Lapsettoman tylsä elämä

Ladataan...
Onnenpäivä

Törmäsin tänä aamuna toimittaja Jarkko Uron ehkä hieman korostetun kulmikkaaseen ja kapeakatseiseen kirjoitukseen vau.fi:ssä. Kolumninsa hän aloittaa mahtipontisesti toteamalla, että lapsettomat ajattelevat lasten olevan kahleita, jotka estävät aikuisia toteuttamasta itseään. Lapsettomien elämä onkin perin tylsää, vaikka he kuvittelevatkin vapauden tekevän elämänsä täydelliseksi. Todellisuudessa he täyttävät elämänsä muka tärkeällä työllä ja rilluttelulla sen sijaan, että nauttisivat aidosta lasten mukanaan tuomasta elämänilosta.

Kirjoitus sinänsä on mielenkiintoinen, mutta avaa ehkä kuitenkin enemmän kirjoittajan omia ajatuksia lapsettomista, kuin lapsettomien ajatusmaailmaa. Syy siihen, miksi pariskunta tai yksittäinen ihminen pysyttäytyy lapsettomana, on harvoin pelkkä halu roikkua kynsin hampain kiinni vapaudessa lähteä baariin silloin kuin siltä tuntuu. On mielestäni jokseenkin kohtuutontakin väittää, että lapseton olisi niin itsekäs olento, että päättää olla lisääntymättä vain, koska haluaa omistautua sataprosenttisesti itselleen jälkikasvun sijaan. Päinvastoin. En varmasti ole ainoa, joka on toistaiseksi jättänyt lapset tekemättä epäitsekkäistä syistä enkä pelkästään vapauden menettämisen tai uran tyssäämisen pelossa.

Asia on nimittäin niin, että se toistaiseksi lapseton ihminen on saattanut itsensä sijaan ajatella hetken sitä syntymätöntä lastakin. Sitä, olisiko sillä lapsella hyvä syntyä juuri tähän hetkeen ja sitä, olisiko lapseton ylipäätään vanhempana sellainen kuin lapselle toivoisi. Ehkä ongelma onkin se, että me lapsettomat olemme miettineet asiaa varpajaisia ja vaipparallia pidemmälle, ennen kuin olemme sännänneet tekemään sitä kauneinta vain, koska ihmisen elämä on vajavaista ilman lapsikatrasta.

Lopulta jokainen priorisoi elämänsä itse. Ehkä sen lapsellisen täytyy perheelle leipää saadakseen ajaa jälkikasvunsa kymmenen tunnin työpäivän ajaksi päivähoitoon, jossa se lapseton päiväkodin täti voi sitten käyttää vanhemmuusviettiä omiksi tarpekseen leikittämällä toisten ihmisten lapsia.

Itsekkyys ja vapaus on aika vähän kiinni siitä onko lapsia vai ei.

 

 

 

Share

Kommentit

sanumaria

"Ehkä ongelma onkin se, että me lapsettomat olemme miettineet asiaa varpajaisia ja vaipparallia pidemmälle, ennen kuin olemme sännänneet tekemään sitä kauneinta vain, koska ihmisen elämä on vajavaista ilman lapsikatrasta." Etkös sää nyt ite tee yhtä kehnoja johtopäätöksiä ja argumentteja kun ton linkkaamas artikkelin kirjoittaja?

Kai sitä jokasella on omat syynsä miksi haluaa lapsia ja miksi ei. Enkä oikeen tajua miksi sen toisen puolen pitää huuella sinne toisaalle. Puolin ja toisin.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tärkeintää lienee juurikin se, että miettii mitkä ne syyt ovat, teki niin tai näin. Se on sitten eri asia, että menikö homma lopulta niin kuin Strömsössä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tarkennetaan tähän nyt vielä, että tuo lause viittasi lähinnä tuohon Jarkko Uron päätelmään siitä, että ihmisen elämä on jokseenkin harhaa, onnetonta, tylsää ja vajavaista ilman niitä lapsia. Että ehkä me (toistaiseksi) lapsettomat ei niitä lapsia tehdä vaan, koska niitä yleisen käsityksen mukaan kuuluu tehdä vaan asiaa pohdiskeltuamme olemme tulleet siihen tulokseen, että ei nyt ainakaan toistaiseksi ja toiset ei ikinä.

sanumaria

Itselle jäi siitä lähinnä kuva että lapsettomat harkitsee, lapselliset ei. Ja jotenkin se vähän söi pontta tuosta aiheellisesta kritiikistä huonoa artikkelia kohtaan.

sannuska (Ei varmistettu)

en mä ymmärrä miten sä sait ton asian noin väännettyä.. ehkä kaikissa teksteissä ei oo jotaki piilomerkityksiä tai käänteistä kritiikkiä vastapuolelle. :D timanttinen teksti annelta kaikinpuolin!

sannuska (Ei varmistettu)

en mä ymmärrä miten sä sait ton asian noin väännettyä.. ehkä kaikissa teksteissä ei oo jotaki piilomerkityksiä tai käänteistä kritiikkiä vastapuolelle. :D timanttinen teksti annelta kaikinpuolin!

sanumaria

No toi lainaus minkä otin tekstistä? 

