Liikunnan piristävä vaikutus on totta!

Onnenpäivä

Nyt se on todistettu ja vielä ihan omalla kropalla; liikunta piristää ja lisää tehokkuutta elämän joka osa-alueella. Tähän kiistattomaan lopputulokseen pääsin laitettuani liikuntaharrastukset jäihin reilu viikko sitten. Ihan huvikseni en liikkumisesta ole kuitenkaan luopunut, vaan edellisestä flunssasta keuhkoihin kytemään jääneestä pöpöstä aiheutunut keuhkoputkentulehdus on pakottanut minut jäämään sohvalle.

Syy yleiselle saamattomuudelle saattaa löytyä naulaan lyödyistä lenkkareista.
 

Olen toki tiennyt jo aikaisemmin, että päiväni lähtee paremmin käyntiin jos hölkkään heti herättyäni lähijärven ympäri, mutta nyt vasta olen ymmärtänyt kuinka valtavan suuri vaikutus tuolla aamuisella liikuntahetkellä päiväni kulkuun oikein on. Nyt pakkolevossa ollessani minä vetelehdin koko aamun, vaikka herään samaan aikaan kuin normaalistikin. Vaeltelen aamutakissa pitkin taloa, pysähdyn ikkunan eteen toviksi, surffaan hajamielisenä internetin uutissivustoja enkä saa aikaiseksi edes harjata tukkaani. Vitkastelen jopa aamupalan tekemisen kanssa, joka on ennenkuulumatonta minulle, jolla on yleensä aamuisin ihan hirvittävän kova nälkä. Mutta kun ei ole liikuntaa, niin ei ole myöskään nälkää. Kun vihdoin saan työsähköpostini auki, on kello lähempänä puoltapäivää, vaikka normaalisti aamuliikunnan ja aamupalan jälkeen aloitan työt jo kymmenen maissa.

Lounaan kanssa käy kuten aamiaisenkin. Kun ei ole liikuntaa, ei ole nälkää ja huomaan kolmen maissa, etten ole syönyt mitään. Ja hupsis, lounasaika on siirtynyt noin kolmella tunnilla eteenpäin. Koska päivällisaika on perheen toisen osapuolen treenien vuoksi vakio, en enää viitsi syödä mitään kovin suurta, sillä kohtahan on taas ruoka-aika. Annoksen pienestä koosta huolimatta saan kulutettua ruokailuun aikaa helposti tunnin. Lueskelen samalla lehtiä, kirjoitan pari virkettä blogiin, tuijotan ulos ikkunasta ja pyyhin keittiötasot kahdennenkymmenennen kerran. Pitkäksi venyneen ruokatunnin jälkeen palaan vielä hetkeksi työsorvin ääreen. Kun sitten on päivällisaika ja sen jälkeen mies suuntaa treeneihin, jään itse sohvalle katsomaan telkkaria. Tajuan, että vaikka minulla olisi puuttuvien treenien vuoksi kahdesta kolmeen tuntiin enemmän aikaa päivässä, en ole saanut aikaiseksi käydä kaupassa, tehdä kotitöitä tai mitään muutakaan. Selitykseksi ei käy edes se, että olen kipeänä, sillä niin kipeä en ole ettenkö tavallisista askareista selviäisi. Ainoa selitys saamattomuudelleni on se, etten väliin jääneen aamulenkin vuoksi ole oikeastaan herännyt koko päivänä.

Olo on kuin olisin pysähtynyt, taantunut. Aamuliikunnasta on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana tärkeä osa arkeani ja se on asia, jonka tarvitsen saadakseni päiväni käyntiin ja oikealle kurssille. On ollut helpottavaa huomata, etten tee aamulenkkejäni rasvanpolton takia, vaan puhtaaksi siksi, että siitä tulee hyvä olo. Liikunnan voima on ihmeellinen. Vaikka se kuluttaa ja ottaa aikaa, se myös antaa energiaa, joka taas lisää tehokkuutta. Eli sinä siellä, jos olosi on saamaton, veltto ja laiska ilman sairasteluakin, niin kokeilehan kahvikupillisen tai energiajuoman sijaan hoidoksi liikuntaa.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa! Syötkö aamupalan ennen vai jälkeen aamucardiota? Ja syöt puuroo, eikö? Mitä puuron kanssa? :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Yleensä pupellan jotain pientä ennen aamucardiota ja sen jälkeen varsinaisen aamupalan; kaurahiutaleista ja mantelirouheesta tai kookoshiutaleista tehtyä mysliä ja kreikkalaista rasvatonta jogurttia :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitti vastauksesta! Kun oon itse yrittäny aamulla lenkille/hikijumppaan, mutta energiaa ei tunnu riittävän ilman kunnon aamupalaa, mutta silloin olo. Tuntuukin liian täydeltä.. Ongelmallista..

