Kesän jälkeen -kunto

Ladataan...
Onnenpäivä

Anteeksi. Tunsin lievää sydänkohtausta muistuttavan piston sydämessäni, kun edellisen juttuni kommenteissa niin moni kertoi pitävänsä erityisesti liikunta-aiheisista jutuistani. Ja niitä juttujahan ei viime aikoina ole ollut hirmuisen monta, vaikka liikuntaa kyllä on piisannut. Mutta ja kun. Minä nyt vaan en ole niitä ihmisiä, jotka kokevat mielekkäänä sarjapituuksista ja -painoista koostuvan blogin kirjoittamisen, olenhan liian laiska kirjoittamaan niitä ylös edes itselleni. Minä vain menen salille, teen juttuni niillä painoilla kuin käsiin sattuu osumaan, teen niin monta toistoa kuin jaksan, tulen kotiin, unohdan koko homman ja kirjoitan blogiin jotain sekavaa juustohöylästä. Että sellainen liikunta-bloggaaja minä olen.

Mutta ryhdistäydytäänpä taas hieman ja aloitetaan tämänhetkisen treenitilanteen ja kunnon sanoiksi purkaminen vaikkapa siitä tavoitteesta, jonka itselleni ennen Suomeen lähtöä asetin. Niin, olin itsekin jo melkein unohtanut - se duathlon. Tuo unelmahan oli jo lähestulkoon toteutettavissa, mitä nyt en pystynyt juoksemaan ja painoakin piti saada alaspäin, jotta näyttäisin katu-uskottavalta kestävyysurheilijalta. Hakattuani päätäni seinään riittävän pitkään, muutin juoksutekniikkaa Suomessa ollessani ja juoksemiseen liittyvä ongelma oli ratkaistu. Sitten oli vielä se painonpudotus-projekti, jonka sysäsin suosiolla syksyyn ja kotiinpaluuseen. Niitä testaamista odottavia uutuusjäätelöitä oli nimittäin Suomessa aika monta.

Sen verran tuli Suomessa juoksutekniikkaa harjoiteltua, vaihteettomalla pyörällä ajeltua ja pikkukaupunkien saleja koluttua, että paino ei ylenpalttisesta ruisleivän, mämmin, jäätelöiden, suklaan, pullien, piirakoiden ja lettujen syömisestä juuri noussut. Itse asiassa en uhrannut ruokailulle montaakaan ajatusta koko viiden viikon aikana. Kun sitten palasin kotiin, oli mieli ja kroppa rentona ja olin enemmän kuin valmis palaamaan normaaliin treenirytmiin ja -ruokailuun. Mutta niinhän siinä taas kävi, kuten monta kertaa aikaisemminin, että toin tuliaiskarkkien lisäksi Suomesta mukanani yskän. Ja niin siirrettiin painonpudotusprojektia, juoksutreenejä ja pyöräilyjä jälleen kerran.

Kun flunssan pahin vaihe oli ohitse, aloitin juoksuharjoittelut uudelleen intervalli-treeneinä juoksumatolla ja pidemmillä lenkeillä ulkosalla. Mahdollisten uuden tekniikan mukanaan tuomien rasitusvammojen pelossa sekä flunssasta jääneiden lievien astmaoireiden ja kuumuuden vuoksi, en kuitenkaan ole uskaltanut juosta kuin kolmisen kertaa viikossa ja häpeäkseni on tunnustettava, että ihan oikean pyörän päälle en ole saanut aikaiseksi nousta vielä kertaakaan. Jalkojen palautumista odotellessani se hiivatin salikärpänen sitten istahti olkapäälleni ja hätistellessäni sitä pois pikkusormella, se puraisi ja vei mukanaan koko käden. Hupsista.

Niinhän siinä sitten kävi, että tehtyäni koko kesän lähinnä lihaskuntoa ylläpitävää, kuntopiiri-tyyppistä saliharjoittelua, kävi halu palata takaisin tositoimiin liian kovaksi. Ja kuunnelkaapa tarkasti, sillä tämä on se syy miksi jaksan treenata niin paljon. Siinä juoksumatolla intervalleja juostessani ja juoksijaksi aivan liian jykevää vartaloa peilistä katsellessani, minä sen sitten päätin. Aikaisemmista duathlonin suorittamiseen liittyvistä treenisuunnitelmistani poiketen, tein treeniohjelmaani hieman lisää tilaa sille lajille, jolle sydän sykkii tällä hetkellä eniten ja mikä minusta nyt tuntuu eniten mielekkäältä. Ja niin löysin kalenteristani viisijakoisen salitreeniohjelman, kaksi pidempää juoksulenkkiä, intervalli-juoksut mielialan mukaan ja jokusen aamucardion parhaalla katsomallani tavalla miehen seurana. Nopeasti laskeskeltuna tiedossa on siis tuttuun tyyliin 10-11 treeniä per viikko, joista puolet liittyvät tavalla tai toisella raudan siirtämiseen lihasvoimin.

