Kun normaalipainoinen dieetin aloitti

Onnenpäivä

Kuten jokin aika sitten jutussani Supervaaka tuli taloon kirjoitinkin, alkoi mieheni painonpudotuksen sivutuotteena itsellänikin dieetti. Oma lähtökohtani tosin oli, ettei minulla varsinaista ylipainoa edes ollut. Näin ollen en edes haaveillut kilojen katoamisesta, vaan alkuperäinen ajatukseni oli, että siistisin ruokavaliotani ja se johtaisi ennemmin senttien kuin kilojen katoamiseen. Pelkkä mittanauha ei kuitenkaan kauan tiedonjanoani tyydyttänyt ja niin ryhdyin tarkkailemaan myös painoani.

Tavoite olisi, että painonpudotuksesta huolimatta 

rauta nousisi samaan malliin vielä puolen vuoden kuluttuakin.




 

Supervaa'an lukemia pohdittuani suhtauduin vartalonmuokkaukseeni jo paljon vakavammin. Juuri tämän vuoksi olenkin vältellyt pitkään minkäänlaiselle kunto- tai laihdutuskuurille ryhtymistä. Minä kun yleensä innostun kaikesta niin, ettei päähäni lopulta paljon muuta mahdukkaan. Joka tapauksessa, vaikka alunperin tuumailinkin, ettei painonpudotuksesta kohdallani tulisi olemaan kyse, muutin asian suhteen mieltäni siitäkin huolimatta, ettei painoni ollut ensimmäisen dieettiviikon jälkeen pudonnut grammaakaan. Tulosten saavuttaminen tällä ruokavaliolla tarkoittaa kuitenkin väistämättä muutakin, kuin senttien hupenemista.



Otetaanpa siis pätkä rautalankaa ja väännetään se sanalliseen muotoon:



Perinteinen läskin korvaaminen lihaksella vaatisi rasvanpolton lisäksi lihaksiston kehittymistä. Lihaksiston kehittyminen taas vaatisi lihaksille rakennusainetta, eli proteiinia ja hiilihydraattia. Koska dieettini ei sisällä hiilihydraattia, saati sitten plussa-kaloreita, ei lihaksiston dramaattinen kehittyminen ole mahdollista. Näin ollen, tällä ruokavaliolla, ainoa realistinen tavoite on rasvaprosentin pienentäminen painoa pudottamalla. Saavuttamastani lihasmassasta yritän luonnollisesti pitää kiinni kynsin hampain ja jossain tulevaisuudessa siintääkin se hetki, jolloin olen lihasten ympäriltä kadottanut ylimääräisen rasvan ja lihakseni piirtyvät kunnolla näkyviin. Kaunis ajatus, eikö? Laskeskelimme, että tyydyttävään rasvaprosenttiin päästäkseni, tulisi minun pudottaa painoani 3-5 kiloa. Hurjaa, sanalla sanoen.

Nyt kun projektilleni on muotoutunut ihan oikea tavoite, on aika miettiä, kuinka se saavutetaan. Avaintekijä on edelleen ruokavalio. Tämän lisäksi tärkeässä roolissa on (toivottavasti) oikeanlainen, lihaksistoa ylläpitävä, muttei missään tapauksessa riuduttava salitreeni. Eli kovia sarjoja kunnon painoilla. Aerobisen liikunnan kulmakivinä ovat kävely, kevyet hölkkälenkit ja toivottavasti pian myös maastopyöräily. Jottei homma menisi liian vakavaksi, aion laittaa aivoni narikkaan kerran viikossa. Silloin en urheile enkä juo ensimmäistäkään proteiini-drinkkiä, vaan keskityn lorvailuun ja energiavarastojeni täyttämiseen. Se, kuinka hyvin suunnitelmani käytännössä toimii, nähdään kevään mittaan. Olen armollisesti antanut itselleni aikaa päästä uusiin mittoihini aina kesäkuun alkuun saakka.

