Kun rahalla saisi onnea

Onnenpäivä

Käsi pystyyn, moniko teistä on ajatellut ettei rahalla saisi onnea? Ja moniko teistä käsi pystyssä olevista on sanonut tuon ollessaan tilin saldo miinuksella tai juuri ja juuri siedettävän rajoissa? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Olen itsekin ajatellut niin, monta kertaa. Kuin lohduttaen itseäni siltä faktalta, ettei ole vara hankkia sitä tai tätä. Ei se raha minusta yhtään onnellisempaa tekisi. Menenkin tästä ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta, se ei maksa mitään. Ollaanpa kuitenkin hetki ihan rehellisiä. Laitetaan syrjään kaikki turhat tunteet, ahneus, kateus sekä näyttämisen halu ja otetaan se kuuluisa järki käteen. 

Selvää on, ettei raha tee kenestäkään automaattisesti onnellista eikä raha itsessään vaikuta vielä mihinkään. Mutta kuitenkin oikeita tekoja ja valintoja tekemällä, voi mammonan muuttaa joksikin, joka tekee onnelliseksi. Jostain syystä meillä ihmisillä on vain tapana ajatella, ettei rahalla ostettu onni ole todellista ja että todellista onnea tuovat vain ne asiat, joilla ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa. Kuitenkin meillä jokaisella on unelmia, joiden toteutuminen vaatisi rahaa. Aivan kuten vaikkapa kolmen kuukauden reppumatka. Kun olet säästänyt tarpeeksi, olet kykenevä toteuttamaan unelman, joka sinut tekee onnelliseksi. Tadaa, maksoit juuri onnesta!

Tämäkin maisema teki onnelliseksi.

Mutta ei senkään näkeminen ilmaista ollut.

 

Tänään minä ajattelin, että jos minulla olisi rahaa, lennättäisin koko perheeni tänne Kaliforniaan nauttimaan hetkeksi auringosta kanssani. Veisin heidät katsomaan vuoria ja sitten merta.

Kyllä. Saisin rahalla onnea. Saisin perheeni tänne luokseni. Miten se ei muka olisi aitoa onnea?

 

 

 

Share

Kommentit

Aridith

Hyvä pointti. Kyllähän se on myös elämä stressittömämpää, kun ei tarvitse menettää yöunia siitä saako laskut maksettua tai kun voisi vaan varata hups noin vaan ihan random lennon miestä tapaamaan ja hupsvaan mennä jonain ihanan kalliina viikonloppuna vaikka hotellit maksaa kultahippusia...Ei oli sitä surua, kun ei ole rahaa nähdä joka kuukausi ja silloinhan olisi ostanut itselleen onnea.

Mutta toisaalta hyväpalkkaiset työt on usein aika kokonaisvaltaisia ja vie paljon aikaa, energiaa ja resursseja, mut ainahan voi lotota...!

Otter

Tuttuja ajatuksia - varsinkin nuorempana, jolloin talouden kanssa sai tasapainoilla tosissaan kieli keskellä suuta... Tietty rahavaranto tarjoaa mielenrauhan. Tutkittuakin tietoa löytyy siitä, mikä määrä tilillä tekee onnelliseksi ja jonka jälkeen ansaittu lisäpalkka ei lisää euforiaa. Onnen rima taisi täällä Jenkeissä olla noin 75.000 $ vuositasolla. 

Ihminen on kuitenkin siitä vekkuli eläin, että se tulee kaikkein onnellisimmaksi eläessään ympäristössä, missä tulee toimeen suhteessa paremmin kuin muut ympärillä eläjät. Eli keskiluokkaisena vaan ghettoon asumaan, niin voi tuntea itsensä rikkaaksi ;)

En tunnusta olevani kateellinen luonne, mutta katsellessani näitä Virginian pohjoisosan kartanoita pohdin kyllä joskus, millaisia uhrauksia perheissä ollaan tehty, että voidaan asua niin tasokkaasti. Silti ihailen amerikkalaista tapaa (vs. suomalaista) uskaltaa näyttää menestystä ulospäin. Se ei ole keneltäkään pois!

Mahdoton Nainen

Olet oikeassa. Kuten äidilläni on tapana sanoa, "rikkaus ei tuo onnea mutta köyhyys voi sen viedä."

