Keskivertoa kurjempi kaveri

Onnenpäivä

Se on taas se päivä vuodesta, jolloin tekisi mieli vaipua maan alle. Joten kiitos ja kumarrus, vastaanotan taas tänäkin vuonna häpeillen vuoden kurjin kaveri -palkinnon.

Tiedättehän, olen se sellainen joka roikkuu Facebookin kaverilistalla, mutta jota kukaan ei ole nähnyt vuosikausiin. Se, jonka nimen nähdessään pysähtyy hetkeksi miettimään, että kukas se tuo on, kasvot kun tuovat etäisesti mieleen jonkun, mutta tukan väri on aivan väärä.

"Jaa, mutta sehän oli se yksi, joka muutti Kaliforniaan, lupasi tulla takaisin, mutta jota ei sen koomin ole näkynyt. Aika paska kaveri."

Eikä tilanne ole juuri sen parempi niilläkään kavereilla, jotka asuvat kanssani samassa maassa. 

"Oletko nähnyt Annea? Ai et, en minäkään, kuukausiin. Ihme tyyppi, se käy vaan siellä salilla. Ei se lähteny edes lounaalle. Se varmaan syö kotona jostain helvetin pakasterasiasta kanaa. Aika paska kaveri."

Ja vähän käy sääliksi jo aviomiestäkin.

"Olisipa kiva lähteä johonkin matkalle talvilomalla, vaikka Karibialle. Ai mutta eihän me voida, kun sulla on tuo dieetti... Ja nyt oikeesti, ei kai me taas syödä kanaa?"

Tiedetään, tiedetään. Antakaa anteeksi. Tämä pistos sydämessäni kuitenkin kertoo siitä, että olette tärkeitä ja vaikka en olisikaan fyysisesti läsnä, ajattelen teitä paljon. Siis hyvää ystävänpäivää, tänään ja joka päivä. Ja erityiskiitos aviomiehelleni, joka kestää hienosti kaiken hulluudenkin keskellä. 

Kivaa ystävänpäivää myös kaikille lukijoille!

 

Share

Kommentit

Fairytail

Tiedän tunteen. Muut hössöttävät kukkasilla ja suklaarasioilla ja lähettelevät jopa kortteja, minä en. Kuitenkin ne tärkeimmät ystävät, joita kumma kyllä riittää, ovat niitä joille ei tarvitse olla tilivelvollinen mitenkään. Heistä ei kuulu mitään, eikä minusta kuulu mitään, mutta silloin kun harvoin näemme, on kuin olisimme nähneet viimeksi eilen. Parhaan ystävän kanssa mikään ei muutu!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Fairytail: Sinäpä sen sanoit. Olen aina ollut, jo siis Suomessakin asuessani, vähän tällainen erakko. Mutta sitten kun tavataan, istutaan alas ja jutellaan oikein kunnolla, nauretaan, pidetään hauskaa ja halataan. Kai ne meikäläisen tosiystävät sen jo tietää, että olen vähän tämmöinen.

Siis eihän tuo ruokavalio ole mielestäni mitenkään kovin huomion arvoista, jota pitäisi muiden puolesta mitenkään noteerata. Päin vastoin kukin syö mitä haluaa. Minun parempi puolisko joutuu välttämään pakosta maitoa ja gluteeiinia, lisäksi kontrolloida suolan ja sokerin määriä. Silti noilla raameilla saa itse tehtynä aivan hyvää ja maittavaa ruokaa ja aika pitkälle syön samaa ruokaa, tosin joskus jälkikäteen hieman "tuunaan" niitä esim. ruusu-tai merisuolalla tai jollakin maitotuotteella  ja arvot ovat aika hyvät keski-ikäiseksi. Ruoka on väkisinkin aika terveellistä. Siinä sivussa syön tietysti ns. Normaaleja ruokatuotteita proteiininin ja hiilarin saamiseksi riittävästi. Tosin tuoltakin puolelta löytyisi tuotteita mutta kun on hieman taipuvainen herkuttelluun. 

Anna-Stiina (Ei varmistettu) http://sporttimimmin.blogspot.fi/

Kuulostaa tutulta! Itse olen kans melkoinen erakko ja ruokavalio on aikasta tiukka, joten ulkona ei ainakaan viikolla juuri syödä. Mutta onneks kaverit ovat siihen jo tottuneet, joten eipä tarvi kauheasti selitellä :-)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Heh, ei minunkaan kaverit oikeasti mitään sano (tai tekevät sen hyvin selän takana), mutta itselleni iskee välillä tosi huono omatunto... Kääks. No, ehtii sitä sitten eläkkeellä päiväkahveille ja -konjakeille :D

Mä ymmärrän kyllä hyvinkin ton ruokajutun. Ite en ole dieetannut mutta herkkuja ja muuta turhaa olen vältellyt jo monta vuotta, ja kyllä edelleen jotkut jaksavat pyöritellä silmiään kun tyrkytetään kakkua ja pullaa enkä ota, tai kavetsut halajaa Mäkkiin/pizzalle ja minä istun mukana syömättä. Kun en vaan tykkää :)

wasp (Ei varmistettu)

erakot ja ruokavammaiset on just parhaita, saa kai sitä nyt olla oma niuho itsensä ; )

Fairytail

Wasp tiivisti kyllä asian ytimen aika tiukkaan pakettiin :D

Tuo omatunto se on se huonoin ystävä kyllä, kun ei sitä ehdoin tahdoin ketään halua loukatakkaan <3

 

Ruokavammaisuus ei ole niuhottamista vaan pyrkimys pysyä hengissä ja terveenä. Esim. pienikin maito,kala ym. määrä ruuassa voi tukkia henkitorven ja sairaalareissu edessä sen adrenaliinipiikin jälkeen. Jos kerkiää!

Kommentoi