Kuinka opin rakastamaan aamuja

Onnenpäivä

Oli aika, jolloin inhosin aamuja. Kännykän armoton herätysääni pakotti minut pahantuulisena aamuun eikä oikeaa jalkaa sängystä nousemiseen ollut kai olemassakaan. Minä vihasin kylmää ilmaa peiton ulkopuolella, minä vihasin sukkaa, jota oli vaikea saada unisena jalkaan, minä vihasin peilissä olevaa nuortanaista, jonka suupielet taipuivat alaviistoon, minä vihasin bussimatkaa työpaikalle ja minä vihasin toimiston oven narahdusta hiljaisessa rappukäytävässä. Etsin syyllistä kännykän herätysäänestä, aamupalasta, vesisateesta, bussikuskista, pomosta, miesystävästä ja varmaankin joka paikasta muualta, paitsi peilistä.

Sitten eräänä aamuna, auringon tulviessa sisään verhojen välistä, minä vahingossa keksin sen. On asioita, joille en voi mitään ja se on fakta. Mutta on myös huomattava määrä niitä asioita, joita voin halutessani muuttaa. Olin alistunut siihen kuinka muut minua kohtelivat, odottanut eteeni nousseiden seinien kaatuvan itsestään, pyörinyt varpaitani tuijotellen ympyrää päivästä toiseen ja inhonnut aamuja, jolloin sama oravanpyörä pyörähti uudelleen käyntiin.

Sitten tuli aamu, jolloin vahingossa otin ensin pienen ja sitten hieman suuremman korjaavan askeleen. Ryhdyin muuttamaan elämääni ensin vahingossa ja lopulta tietoisesti kohti parempaa. Ensin vaihtoon lähti mies, sitten työpaikka ja lopulta stressiä aiheuttanut oma yrityskin laittoi pillit pussiin. Palasin takaisin niiden asioiden äärelle, jotka joskus olivat tehneet minut onnelliseksi, löysin liikkumisen ilon ja ryhdyin aktiivisesti etsimään uusia asioita, joiden tekemisestä nautin. 

Uusien aamujen myötä ryhdyin muuttamaan myös itseäni. Hitaasti työstin ujouttani, opettelin kunnioittamaan itseäni, ajattelemaan positiivisesti ja kääntämään vastoinkäymiset voitoksi tai ainakin ottamaan niistä opiksi. Olin aina kuvitellut, ettei itseään voisi muuttaa, mutta olin väärässä. Asioita ympärillä korjaamalla, stressitekijöitä poistamalla ja tekemällä enemmän niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, minä muutuin vähitellen melkein kuin itsestään.

Tonttukin sen tietää, että jokainen aamu on uusi alku.
 

Jokainen aamu on lahja, uusi mahdollisuus ja hetki, jolloin voi kääntyä kannoillaan. Eivät asiat saman päivän aikana muutu, mutta ihan jokaisena aamuna on mahdollisuus aloittaa alusta, ryhtyä etsimään uutta työpaikkaa, parantaa parisuhdetta, opetella laittamaan terveellistä ruokaa, laittaa päänvaivaa aiheuttava auto myyntiin tai mennä peilin eteen ja sanoa "olet ainoani ja minä rakastan sinua".

 

Share

Kommentit

Matkaaja (Ei varmistettu)

Tiedän niin hyvin tuon tunteen. Aamuja vihaa, koska oikeastaan sitä ei haluaisi herätä siihen elämään mitä elää ja jota ei haluaisi elää. Kuitenkaan ei osaa muuttaa asioita. Jokainen päivä tuntuu selviytymiseltä ja jokainen aamu tuntuu huutavan sitä, että taas uusi taistelu edessä. Iltaa odottaa, koska se tuo edes jonkinlaisen helpotuksen ja tauon siihen selviytymiseen. Kuitenkin aamu on aina yhtä viaton ja minäkin jossain vaiheessa opin rakastamaan niitä auringonsäteitä aamulla, tai sitten vaikka sadetta. Yhtä kaikki se on uusi päivä. Minua masentaa jotkin asiat, joita ei voi muuttaa, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä, että aina uusi aamu ja uusi päivä koittaa. Ajatteli sitten itse mitä tahansa. Ja isot muutokset ei tapahdu hetkessä, ne vievät jopa vuosia.

Sinun kirjoituksista on muuten huokunut jonkinlaista surua ja haikeutta viime aikoina. Onko se "koti ikävää"? Tiedän hyvin sen tunteen kun kokee, että sydän on liian hajallaan maailmalla ja liian paljon tärkeitä ihmisiä ja tärkeitä paikkoja ympäriinsä eikä tiedä mihin kuuluu. Toisaalta minä ajattelen niin, että suuresta sydämestä jää aina pala tärkeisiin paikkoihin ja on aina osa tärkeiden ihmisten mukana. Eikä ihminen, jolla on suuri sydän voisi ikinä pysyä vain yhdessä ja samassa paikassa koko elämäänsä.