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka,

Koska olen viettänyt viimeiset kaksi tuntia lukien sinun elämästäsi koen aiheelliseksi myös ilmoittaa itseni täällä. Eli täällä ollaan, Espoossa kotosohvalla möllöttämässä. Muistelemassa omia jenkkivuosia. Auringonpaistetta. Sanoin miehelle että mitäs jos muutettais takasin, porukkaskin tykkäis. Mies tottuneena meikälaisen haihatteluihin vastasi että älä valvo liian pitkään niin voit auttaa aamulla lapsen päiväkotiin pukemisessa ennen töitä..Mutta eihän sitä tiedä :)

Asiaan: aivan mahtava blogi, mahtava tyyppi, positiivinen energia on vallannut tämän sohvan nurkan ruudun välityksellä! Vaikutat ihanalta oman tien kulkijalta joka oikeasti elää ja nauttii elämästä. Hyviä treeni-ruokavinkkejä myös, ehkä tosiaan tää munkin talven väsymys johtuu tästä päin kökköä syömisestä..Katsellaan josko kunnon ruokailu auttais. Kahvilla ei pitkälle pötkitä.

Mukavaa syksyä sinne!

t.Marianna

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Minä ajattelen niin, että silloin raha nimen omaan tuokin onnea, kun se mahdollistaa henkisen pääoman kasvattamisen, kuten vaikkapa matkustamisen ja sitä kautta tutustumisen vieraisiin kulttuureihin ja mahdollisuuden avartaa omaa maailmankuvaa. Tai mahdollisuuden nähdä rakkaitaan useammin. Sen sijaan materian tuoma onnellisuuden tunne on valitettavan usein ohimenevää. 

Titta Marika

Vain hyvätuloisella on varaa sanoa, ettei raha merkkaa mitään. Kyllä se perkele merkkaa. Varsinkin silloin kun sitä ei ole!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ei niiden ostettavien juttujen tarvitse aina valtavan isoja ja kalliita olla jotka onnelliseksi tekevät. Ehkä muistatte miten joskus lapsena sai markan tai pari ja sitten juostiin onnesta soikeana kauppaan (tai kauppa-autolle...) ostamaan jäätelöä tai suklaapatukka. Voi sitä onnea, vaikka olikin vain lyhytaikaista!

Marianna: Voi että, onpa kiva saada uusi lukija ja vielä noin kiva kommentti! Heippa vaan sinne Espooseen! Tiedätkös, täällä on satanut kaksi päivää vettä ja se vetää meikäläisen aika veltoksi, ihan sama miten hyvin syö tai treenaa :) No, kun kroppa sanoo, että nyt otetaan kunnon päikkärit ja syödään vähän suklaata, niin parempi sitten tehdä niin! Käyhän toistekin blogivierailulla äläkä vaan lopeta sitä haihattelua, se on hyväksi ja pitää mielen virkeänä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vähän myöhään tämän bongasin, mutta... olen toista mieltä.

Toki niin, että rahaa pitäisi olla riittävästi, mutta että sitä pitäisi kuitenkin olla sen verran vähän, ettei mikään "luksus" ole itsestään selvää. Että siihen pitää säästää ja sitä pitää odottaa (ja nähdä vähän vaivaa). Vähän niin kuin kunnon ja lihasten kasvattamisessakin. Mitään ei saa ilmaiseksi.

Jos rahaa on niin paljon, että kaiken voi vaan ostaa jos siltä tuntuu, niin väitän että ihminen on yleensä melko onneton. Ja kasvattaa usein onnettomia lapsia. Siis usein, poikkeuksia on. Vaikka työntekoa välillä haukutaankin, niin kyllä ihmisen pitää osata sitä tehdä.

Moneen vuoteen en matkustanut juuri missään. Oli minulla varaa käydä laivalla Tukholmassa kerran tai kaksi vuodessa, sesongin ulkopuolella. Se riitti elämykseksi, enkä haikaillut kalliimpien matkojen perään, koska niihin ei ollut varaa. Olisin tullut vain onnettomaksi, jos olisin toivonut asioita, jotka eivät ole realistisia.

Nyt kun rahaa on vähän enemmän, voin kuluttaa sitä (säästeliäästi, mutta kuitenkin) kivoihin harrastuksiin. Opiskelijana en olisi voinut käydä pelaamassa sulkapalloa, kun tekee mieli. En olisi voinut käydä ravintolassa illallisella, tai jos kävin, otin aina sen halpisvaihtoehdon. En olisi voinut mennä ostoksille muualle kuin niihin halpapaikkoihin, joihin minulla oli varaa.

En ollut silti onneton. On aika onnellista, kun pystyy sopeuttamaan oman onnensa siihen pääomaan, jota on. Olen silti iloinen, etten ole enää niin rahaton koko ajan, joten kyllä se raha myös helpottaa oloa.
Silti, nautin edelleen hyvästä kirjasta, hyvästä seurasta ja vaikka polkupyörämatkoista. Tai lyhyestä laskettelureissusta omalla autolla, kauniista hiihtopäivästä tai kaakaotauosta talvisella metsäkävelyllä koirien kanssa.

Kommentoi