Miksi normaalipainoinen laihduttaa?

Ladataan...
Onnenpäivä

Kaksi normaalivartaloista, jopa keskivertoa lihaksikkaampaa naista seisoo ravintolan naistenhuoneen peilin edessä ja arvostelee vartaloaan. Vertaillaan vatsoja. Vertaillaan hauiksia. Osoitellaan kohtaa, josta pitäisi saada vielä puoli senttiä ympärystä pois. He näkevät toistensa olevan hyvässä kunnossa jo nyt, mutta eivät silti tuomitse toisen pyrkimystä kohti vielä tiukempaa vartaloa, vaikkeivät aivan tarkasti sitä toisen osoittamaa allia kykenekään näkemään. Kumpikin naisista tietää, että ei meidän tarvitsisi, mutta asioita voi tehdä vaikkei olisikaan pakko. Seuraavalla viikolla kolmas nainen ihmettelee kovaan ääneen, mikä hulluus normaalipainoisen naisen laittaa dieetille. "Tämän täytyy olla nyt sitä syömishäiriötä tai vähintään masennusta", tietää hän diagnosoida.

Se, ettei kuvassa erotu selvästi vatsalihaksia, ei välttämättä häiritse sinua.

Kuvassa olijaa se voi kuitenkin häiritä.



 

Miksei normaalipainoinen sitten saisi laihduttaa tai muokata vartaloaan? Miksi niin useiden ihmisten mielestä painonpudotus on ylipainoisten etuoikeus? 

Normaalipainoinen laihduttaja leimataan usein korvien välistään vinksahtaneeksi tai ainakin elämäänsä tyytymättömäksi. Ja jos ei vika ole korvien välissä, niin itserakas tuo laihduttaja ainakin on, sillä hänhän laihduttaa ainoastaan näyttääkseen paremmalta kuin muut. Huono roolimallikin hän on, kun ei pelkkä normaalipainous häntä tyydytä, vaan pitäisi olla vielä sporttinenkin. Mikä siinä on, että tavallisen ihmisen pitäisi näyttää urheilijalta, häh?

 

Yksinkertaista matematiikkaa

Normaalipainon määrittelemiseksi on olemassa painohaarukka. Esimerkiksi itseni mittaisen (n. 170 cm) naisen normaalipaino on välillä 58-69 kg. Helppo päässälasku kertoo, että pituiseni normaalipainoisen painohaarukka on yhdentoista kilon mittainen. Kuvitellaan, että painaisin 63 kiloa. Haluaisin kuitenkin pudottaa painoani, vaikka sitten näyttääkseni paremmalta juuri ostamassani iltapuvussa, ja laihduttaa viisi kiloa. Elopainoa minulle jäisi vielä 58 kiloa ja olisin edelleen normaalipainoinen, vaikkakin skaalan alapäässä. Tämä on hyvin helppoa ja yksinkertaista matematiikkaa, ei anoreksiaa.

 

No miksi se normaalipainoinen sitten laihduttaa tai on dieetillä, ärsyttääkseenkö?

Syitä painonpudotukselle tai dieetillä ololle on monia, niin normaalipainoisella kuin ylipainoisellakin. Tunnen useita normaalipainoisia, jotka kerran pari vuodessa noudattavat tiukkaa dieettiä pysyäkseen jatkossakin normaalipainoisina. Miksi pitäisi päästää itsensä ylipainoiseksi ennen kuin saa laihduttaa? Ulkonäöllisten syiden lisäksi myös terveydelliset syyt voivat saada normaalipainoisen siirtymään painohaarukkansa ylärajalta alarajalle. Itselleni painonpudotus ja dieetti perustuu niihin viimeisiin muutamiin kiloihin, jotka kadotettuani saisin vaivalla työstämäni lihakset näkyviin ja pääsisin eroon selluliitista. Me sporttisuutta tavoittelevat ihmiset olemmekin tarkkoja siitä, että katoava massa on nimenomaan rasvaa, ei lihasta. Ja toisaalta, minun puolestani painoni saa pysyä myös ennallaan, kunhan rasva korvaantuu lihaksella.

