maassa olevaa sähkölinjaa joutuessaan antavat koiralle sähköiskun. Näin kaunista ja hoidettua pihaa ei tarvitsee piilottaa aidan taakse, mutta koiran voi päästää pihalle ulkoilemaan vapaasti... Ja lenkittämiseltä vältytään mukavasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että nämä koirat eivät kauhean innoissaan pannan laitoista ole..

Vierailija (Ei varmistettu)

Kissojen suhteen olen kuullut myös kynsienpoistoleikkauksesta eli declawing. :(

Ei hitto mitä touhua. En edes ole koiraihminen tai muutenkaan erityisen eläinrakas, mutta tästä tuli ihan paha olo. :/

Siiri (Ei varmistettu)

Tää on niin tätä. Halutaan joku söpö karvaturri omaksi iloksi ja koristeeksi, mut unohdetaan täysin eläimen tarpeet ja tunteet. Ei olla valmiita näkemään mitään vaivaa lemmikkien hyvinvoinnin eteen. Ihminen on typerä, itsekäs olento.

pahatapa (Ei varmistettu)

Kahden ihanan koirapojan rakastavana emäntänä tekee todella pahaa. Noita sisäkoiriahan on muuten joskus näkynyt Suomessakin esitettävissä jenkkien koiraohjelmissa. Erittäin epätasapainosia yksilöitä, mikä ei liene yllätys kenellekään joka koirista jotakin tietää. Yäk.

pahatapa (Ei varmistettu)

Muistaakseni uroskoira suositellaan kastroitavaksi aikaisintaan 8-9kk:n ikäisenä. Jos halutaan jostain syystä välttää sukupuolelle tyypillinen käytös, pitäisi operaatio kai tehdä ennen sukukypsäksi tulemista. En ole ihan varma, meidän pojasta odotetaan jalostuskoiraa niin ei ole tarvinnut perehtyä sen tarkemmin. Joka tapauksessa 2-3kk kuulostaa todellakin liian nuorelta...

nansk

Hyi järkytys. Meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun tuon mykistysleikkauksen kohdalla, eikä suikaan hyvässä mielessä. Voi taivas, kun voi ihminen olla itsekäs ja idiootti! Barbaarista.

(Nimimerkillä Juttelen koirani kanssa. Myös kissojen kanssa. Mitä siitäkään tulisi, jos vain toisesta lähtisi ääntä?)

Laineilla

Tekee pahaa :((  Jenkkituttavilla oli kissa, jonka kynnet oli poistettu. Matkustaessaan he jättivät sen yksin kotiin jopa viikoiksi kerrallaan ilman hoitajaa - jätettiin kissalle sentään juomavettä, ruokaa ja useampi hiekkalaatikko.

 

 

Kris (Ei varmistettu) http://sudenhetki.blogspot.com

Tämä herättää mussa pääasiassa täysin painokelvottomia ajatuksia, mutta kirjoitin ne vähän, jokseenkin julkaistaviksi sopivat ajatukset omaan blogiini. Aattelin ilmottaa, jos haluat käydä kyyläämässä sinne mahdollisesti viriävää keskustelua :)

Olin tästäkin etukäteen täysin tietämätön, joten kiitos aiheen esiintuomisesta. Mä vähän vihaan ihmisiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerrotaan vahan taustaa, joka ei valttamatta monelle tule yllatyksena. Ainakin Kalifornialainen elamanfilosofia perustuu totaaliselle mukavuudenhalulle (ei kaikki, mutta ylipaataan tavan tallaajat). Kansa on totaalisen laiskaa paskaa taynna, kaikki perustuu sille ettei mitaan tarvitse itse tehda. Tama nakyy aivan kaikessa, joka elaman osa-alueella. Meksikolainen kay vaihtamassa sopparin irtisanoneen hehkulampun, musta mies soitetaan lauantai-aamuksi pesemaan ja vahaamaan naapuruston autot, koska se vaatii oman aikansa ja vaivansa lahtea viemaan se auto pesuriin. Lapset viedaan/haetaan kouluusta 300m matkan AUTOLLA.
Kun nostetaan tulotasoa ja statusta ruokaketjussa, kay se oma kokki lammittamassa sen kaupasta haetun mikropitsan ja toimittaa sohvalle, ettei vaan tarvitse itse tehda mitaan

Ylipaataan nama uuvatit eivat osaa mitaan, oman leipatyonsa ulkopuolelta. Noin hyvin yleistaen.