Anna-Maija Arola (Ei varmistettu)

Mulle ainakin jäi toisenlainen kuva koko tekstistä. Kyse oli siitä, että lapsettomat ovat ajatelleet itsensä lisäksi myös sitä lasta ja kokeneet, että nyt ei ole oikea aika tai lapseton ei ole oikea ihminen vanhemmaksi. Ei siitä, että lapsen hankkineet eivät olisi ajattelleet asioita pitemmälle, varmasti suurin osa on. Mutta tekstissä ei ollut kyse lapsellisten ihmisten ajatusmaailmasta vaan lapsettomien.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Jaa sä ymmärsit sen noin. No, en minä kyllä sitä meinannut kuitenkaan. Jos hankkisin lapsia ympäristön (ja itseni luoman) paineen takia ja siksi, että vauvat ovat söpöjä, niin se lapsi olisi varmasti jo tehty, sikäli mikäli olisi tullakseen. Mutta kun minä teen asiasta hankalan ja mietin pidemmälle niin ei nyt sitten ole tullut tehtyä, koska on niin monta muttaa. Sitä siis tarkoitin enkä sitä, että vain lapsettomat ajattelee pidemmälle ja lapsia hankkineet toimivat vaan hetken mielijohteesta. Päinvastoin, varmaan niillä lapsia tehneillä on konsepti paremmin kasassa kuin meikäläisellä, tai ainakin pitäisi olla...

sanumaria

Kirjotettu teksti on aina juurikin siitä hankala että sen voi tajuta juuri päin vastoin kun oot itse sen tarkoittanut. Pääasia tässäkin taas lienee se, että yhtämieltä ollaan siitä miten toi Uro vois lopettaa typeryyksien kirjoittamisen :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo, mä välillä kyseenalaistan aika vahvasti kykyni ilmaista itseäni, kun ihmiset ymmärtää välillä ihan nurinpäin mitä yritän sanoa :D Sepä tässä bloggaamisessa onkin se miinuspuoli, kun tuntuu että aina joku ymmärtää väärin, joku provosoituu tai repii pelihousut. Pitäis *kele kirjottaa vaan tyynynpäällisistä ja kukka-asetelmista.

Mahdoton Nainen

Toi Uron teksti oli kyllä umpimielisintä ja ennakkoluuloisintaa schaibaa mitä oon hetkeen lukenut. Meinasi poksahtaa verisuoni päästä sitä lukiessa.

Mä aina jaksan ihmetellä näitä ihmisiä, jotka kokee jotain tarvetta mollata jotain muuta (itselle vierasta/vastakkaista/muuten vaan outoa) ihmisryhmää vain erilaisten elämänvalintojen takia. Ei se jotenkin vaikuta ihan tasapainoisen ja onnellisen ihmisen tekemisille. Mun mielestä jokainen tosiaan priorisoikoon elämänsä kuten haluaa, mutta noin henkilökohtaisena foot notena mun käy aina vähän sääliksi niitä lapsia joiden elämän merkitys syntyy vain ja ainoastaan niistä lapsista.

Mahdoton Nainen

Ja ton viimeisen lauseenhan piti olla "lapsia joiden vanhempien elämän merkitys syntyy vain ja ainoastaan niistä lapsista"....

sanumaria

Tätä mää en tajua, justhan sää itse ensin harmittelet että miksi pitää mollata toisia niitten valintojen takia, ja heti perään teet samaa?

Lunge lady (Ei varmistettu) http://lungelady.fitfashion.fi

Mä luin jostain, että ihmiset ovat onnellisimpia siinä vaiheessa elämää, kun lapset muuttaa pois kotoa... :) Tiedän, että jostain ihmisestä tuntuu pahalta, kun toinen valitsee lapsettomuuden, koska joillekin se osuu kohdalle haluamatta. Perheen perustaminen, jos se on mahdollista valita, on kuitenkin jokaisen oma asia - meillä on kuitenkin jokaisella se ikioma elämä...ja onko sinun valinta toiselta pois?