Nyt vain odotellaan huomista punnitusta ja mittaussessiota, josko ensimmäisen kahden viikon aikana olisin saanut pudotettua painostani ensimmäiset sata grammaa. Jiihaa!

Share

Kommentit

Itsekin tässä aloittamassa samantyylistä kuuria. Josko tästä saisin hieman tsemppiä ja inspiraatiota itsekkin! Tavoitteena saada lihaksistoa näkyviin tietenkin rasvaa polttamalla tekemällä kunnon salitreeniä oikeilla painoilla. Ruokavaliota unohtamatta keskittymällä oikeisiin ravintoaineisiin kuten proteiiniin. Mutta Tsemppiä sinnekkin! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Aaargh.

Ensimmäisen viikon jälkeen punnitus oli +/- 0 kg
Toisen viikon jälkeen +0,6 kg !!

Aina, kun jotain menee vikaan, tulee etsiä syyllinen. Peilissä se ei ainakaan ole, eihän? Eikä se taida olla vaa' assakaan. Tänä punnitusaamuna olin kuitenkin enemmän jumissa, kuin pitkään aikaan. Takana on kohtuu kova jalka- ja rinta-/olkatreeni. Portaiden nouseminen yläkertaan aiheuttaa irvistyksiä, samoin jos sattuu hengittämään liian syvään (joo, kyllä mä venyttelin mut...). Jostain syystä AINA, kun paikat ovat kipeänä, on painoni koholla. Ajattelin, että dieetin aikana näin ei kävisi, kun painon pitäisi kuitenkin laskea. Olen ollut laiska, enkä ole suuremmin jaksanut tutkia, miksi paino nousee lihasten ollessa treenin jälkeen kipeänä. Itsekseni olen järkeillyt, että se johtuu lihaksissa olevasta nesteestä. Ja johtuipa se mistä tahansa, on efekti aina sama.

Ärsyttää silti. Ihan hirveästi. Tankkauspäivän riemunkiljahduksetkin vaimeni huomattavasti, vaikka työstän parhaillani ruisleipää, jota tänään saisin jopa syödä. No, ensi viikolla tiedetään lisää. Silloin ei enää voi mahdollista painonnousua laittaa punttijumin piikkiin.

sanumaria

treeni kerää nestettä elimistöön, ja sitä kautta se paino saattaa rankan viikon lopussa noustakin. Ellei vedä muuten ihan miinuksilla.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Huoh. No kun vedän miinuksilla...kele!

sanumaria

nestettä se vaan on anyways :) mulla (ja ittekin taisit todeta jossain postauksessa), että treenittömän viikon aikana paino aina putoo. tsemppiä!

stadiserkkusi :D (Ei varmistettu)

Jos painoa haluat pudottaa nii suosittelen 7 viikon kipeänä olemista!

Itse olen laihtunut vajaa 5 kg vain sen ansiosta, että olen yskinyt 7 viikkoa niin paljon että se laukaisee aina silloin tällöin oksennusrefleksin ja ruoka tulee samaa kautta ulos kuin miten sen kroppaani ahdan!

Tosin nyt sitä ei ole sattunut enää vähää aikaa ja tulin just mummin ja papan luota et ehkä se tuli kirittyä takaisin...

MUTTA miun SkinnyJeansit on löysät ja menee helposti kiinni, nii yritän nyt siinä pysyä!!:D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No siis, olen minäkin painanut kolme kiloa vähemmän nielurisaleikkauksen jälkeen. Ja myös viisaudenhampaan poiston jälkeen. Mutta tuollainen painonpudotus tuppaa korjaantumaan heti, kun saa taas syödä ;)

Jotenkin se, että käsivarret ei enää mahdu paidanhihasta sisään, on paljon miellyttävempää kuin se, ettei farkut mene kiinni... ihme juttu :D

marsuzioni (Ei varmistettu)

mullakin ois et rasvaa pitäisi saada pois. Osaat varmaanki sanoa, et onko se painon pudotus suorassa suhteessa rasvaan? Meinaan, et jos pudotan 2kg ja oon treenannu tällä aikavälillä niin onko se rasvaa? Todennäköisesti joo, mut mua tämä kiinnostaa niin et millai sen rasvan saa palamaan.