Tasta sitten aasinsiltana koiranhoitoon, onhan se tuota vasten katsottuna aarettoman epamiellyttavaa lahtea esm. vesisateeseen ulkoiluttamaan koiraa, kerata poopit pussiin (sehan on jopa joidenkin mielesta todella noloa). Ajatelkaa, vesisateessa! hui. ja sitten tama yltiokadettomyys nakyy siina, ettei osata kayttaa kynsien leikkaamiseen tarkoitettuja saksia.

Nain se jenkki elaa!!

ninoh

Kamalaa miksi sitä koiraa ei voi kouluttaa...itse käyn koirapuistossa (parhaillaan )ja sitten pikku lenkeillä noin 3/5kertaa päivässä vähemmän altiviteettia niin koira syö kaiken turhautuessaan...meillä on naapurissa kanssa koira joka on helteessä päivät pitkät sidottuna porttiin..minkä teet täällä ei paljon eläimiä suojella..

 

Huolestunut (Ei varmistettu)

"Huhhu, taidetaan edelleen pysyä vesisumutepullossa haukkuvaisen koiramme koulutuksessa. "

tämän on eläinrääkkäystä, koiralle haukkuminen on luonnollista eikä siitä pidä rangaista

Maija in OC (Ei varmistettu) http://maijainoc.wordpress.com/

Mua on myos jarkyttanyt noi sisakoirat taalla ja se kun ei koiria lenkiteta... Ei ihme, etta kyllastyy ja haukkuu pihalla jos ei paase yhtaan ulkoilemaan. Mykistysleikkauskoiriin en ole viela tormannyt. Sita ollaan kanssa ihmetelty, etta leikkaan meidan ison koiran kynnet itse. Kai se kuuluu tahan kulttuuriin, etta kaikki mihin loytyy palvelu niin kaytetaan siella. Joskus ollaan viety meidan koira paikalliseen koirakylpylaan, missa pesu, kuivaus ja harjaus kestaa noin 4 tuntia ja koira tulee puhtaan tuoksuisena kotiin. Ei lainkaan hullumpaa palvelua mielestani, vaikka ei siita ihan joka kerta haluakaan maksaa.

Samalla voisin silti todeta, etta Suomessa monet uroskoirat ovat aika agressiiviisia juuri siksi koska niita ei leikata. Meidan koira leikattiin vuoden ikaisena juuri siita syysta, ettei sille tulisi naita uroskoiralle tyypillisia piirteita. Tutkimuksien mukaan leikkaus saattaa myos pidentaa koiran elinikaa. Suomessa muut koiran ulkoiluttajat huutelivat jo pitkalta, etta onko teidan koira uroskoira kun heidan koira ei tule kenenkaan toisen uroksen kanssa toimeen. Myos koirapuistoon tuotiin usein naita agressiivisia koiria. Taalla kayn tossa Newport Beachin koirapuistossa aika usein ja siella on yleensa ainakin 20 koiraa, jotka tulevat kaikki hyvin toimeen (tietty joskus harvoin saattaa olla poikkeus siellakin ;) ). Suomessa (tai ainakin niissa Espoon koirapuistoissa jossa kavin), tuntui koirapuistossa olevan lahes aina agressiivisia koiria. Valitettavasti myos meidan perheen edesmennytta koiraa purtiin pahasti yhdessa naista Espoon koirapuistoissa ja myos siskoani (ja neljaa muuta ihmista samalla kerralla). Joten ei Suomessakaan tunnu homma ihan taysin hallussa olevan nailla monilla koiran omistajilla.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Muistutetaan nyt vielä, ettei kaikkien koirien elämä täällä ole yhtä tuskaa. Mutta toisaalta, nämä tekemäni havainnot ovat ihan tavallisesta lähiöstä ja niin äänihuulensa menettäneet koirat kuin ne sisätiloissa elämänsä viettävät hauvatkin asuvat ihan tavallisissa perheissä, tavallisilla ihmisillä. On ällistyttävää, että jostain niin väärästä on tullut yleisesti hyväksyttyä ja normaalia. En myöskään usko hetkeäkään, että kaikkien suomalaiskoirien elämäkään olisi yhtä ruusuilla tanssimista, mutta Suomessa sentään tulee monien täällä normaaliksi muodostuneiden asioiden kohtalla vastaan sellainen, kuin eläinsuojelulaki.