AnniS. (Ei varmistettu)

Voi kuinka asiaa taas kirjoitatkaan!
Minä olen hitusen vajaa kolmikymppinen nainen ja menossa naimisiin toukokuussa. Meillä on mieheni kanssa yli kymmenen vuotta yhteistä historiaa takana. Mua niiiiiin tympii ne lähes päivittäiset "ystävälliset" kyselyt ja tenttaamiset siitä, että ai nytkö on vauvoja tulossa. Ei ole. Eikä ole suunnitteillakaan, toistaiseksi ainakaan. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi jokaiselle puolitutulle alkaa selittelemään syitä, että miksi ei. Iso syy meilläkin on kyllä raha, meillä ei ole asuntolainan lisäksi tällä hetkellä varaa alkaa "elättämään" vielä lapsia, päiväkotimaksuista puhumattakaan, kun tulot ovat Suomen tasolla "suuret". Tehdään miehen kanssa molemmat lisäksi pitkää päivää töissä ja en tunne oikeaksi pitää lasta hoitopaikassa 11 tuntista päivää. Haluan, että edes jompikumpi meistä voi olla kotona pienokaisen kanssa ensimmäiset vuodet.
Kuitenkaan se, ettemme ole parin vuoden sisään jakaantumassa, ei tarkoita sitä ettemkö haluaisi lapsia koskaan. Saatika, että vihaisimme lapsia. Rakastan kummityttöäni yli kaiken <3 Ja veljeni lapset kyläilevät meillä loma-aikoina säännöllisesti, ja sekös vasta ihanaa onkin! Toistaiseksi kuitenkin koen, että minulla on antaa enemmän näiden nyt jo elämässäni oleville lapsille kuin mitä voisin antaa omilleni, tässä vaiheessa. Enkä koe olevani huono ihminen.
Pientä harkintaa soisin myös näille tenttaajille... Mieheni sisko ei tule koskaan saamaan lapsia. Molemmat munasarjat jouduttu poistamaan hyvin nuorella iällä sairauden vuoksi. Tiedän, että hänellä tekee todella vaikeaa, kun sukujuhlissa se ystävällinen serkku työntää lapsensa syliin ja sanoo samalla, että "tekee sinunkin hyvää vähän harjoitella, kun et lapsista vielä mitään tiedä"....

Mahdoton Nainen

Ja mitä tulee kenenkin syihin hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Itse olen tullut siihen tulokseen että kaikki muut syyt on huonoja paitsi se että oikeasti haluaa/ei halua lapsia. That's it. Ei niitä lapsia kannata merkitystä omaan elämäänsä tekemään, tai vanhuuden hoitajiksi tai siksi että olisi kunnon kansalainen ja tuottaisi lisää veronmaksajia. En myöskään ole sitä mieltä että ne lapset kannattaa ilmastonmuutoksen tai ylikansoituksen vuoksi jättää tekemättä (ei tää maailma siihen yhteen muksuun kaadu, etenkään tällä länsimaalaisella lisääntymistahdilla), tai siksi että ei muka voisi totetuttaa itseään lapsen syntymisen jälkeen (miksei muka voi?) tai koska sen lapsen elämä tulisi olemaan muka jotenkin kurjaa (kurjaa täällä enemmän tai vähemmän kaikilla, jos asiaa ylipäätään tältä kantilta pohtii niin ei voi olla kovin huono ihminen, eikä myöskään kovin huono vanhempi).

annakarin
Anna Karin

Niinpä! Musta vaan tuntuu, että aina pitää jollekin perustella että miksi nyt tälleen. Miksi et ole tehnyt lapsia? Miksi teet lapset nuorena? Miksi teet lapsen vanhana? Miksi teit vain yhden lapsen? Miksi teit niin monta lasta? Etkö ajattele maapallon ylikuormittumista? Miksi haluat tehdä lapsen tähän pahaan maailmaan? Miksi et adoptoisi? Ja ihan sama miten vastaa, joiltakin ihmisiltä tulee aina takaisin: "mä en ymmärrä". Niin, kun mun mielestä tässä elämässä ei olekaan kyse siitä, että kaikkien tulisi ymmärtää toisten valintoja. Eikä kenenkään pidä elää elämäänsä niin, että saisi mahdollisimman paljon hyväksyntää ja ymmärrystä. 

Että kaikkiin noihin kysymyksiin voi vastata itsekkäästi: koska mä haluan/ koska mä en halua. Eikö se ole kaikista paras perustelu? Se saarna maailman ylikuormittamisesta on aika turhaa sellaiselle, jolla se napero jo on. Ja ollaanpa rehellisiä: kuinkakohan moni oikeasti jättää lapset tekemättä siksi, että joku muu sanoo sen olevan tyhmää? Veikkaisin, että aika harva.

Nimimerkillä: tein lapset nuorena. Ja vastaukseksi miksi-kysymykseen ei usein riitä, että koska mä halusin. Vasta-argumenttina tulee, että no mä ainakin haluan nuorena olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa. Öö no se on tosi kiva, mutta eikö tuossa logiikassa ole yksi aika pahasti vuotava aukko?

ninoh

Itselläni toistaiseksi lapsettomuus johtuu juuri liiasta pohdinnasta.Vaikka sanotaan ,että lapsi tuo leivän  tullessaan, niin haluan itse olla suhteellisen  ekonomisesti ja henkisesti vakaa ja valmis kun perhettä perustan..Joskus ajattelen , että liiallisella miettimisellä tule koskaan olemaan valmis.Mutta tavallaan asioita ei pitäisikään pitää niin itsestään selvinä.Juuri se ärsyttää sellaisissa kommenteissa ja vihjailuissa usein, että eihän sitä voi edes itse tietää ennen kuin on tullut raskaaksi , että onko se edes ylipäätään mahdollista...

