Kulta muuten, yks pikku juttu...

Onnenpäivä

"... olen oikeasti hieman vanhempi, kuin olen sinun antanut ymmärtää. Tarkalleen ottaen reilut kahdeksan vuotta."

Auts. Oma ikä ei ehkä kuulosta siltä kaikkein fiksuimmalta asialta salata omalta puolisoltaan. Kuitenkin Iltalehden tekemän kyselyn mukaan oikea ikä on yksi niistä asioista, joka puolisolta pidetään visusti salassa. Siis mitä? Todellisen iän onnistunut salaaminen on jo ihan arkisten asioiden valossakin melkoinen saavutus. Ei nimittäin ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun itse joitain papereita täytellessäni olen tarvinnut myös mieheni sosiaaliturvatunnusta.

Mitä muita suuria (ja uskomattomia) puolisolta pimitettäviä salaisuuksia suomalaisten omaltatunnolta sitten löytyy?

• uskonto sekä uskonnollisuus

• sairaudet

• tupakan- ja pilvenpoltto

• vankilatuomiot

• erilaiset seksuaaliset taipumukset

• salaiset säästötilit ja rahaperinnöt

• maksuhäiriöt

... sekä tottakai ne perinteiset parisuhteen ulkopuoliset suhteet.

Itseni kaltaisen ääliö-rehellisen ihmisen mielestä tuntuu uskomattomalta, että ihmiset omasta tahdostaan elävät valheessa ja vetävät valheiden syvään suohon myös autuaan tietämättömän puolisonsa. Salaiset säästötilit ovat sinänsä pikkujuttu ellei muu perhe nyt sitten näe nälkää, mutta esimerkiksi oman uskontonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa salaaminen omalta puolisoltaan lähentelee jo vahvasti vääristeltyä minäkuvaa. Keneen sitä sitten onkaan rakastunut, jos ei oma puoliso olekkaan todellisuudessa sitä mitä on vuosikaudet antanut ymmärtää? Ja mikä motivoi ihmistä moisessa itsepetoksessa edes elämään? Kaiken lisäksi valheella on tapana olla lyhyet jäljet. Menetetyt luottotiedot voivat putkahtaa esiin yhteistä asuntolainaa hakiessa, ovelle ilmestyä jälkikasvua vuosien takaa, kaupassa tulla vastaan vanha sellitoveri tai luurangot kaatua ryminällä ulos kaapista hetkenä minä hyvänsä. Onko jatkuva paljastumisen pelossa eläminen sitten sen keinotekoisesti ylläpidetyn parisuhteen arvoista?

Itse elän ruskeasilmäiselle varsin sinisilmäisessä kuplassa itselleni uskotellen, että ihmiset ympärilläni ovat minulle rehellisiä, mukaan lukien puolisoni. Olenhan minäkin rehellinen, ainakin melkein. Ehkä joskus olen muutamat hintalaput repinyt juuri ostetuista vaatteista irti jo autossa ja sanonut kotona huolettomasti, että eiväthän ne paljon mitään maksaneet (hupsis, taisin juuri paljastua). Muutoin sitten muistutankin lähinnä avointa kirjaa.

Niinpä pyydänkin teitä, arvon lukijat,  kertomaan mitä te olette salanneet puolisoltanne ja miksi? Onko kyseessä jotain elämää suurempaa vai vain naurettava pikkujuttu?

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ei vielä ensimmäistäkään kommenttia. Ei ensimmäistäkään paljastusta. Onpas minulla harvinaisen rehellisiä (tai epärehellisiä) lukijoita! 

Ajattara (Ei varmistettu)

Toi hintalappuhomma on muuten tuttu juttu.. :D 

Mutta mun surullisenkuuluisa exä oli niin täynnä noita lyhytjälkisiä putkahtelevia salaisuuksia ja niiden mitä omituisimpia selityksiä, etten enää itsekään tiennyt, olenko lintu vai kala. Eräs tuttava totesikin, että mikäli tämä kyseinen henkilö tulisi vastaan todeten "hyvää päivää" - tarkistettuaan ensin, onko ulkona valoisaa - tietää, ettei päivä ainakaan ole hyvä. 