Itsekin kannatan uroskoirien leikkaamista, erityisesti niissä tapauksissa joissa koira on aggressiivinen tai muutoin turhan paljon miehisyyttään esille tuova. Leikkausikä vain paikallisittain tuntuu vaihtelevan kovasti.

Olin itse ennen kovastikin koiraihminen, mutta allergiani on sitenmiten innostustani laannuttanut. En siis sano tietäväni koirista perussivistystä enempää, mutta sekin tuntuu olevan enemmän, kuin monella paikallisella (ja miksei myös suomalaisella). Tärkeintä on maalaisjärki ja se, että erottaa oikean väärästä. Se, että koira ei autoon kantamisen ja autosta ulos kantamisen lisäksi näe päivänvaloa, on väärin. Se, että koiralta viedään yksi sen tärkeimmistä kommunikointivälineistä, ääni, on väärin. 

Vattu

Olen ollut välillä vaikeuksissakin äänekkään karvaturrin takia, mutta kunnollisella koulutuksella sekin ongelma saatiin korjattua. Ikinä missään vaiheessa en kuvittelisi leikkeleväni äänihuulia. 

Teen myös kaikki hoitotoimenpiteet turkinhuollosta anaalirauhasten tyhjennykseen itse, koska osaan.  Monesti joka puolella maailmaa törmää täysin tumpeloihin lemmikinomistajiin ja mielestäni niinkin vaativaa lemmikkiä kuin koiraa varten tulisi perehtyä lajiin ja yhteiselämään hyvin paljon uusimpia trendirotuja ja niiden vaatemallistoja pidemmälle. 

Vattu

Ja siis tarkennan edellistä kommenttiani, ettei minua pidetä hirviönä :D:

Koirallani itse haukkuminen ei ollut ongelma, vaan eroahdistus joka sitten osakseen ilmeni hyvinkin kovaäänisesti etenkin ilta-aikaan. Kun koulutuksen (johtajuussuhteet paikoilleen) myötä koiran olo muuttui hyväksi, myös ylimääräinen möykkä loppui siihen. 

 

Kris (Ei varmistettu) http://sudenhetki.blogspot.com

Sori ny kaikille, että männöö aiheen viärestä!

Maija in OC, edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä koiran ei tarvitse tulla kaikkien maailman muiden koirien kanssa toimeen. Ensinnäkään siksi, että se ei ole tarpeellista, mutta myös siksi että se ei ole useimmille koirille luontaista.

Mutta jos koira sitten on sellainen, joka ei pelkästään ole tulematta toimeen, vaan reagoi ihan oikeasti aggressiivisesti muihin koiriin, sitä ei pidä viedä koirapuistoon silloin kun koirapuistossa on muita, ellei jokaiselle muulle koirapuistossa samaan aikaan olevalle omistajalle ole ok, että porukkaan liittyy hankalampi koira. Mun on kanssa hyvin vaikea ymmärtää, miksi se on monen niin vaikea tajuta.
Jos mun lapsi vetäisi mielellään muita lapsia turpaan hiekkalaatikolla, rakentaisin oman hiekkalaatikon meidän pihalle enkä veisi lasta hakkaamaan muita. Miksiköhän koirien kanssa sama ongelma nähdään jotenkin ihan toisin?

Tosin oon kyllä myös sitä mieltä, että koirat mielletään aggressiivisiksi usein vähän turhan helposti siksi, että koira ei leiki samanlailla kuin ihminen. Koirien ärinöihin mennään aika herkästi väliin, mistä taas seuraa se että koirat eivät opi tulemaan muiden koirien kanssa toimeen omillaan. Ja lopputuloksena on - tadaa - asosiaalinen ts. aggressiivinen koira.

Maija in OC (Ei varmistettu) http://maijainoc.wordpress.com/

Kris,

Ei munkaan mielesta koiran tarvi valttamatta tulla kaikkien koirien kanssa toimeen :) Meidan koira (berninpaimenkoira) oli tosi leikkisa muiden koirien kanssa ennen, mutta nyt 3,5 vuotiaana yleensa vaan haistelee muita eika niinkaan jaksa leikkia ja painia.