Ja muista aerobisen lisäksi vetää joskus anaerobisella tasolla muutakin kuin salia, eli juokset niin kovaa kuin jaloista lähtee. Edistää myös rasvan palamista :)

 

tsemei!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

marsuzioni: Varsinkin alussa tuo katoava paino on todennäköisesti nestettä. Nesteen jälkeen lähtee liikkeelle rasva. Ja jos lihasten treenaamisen jättää pois ja keskittyy pelkästään aerobiseen, voi vahingossa hävittää myös lihasmassaa. Itse innostuin viime kesänä kovasti juoksemisesta, jätin salitreenin useaksi kuukaudeksi tauolle ja kappas, lihasmassa katosi kiitettävästi, vaikka niin hävisi rasvakin. Nyt tosiaan koitan hävitellä sitä rasvaa, mutta samalla säilyttää lihasmassan. Katsotaan miten tämä sali & kohtuu kevyt aerobinen -yhdistelmä toimii. Kahden ensimmäisen viikon perusteella näyttää kyllä siitä, että tuota aerobista on pakko koventaa tai lisätä. Seurataan tilanteen kehittymistä!

Jultsu (Ei varmistettu)

Olipa kiva lukea, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja "ongelmia" :) Itse olen muutaman viikon järkeistänyt syömisiä proteiinipitoisemmiksi, tosin miinuskaloreita tuskin on tullut. Treeninä sekä punttia, bodypumppia että juoksu + pakkasen takia kuntopyörää. Lähtötilanne 165 cm, 61.4 kg ja lihasta on jo lähtötilanteessa reilusti. Tänä aamuna vaaka näytti 61 kg. Argh. Mutta: tuntuu että olo on vähemmän löllö. Mittanauhaa en ole käyttänyt, mutta ehkä pitäisi. Joten hiljaa hyvä tulee. Jookos???

BTW: lisäksi ottaa pannuun tiettyjen ympäristön henkilöiden kommentit, kun ovat tajunneet että koitan katsoa mitä syön: "Mistä sinä muka laihdutat" ja silmien pyörittelyä. Perkele, mitä se teille kuuluu!

marsuzioni (Ei varmistettu)

Mieki oon ottanu tuon mittanauhan käyttöön peilin lisäksi. Puntaria en omista, enkä tiedä ostanko ollenkaan, koska lihas kuitenkin painaa enemmän kuin rasva niin paino saattaa jopa nousta massan lisättyä. Ehkä sitten vuoden lopussa kun olen täydellisessä kunnossa -;D ehheh- voin käydä puntarilla kattomassa lopputilanteen. 

Meikäläisen treeninä toimii crossfit 4-5 kertaa viikossa sekä uintia ja lenkkeilyä satunnaisesti, ja tiukka paleo ruokavalio :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Millaista ruokavaliota kannattaa noudattaa?
Oon 66,5kg ja pituus on n. 167cm.
Puoli vuotta sitten kävin viimeksi salilla. Ja olin parhaassa kunnossa. Nyt jälleen haen itseäni.

Ida-A. (Ei varmistettu)

Oli pakko tulla kommentoimaan, vaikka ulkopuolinen olenkin. Normaalipainoinen dieetillä, anteeksi mitä? Eikö normaalipaino tarkoita nimenomaan _normaalia_ painoa, eli ei tarvitse laihduttaa / lihoa? Toisinaan tuntuu, että olen maailman ainoa nainen, joka ei ole jatkuvalla laihdutuskuurilla. Onko vika minussa vai maailmassa? Itsensä hyväksyminen lähtee ihan muista jutuista kuin vaa'an numeroiden tuijottamisesta.