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Se mikä itseäni vaivaa kovasti on, että mitä sitten jos joku jättäisikin lapset tekemättä vain, koska haluaa mennä baariin aina kun siltä tuntuu? Onko se päätös silloin väärä? Minusta se on aika perhanan oikea.

annakarin
Anna Karin

No nykyäänhän kaikella tekemisellä pitää olla jokin järkevä perustelu. Matkustan, koska haluan avartaa maailmaani ja tutustua uusiin kulttuureihin (en koskaan siksi, koska haluan maata rannalla drinkki kädessä ja pulahtaa välillä mereen uimaan). Jätän lapset tekemättä, koska en halua ylikuormittaa maailmaa (en todellakaan siksi, että haluan olla elämässäni vastuussa vain itsestäni). Vien lapseni yöksi mummolaan, koska haluan, että lapsellani on hyvä lapsi-mummo-suhde (ja mitään tekemistä ei ole sillä, että haluan viettää illan aikuisten seurassa heittäen sarkastista läppää).

Minustakin se on perhanan oikea päätös, jos se tuntuu oikealta. Eikä sitä minusta edes tarvitsisi kenellekään muulle perustella. Mitä hemmettiä se kenellekään muulle kuuluu?

ninoh

Nimenomaan pelottavinta on ihmiset jotka tekevät asioita yhteiskuntaa muita tms miellyttääkseen tai kun ei uskalla tehdä toisin..siitä taitaa olla aika monta surullista tarinaa..

Tiina / Parempia polkuja (Ei varmistettu) http://Parempiapolkuja.blogspot.fi

Mukavaa, että otit aiheen käsittelyyn. Kommentointia tulee olemaan mielenkiintoista seurata, sillä aihehan on sellainen, että se aiheuttaa akuuttia herne nenässä - syndroomaa molemmissa leireissä. Itse olen kolmikymppinen ja toki joutunut jo jollain tavalla mietiskelemään kumpaan vihamieliseen leiriin haluan jatkossa kuulua. Omat syyni haluta tai olla haluamatta lapsia ovat varmaankin aika puhtaasti itsekkäitä. En tekisi lapsia, koska niitä pitää tehdä, enkä jättäisi tekemättä maapallon vuoksi. Tänään bussissa kolmen lapsen metelöintiä kuunnellessani viimeksi aika itsekkäästi ajattelin, etten todellakaan halu. Ehkä myöhemmin voi olla toisin (ellei ole jo sitten liian myöhäistä). Tykkään ihan hirveästi omasta elämästäni juuri nyt. Onko väärin haluta sen jatkuvan sellaisenaan?

iitukka

Ei todellakaan ole väärin, vaan pelkästään oikein. Kahden pienen lapsen väsyneenä vanhempana voin vain todeta, että älä ihmeessä hanki lapsia, ellet todella itse halua. Ei ole hehkuttamista tässä, ja ainakin tällä viikolla on ollut se lasten muka tuoma onni ja auvo tästä perheestä aika kaukana. Äidit, jotka ihmettelee ja säälii kovaan ääneen lapsettomia, on vaan kateellisia heille!

Onnhan tästä aiheesta toki hyvä keskustella, siis siitä, että annetaan muiden elää omaa elämäänsä itse valitsemallaan avalla. 

Mutta en mä lähtis provosoitumaan vau.fi ssä julkaistusta "jee hankitaan lapsia tekstistä", kyseisen mestan kohderyhmä kun nyt kuitenkin taitaa olla lapsia haluavat/lapsia juuri saaneet naiset... 

sanumaria

Hear hear :) Sen sijaan että kommenttiboksi täyttyisi kaikilla "siis miksi mun päätöstä olla hankkimatta lapsia ei tajuta" ja "siis kyllä nyt kaikilla pitää olla lapsilla, etteks te tajua" kommenteilla, voisikin miettiä että miksi ylipäätään tarvii mennä sörkkimään sen toisen puolen valintoja. Voihan sitä syytä kysyä, mutta ei kritisoida perusteita.

halloo (Ei varmistettu)

En kyllä menisi kysymään keneltäkään, miksi et ole hankkinut lapsia. Enhän kysy lapsen saaneeltakaan, että miksi sinä olet tuon hankkinut.

sanumaria

Joo no en mää nyt meinannut että mennään nyt porukalla kyseleen :D

halloo (Ei varmistettu)