Positiivista

Kolmen kuukauden takainen kaimasi nauraisi tälle kommentille räkäisesti, mutta totta se on - kun olen alkanut pyöräilemään työmatkat 10km/suunta, on tapahtunut jotain ihan kummallista. Ei ole koko ajan makeannälkä, kahvinhimo, väsymys, vetämättömyys. Unen tarve on vähentynyt, mutta laatu parantunut, yms. Haluaisin sanoa entiselle liikunnanvihaaja-minulle, että ei se urheilu olekaan niin kamalaa kunhan vaan jaksaa kokeilla enemmän kuin kerran-kaksi ;) Ja mitä parasta, ekaa kertaa sitten kouluiän olen kokenut aitoa onnistumisen iloa kun huomaan vaikka, että en meinaakaan enää kuolla siinä yhdessä ylämäessä tai kun työmatkaan kulutettu aika VIHDOIN tipahtaa alle sen maagisen puolen tunnin rajan. Hyvä minä, hyvä me!

FFFifi
Fitness Führer

Nyt on pakko tulla negailemaan vähän, että vaikka olen samaa mieltä, että liikunta ehdottomasti parantaa oloa ja mielialaa ja jaksamista ja nukkumista ja ja, niin en ihan diggaa siitä, että liikunnasta puhutaan niin kuin se todellakin parantaisi aina kaiken ja veisi kaikki ongelmat. Mä olen usein väsynyt, laiska, saamaton, vetämätön, kahvinhimoinen, makeanhimoinen, huonosti nukkuva ja herra ties mitä vielä vaikka liikun paljon ja syön pääasiassa terveellisesti.

En tarkoita tätä tämän postauksen pohjalta, vaan yleisenä puheavaruuden väitteenä. Joka on musta vähän ikävä siksi, että jotkut ehkä olettaa liikunnalta liikoja ja into lopahtaa kun kaikki ei kuin taikaiskusta muutukaan paremmaksi. Sitten sitä kuvittelee, että kaikilla muilla liikunta auttaa kaikkeen, eikä ne muut koskaan kyllästy tai laiskottele vaan lähtee aina innoissaan treenaamaan.

Vaikka liikunta on niin kuin avioliitto. En lupaa liikkua, vaan tahdon. Kun kuherruskuukausi on ohi, aina ei ole hauskaa, mutta tahdon kuitenkin ja siksi jatkan, hyvinä ja pahoina päivinä. Kun huonoinakin päivinä on parempi - puolison, treenien - kanssa kuin ilman niitä :)

 

Pohjimmiltani olen kyllä samaa mieltä postauksen aiheesta. Ja ikinä muulloin ei ole niin kova treenaushimo kuin kipeänä :D

Luminosa

Kuulostaa tutulta! Tosin ei se ole välttämättä se liikunta, joka saa ihmisen liikkeelle. Enemmänkin se on sitä, että jos jokin pakollinen asia pitää tehdä, niin saa aikaan myös paljon muuta. Itse olin onnellinen loman loppuessa. Se tarkoitti, että työ antaa taas rytmiä elämääni ja saan aikaan myös kaikkea muuta. Tänään - vapaapäivänäni - piti aloittaa aamu lenkillä, mutta en aloittanut. Kello on 14.38, eikä vieläkään tunnu siltä, että olisin herännyt. Ajattelin perua tälle päivälle suunnitellun piknikin, koska enhän mä nyt jaksa raahautua 500 metrin päässä olevaan puistoon. Kaupassakin pitäisi käydä. Siihenkin menee niin kovasti aikaa. Ihan hullua, miten laiskaksi sitä voikaan taantua, jos ei ota päivälleen ryhdikästä aloitusta!

Kommentoi