Siinä suhteessa jouduin itsekin salaamaan ja valehtelemaan asioita oman ja läheisten hyvinvoinnin tähden. Vastasin muunmuassa automaattisesti "niin mäkin sua" - ja mahdollisimman nopeasti, välttyäkseni mustasukkaisuusraivareilta, vaikken todellisuudessa enää tiennyt sitäkään, mitä tunsin...

Moisen jälkeen on todella oppinut arvostamaan rehellisyyttä. 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Been there, done that. Ja mitä tästä opimme? Mikäli suhde perustuu jatkuvalle valehtelulle, pimittelylle ja salaisuuksille, ei se kovin onnellinen ole. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. 

Go With the Flow

Uskon, että olisi järjettömän ahdistavaa olla myös se suhteen osapuoli, joka joutuu asioita pimittämään. Tai ei joudu, mutta pelkonsa tai jonkun muun takia niin tekee. Ja tarkoitan nyt tosiaan siinä tapauksessa, ettei uskalla puhua, en sitä, että haluaa esittää olevansa jotain mitä ei ole.

Suurin valhe mitä olen kertonut rakkaalleni-nyt jo ex-sellaiselle-oli se, että "kyllä mä vielä jaksan yrittää auttaa sua ja kuunnella.". En oikeasti jaksanut, olin ihan lopussa. Mutta rakkauden vuoksi kärsitään, right?

ela (Ei varmistettu)

Olen näköjään ihan ylirehellinen kun suurimmat valheet/salatut asiat omalle puolisolle on kun piilottelen uusia meikkejä/korviksia ensin pari viikkoa kaapissa ennen käyttöä, jolloin puoliskon kysyessä onko tuo/nuo uudet, voin sanoa että "vanhat jo, en oo vaan käyttäny". :D Ja tätäkin tulee tehtyä lähinnä silloin jos on rahat tiukilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, pääsen "ilmiantamaan" itseni. Olen seurustellut avopuolisoni kanssa viitisen vuotta ja menimme äskettäin kihloihin. Hän ei tiedä, että olen ollut aiemminkin kihloissa. En koe tarpeelliseksi kertoa tätä hänelle, sillä olin ensimmäistä kertaa kihloihin mennessäni n. 17-vuotias ja ne olivat ns. teinikihlat (erosimme ehkä puolen vuoden seurustelun jälkeen). Olen ehkä paha ihminen, mutta en koe asialla olevan juurikaan merkitystä ja minua hävettää koko juttu. Lisäksi haluan hänen kokevan kihlauksemme olevan ainutlaatuista, koska niin se onkin... (enhän toki tiedä jos hänellä itselläänkin sattuisi olemaan samanlaisia luurankoja kaapissa? :D)

Kyyninen (Ei varmistettu)

Tuttua tuo rahankäytön salaaminen varsinkin ulkonäköön sijoitettuna. Tosin en ymmärrä, miksi. Miehet käyttävät myös rahaa kohteisiin, mitä naisena en ymmärrä. Olen myös toisinaan valehdellut kumppanilleni minulla olevan menoa, vaikka haluan vain viettää aikaa yksin jäätelöpurkin ja hömppäleffojen parissa.
Olen muuten ylitsevuotavan rehellinen. Kerron joskus jopa liiankin avoimesti, mitä päässäni liikkuu. Valitettavasti tätä samaa rehellisyyttä en ole saanut vastalahjaksi suhteissa vaan päinvastoin jokaisessa ihmissuhteessani olen tullut petetyksi. On paljastunut kaksoiselämää, rikollista taustaa, velkaantumista tai persoonallisuushäiriö. Ystävät ovat ihmeissään, miten huono tuuri voi olla. Mutta eivät asiat heilläkään hyvin ole...
Syy kyynistymiseeni ei viime kädessä ole pelkästään henkilökohtaisissa kokemuksissani vaan siinä, että lähimmässä ystäväpiirissäni lähes jokainen mies pettää kumppaniaan! Tästä johtuen olen alkanut enemmän arvostamaan vapauttani ja olen ehkä jokseenkin tyytyväinen kokemuksieni antamaan kykyyn tunnistaa valehtelu ennen kuin olen ollut naimisissa valheen kanssa useamman vuoden.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Holiday: Se on, todella ahdistavaa. Edellisessä, hyvin, hyvin onnettomassa suhteessani salasin paljon asioita. Lopulta ihan arkisiakin. Jos tulin 10 minuuttia "myöhässä" kotiin, selitin syyksi ruuhkan, vaikka oikeasti olin vain tehnyt hieman normaalia pidempään töitä. Tämä oli puhtaasti itsesuojeluvaiston aikaansaannosta sillä rehellisyydestä olisin saanut "rangaistuksen".