Tuskinpa kukaan sinua noin tulkitsikaan.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Oikeastaan en edes provosoitunut tuosta kirjoituksesta. Olen nimittäin vähän sitä mieltä, että p*skakin mielipidekirjoitus on hyvä. Vaikka jonkin toisen mielipide sotisikin omia ajatuksia vastaan, on silti avartavaa lukea, kuinka joku muu asioista ajattelee ja sitä myöten ehkä oppia ymmärtämään ihmisiä paremmin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä myötäillä, pääasia että ymmärtää sen, että meitä on täällä oikeasti aika moneen junaan ja asemalle eikä se, joka on eri mieltä, ole välttämättä väärässä.

tiiti
ite puin

Mua jotenkin vaan naurattaa toi Uron kirjoitus, jonka tarkoitus on ilmeisesti henkisesti ravistella lapsettomat hankkimaan lapsia määrissä. Todennäköisyyshän on se, että mitä vähemmän jengi lisääntyy, sitä pidempään ne, jotka lisääntyvät, täällä elävät. Varmaan vähemmän lyhentäisi ihmiskunnan (ja niiden omien jälkeläisten) jännittävää elinikää, jos kannustaisi palavasti kaikkia kaatamaan jäteöljyä maahan, vaikka eivät haluaisikaan, koska muutenhan elämä on tylsää.

Itse olen huomannut, että tylsät ihmiset säilyttävät tylsän elämänsä lisääntymisen jälkeenkin, ja kiinnostavat ihmiset sen kiinnostavan. Mua jotenkin pelottaa ihmiset, jotka ajattelevat elämän olevan tylsää lapsenhankintaa, ovat varmaan henkisesti sukua niille, jotka ovat sitä mieltä, että pitää käydä töissä, muutenhan ei keksisi päivisin mitään tekemistä.

Kristaliina
Puutalobaby

Uhhh en pystynyt edes kunnolla/kokonaan lukemaan tuota Uron tekstiä. Tää on just sitä, että tieten tahtoen mukamas rakennetaan jotain ihmeellistä kuilua lapsettomien/lapsellisten välille. Mun mielestä tuo koko eronteko on ihan keinotekoinen - ihmisiähän tässä kaikki ollaan kaikkine elämänvalintoineen. Tai siis että mä en usko yhtään tuollaiseen "lapsettomat harrastavat enemmän"/"lapsellisilla on enemmän elämänsisältöä" -tyyppiseen kategorisointiin. Tai siis että on varmasti lapsettomia sohvaperunoita tai lapsellisia "aktiivi-ihmisiä". Samoin lapsellisia/lapsettomia, jotka kokevat/eivät koe elämäänsä mielekkääksi jne. Eihän se pelkkä lisääntyminen/lisääntymättä jättäminen ihmisen persoonallisuutta muuta, hemmetti vie :)

Omakohtaisesti ajateltuna itse olin "hyvin lapseton" elämäni ensimmäiset 35 vuotta ja se tuntui hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Ja viimeiset kaksi vuotta olen ollut "hyvin lapsellinen" ja sekin tuntuu hyvältä ja oikealta. Ihan sama ihminen minä kuitenkin olen ja tämä on minun elämääni, lapsilla tai ilman. Ja näin pelkästään omalta kohdaltani (tämän "vain omalta kohdaltani" -täydennyksen sanominen on aina tärkeää, ettei joku pahastu) näen pelkästään hyvältä, että itsellä tämä "lisääntymismuutos" tapahtui noinkin myöhäisessä elämänvaiheessa. Sain ensin sen "lapsettoman aikuisen" elämän vapauden (ja kypsyinpä siinä vielä ihmisenäkin) ja sitten päälle vielä tämän "lapsellisen ihmisen" elämänkin - rusinat pullasta, hihii!

.Tiia
Black + White = Grey

Jokainen eläköön itse parhaaksi kokemallaan tavalla. Miksi silti lapseton, erityisesti vapaaehtoisesti lapseton, joutuu kulkemaan tietty leima otsassaan? Jos lapsen saa alaikäisenä, niin yhteiskunta kokee senkin hyväksyttävämpänä kuin sen, ettei tietoisesti halua hankkia lapsia.

Vau mikä vauva!

Harvinaista, että tuolla on joskus kirjotus sen puolesta, miten "ihanaa elämä on kun on lapsia". Suurin osa mun bongaamista jutuista on luokkaa "lapsen saamisen jälkeen olet uneton ihmisraunio joka on päällystetty porkkanasoseella, ja jonka ainoa harrastus on mammailumuskari ja puhut 100% ajasta omasta kullannuppusestasi ja menetät kaikki kaverisi, kyllä näin käy kaikille äideille koska sitä äitiys on." Mut ilmeisesti sekin on vaan ihanaa.