Eihän tämä sinänsä minulle kuulu, kuten Jultsu tuossa kirjoitti, mutta tunnen sen verran syömishäiriöisiä, etten voi olla kritisoimatta laihduttamista aina kun mahdollista. Kannustan kaikkia miettimään hetken, onko laihduttaminen / kehon muokkaaminen oikeasti tarpeellista. Tekeekö se elämästä parempaa ja onnellisempaa, ja miksi?

tiiti
ite puin

Itse ajattelen omaa kehonmuokkausharrastettani (jota siis toteutan esim. salilla) asiana, jossa haluan kehittyä ja tulla paremmaksi, kuten muissakin harrastuksissa. Yksi tapa seurata tuloksia on peilikuva. Ei saliharrastus tai dieettaus (välttämättä) tarkoita, ettei pitäisi kehostaan tai olisi jotenkin onneton. Sitä haluaa vain kehittää itseään, fyysisestikin. Tuskin ketään epäillään onnettomaksi tai itsetunto-ongelmaiseksi, jos hän haluaa oppia soittamaan pianoa entistä paremmin tai juoksemaan kolmen kilometrin sijaan kuusi. Minä haluan entistä isommat hauikset.

Mme Flore (Ei varmistettu)

Tiiti puki ajatukseni tästä hyvin sanoiksi. Vaikka anoreksian yms. vaaroista on hyvä puhua, joskus tuntuu, että nykyään ollaan menty ihan toiseen ääripäähän. Kukaan, joka ei ole epäterveellisen ylipainoinen, ei saisi nähdä omassa kropassaan mitään korjattavaa tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Mitä ihmeen pahaa on urheilullisuudessa ja sen kautta kehon muokkaamisessa - sehän on hallitusti tehtynä yksinomaan terveellistä? Sitä paitsi dieetti tarkoittaa ruokavaliota eikä laihdutuskuuria, ja terveelliseen syömiseen pyrkiminen on tuskin haitaksi monellekaan.

Minä haluan sekä oppia soittamaan pianoa paremmin että näyttää paremmalta. Kumpikaan ei yksistään tee minusta onnellista tai onnetonta, mutta jos lopettaisin itseni kehittämisen kummallakaan saralla, varmasti tulisin yksistään onnettomammaksi.

A.Sinivaaralle tsemppiä projektiin! Tämä oli inspiroiva postaus.

sanumaria

Niin ja ps. mä haluun sun hauikset. Voitko pistää postiin kiitos?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jultsu: Joku mies joskus kymmenen vuotta sitten sanoi minulle salilla, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. Taisin sillä hetkellä näyttää melko tympääntyneeltä pieniin käsipainoihini. Ja tottahan se on. Omaa Roomaani ei ole rakennettu vieläkään valmiiksi, mutta pikkuhiljaa! Elä hötkyile, hyvä siitä tulee!

Vierailija: Ruokavalio riippuu treenin laadusta ja tavoitteesta. Ja tässäkin asiassa jokainen on yksilö - mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Itseltäni yleensä ylimääräinen "höttö" on poistunut hiilareita karsimalla. Kuitenkin ennen radikaalia ruokailutottumuksien muuttamista suosittelisin lisäämään liikuntaa. Eli ensin pudotat liikkumalla pois ne mitä lähtee ja vasta tämän jälkeen tartut järeämpiin aseisiin. Ja muista kuunnella kroppaasi! En uskalla lähteä neuvomaan toisia tämän enempää, sillä en ole ammattilainen enkä aina edes tiedä kuinka oma kroppanikaan toimii. Mutta pysy taajuudella, katsotaan mihin suuntaan minä lähden!

Ida-A: Aion nyt raa' asti yleistää, mutta painonpudottajat voitaisiin jakaa kahteen eri alaryhmään. Niihin, joille painon aleneminen ja pienempään vaatekokoon mahtuminen on se juttu ja sitten niihin, joille sen jäljelle jäävän massan koostumuksella on enemmän merkitystä, kuin varsinaisella hävinneen massan määrällä. Kuten kuvasta näkyy, en ole erityisen pieni ja siro tyttö, joten se vaa'an lukema ei ole minulle se varsinainen juttu, vaan lihaksiston erotettavuus ja rasvaprosentti. Meillä lihaksistostamme huolta pitävillä tytöillä ei yleensä ole vaaraa taittua anoreksian puolelle, näin ainakin luulisin. Jos oma rasvaprosenttini tästä jollain ihmeellä pienenee ilman painon putoamista, olen enemmän kuin tyytyväinen. Mutta en usko sen olevan mahdollista nyt, kun lihaksisto ei saa tarpeeksi rakennusainetta. Mutta minä lupaan lähiaikoina blogata tästä aiheesta lisää! Normaalipainoinenkin voi dieetata ;)