En usko, että parin kilon menetys tai ulkonäöllisten tavoitteiden saavuttaminen tekisi minusta sen onnellisempaa, mutta ainakin tuntisin oloni paremmaksi bikineissä. Pinnallista ehkä, myönnetään, mutta minkä takia normaalipainoinen ei saisi kadottaa sitä muutamaa kiloa, mutta ylipainoisen karistaessa vyötärönympäryksestään viisitoista senttiä, tekee yleisö rivissä aaltoja? Läski on läskiä, oli sitä sitten kilo tai kymmenen.

Voidaanko siis sopia, että tsempataan toisiamme kohti tavoitetta, olipa sitten kyse kilosta tai kolmestakymmenestä?

 

ps. jätin tietoisesti ottamatta sen enempää kantaa erilaisiin syömishäiriöihin tai asioihin, jotka niihin johtavat. Kirjoitin jutun puhtaasti normaalipainoisen, mieleltään terveen ihmisen näkökulmasta toisista normaalipainoisista, terveellä pohjalla olevista laihduttajista ja dieettaajista.



Alustus omalle dieetin aloittamiselleni löytyy täältä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Pumpui

Juurikin näin!

ite puin

Näinhän se menee. Lisäksi koko touhusta tosiaan voi ihan oikeasti tykätä. Ja tämähän on sitten täysin ja totaalisen eri asia, kuin ihmiset, jotka tekevät elämästään tarpeettoman kurjaa laihduttamalla ikuisesti sitä "viimeistä viittä kiloa" tai "siihen ylioppilasjuhlien tavoitemekkoon" jatkuvassa kiristysten ja repsahdusten sarjassa.

Ja sitä ihan samaa ulkonäkökeskeistä turhuuttahan nyt on tämä maailma täynnä esim. pukeutumiseen, hiuksiin ja meikkiin panostaminen. Siksi jotenkin koen ulkonäkökeskeisen treenaamisen kritisoinnin tällaisella naistensivustolla aika hauskaksi. Ilmeisesti on parempi olla pinnallinen ostamalla jotain kaupasta :D

Mä en tiedä mahtaisko osasyy olla ihan tossa termissä "laihduttaa"?

Mun mielestä normaalipainoinen, ja imho varsinkin sinä tässä tapauksessa, ehkä ennemminkin muokkaa vartaloaan.

Ylipainon tiputtaminen on niin selkeästi laihduttamista, luulen niiden kulkevan käsi kädessä. Lihava laihduttaa jne? Ja kun läski on karissut niin, että lihasten saaminen esille on konkreettinen mahdollisuus, aletaan vartaloa muokkaamaan ikään kuin viimeistelyksi.

(Nyt mun mielestä muokkaaminenkin kuulostaa jo luonnottomalta, implanttien ottamiselta ja sellaiselta! :D)

 

Noh, eniveis, muilta linjoilta komppailen tiitiä tuossa yläpuolella. Viitsi kirjoittaa kaikkea samaa asiaa vähän eri sanoin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle tuli mieleen vielä kaksi syytä, miksi normaalipainoinen ei jonkun mielestä saa olla dietillä:
1. "Luuleekohan toi olevansa jotenkin parempi ihminen kuin minä, kun sillä on itsekuria olla dietillä, vaikka ei tarvitse?"
2. "Toi ON parempi ihminen kuin minä, kun sillä on itsekuria olla dietillä, vaikka ei tarvitse."
Eli toisin sanoen kateus ja alemmuuden tunne.
Kyllä, olen tuntenut näitä tunteita itseäni parempia urheilijoita kohtaan.

Veranta

Kun normaalipainoinen valittaa ylimääräisistä senteistään "vähemmän normaalipainoinen" kuulee tämän sanovan "luoja SINÄ olet läski!". Eli lihavampi ottaa asian henkilökohtaisena loukkauksena tai jotain...

 

Eloddie (Ei varmistettu)

Miksi "oikeita" urheilijoita ei ulkonäön vuoksi yleensä arvostella? No siksi kun ne on urheilijoita ja "saavat" näyttää treenatuilta, mutta armias, jos normaalipainoinen haluaa kuntoilla, kiinteyttää ja laihdutaa. Onhan niitä muitakin ulkonäköammatteja, kuten mallit ja bodarit, joille ulkonäkö on ammatti ja jotenkin normaali ihminen ei saisi näyttää ulkonäköammattilaiselta. Kyllä itseään ilahduttava, elämanlaatua parantava huipputerve vartalo on jokaisen oikeus.