Niin eli mun henkilökohtasen otannan mukaan vau.fi-jutut on yksinkertasesti aivan perseestä.

Hmm, kun nyt katoin noita sivupalkin juttuja, niin kärjessä on montakin "lapse sotkee ja on hirveitä huutajia" -juttua. Jos uskoo puolestaan tätä juttua "lasten kanssa elämisestä", niin totta munassa meikäkin mieluummin viettäis lapsettoman elämän. Ylläriylläri, uutis- ja totuusarvo ei edelleen oo kovin kova, ihan kun ei tän postauksen alkuperäsessäkään (joka kuitenkin on kertovinaan asioista ihan päinvastoin) jutussa. Ilmeisesti vau.fi:n kantava ajatus on, että oli lapsia tai ei, elämä on karseeta?

annakarin
Anna Karin

"Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Joka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kärkimäärä
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät taivaan portit
Einari Epätoivosta ne kertovat"

Eppu Normaalin biisi ois voinut olla myös vaikka "murheellisten keskustelufoorumeiden maa".. :-)

...nojoo, olen väsynyt. Varmaan siksi, koska elämä on niin hemmetin rankkaa, vaikka nukkuisi kolmen tunnin päiväunet.

KiaQ (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus taas. Mua ihmetytti tuon toimittajan tarkoitusperät. Halusiko ärsyttää, herättää keskustelua vai mitä? Tai ehkä sit on vaan ahdasmielinen puusilmä.

Mä olen jo keski-ikäinen ja lapseton. Lapsen hankkiminen ei ole vaan koskaan tullut ajankohtaiseksi, tuntunut tarpeeksi tärkeältä tai etenkään välttämättömältä. Oli minulla toki jossain vaiheessa hormonien huijaama lapsikuume, mutta silloinen mies ei ollut paras mahdollinen isäehdokas, niin kuume meni ohi. Nykyinen mies olisi loistava isä ja harkittiin asiaa vakavasti. Kumpikaan ei kuitenkaan tuntenut varsinaista tarvetta lisääntyä ja asia sitten jäi siihen. Siis sinänsä asia olisi ollut ok, mutta jotenkin "voishan lapsi tai pari olla ihan kiva" ei vaan ollut riittävä syy.

Elämä on ollut muutenkin täyttä ja yllätyksellistä. Ehkä liiankin yllätyksellistä, vaikkei olekaan ollut lapsia tylsyydeltä pelastamassa. Ehkä meillä on ollut mielikuvitusta keksiä muutakin tekemistä kuin toimia "viihde- ja ravintolateollisuuden orjina" :D

aamutar (Ei varmistettu)

Jotenkin takerruin lukemaan tämän kommentin monta kertaa. Pidin erikoisena ajatuksena sitä, että lapsellisten (hahaa, sanaleikki!) elämä olisi tylsää. Toisaalta oli mielenkiintoista, että kirjoittaja mainitsi vauvakuumeensa johtuneen vain hormooneistaan. Se johdatteli minut ajattelemaan keskustelua äitini (60v.) kanssa.

Äitini sanoi minulle (24v.), että ne ihmiset, jotka hankkivat lapsia parikymppisenä, ovat ihan erilaisia kuin me. Äitini kuitenkin sai esikoisensa jo 21-vuotiaana, joten kysyin häneltä selitystä tähän erikoiseen kommenttiin. Vastaus oli, että 70-luvulla asiasta ei edes keskusteltu, vaan naimisiinmenon jälkeen hankittiin lapsia. Piste. Hän sanoi, että jos olisi nyt nuori, ei todellakaan lähtisi lapsentekoon alle kolmekymppisenä - jos lähtisi lainkaan. Hän (onneksi :D ) lisäsi, että rakastaa kaikkia meitä viittä lastaan eikä meistä luopuisi, mutta olisi myös aivan hyvin voinut elää elämänsä ilman lapsia. Myös hänen siskollaan on samanlaiset ajatukset.

Arvostan äitini rehellisyyttä ja ymmärrän täysin hänen ajatuksensa. Hän ei kokenut missään vaiheessa vauvakuumetta mutta ei myöskään niin palavaa halua olla lapseton, että olisi lähtenyt vastustamaan sen ajan normeja. En ajattele, että hän olisi jotenkin tunteeton: elämä on sellaista, jotkut haluavat lapsia enemmän kuin mitään muuta, toisen elämässä on muitakin asioita, jonkun elämään ei lapsi sovi millään. Hänelle lapset ovat aina olleet luonnollinen osa sosiaalista piiriä, olivat ne omia tai jonkun muun ja - suoraan sanottuna - ei niistä sen enempää.

