Migreenipäivä

Ladataan...
Onnenpäivä

Koko viikon kestänyt hullunmylly ja kiire päättyi lopulta tänään kuin seinään. Kun treeneistäkin oli välipäivä, oli tarkoitus tehdä pakollisten töiden lisäksi viikkosiivous, bloggaamista ja ne viimeiset joululahjaostokset, mutta kroppa päätti loputa toisin ja päädyin makaamaan puolikuolleena sohvalle.

Kärsin tänään migreenikohtauksesta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Olimme lounaalla meksikolaisessa ravintolassa, kun vatsassani pyörähti pahaenteisesti ja tuli tukala olo. Epäilin heti, että ruoassa oli jotain vikana. Varttia myöhemmin päästyäni ruokakauppaan, alkoi päätäni kiristämään ja näkö sumentua. Tässä vaiheessa ymmärsin, että koko viikon vaimeina aaltoina tullut ja mennyt päänsärky tulisi yltymään migreeniksi ennen kuin pääsisin kassan läpi ja autolle. Kun sitten lopulta pääsin kotiin, haparoin lääkekaapille ottamaan migreenilääkettä, joskin auttamattomasti myöhässä, ja menin sohvalle odottelemaan kohtauksen täyttä raivoa. Ja sieltä se tuli, massiivisten vatsaoireiden saattelemana.

Migreenissäni on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että kohtaus on yleensä ohi alle 12 tunnissa, jopa ilman lääkkeitä. Olen myös onnekas, sillä kohtausten välillä voi kulua aikaa useita vuosia. Huono puoli taas on se, että migreenikohtaukseni ovat ilmaantuessaan hyvin voimakkaita. Yleensä kohtauksen aluksi pelkään kuolevani ja kahden tunnin kuluttua pelkään, että en kuolekkaan. Onneksi miehen selkäleikkauksesta jäi yli keskivertoa voimakkaampia kipulääkkeitä, joilla tainnutin itseni useammaksi tunniksi enkä ehtinyt kärsiä pahimmista oireista juuri varttia pidempään. Joten anteeksi vain kirjoitusvirheet, olen takuuvarmasti lääkkeiden vaikutuksen alaisena tätä kirjoittaessani.

Huomenna otetaankin sitten rauhassa ja koitetaan paikata migreenin tekemiä tuhoja ruokavaliossa ja energiavarannoissa. Vatsa huutaa tyhjyyttään eikä mikään pysy sisällä vieläkään, joten kovin kummallisia treenejä on turha odottaa huomiselta, tuskin koko alkuviikolta. Onneksi seuraavaan tankkauspäivään on enää viikko aikaa. Jee, jouluähky!

 

Onkos täällä muuten muita migreeniongelmaisia?

 

 

Share

Kommentit

Enni

Jälleen kohtalotovereita. Migreeni on ehkä kauhein tauti mitä tiedän. Ei pelkästään ne kivut vaan myös ne ajatukset kuolemasta. Se on kauheaa. Lisäksi mulla tulee korvat niin kipeiksi että en voi kuulla mitään ääniä, tuntuu että pää räjähtää heti jos joku puhuu. Lisäksi myös sahalaitaa silmissä ja yökötystä... Pari päivää siinä aina menee toipuessa ja osaksi tosiaan voimakkaiden lääkkeiden takia. Onneksi ei kuitenkaan ihan joka kuukautinen ongelma. Ota iisisti :)

Layla (Ei varmistettu)

Itse olen kärsinyt migreenistä 14- vuotiaasta asti ja voin kanssa sanoa, että se sairaus jos mikä ei ole siitä mukavimmasta päästä.

Pahimmillaan se tainnuttaa niin pahasti minut, et olen kuin kala kuivalla maalla . Joskus migreenin aiheuttaa jotkut hajut, maut, äänet, stressi, liikkumattomuus, liika nukkuminen/liian vähän nukkuminen milloin mikäkin. Särkylääkkeet kulkee aina mukana jokapaikassa.

Joskus mulla migreenikohtauksissa monesti ajatelleena koen et ne mun näköhäiriöt on pahempia kuin se itse särky.

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

On se jännä kuinka yksi pieni sähköhäiriö päässä lamaannuttaa ihmisen täysin pitkäksi aikaa. Sitä kummasti tajuaa oman heikkoutensa ja sen, kuinka pienestä voikaan terveys olla kiinni.

itselläni migreenit alkoivat lapsena. Muistan aina ensimmäisen kohtauksen jolloin en tiennyt mistä oli kyse. Pelkäsin sokeutuvani pysyvästi. Näköhäiriöt ovatkin olleet aina varma merkki kohtauksen iskemisestä. On aurakuviota, näön sumentumista ja värinäön menetystä. Sitten on ne tuoksut, kaikki hajut oksettaa ja äänet sattuu korviin. Eilen ensimmäistä kertaa migreeni veti myös vatsan sekaisin.

Mutta hengissä ollaan taas! Olo on vähän hontelo ja heikko, mutta eiköhän tämä päivä aamupuurolla taas käynnisty :)

Snow (Ei varmistettu)

Minulla migreenikohtauksen tullessa ei niinkään päätä särje, mutta näkökenttä menee ihan sekaisin ja oksettaa. Kerran koulussa ollessa tuli tällainen kohtaus, ja isoveljeni piti tulla saattamaan minut kotiin lepäämään, etten vain kävele auton alle.

Huomaan migreenikohtauksen alkamisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa siitä, että olostani tulee jotenkin kummallinen, ja en tajua kaikkea. Silloin jos saan otettua kohtauslääkkeen, kohtausta ei tule. Minulle migreenikohtauksen laukaisevat liian pitkä väli ruokailussa, kahvi, alkoholi ja joidenkin kauppojen valaistus. Ai niin, ja aurinkoisella kelillä on pakko olla aurinkolasit päässä, muuten lopputuloksen jo tietää.

Ensimmäinen migreenikohtaukseni oli rajuin mitä olen kokenut. Tuli näköhäiriöitä, huulet ja vasen käsivarsi puutuivat, oksetti ja heikotti. Luulin saavani sydänkohtauksen! Tämän jälkeen tuli tunteja kestävä päänsärky, en muista miten pitkä. Sydänkin siis tutkittiin, ei ollut mitään vikaa.

Minulle migreeni puhkesi ylioppilaskokeiden aikana, luultavasti suuren stressin edesauttamana. Jälkikäteen ajateltuna migreeni jo hieman antoi viitteitä itsestään jo vuotta aiemmin. Oli lukion liikuntailtäpäivä, ja kouluruokailusta oli jo aikaa sen verran, että oli nälkä. Jalkkispelin aikana huuliani ja sormia hieman pisteli. Olisihan se mukavaa olla täysin terve, mutta pärjää sitä näinkin. Ja saattahan migreeni ehkä jossain vaiheessa poistuakin. I hope so.

Kommentoi

Ladataan...