Kehukaa toisianne

Ladataan...
Onnenpäivä

Eräällä aamulenkillä liikennevalojen vaihtumista odotellessani, pysähtyi risteykseen auto, jonka ratista kohtuullisen söpökasvoinen poika huusi minulle: "You're so beautiful, I love you!" . Okei, vaikka kommentti olikin tilanteeseen suhteutettuna räikeän yliampuva, sai se minut silti hymyilemään typerästi loppulenkin ajan. Ja tuskinpa hänen tarkoituksensa oli kommentillaan muuta savuuttaakaan, kuin hyvää mieltä. Voi nimittäin olla, että siinä vaiheessa lenkkiä en erityisen hymyileväiseltä näyttänyt.


Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun täysin tuntematon henkilö pysäyttää minut kadulla tai kaupassa ja sanoo jotain, joka saa hyvälle tuulelle. Viime viikolla kaupassa myyjä ilmoitti, että minulla on kaunis hymy. En olisi uskonut moista kommenttia saavani näillä hampailla, varsinkaan, kun en edes ostanut mitään. Tai kun yökerhossa nainen tuli kehumaan asuani. Hyvänen aika, vanhojen muistikuvieni mukaan nainen on naiselle peto, varsinkin näissä paikoissa, joissa kehujen sijaan on totuttu vastaanottamaan vihamielisiä mulkaisuja. Muita esimerkkejä kauniista sanoista ja huomionosoituksista olisi vaikka kuinka paljon. Olen todennäköisesti tullut kahden ja puolen vuoden aikana kehutuksi aina varpaankärjestä viimeiseen hiustupsuun saakka.

Se muutamaa ystävällistä sanaa seuraava iloisuudentunne on rohkaissut myös minut, juron suomalaisen, toimimaan samalla tavalla. Aina, kun näen jonkun jalassa kauniit kengät, joita normaalisti tyytyisin ihailemaan turvallisen välimatkan päästä, hihkaisen kenkien kantajalle, kuinka hänen kengistään pidän. Samoin jaan estottomia kehuja laukuista, vaatteista tai vaikka hiuksista. Jopa liikenteessä saatan peukkuani kohottamalla ilmaista, mikäli kanssa-autoilijan menopeli silmääni miellyttää. Kehua seuraava hymy ja kiitos tekevät omastakin päivästä aurinkoisemman.

Juron ja alkukantaisen suomalaisen mielestä tämä voi olla juuri sitä amerikkalaista pinnallisuutta, josta kovaan ääneen kotipuolessa varoitellaan. Eihän ne mitään tosissaan puhu. Oli miten oli, kateellisen mulkoilun ja supattelun sijaan valitsisin milloin vain ystävälliset sanat.

Kokeilkaapa jakaa tätä toimintamallia myös siellä Suomessa! Ja naiset, seuraavan kerran, kun toinen nainen baarissa mulkaisee sinua vihamielisesti, kehu hänen tukkaansa, olipa se miten kamala tahansa, ja katso mitä tapahtuu.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Kyllä se kummasti piristää päivää kun saa kohteliaisuuksia, oli se sitten tutuilta ja tuntemattomilta. Itse yritän muistaa sanoa ääneen jos pidän jonkun ystävän asusta/hiuksista/ilmeestä tms, tuntemattomille sanomisen kynnys on jo korkeampi. Kyllä sitäkin on kerran jos toisenkin tullut tehtyä, mutta yleensä silloin on jo jotain _todella_ upeeta mistä uskaltaa mennä sanomaan.

Vuosia sitten ylioppilasjuhlieni aikaan baarissa eräs mies tuli kehumaan mekkoani. Aluksi luulin että hän yritti iskeä minua, mutta hän sanoi että hänen tyttöystävänsä halusi tietää mistä olin ostanut mekkoni mutta ei itse uskaltanut tulla kysymään. Se oli mielestäni vähän hassua, mutta aika suloista :)

Merennoita

Huomasin ite saman asuessani Englannissa! Ihan jossain kadulla saattoi joku täysin random-henkilö huomauttaa, että ompa sulla kivat kengät tai vastaavaa! Samaa todellakin kaipaan Suomessa.

Omassa kaveriporukassa oon tottunu kanssa kehumaan aina vaikkapa sitten toisen bilelookia, hienoa meikkiä, kampausta tms. Ja kyllähän siitä nyt hyvä fiilis tulee kaikille osallisille! Usein tekis mieli ihkuttaa jonkun lookia tai jotain vaatekappaletta, mutta melkeinpä yhtä usein en kuitenkaan kehtaa.