Mutta se painonpudotus, siitä minä en ole luopunut. Kevään ja kesän aikana sairastellessani elopainoni nousi tuonne 67 kilon tietämille ja hetkittäin ylikin, mutta nyt syksyn alkutaipaleella olen saanut sen putoamaan 65 kiloon. Vertailun vuoksi sanottakoon, että se on noin 1,5 kiloa enemmän, kuin viime huhtikuussa. Noudattaakseni kerrankin omia neuvojani on sanottava, ettei se paino lopulta koko totuutta kerro. Olen minä nimittäin aika kaukana dieetin jälkeisestä kunnosta, vaikka painoeroa onkin varsin minimaalisesti. Tavoite onkin nyt pitää paino alle 65 kilon, koska oloni on kevyempänä kaikin puolin parempi. Enkä edes väitä, että timmimpänä olo merkitsisi minulle vain sisäistä hyvinvointia. Onhan selvä, että tunnen oloni nätimmäksi vähemmän pöhöttyneenä, minä kun en muutenkaan ole tyttö pienimmästä päästä.

Palataan vielä myöhemmin vähän syvällisemmin salitreenin sisältöön, painonpudotukseen ja ruokailuihin. Sitä ennen kirjoitan kuitenkin taas jostain ihan muusta. Ihanaa sohvaperunointia niille, jotka eivät treenaamisesta välitä ja kivoja treenejä niille, joiden sydän sykkii liikunnalle!

 

Kuvat tältä aamulta, hetkeä ennen jalkapuntille lähtöä.

 

Share

Kommentit

Kanelibasilika

Mä tykkään sun juustöhöylä -jutuista :) ps. jos juustohöylä on samaa mallia kuin se sun hyvä juusto höylä, mutta silti tulee liian paksuja viipaleita, niin sitä höylän kulmaa pienemmäksi taittamalla saa ohempia viipaleita ;D

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin tykkään juustohöyläjutuista! Älä ikinä lopeta kirjoittamista juustohöyläjutuista! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

:D Selvä! Ehkä vaihtelun vuoksi voisin kuitenkin ensi kerralla kirjoittaa raastinraudasta. Myös pullonavaajat ovat lähellä sydäntäni, erityisesti viinipullonavaajat.

Mpouta
Poutapilviä

Jes, ilonkautta! Sillä se treenaus parhauten lähtee :). Itse innostun joka kevät juoksusta (=aamun valo), joka kesä vesiurheilusta (=Stadikka) ja talvella parasta on kahvakuula, spinning ja hotjooga (=kaikki missä uidaan hiessä). Perustelen tätä tietty rationaalisesti sillä, että "monipuolinen lajivalikoima on paras terveydelle ja suorituskyvylle". Oikeasti olen sesonkipoukkoilja ;). 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vähän sesonkien mukaan täälläkin mennään. Kesällä/syksyllä on usein niin kuuma, että juokseminen ei vaan kerta kaikkiaan suju. Pyöräillä sen sijaan pystyy kuumassakin. Talvella taas, silloin kun sataa, ei voi mennä pyöräilemään, koska maantiepyöräily on sateella mälsää ja sateiden aikaan trailit suljetaan mudan takia, joten maastopyöräilemäänkään ei pääse. Poutakeli talvella on taas ihanteellinen kaikkeen ulkona liikkumiseen, silloin on n. 17-25 astetta lämmintä. Mut toi kuntosali... se menee kelillä kuin kelillä. Kesällä sinne kävellään t-paidassa ja talvella hupparissa, muuten samat kujeet kesät talvet ;)

Olet upeassa kunnossa! Jatka samaan malliin tekemällä juuri sitä mitä haluat :) Itse odottelen "vielä" ensivuoteen että pääsee takaisin kunnon jumppailun ääreen, loppuvuosi on lähinnä tätä perustönöttelyä ja kyllä sen huomaa, huhhhhuh :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ihmeen hyvin tuo (ulkonäkö)kunto on taas löytänyt takaisin, vaikka keväällä sairastelun vuoksi olin melkein pari kuukautta tekemättä mitään raskasta aerobista ja se alkoi näkyä kropassakin... mutta kyllä se vain niin on, että kun perusruokailutottumukset ovat terveelliset ja kun siihen lisätään liikuntaa, niin kyllä sitä pääsee ihan ok peruskondikseen ilman dieettaamistakin.