Siinakin olen samaa mielta, etta koiran omistajien kayttaytyminen vaikuttaa usein koiran kayttaytymiseen ja tuntuu silta etta hihnassa koira haukkuu toiselle enemman kun vapaasti puistossa leikkiessa.

Toisaalta Suomessa asuessani lahdin yleensa mieluummin itse pois koirapuistosta, jos naytti silta etta toinen koira on agressiivinen koiraani kohtaan kun jannittamaan jos ne nyt tulisikin toimeen.

tiia_

Meillä asui NY:ssä naapurissa perhe, joiden saksanpaimenkoira haukkui yöt ja päivät muutaman neliön kokoisella takapihalla. Talvella kovilla pakkasilla tai lumimyrskyisinä öinä soitettiin poliisit monen monta kertaa ja aina vähäksi aikaa ne ottivat koiran sisälle, mutta sitten koiran "pakkoulkoiluttaminen" jatkui. En kertaakaan nähnyt kolmen vuoden sisällä, että koiraa olisi viety lenkille. Kammottavaa.

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Pakko nyt mainita ettei mene kaikilta jenkeilta ihan maine. Taalla DC'ssa ihmiset ovat jopa Suomeen verrattuna todella elainystavallisia. Kerrostalomme on koiraihmisia taynna, ja jokainen koira ulkoilee ainakin sen pari kertaa paivassa. Ihmiset tuntevat vastuunsa, ja kiireisina aikoina pyydetaan koiranulkoiluttaja apuun. Tottelevaisuuskoulutukseen kiinnittaa moni paljonkin huomiota, ja naapuruston koirapuiston ovat aktiivisessa kaytossa. Ja kylla moni ne kynnet osaa leikata itsekin - ylipaataan ero Suomen olosuhteisiin ei ole suurikaan.

Aivan erityisen hyvana puolena naen taalla sen, etta iso maara ihmisia todellakin haluaa viettaa laatuaikaa koiransa kanssa.

Vastapainona ja isona miinuspuolena on sitten se, etta mykistysleikkaukset ym. ovat ylipaatansa laillisia, puhumattakaan koirien myynnista elainkaupoissa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Huolestuneelle,  joka tarrautui tuohon vesisumutepulloon koulutuskeinona. Tarkoitukseni oli ilmentää, että tämä on meidän äärimmäisin koulutuskeinomme (ja mielestäni kuitenkin "inhimillinen" ja suht lempeä), ja kuinka järkytyin siitä, että jossain käytetään noinkin brutaaleja keinoja koiran hiljentämiseen. Vesisumutepullolla taas tarkoitan sellaista suihkepulloa, jolla kastellaan esim kukkasia. Suihkaus huoneenlämpöistä vettä ja napakka ei ovat kitkeneet meillä ylimääräisen haukkumisen, jota koiramme harrasti yhdessä vaiheessa paljon.

Suihkepullon mainitsemisella tarkoitukseni oli myös ottaa esille sen, että koulutukseen paneutumalla eläimestä saa hyvinkäyttäytyvän perheenjäsenen. Sain tämän vinkin eläinlääkäriystävältäni -en usko että hän olisi neuvonut meitä toimimaan näin jos koiran psyyke olisi vaarassa vahingoittua haukkumisen kieltämisen tai kevyen vesisuihkauksen ansioista. Onhan uroskoirille esimerkiksi reviirin merkkaaminenkin luonnollista, onko sisäsiistiksikin opettaminen mielestäsi eläinrääkkäystä?

Olen ollut koko ikäni koirien kanssa tekemisissä, joten hiukan kyllä ihmetyttää kommenttisi varsinkin jutun kontekstissa.

A. Sinivaaralle anteeksipyyntöni tästä kommenttiboksissasi avautumisesta!

 

pahatapa (Ei varmistettu)

^ Suihkepullon käyttämisessä ei munkaan mielestä ole mitään pahaa. Meillä se vain ei toimi, kun pentu tykkää vedestä, napsii vain suihkeet suuhunsa :)

Mitä koiran sosiaalisuuteen ja koirapuistoilutaitoihin ja hihnassatervehtisimisiin tulee, meillä ei KOSKAAN mennä koirapuistoon jos siellä on vieraita koiria (muutenkin aika harvoin, hirveet määrät kusta+paskaa -> pöpöjä, ja oonpa monesti nähny juoksevien narttujenkin kanssa puistoiltavan) eikä KOSKAAN tervehditä ketään vieraita hihnassa. Tämä siksi, että näin sekä minä että koira pääsee helpommalla, kummankaan ei tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota ohimenevään koirakkoon.