Mansi- ja mustikat

Minä normaalipainoisena puhuisin laihduttamisen sijaan "keventämisestä". Minulle se on tiukkapipoisen laihduttamisen sijaan enemmänkin elämäntapojen pientä muuttamista: liikunnan lisäämistä, herkkujen karsimista ja, noh, juuri sitä keventämistä. Elämän terveellistämisestä - normaalin rajoissa - tuskin on kenellekään haittaa.

Tällä hetkellä keventelen, koska olisi esimerkiksi kiva mahtua viime keväänä helposti päälle pujahtaneeseen mekkoon. Muutenkin elämäntavat ovat vaivihkaa luisuneet aiempaa epäterveellisemmiksi, ja painokäyrän nouseminen ei varsinaisesti ilahduta. En silti kuole, jos toivotut 3-5 kiloa eivät katoakaan. 

Tiiti kirjoitti: Ja tämähän on sitten täysin ja totaalisen eri asia, kuin ihmiset, jotka tekevät elämästään tarpeettoman kurjaa laihduttamalla ikuisesti sitä "viimeistä viittä kiloa" tai "siihen ylioppilasjuhlien tavoitemekkoon" jatkuvassa kiristysten ja repsahdusten sarjassa. 

Niin, jos omaa vähänkin syömishäiriöistä tai ulkonäöstään hyvin epävarmaa taustaa, on ehkä hankala nähdä että joillekin tällainen vartalonmuokkaaminen voi tosiaan olla vain hauska harrastus - ei elämän ja kuoleman kysymys, kuten heille itselleen. Siitä varmaan kaikki kalabaliikki.

MimmuK.

Yhdyn tähän koko tekstiin. On todellakin jännä miten "vain" ylipainoiset ovat ainoita ihmisiä joiden sallitaan laihduttaa enkä siitä mölistä. Mutta ihminen joka haluaa muokata kroppaansa tai haastaa itsensä luokitellaan hulluksi jne. Minullakin on tavoite vaihtaa rasva lihakseksi, enkä näe siinä mitään pahaa saatika sellaista että ihmisten tarvitsisi tuomita. Tavoitteenani ei ole siis luurankomainen olemus vaan lihaksia esiin.

Niin, ja voin sanoa että tunnen oloni todella hyväksi kun olen saanut kroppaa muokattua. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Asiaa, mutta olen hieman eri mieltä tuosta painohaarukasta. Joo, sellainen toki on, mutta ihmisen pituus ja paino ei kuitenkaan kerro kaikkea. Nämä haarukat ja painoindeksit ovat vähän vanhanaikaisia. Kaksi eri ihmistä voi olla saman pituisia ja myös painaa saman verran, mutta heidän kehonsa voi poiketa toisistaan huomattavan paljon. Toisen paino voi koostua esimmäkseen lihaksista ja toisen taas siitä läskistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Se on jokseenkin samantekevää mitä kukin tekee omalle vartalolleen :). Aika pitkästyttävä aihe minulle, mutta kommentoin kun kuitenkin on samanhenkisiä ihmisiä kuin tämän blogin pitäjä. Joten jatkakaa :).

elisabetti

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, miksi normaalipainoinen laihduttaa? En ymmärrä vieläkään tai sitten käytössä on väärä termi. Tai ehkä vain minä miellän laihduttamisen suuremmaksi asiaksi kuin sen yhden kilon painon putoamisen.
Joku taisi jo mainitakkin tuosta painohaarukasta. Ei se kyllä ihan niin yksinkertaisesti matematiikkaa ole... Voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kokonaisen kirjan, mutta en jaksa tähän alkaa sepostaan.

stadiserkkusi (Ei varmistettu)

Haluan tähän kommentoida, että olen itse aivan normaalipainoinen. Silti olen tullut siihen tulokseen, että jos en koko ajan olisi jonkinlaisella "dietillä" tai tarkkailisi mitä söisin, en olisi normaalipainoinen kovinkaan kauan.

Eli miusta terve syömisen tarkkailu on vaan hyväksi. Varsinkin kun katsoo, että harvinaisen moni on nykyään jo hieman lihavan painoindeksin puolella.

Itselleni riittää se, että viihdyn omassa kropassani suurimman osan päivistä :D Mutta aina miusta olisi parantamisen varaa ja silloin tällöin oon dieteillä. Ihan vaan testatakseni omaa itseään.