maikku67
Vihreitä unelmia

Hei, katsoin tuon vanhan postauksen todella hyvän päkiäjuoksuvideon (kiitos siitä !) ja minua kiinnostaa, että onko uudesta juoksutyylistä tullut sinulle luonnollinen ? Itse olen ollut kovasti vahva kanta-astuja enkä ole pystynyt kunnolla juoksemaan lonkkien kipeytymisen vuoksi. Toissa kesänä luin lehtiartikkelin juoksutyyleistä ja totesin, että päkiäjuoksu on avain minunkin ongelmiini, mutta en ole vieläkään saanut vakiinnutettua tyyliä niin, että se tulisi luontevasti. Aina jos harhaudun ajattelemaan muuta, alan kanta-astua. Lisäksi juoksu tuntuu edelleen aika töpöttelyltä, tuntuu, etten pysty ottamaan pitkää askelta, tulematta maahan kanta edellä. Täytyy kyllä tunnustaa, että juoksu on jäänyt pitkään muiden lajien jalkoihin, joten aika vähän on tullut tuota uutta tyyliä reenattuakaan. En myöskään hankkinut ohutpohjaisia kenkiä tai leikannut takaosasta pohjaa ohuemmaksi, niinkuin artikkelissa neuvottiin. Se varmaan pakottaisi oikeaan tekniikkaan, juuri niinkuin tuo paljasjalkajuoksukin. Upeaksi olet itsesi reenannut, luulin että kuvat olivat jostakin mainoksesta :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmmhmm. Minulla meni ehkä kolme lenkkiä ja sen jälkeen tekniikka alkoi jo tulla luonnostaan ja nyt en enää osaisi kantapää edellä edes astua, paitsi alamäessä. Itselläni tapahtui aika nopeasti se oivallus, että mikä kohta jalkapohjassa on se paras itselleni laskeutua ja uuden tekniikan omaksumista edesautti myös se, että jos vahingossakaan juoksin kantapää edellä, sattui juokseminen välittömästi. Päkiäjuoksussa taas ei ollut kipua ollenkaan, paitsi seuraavana päivänä pohkeissa :D Ja ne pohkeet muuten kipeytyy edelleen, joskaan ei enää niin pahasti.

Mutta tarkistapa seuraavat asiat tekniikassasi:
- Päkiäjuoksussa askellus on lyhyempi. Keskity siihen, että jalka osuu maahan melkolailla kroppasi alapuolella, ei siis paljon edempänä. Tämä on se olennaisin ero kanta-askellukseen.
- Ellei nyt ihan aleta pikajuoksemaan, niin nopeuden kasvattaminen tapahtuu ennemminkin askeltiheyttä lisäämällä kuin askelta pidentämällä.
- Tarkista, ettet juokse etukenossa. Itselleni tämä on ollut aluksi vähän hankalaa, koska tapanani on aina nojata menosuuntaan päin. Tässä auttaa, kun työnnät lentiota eteenpäin ja suoristat selän. Olo on aluksi vähän yliryhdikäs, mutta se auttaa juoksua pysymään paremmin kasassa ja jalan osumista maahan vartalon alapuolella.
- Aloita hitaasti!

Kokeilepa näillä :) Minä muuten juoksen edelleen omilla pehmolenkkareillani, joissa on customoidut pohjalliset. Salilla olen pari kertaa juossut matolla paljasjalkatossuilla, mutta en ole niistä vielä ihan 100 % vakuuttunut omiin juoksupuuhiini...

Ja kiitokset vielä kehuista! :)

Anunen (Ei varmistettu) http://pioka.blogspot.com

Kunto on ihan loistava! Treenipostailuja odotellessa! Erityisesti mua kiinnostaa treenivinkit (sarjat, toistot,vastukset), treenijako ja miten juoksut kulkee kovan saliharjoittelun ohessa . Ihanan pirteä olet, kuvista välittyy läsnäolo ja hyvinvointi. Olet kaunis!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Aaahaha... noita sarjoja, toistoja ja vastuksia saa ehkä vähän odotella :D Tarkoittaisi, että mun pitäisi kirjata ne itsellekin ylös... heh. Treenijaosta kirjoittaminen sen sijaan on helpompi toteuttaa ja siihen palaan tuonnempana :) Koitan myös kerätä jotain treenivinkkejä/uusia liikkeitä jahka tässä ehdin :)

Kiitokset vielä kauniista sanoistasi ja kivaa viikkoa :)

Corde

Vaikka mä aloitin täällä lukemisen niiden treeni juttujen takia,  en silti pahastu niistä kaikista muistakin jutuista :) Sä kirjoitat mistä vain niin innostavasti ja helpon tuntuisesti että kaikkea lukee mielellään. Sä olet mulle sellainen positiivinen irtiotto arkeen, kun mä taas olen se negatiivinen fiilistelijä. Eli kiitän siitä että joka kerta piristät päivää!