Harmillista on, että joskus kun sitten olen just jossain baarissa kehunu jonkun randomin/puolitutun juttuja, niin olenkin saanut kiitoksen ja hymyn sijasta epäilevän katseen ja vähätelyä. O.o Öh. Ei ihan sitä, mitä olisin odottanut. Mutta ehkä voin hiukan myös syyttää joskus niin smalltalk-jäyhiä turkulaisia, joiden sielunelämään en oo ihan päässy sisälle vielä seittemän vuoden täällä olon jälkeenkään. ;D

Ite taaskin oon saanu kehuja (esim. "ihanaa kynsilakkaa!") ollessani asiakaspalvelutöissä nimenomaan nuorilta naisilta. Siis sellasilta just ja just parikymppisiltä. Että ehkä ajat on muuttumassa (Turussakin, heh). :)

Onnenpäivä

Itsekin ensimmäisten täällä vietettyjen kuukausien aikana hölmistyin suomalaiseen tapaani, kun joku kaupassa huomautti, että minulla on kauniit kengät/mekko/farkut/tukka/mitä vain. Toisinaan, kun oli ollut juuri sellainen aamu, jolloin mikään jätesäkkiä tiukempi ei tuntunut näyttävän hyvältä päällä ja joku kehui paitaani, tuli ensimmäisenä mieleen, että "vittuileeks toi?!"

Mutta kyllä tässä maassa on tullut ihan sellainen olo, että onpas minulla hyvä vaatemaku, kun kaikki aina kehuu! Ja hah, oma lukunsa ovat ne, jotka kysyvät työskentelenkö mallina! Sen sijaan, että he oikeasti kuvittelisivat minun olevan malli, uskon kyseessä olevan paikallinen tapa kertoa, että pidän sinun ulkonäöstäsi/tyylistäsi. Tai sitten pitää oikeasti ottaa yhteyttä mallitoimistoon... :D

Onnenpäivä

Ai niin, kirjoitin niin tohinoissani asiasta vain omasta näkövinkkelistäni, että unohdin kokonaan mainita, että myös miehet keräävät tässä maassa kehuja. Kyse ei ole siis vain naisten ylenpalttisesta hehkuttamisesta. Esimerkiksi oma mies kuulee tämän tästä positiivisia kommentteja kengistään, myös toisilta miehiltä!

Ville VN (Ei varmistettu)

Oon miettinyt tätä ihan samaa. Siis yks ongelma on just toi, että jos miehenä sanoo naiselle jotain positiivista, niin miten se käsitetään? "No nyt se yrittää iskeä" tms. Siis toihan on ihan naurettava tapa ajatella, koska lopputuloksena on sitten se, että kaikki on ihan ylivarovaisia eikä uskalla tehdä mitään. Sitä voisikin alkaa totuttaa itteensä siihen, että sanoo aina ja kaikille, jos on jotain hyvää sanottavaa. Ajatelkoot mitä ajattelee, mutta turha niitä on itteensä padota. Ja vielä positiivisia asioita, vieläkin hullumpaa! Siis siitähän se kaikenlainen siisti energia maapallolla vaan kasvaa, että ihmiset juuri sanoo niitä positiivisia asioita... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

On sinänsä mielenkiintoista, että keskitytään siihen, miltä näyttää kuin siihen, mitä tekee. Kyllä mä mieluummin otan sen kiitoksen ja kohteliaisuuden töistä, mitä teen, kuin siitä, mitäpä päätin tänään pistää päälleni, joka suhteellisen monessa työnkuvassa ei hirveän tähdellistä ole.

Onnenpäivä

Vierailija: Tarkoitatko, että ulkoisia tekijöitä koskevat kehut pitäisi jättää antamatta? Että sinua häiritsee, jos joku ruokakaupassa sanoo, että onpas sinulla hienot kengät? Ehkäpä sen lenkillä kehuja antaneen miehen olisikin ulkonäköni sijaan pitänyt kehaista askellustani. Jäin myös miettimään sitä, kuinka kukaan tuntematon ihminen, vaikkapa sitten siellä ruokakaupassa, voi kehua jotain tekemistäni? Onnistuisinkohan poimimaan sen säilyketölkin hyllystä niin elegantisti, että joku ojennustani yltyisi kehumaan?

eloveena (Ei varmistettu)

Hieman vanhempaan postaukseen pakko kommentoida kun tätä blogia eksyin lukemaan...

Itse muutin kymmenisen vuotta sitten (pienemmältä paikkakunnalta)tänne Helsinkiin ja kummastelin juurikin tuota tapaa miten tuntemattomat ihmiset tulivat aina silloin tällöin kommentoimaan POSITIIVISESTI ulkonäköä tai pukeutumista. Varsinkin miehet ovat ihan kaupassa pysäyttäneet ja kehuneet ulkonäköä ja paristi on pyydetty jopa treffeille. Hauskin tilanne tosin ehkä oli, kun eräs vanhempi rouva kehui ehostustani ja totesi lisäävänsä välittömästi hieman huulikiiltoa :).
Luulin kyllä että täällä suomessa isommissa kaupungeissa on tapana toimia näin?!

Kommentoi

Ladataan...