Kunhan vaan syö terveellisesti ja liikkuu niin yleensä pitäisi kunnossa pysyä! :)

Onnenpäivä

Painohaarukasta sen verran, että se todella on vain suuntaa antava, jos aina edes sitä. Kovassa kunnossa olevalla, paljon lihasmassaa omaavalla henkilöllä, voi paino helpostikin heilahtaa tuon haarukan ulkopuolelle. Ja kysehän ei ole silloin ylipainosta, vaan korkeintaan ylivoimasta. Syy sille, miksi otin tuon painohaarukan tästä huolimatta mukaan kirjoitukseeni oli, että halusin osoittaa, että normaalipaino ei ole vain yksi absoluuttinen kilolukema, vaan normaalipainon rajojen sisällä on varsin paljon liikkumavaraa. Tällä halusin osoittaa vääräksi sen kuvitelman, johon yllättävänkin usein olen törmännyt, että normaalipainoisen painonpudotus johtaisi aina alipainoon.

Sitten termiin laihdutus. Laihdutus, painonpudotus, kevennys - nämä kaikki liittyvät massan pienenemiseen ja tämän kertaisen otsikon sanaksi arpaonni nosti laihduttamisen. Toisaalta taas dieetillä olo tarkoittaa ruokavalion muuttamista, keventämistä. Tämä taas johtaa - jos ei nyt väistämättä painonpudotukseen, niin ainakin sen hallintaan. Näiden lisäksi voidaan puhua myös kiinteyttämisestä, kiristämisestä, jäntevöitymisestä, lihasmassan kasvatuksesta jne. Nämä taas voivat johtaa niin painonpudotukseen, sen ennalla pysymiseen tai jopa painon nousemiseen, riippuen tapauksesta. Oli miten oli, parin kolmen kilon katoaminen vaa'assa on minun tapauksessani laihtumista. Tai painonpudotusta. Tai kevenemistä. Toisille se ei vielä täytä laihtumisen tai laihduttamisen kriteereitä, mutta minulle se täyttää, sillä joudun tekemään sen eteen valtavasti työtä.

 

Kiitoksia taas kaikille osallistujille!

(Ei varmistettu)

Kummallinen asenne mua ihmetyttää; jos haluaa muokata kehoaan, siitä vain, mutta se on jotenkin naurettavaa ajatella, että ollaan dieetillä tai tehdään näin tämän aikaa. Ainakin jokainen, jonka tunnen laihtuneen ja pysyneen laihana ja jokainen, jolla on kivat käsivarret tai reisilihakset ja säilyttäneet ne, tekevät _alituisesti_ työtä sen eteen. Ei keho kuitenkaan ole mikään ikuisuustuote, joka kerran hankittuna säilyisi sellaisena ikuisesti. Tietenkin se vaatii paljon työtä, aina, mutta vastaavasti monesta tämänkin sivuston laihduttajasta huokuu se, että nyt vain hetken kärvistellään pari kiloa pois kuin se, että muuttaisi elämäntapojansa ihan aikuisten oikeasti.

Onnenpäivä

Vierailija: Minäkin hieman kyseenalaistan sitä, että ollaan kahden kuukauden välein viikko paastolla, mutta ei lopulta tehdä mitään pysyviä elämänmuutoksia, kuten oteta liikkumista elämäntavaksi tai aleta oikeasti seuraamaan sitä mitä suuhunsa laitetaan. Vaikka ei kuuriluontoisia niskasta kiinni -ottojakaan tule väheksyä, se on 100 % parempi, kuin ei mitään. Itselläni on liikunta ollut lähellä sydäntä 6-7 vuotta, kadotettuani sen hetkellisesti sitä ennen. Ja hyvinhän nuo hauikset ovat pysyneet menossa mukana nämä vuodet, vaikka välillä onkin pitänyt salitreenin sijaan keskittyä enemmän talonrakentamiseen tai ulkomaille muuttoon. Mutta toisaalta ne hyväkuntoisetkin tarvitsee välillä taukoa. Pitää tankata, ladata akkuja ja palautua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että tottakai kehon ylläpito vaatii työtä ja kyllä jokaisella pitää olla oikeus laihduttaa/olla dieetillä ilman että kukaan kritisoi. Olen itsekin normaalipainoinen, käyn monta kertaa viikossa salilla ja katson mitä syön.