 

Mutta mun piti tosta sairastelusta. Mulla on nyt viikon ollut tärykalvon tulehdukset molemmissa korvissa. Edelleen joudun napsimaan särkylääkettä toisen korvan kipuun. Pahinta on se että en voi mennä salille tekeen treeniä. Olen kyllä sen verran väsynytkin että en paljoa venyttelyä ja kevyttä treeniä jaksaisi tehdäkkään. Molemmat korvat kun soi ja ovat lukossa niin etten kuule normaalilla äänellä puhuttaessa. Kerran yritin mennä salille, mutta jäin jo alku metreillä pois, kun tuntui että kaikki oli niin kaoottista kun ei kuullut kunnolla ja kaikki keskittyminen meni siihen kuulemiseen, päädyin infrapuna saunaan.

Mutta se pointti oli nyt se että kun sä liikut noinkin paljon, niin miten ihmeessä sä jaksoit sen sairastamisen ja liikkumattomuuden? Kun tosiaan tällä mun 4-5 kertaa viikossa tekniikallakin mä olen kauhuissani siitä että on tylsää..

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No, tämän kertaisessa sairastelussa oli se hyvä puoli, että aika pian pystyin tekemään salitreeniä kevyesti, vaikka aerobinen treeni olikin pannassa. Eli oli sentään jotain mitä tehdä. Mutta...

Se treenistä irtautuminen sairastelun ajaksi on osa oman, tämän meidän ainokaisen kroppan kuuntelemista ja arvostamista. Myönnetään, en ole ollut kovin hyvä tässä itsekään aikaisemmin, kuten keväällä kun olin viikkoja poissa pelistä, mutta tällä kertaa osasin jo suhtautua asiaan lempeämmin. Silloin minä ajattelen niin, että lihakset saavat palautua kerrankin kunnolla ja on enemmän aikaa tehdä jotain ihan muuta :) Tätä kroppaa kuritetaan salilla muutenkin jo aika ankarasti, joten ei olisi reilua kurittaa sitä silloin, kun se ei ole edes täysissä voimissaan.

kao kao
Kao Kao

Mun treenaustahti on minimi 3 kertaa viikossa ja tällä viikolla olen jättänyt yhden niistä välistä (koska väsytti, liikutahan ei tuo lisää energiaa) ja nyt mietin jo toisen skippaamista. Mutta mutta, ehkä mä nyt tässä jo valmiiksi treenivaatteissa istuessani voisin pyöräillä kilsan sinne salille ja mennä sinne treeneihin. Kiitos tästä virtuaalisesta eteenpäinpotkaisusta :)

Juustohöylätarinointi pitää blogin mielenkiintoisena, ei treeniblogin tarvi olla aktiivisesti treenistä kertova, eläthän sä muutenkin ja musta sellainen kokonaisuus on paljon parempi kuin yksitotinen siivu elämästä. Mut nyt sinne salille siis minäkin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Noo, menitkö? Oliko hyvä treeni? ;)

kao kao
Kao Kao

Menin ja oli hyvä treeni :) tai Zumba oikestaan. Ihana keikkua siellä ties miten ja kuvitella näyttävänsä tosi hyvältä (ei kyllä silloin kannata katsoa peiliin..) 

Jääkarhu (Ei varmistettu) http://ominjaloin.blogspot.com

Voi viude, jos mulla olisi tuo kroppa, niin en laihduttaisi enää grammaakaan :) mutta ymmärrän toki, että pitkänmatkanjuoksussa jokainen ylimääräinen on liikaa.

Mulle kelpaa myös jutut juustohöylistä. Myös perunankuorimaveitsestä saisi samanlaisen pistauksen...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hmmm... tai sitten se on vaan heikon merkki, ettei jaksa kantaa omaa massaansa kovin pitkälle? :D En ole varma onko helpompi pudottaa painoa vai lisätä voimaa? :D Harmi, että molempia ei taida saada yhtä aikaa.

Jaa niin, tuo perunankuorimaveitsi voisi myös olla aiheena kovasti mediaseksikäs.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kaikkea sopivasti ja mielialan mukaan! :)

CougarWoman
CougarWoman

Hitsi, jos mulla olisi tuommoinen kroppa niin polttaisin koko vaatekaappini sisällön ja kulkisin loppuelämäni alasti :D

Ihan tuli himo aloittaa taas kuntosali! 

Kommentoi

Ladataan...