Nykyään erityisesti koulutetut naiset pohtivat ja pohtivat, vääntävät ja kääntävät mikä olisi hyvä lapsentekoaika. Älkää käsittäkö minua väärin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on hyvä asia! Naisilla on täysi oikeus valita, milloin haluaa tulla raskaaksi vai pysyäkö lapsettomana. :) Olen vain miettinyt, että pohtivatko monet tätä asiaa liikaa? Vai voikohan tätä asiaa edes pohtia liikaa ja olenko minä vain ihan pöpi... :D Tai siis, eihän koskaan voi tietää, milloin se täydellinen lapsentekoaika on. Saatat vaikka huomenna saada potkut töistäsi ja joutua työttömyyskierteeseen. Työt, asunnot ja parisuhde voivat olla optimaalisia mutta saatat yhtäkkiä sairastua vakavasti lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. You never know. Olen pohtinut, saattaako tällainen täydellisen suunnitelman kaipuu sysätä monien lapsentekoajatuksia niin pitkälle, että huomaakin olevansa niin vanha, että adoptiokin muuttuu hankalaksi.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hirmu hyviä ajatuksia! Tuolla tekstissänikin viittasin siihen, että ehkä miettiminen on se minunkin "ongelmani". Ja sanotaanko näin, että tämä maailman toisella laidalla asuminen ei ainakaan helpota asiaa. Toisaalta sekin pitäisi aina muistaa, ettei elämää kannata liikaa suunnitella etukäteen. Siinä nimittäin voi helposti menettää melkoisen määrän iloisia sattumia.

KiaQ (Ei varmistettu)

Pakko vastata vielä.. Missä minä väitin, että lapsellisten elämä on tylsää? Uro väitti, että lapsettoman elämä on tylsää ja yritin sanoa, ettei mun ainakaan. Eikä tuo mun mielestä sisällä oletusta, että lapsellisilla taas jne..
Ja hormonit vaikuttaa aivan kaikkeen. Myös vauvakuume on hyvinkin pitkälti hormonien sanelemaa. Toki järjellä voidaan selittää tunnetta, jonka hormonit on aikaansaaneet. Eikä ratkaisu ole mitenkään väärä, vaikka olisikin alunperin hormonien aikaansaama. Tietenkään.

Mulla on lähipiirissä aika paljon vanhempia, jotka tunnustavat miettineensä että kannattiko. Sanovat että aivan hyvin olisivat eläneet elämänsä ilman lapsia, mutta kun ne nyt ovat tuossa, niin niitä tietenkin kovasti rakastetaan ja pidetään niistä huolta. Saattavat jopa avoimesti myöntää silloin tällöin kadehtivansa lapsettoman elämää. Niinkuin saatan minäkin kivan lapsiperheen elämää hetken seuratessani miettiä, että olenko varmasti tehnyt oikean ratkaisun. Mutta jos hetki kestää pidempään (esim. lastenjuhlien hulina ja mekkala), niin kyllä mä olen omaan kotiin palatessani todella tyytyväinen siitä, ettei minulla lapsia ole. Enkä kai silti mitenkään tunteeton ole. Kuten eivät nuokaan äidit, jotka eivät ole kokeneet sitä varsinaista vauvakuumetta.

Ja muutoin olen sitä mieltä, ettei lapsenhankinnan ajankohtaa kannata ihan hirveesti miettiä ja säätää. Jos tuntuu siltä, että haluaa lapsia ja olettaa olevansa hyvä vanhempi, niin nyt on hyvä aika. Vuodet kuluu nopeasti, hedelmällisyys ei kestä ikuisesti. Lasta kun ei välttämättä niin vain hankita. Ei edes hoidoilla.

Anna-Maija (Ei varmistettu)

Kyllä mä mietin kans sitä, että meneeköhän mulla lapsentekoaika ohi, mutta samalla tiedän, että juuri nyt (tai 9kk päästä) minusta ei olisi äidiksi. Liikaa muutoksia, ja liian suuri vastuu mun tämän hetkiselle stressinsietokyvylle olisi pieni vauva, jonka kanssa joutuisi valvomaan ja johon olisi sidottu. Mienä koen, että mun on ensin saatava itseni tasapainoon (liikakiloja pois, kuntoa paremmaksi, opetella rentoutumaan, saada työjutut järjestykseen jne) ennen kuin voin edes kuvitella pitäväni pienestä ihmisestä huolta.

hanko (Ei varmistettu)

Täällä on paljon hyvää keskustelua, mutta voisin tuoda vielä yhden näkemyksen siihen, miksi tuo Uron kirjoitus on paitsi ihan älytöntä mustavalkoista skeidaa, myös todella loukkaavaa tekstiä. Kaikki lapsettomat ihmiset kun eivät ole lapsettomia omasta vapaasta tahdostaan. Lapsettomuus on monelle pariskunnalle todella kipeä asia, johon saattaa liittyä vuosien hedelmöityhoitoja ja keskenmenoja. Lasten saaminen tai lapsettomuus eivät ole aina omasta tahdosta kiinni.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vähän särähti omaan korvaanikin, että tuo pointti oli jätetty kolumnista kokonaan pois. Aivan kuin lapset tulisivat tilauksesta haluttuna päivämääränä kotiin toimitettuina.