Mutta kyllä mua silti ärsyttää muutama tikkulaiha tuttu, jotka aina bileissä ja kesäisin grillatessa istuu nurkassa naama näkkärillä kun ei voi syödä eikä juoda mitään ettei liho koska yhyy tässä ja tossa on näin ja noin paljon kaloreja. Ja sit kun ite ottaa yhden sipsin kulhosta ne tuijottaa kauhunsekaisella ilmeellä, että kuinka toi voi syödä sipsiä. Ei oo kiva kutsua sellaisia tyyppejä kylään, jotka ei pysty hetkeksikään rentoutumaan tai ajattelemaan mitään muuta kuin sitä omaa dieettiä. Jotenkin toivoisin kaikille vähän järkeä päähän ja pelisilmää oman dieetin noudattamiseen. Ainakin omasta mielestäni hauskanpito ja herkuttelu on myös tärkeää, enkä tosiaan joka tilanteessa jaksa laskea kaloreita.

MimmuK.

Näin on. Turha nipotus pois. Joillekin tämä on osa elämää eikä siitä tehdä mitään melodramaattista showta.

Jos mieleni tekee syödä jäätelöä syön sen kyllä, enkä joka tammikuussa aloita laihista koska on jouluna syönyt piparia! Ei se kroppa liho jos syöt kerran viikossa tai harvemmin jotakin herkkua. Kohtuuuus. 

Itse ainakin herkuttelen rasvaisella pizzalla tai karkkipussilla kerran viikossa tai kahdessa, vähän miltä tuntuu. Ei, ja en polje kuntopyörää kahta tuntia kuluttaakseni ne pahat kalorit pois ;) Muutoin elämäni on urheilua ja terveellistä ruokaa täynnä enkä koe että itseni morkkaaminen läskiksi auttaa tässä, miksi tätä nyt sanoisi; "lihasten muokkaamisprosessissa" :)

Vierailija (Ei varmistettu)

tää oli niin asiaa tää postaus! oon miettiny ihan samoja ajatuksia ku itsekin haluan muutaman kilon pois ja sit pitää sen, ja harmittaa kun välillä elämäntavat karkaa ihan lapasesta ja paino sen mukana. mä miellän oman painokamppailuni tuunaamiseks. :D siinä mis jotkut treenaa itestää lihaksikkaan, jotkut ottaa tatskoja tai läväreitä, toiset kauneusleikkauksia ja uusia hiustyylejä, mä haluaisin pari kiloo pois.

sit on kans se, että siinä missä lievä ylipaino ei oo lopulta kovin vaarallista, ei lievä alipainokaan ole kovin vaarallista. ihminen saa olla sen muotonen ku se haluaa, oma asiansahan se on. "normaalipainon" ei sais olla sellanen normativiinen "kaikkien pitää olla normaalipainoisia" -juttu. ei meil oo mitään normia jostain "normaalikehosta" eli ettei itteensä sais pistellyttää neuloilla ja värjätä ihoaan tai muokata tisseistään suurempia. jostain syystä nää painoasiat herättää eniten tunteita...

Onnenpäivä

Periaatteessa ymmärrän senkin, että varsinkin kesällä, grillauskauden käydessä kuumimmillaan, joku painoaan tarkkaileva on tarkka siitä mitä syö. Ja toisaalta, jos on meneillään jokin elämäni kuntoon -kampanja, niin silloin herkuista on vain kieltäydyttävä. Sitä kutsutaan kai itsekuriksi. Mutta tästä omasta tekemästään päätöksestä aiheutuvaa kitinää ja kiukuttelua en minäkään ymmärrä. Safkasta voi kieltäytyä ilman, että siitä tekee rantapallon kokoista numeroa. Harmillista kyllä, joskus ne ihan muut, kuin laihduttaja itse, nostavat asiasta haloon.

Nyt kun itse yritän noudattaa tätä ruokavaliotani, niin koitan järjestää kaikki kissanristiäiset tankkauspäivälle. Ja jos ei onnistu, niin sitten siirretään tankkauspäivää kissanristiäisten mukaan. Ei se niin kauhean monimutkaista ole.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vahingossa netissä surffaillessani törmäsin kirjotukseesi, ja pakko todeta, että sekä tekstisi että kaikki kommentit on asiaa! Ihana että nostit normaalipainoisen vartalonmuokkauksen ja hyvien elämäntapojen ylläpidon esiin, se kun yleisesti tuntuu olevan keskustelujen tabuaiheiden listalla.
Hienoa!

Kommentoi

Ladataan...