 

pahatapa (Ei varmistettu)

Tarkoitan, ettemme koskaan tervehdi vieraita hihnassa lenkillä. Tapahtumissa tilanteen mukaan.

koirasota... :) Anteeksi munkin puolesta A.Sinivaara!

Nāiádes
Naiádes

Itselläni ei ole koiraa, eikä perheessäkään mun aikanani ollut.
Mutta katselen parhaillaan tätä ohjelmaa, jossa tuo Cesar-mikälie kouluttaa noita koiria. Perheellä on koira, joka on aggressiivinen ja haukkuu ja kerran näykkäs perheen lasta ja liibalaabalaa. No, ensimmäiseksi tuo kouluttaja kysyy, että käytättekö sitä lenkillä. "Ei." Niin. Mistäköhän johtuu, että terrieri on aggressiivinen, kun se ei saa tarvitsemaansa liikuntaa joka päivä? 
Koiran hankinnassa voisi olla hyvä käydä samankaltainen prosessi kun adoptiossa. Lapsia kun voi jo hankkia kuka tahansa siihen kykenemätön, niin edes lemmikkieläinten kohdalla olisi toisin.

On kyllä niin ääripäistä toimintaa mutta hyvä kun kaikilla koirilla ei ole samaa kohtaloa. Yhtä mitä kanssa olen naureskellut tv-ohjelmassa on juoksumaton hankkimista KOIRALLE, jotta sitä ei tarvitse lenkittää.. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Valitettava totuus on, että ulkomailla eläimet (lähinnä kaikki) joutuvat kokemaan uskomatonta käsittelyä. Olen todistanut itse eläinten parissa työskennelleenä viidessä eri maassa, kuinka eläinten arvo ihmisten silmissä on nolla. Nuo mykistysleikkaukset ja pentuiän kastraatiot jne. ovat sieltä miedoimmasta päästä, eikä sitä muuta mikään. Kuitenkin haluaisin korostaa tätä ihmisten huomiota ulkomaiden tilanteisiin, kun samaan aikaan Suomessa jokatoinen koiran omistaja on ihan kujalla. Totta on, että Suomessa valtaosa koirista ja muista eläimistä elää hyvää elämää verrattuna ulkomaiden sokaistuihin, vaimennettuihin ja raajattomiin eläimiin. Kuitenkin tuo valtava tiedonpuute lemmikkieläinten huolenpidosta ja kouluttamisesta Suomen kaltaisessa maassa ihmetyttää. Hankitaan lemmikkieläimiä omaksi iloksi ja sitten ihmetellään, kuinka se on niin hankalaa. Kuitenkin urani aikana olen kohdannut vain pari tapausta jossa koira oli oikesti se ongelma. Suurin ongelma koiran kanssa on osaamaton omistaja.

Kuide
Länsirannikon Kuide

Eksyin lueskelemaan näitä sun vanhoja "jenkki tekee" -postauksia. Hauskoja ja niin totta monessa suhteessa, mutta täältä pohjoisemmasta käsin oon kyllä tästä koira-jutusta järkyttynyt ja jopa vähän eri mieltäkin. San Franciscossa kun on enemmänkin pistänyt silmään se, miten onnellista elämää koirat täällä elää. Ne tosiaan otetaan mukaan kampaajalle, kauppaan työvuoroa piristämään ja sunnuntaibrunssille. Eniten kunnioitusta kuitenkin herättää se miten hyväkäytöksisiä kaikki koirat on ja tulee toistensa kanssa toimeen koosta ja rodusta riippumatta, kun vaikka puistossa tapaa. Suomessa pannattomuus ei varmasti toimisi yhtä hyvin. Mut ehkä tosiaan mulla on aika suppea kuva ja ehkä täältä sitten löytyy vaan noita seurapiirikoiria :)

Kommentoi

Ladataan...