Finski (Ei varmistettu)

Mita varten jokaisella pitaa olla jalkikasvua? Siis toot. Maailmassa lahes kaikki ongelmat johtuu siita etta meita on jo ennestaankin liikaa ja lisaa pitaisi vaan tehda etta oltais kaikki samanlaisia. Kylla muakin on painostettu varsinkin suvun taholta ihan kauheesti lisaantymaan vaan siksi etta kun kaikki muutkin.Eipa ole koskaan tuntunut silta etta lasta haluaisin,mietitty on ja todettu etta olkoon muille jatettava ihanuus koko juttu.Antakaa lapsettomien nauttia valitsemastaan elmantyylista ihan ilman piikittelya ja osoittelua.Jokaisen elama on heidan omansa,ei muitten saadeltavissa. Piste.

Mahdoton Nainen

Mä olen pääsääntöisesti pystynyt olemaan välittämättä ulkoa (suvulta ja yhteiskunnalta) tulevasta paineesta, mutta yksi mikä mua hieman mietityttää on se, että olen vanhempieni ainoa lapsi ja myöskin heidän ainoa mahdollisuutensa saada lapsenlapsia. Isäni ei lapsenlapsia välttämättä kaipaa ja olemme asiasta hänen kanssaan melko avoimesti puhuneet, tiedän hänen tukevan päätöstäni oli se mikä hyvänsä. Mutta tiedän äitini kovasti toivovan lapsenlapsia, ja vaikkei se missään nimessä olekaan minulle syy lisääntyä niin kyllä mua hieman harmittaa että en voi niitä lapsenlapsia hänelle antaa. Tää on ainoa "ulkopuolinen" mielipide mikä mua hieman painaa, vaikka äitini lopettikin lisääntymishoputtelut jo muutama vuosi sitten, varmaan luopunut jo toivosta. Tiedän että äitini olisi varmasti halunnut myös lisää lapsia mutta ei sitten erinäisistä syistä johtuen niitä minun lisäkseni saanut. Joten kyllähän se ainokaisen taakka vähän harteita painaa tässäkin asiassa.

Annaa (Ei varmistettu)

Mä luulen, että tuo Uron teksti pyrkii jonkinlaiseen sarkasmiin, siinä surkeasti epäonnistuen. Oli miten oli, kirjoituksesi aiheesta oli kuitenkin asiallinen ja tällaisille reilu kolmekymppisille lapsettomille naisille erittäin ajankohtainen!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Veikkaisin, että ihan tietoisesti teksti on jätetty hyvin kulmikkaaksi, että se herättäisi paljon keskustelua. Ainakin toivon, ettei kirjoittaja oikeasti ole ajatuksissaan aivan noin yksioikoinen.

Miiza

Inhoan tuollaista syyllistämistä ja jonkun toisen ihmisryhmän nostamista paremmaksi kuin toinen. Sitähän Uro kolumnissaan tekee: Lapsiperheet ja lapselliset ovat niin paljon fiksumpia, hauskempia, parempia ihmisiä kuin lapsettomat hänen mielestään. Enkä ihan ymmärrä, miksi joku oikeasti olisi tuota mieltä. Miten se on keneltäkään lapsiperheeltä tai muiltakaan pois jos Marja ja Pentti päättävät jättää lapset tekemättä, oli se heidän syynsä ihan mikä tahansa (tahdosta riippumaton syy tai tietoinen valinta)? Ja eihän kenenkään syyt kuulu kenellekään toiselle. 

Toivon todella, että Uron kolumni on vain provo, jolla haetaan keskustelua ja julkisuutta, mutta tiedän henk.koht. elämästäni ihmisen, joka ihan pokilla on minulle päin naamaa sanonut, että "Nainen on oikea nainen vasta sitten kun on äiti". Tokikaan hän ei tiennyt, että kärsin hormonihäiriöstä, joka saattaa aiheuttaa lapsettomuutta, silti mielestäni tuollaiset jyrkät kannanotot on ihan p*rseestä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Minulle on muuten sanottu tuo ihan sama lausahdus. Mietin tässä vaan, että mikäs se lisääntymätön nainen näiden ihmisten mielestä sitten on?

Miiza

Epäkelpo? Mies? En tiedä, enkä tuolloin vaivautunut kysymään. Mutta kaikki vastaavanlaiset kannanotot (myös tuo Uron teksti) saa minut aina, siis AINA ihan raivon partaalle.. Täytyy lähteä rauhoittumaan :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ai mut sehän käy järkeen. Mua muutenkin on kutsuttu miehen näköiseksi nykyisin :P

Pages

Kommentoi

Ladataan...