Menneisyyteni takia olen sitä mitä olen nyt. Suunnattoman rehellinen, joka ei enää koskaan lähtisi mukaan tuohon rumbaan. 

Ela: Miehetkin tekee sitä! Ostavat pieniä nippeleitä ja nappeleita, joiden nurkkiin ilmestymistä me naiset emme edes huomaa. Ja ei kai kaikista hankinnoista ole tarpeen erikseen informoidakaan.

Emmi: Vau, tuo on oikein emävale. Olisipa hauska tietää miksei hän asiasta voinut kertoa, edes sinulle. Onko työttömyys tässä maailmassa niin noloa? Luulisi, että tuossa tilanteessa pieni tukikin voisi olla paikallaan, mutta mistä saat tukea jos et kenellekään uskalla kertoa.

Vierailija: Holidaylle vastatessani kirjoitin, että menneisyyteni takia olen sitä mitä olen nyt. Virheistä on opittu. Samalla tavalla menneisyytesi vuoksi sinä tiedät kihlauksenne olevan omalla tavallaan ainutlaatuinen. Ei sen ainutlaatuisuutta poista se, että olen ollut kihloissa aikaisemminkin. Tiedäthän, toisinaan täytyy eksyä metsään oppiakseen lukemaan karttaa. Itse en voisi asiaa salata, tuntisin itseni vähän huijariksi. En kuitenkaan sano, etteikö sinun tulisi tehdä niin. Ole kuitenkin varuillasi, sillä jos joku ystävistäsi tai tuttavistasi vanhasta kihlauksestasi tietää, voi asia tulla joskus päivänvaloon väärällä hetkellä.

Kyyninen: Minulle on käynyt päinvastoin. Olen tämän hetkisessä elämäntilanteessani vähemmän kyyninen kuin koskaan aiemmin, vaikka menneisyyteni vuoksi minusta olisi kai pitänyt kyynisen lisäksi tulla vainoharhainen. Sen lisäksi, että edellisessä suhteessani jouduin itse valehtelemaan paljon, valehdeltiin minulle todennäköisesti sitäkin enemmän. Kokemusteni jälkeen vietin pitkiä aikoja pohtien annanko kyynisyydelle vallan, siirrynkö vast'edes kulkemaan varpaillani enkä koskaan enää luota keneenkään. Valitsin kuitenkin toisen lähestymistavan uuteen elämään. Takki auki ja täysillä päin, kävi miten kävi.

Sitä minä kai yritän sanoa, että älä kyynisty liikaa. Sillä voi suojautua, mutta vahingossa voi tulla torjuttua myös niitä hyviä asioita.

ryppumekko (Ei varmistettu)

Olen kyllä aivan samoilla linjoilla kanssasi,
minusta ei moiseen olisi,tai sitten se tuntuisi tarkoittavan itseni muuttamista pakottamalla.

Sorry.Ei siis mitään suuria salaisuuksia. :D

ryppymekko (Ei varmistettu)

Aa,okei joo,olen minä joskus "joutunut" parisuhteessa valehtelemaan tilapäisesti jotain astetta isompiakin juttuja,ns.menneessä elämässäni,mutta koskaan en ole niiden valheiden kanssa kyennyt montaa päivää elämään,herkkä omatunto,se on kyllä.Ja hyvä niin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ryppymekko: Mitä sellaisia asioita loppujen lopuksi edes on, joita ei voisi sille lähimmälle kertoa? Ja miksi tehdä asioita, joita pitäisi salailla? Suuria kysymyksiä joihin en keksi vastauksia.

Kommentoi