Matkaaja (Ei varmistettu)

Niin lisään vielä, että minä tosiaan rakastin ennen iltoja ja pidän niistä vieläkin. Mielestäni on parasta, että oppii rakastamaan sekä iltoja että aamuja, koska elämä ei pysy paikallaan ja molemmat vuorottelevat. Joskus on elämässä aikoja jolloin kaipaa lepoa ja rakastaa iltoja, sitten toisaalta niitä aikoja kun on energiaa ja heti aamusta on intoa täynnä uudesta päivästä. Molempia tarvitaan.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itsestäni on viime vuosina tullut varsinainen aamu-ihminen. On niin paljon mukavampaa herätä, kun tietää, että päivään kuuluu enemmän niitä kivoja kuin tylsiä juttuja. Tottakai aina silloin tällöin, enkä voi sanoa edes että harvakseltaan, elämään mahtuu niitä ikäviä asioita, mutta aikani murehdittuani tulen aina lopulta samaan johtopäätökseen: jos ei asialle voi tehdä mitään tällä hetkellä, keskity niihin asioihin jotka ovat tässä ja nyt. Tiedän, että monien korvaan huoleton asenteeni elämän vastaiskuja kohtaan kuulostaa hölmöltä, naiivilta ja kaikin puolin vastuuttomalta ja typerältä, mutta se nyt vain on minun tapani ottaa vastaiskut vastaan. Muutoinkin on parempi antaa tomun laskeutua ja miettiä vasta sitten, että mitäs nyt tehtäisiin.

Tuo kirjoituksistani mahdollisesti huokunut pieni alavireys johtuu varmasti osittain myös siitä koti-ikävästä ja kaipauksesta omieni pariin. Ja samaan aikaan tunnen pientä haikeutta jättää tämä Kalifornian koti ja mies pitkän Suomi-loman ajaksi. Sitten on ollut tämä kaksi kuukautta kestänyt sairastelu, johon turhautuminen on varmasti paistanut läpi useammasta kirjoituksesta. Sen vuoksi on ollut myös aikaa ajatella elämää vähän toisin ja eri kanteilta, ehkä turhankin paljon.

Huomautettakoon nyt kuitenkin, että minulla on silloin tällöin taipumusta vähän dramaattiseen ilmaisuun ja siksi juttuni saavat joskus jyhkeämmät karmit kuin olisi tarvis :) Kärsin myös kroonisesta ajatustulvasta, jonka seurauksena pienikin takavasemmalla vilahtanut ajatuksenpoikanen saattaa kasvaa suuriinkin mittasuhteisiin. Niin, tämäkin juttu syntyi, kun aamukahvia juodessani avasin hyvillä mielin työsähköpostin ja jossain syvällä mielensopukassa vilahti ajatus vanhasta työpaikasta ja siitä riivatun toimistonovesta, jonka paukahdus sai niskakarvat nousemaan pystyyn.

 

 

Eilisen lupaukset

On tehty myös tutkimuksia, joissa todetaan, että harvoin työhönsä pystyy vaikuttamaan mutta vapaa-aikaan voi - ja kannattaakin vaikuttaa vapaa-ajan aktiivisuuteen -, jolloin oman elämän hallinta ja onnellisuus lisääntyvät siitä, että tekee jotain ja on aktiivinen. Hallinta oli nimenomaan sitä, että tekee asioita, ei sitä että katsoo tv:tä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Itse olen joskus herännyt innoissani siksi, että työpäivän jälkeen pääsen tekemään jotakin, mitä odotan innolla (joskus treenit, joskus jonkun ihmisen tapaaminen).

Eli jos työpaikassa ei varsinaisesti ole mitään major-vikaa, niin ne muutokset voi aloittaa muusta elämästä.

Aamu on vuorokauden paras hetki. Jos siitä osaisi vain nauttia... Aina, kun olen liikkeellä aamulla, kun usvakiehkurat leijailevat pellolla, suolla tai veden päällä, ilma on kostea, viileä ja raikas ja aurinko vasta lupailee kultaista valoaan ja ilma on vielä ohut ja siniharmaan sävyinen, ihmettelen sitä etten pääse ylös sängystä muuten vain, kävelemään, lenkille, nauttimaan siitä hieman ylimaallisesta hetkestä kun yö vaihtuu päiväksi. 

Mutta siinä olen petrannut, että nykyisin menen harvoin erittäin myöhään nukkumaan, mitä tein joskus kun tiesin, että kun suljen silmäni niin seuraavaksi on aamu ja lähtö töihin. Niinpä pitkitin nukkumaanmenoa, ja seuraava päivä oli kahta hirveämpi. Univajekrapula ei ole kenenkään kaveri.

kaesa (Ei varmistettu)

Joo, tuttu tunne! En todellakaan ole mikään aamuihminen. Illalla olen tehoikkaimmillani. Nyt uuden työn vuoksi joudun heräämään "jo" seitsemältä, ja ensimmäinen ajatus aamuisin on että voi kun saisi vain kääntää kylkeä.. varsinkin kun junavuorojen vuoksi olen työpaikalla aina jo 1,5 tuntia ennen työvuoron alkua, eikä siitä tietenkään mitään makseta.. mutta, yritän ajatella positiivisesti: ne 1,5 h olen täällä kaikessa rauhassa itsekseni, ehdin syödä aamupalan ja meikata ja selata suosikkiblogit läpi työpaikalla ennen varsinaisen työn alkua :) Ja työkin on niin mukavaa että ei tässä mitään valittamista! Kaikkeen tottuu kun korjaa oman asenteensa ja keskittyy niihin positiivisiin juttuihin elämässä. Ja se aamujumituskin lähtee viidessä minuutissa kun vain nousee sieltä sängystä ylös ja pesee kasvot kylmällä vedellä :)

Kommentoi