Kiitokset kaikille tsemppauksesta! Ja tsemppiä omiin projekteihinne!

ps. sanumaria, ota koppi!

Hessu (Ei varmistettu)

Ida-A.:
Terveys.
Oma projekti sai taas kummasti potkua, kun äiti sai muutaman sydäninfarktin. Mä olen nyt pulleampi, kuin äiti mun ikäisenä. Normaalipainoinen, mutta en mitenkään hoikka. Äiti ei juuri ole liikuntaa harrastanut, syönyt vähän miten sattuu ja sitten pussikuureilla lahdutellut. Tuloksena 24 vuotta myöhemmin on ylipainoa, diabetestä, kolesterolia ja nyt sitten ne sydäninfarktit, vaikka rasituskokeessa pari vuotta sitten ei näkynyt mitään ongelmaa.
Ei kiitos mulle, mä en halua kulkea samaa tietä äitini kanssa.
Mulla on kuitenkin se etu, että mä olen sivusta seurannut sitä mun äidin valitsemaa reittiä ja voin siis tietoisesti valita toisin. Ongelma on toki siinä kohdassa tietoisesti, on helppo tsempata hetken aikaa, mutta yleensä stressin yllättäessä on helpointa lipsahtaa takaisin sohvalle.
Ehkä tämä tästä, pienin askelin.

Jultsu (Ei varmistettu)

Edellä tulikin jo monta pointtia, jotka itsekin voisin Ida A:n kommenttiin vastaukseksi allekirjoittaa. Mutta vielä voisin lisätä, että urheilullisen +30-v kahden lapsen äidin halua hiukan kiristää kroppaansa treenillä, josta nauttii yhdistettynä TERVEELLISEEN ruokavalioon voi tuskin ihan suoraan eikä edes aasinsillalla anoreksiaan tai yhtään mihinkään muuhunkaan syömishäiriöön yhdistää. Varsinkin, kun nämä kommentoijat näkevät, että vaikka jätän sen pullan neukkarissa väliin, vetelen lounasta suurempia annoksia kuin he itse. Ja sitten kehon muokkauksen yhdistäminen itsensä hyväksymiseen ja tarpeellisuuden kyseenalaistaminen... Luulen, että itseni lisäksi suurimmalla osalla kannustimena liikunnalle ja ruokavaliolle toimii ulkonäön lisäksi myös hyvä olo. Mutta vaikka motiivina olisikin pelkkä ulkonäkö, missä se raja niihin asioihin, joilla ulkonäköään voi muokata näiden kritisoijien mielestä menee, ennenkuin puhutaan itsetunto-ongelmasta? Saako hiukset värjätä? Entä ne uudet korkkarit, joissa tunnet olosi kauniimmaksi?

Ja vielä, nyt kun kerran aloitin: miksi saa ääneen paheksua, jos kokee jonkun pyrkimykset kohti parempaa oloa (ja mieluisempaa kroppaa) jotenkin tarpeettomiksi, mutta hiukan pulskalle tai vaikka hoikallekin korkeasta kolesteroliarvosta kärsivälle ei saa kohteliaissyistä ääneen sanoa, että onkohan sun nyt ihan viisasta ja tarpeellista ottaa tota suklaata?

Eli eiköhän jatketa kaikki harrastuksiamme suvaitsevaisesti kohti omia henkilökohtaisia tavoitteitamme! Ja tosiaan blogikirjoitukset aiheesta enemmän kuin tervetulleita :)

Kommentoi